Marita Salmisen suomentama "Zen - tie depression läpi", on mielestäni eräs lukemisen arvoinen kirja monien muiden joukossa. Kirjan kirjoittaja Philip Martin - suosittu puhuja seminaaripäivillä ja kursseilla - omaa psykiatrisen sosiaalihoitajan ammattitutkinnon, minkä lisäksi hän on suorittanut myös buddhalaisen psykologian tutkinnon.
Martin, käytyään omakohtaisesti läpi vaikea-asteisen masennuksen, kirjoitti kirjansa toiveenaan voivansa auttaa ja opastaa muita depressioon sairastuneita ja heidän läheisiään.
Martinin kirjaan sisältyy kappale, jossa käsitellään kuolemaa ja elämän haurautta koskettavalla tavalla:
>>>>Ihmiset ajattelevat helposti, että vain muut kuolevat. He unohtavat, että ennemmin tai myöhemmin on myös heidän vuoronsa. Tee tästä yhdestä ainoasta sanasta "kuolema" johtotähtesi, tutkien sitä ja antaen kaiken muun mennä menojaan.
Tietoisuus kuolemasta muistuttaa meitä siitä, miten arvokas elämä on ja auttaa myös asettamaan oman elämämme ongelmat kohtuullisempiin mittasuhteisiin. Tällainen tietoisuus ei kuitenkaan vähennä pelkoamme kuolemaa kohtaan. Tarina kertoo Buddhan aikaan eläneestä naisesta, jonka lapsi oli kuollut. Nainen toi kuolleen lapsensa Buddhan eteen ja kysyi, voisiko tämä herättää lapsen henkiin. Buddha vastasi, että kyllä hän voisi, jos nainen toisi hänelle sinapinsiemenen sellaiselta perheeltä, joka ei ollut kohdannut kuolemaa; vanhempien, lasten tai ystävän kuolemaa. Nainen lähti innokkaana etsimään tällaista sinapinsiementä. Palatessaan tyhjin käsin hän oli oppinut, ettei kukaan säästy kuolemalta.
Voimme hämmästyä kuullessamme ihmisistä, jotka menevät naimisiin, vaikka pariskunnan toinen osapuoli on todettu kuolemansairaaksi. Tarvitaan varmaankin suurta rakkautta ja suurta rohkeutta uskaltautua tällaiselle pelottavalle tuskien taipaleelle; päättää rakastaa tätä toista ihmistä, vaikka tietää, että hänet pian riistetään pois. Mutta eikö meidän kaikkien elämä ole juuri tällaista? Me jatkamme eteenpäin, vaikka myös me olemme täällä vain pienen hetken. Me jatkamme elämäämme päivästä toiseen, vaikka jokainen päivä voi olla viimeisemme, rakastaen toisia yhtä hauraita ihmisolentoja, jotka ovat yhtä heikoin sitein elämään kiinnittyneitä kuin me itsekin. Eikö tämä vaadikin suurta rohkeutta ja suurta rakkautta?>>>>
Martin, käytyään omakohtaisesti läpi vaikea-asteisen masennuksen, kirjoitti kirjansa toiveenaan voivansa auttaa ja opastaa muita depressioon sairastuneita ja heidän läheisiään.
Martinin kirjaan sisältyy kappale, jossa käsitellään kuolemaa ja elämän haurautta koskettavalla tavalla:
>>>>Ihmiset ajattelevat helposti, että vain muut kuolevat. He unohtavat, että ennemmin tai myöhemmin on myös heidän vuoronsa. Tee tästä yhdestä ainoasta sanasta "kuolema" johtotähtesi, tutkien sitä ja antaen kaiken muun mennä menojaan.
Tietoisuus kuolemasta muistuttaa meitä siitä, miten arvokas elämä on ja auttaa myös asettamaan oman elämämme ongelmat kohtuullisempiin mittasuhteisiin. Tällainen tietoisuus ei kuitenkaan vähennä pelkoamme kuolemaa kohtaan. Tarina kertoo Buddhan aikaan eläneestä naisesta, jonka lapsi oli kuollut. Nainen toi kuolleen lapsensa Buddhan eteen ja kysyi, voisiko tämä herättää lapsen henkiin. Buddha vastasi, että kyllä hän voisi, jos nainen toisi hänelle sinapinsiemenen sellaiselta perheeltä, joka ei ollut kohdannut kuolemaa; vanhempien, lasten tai ystävän kuolemaa. Nainen lähti innokkaana etsimään tällaista sinapinsiementä. Palatessaan tyhjin käsin hän oli oppinut, ettei kukaan säästy kuolemalta.
Voimme hämmästyä kuullessamme ihmisistä, jotka menevät naimisiin, vaikka pariskunnan toinen osapuoli on todettu kuolemansairaaksi. Tarvitaan varmaankin suurta rakkautta ja suurta rohkeutta uskaltautua tällaiselle pelottavalle tuskien taipaleelle; päättää rakastaa tätä toista ihmistä, vaikka tietää, että hänet pian riistetään pois. Mutta eikö meidän kaikkien elämä ole juuri tällaista? Me jatkamme eteenpäin, vaikka myös me olemme täällä vain pienen hetken. Me jatkamme elämäämme päivästä toiseen, vaikka jokainen päivä voi olla viimeisemme, rakastaen toisia yhtä hauraita ihmisolentoja, jotka ovat yhtä heikoin sitein elämään kiinnittyneitä kuin me itsekin. Eikö tämä vaadikin suurta rohkeutta ja suurta rakkautta?>>>>
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.