Tänään sen tajusin.
Olen tässä jo jonkin aikaa ihmetellyt, mikä minussa on vialla. Tiedostan selkeästi sen, että käyttäytymiseni on muuttunut. Mutta tänään sen vasta ymmärsin. SE on palannut.
Minulla on diagnosoitu kaksisuuntainen mielialahäiriö vuonna 2002. Diagnoosin viimein saatuani söin "testimielessä" erilaisia mieliala- ja unilääkkeitä sekä beetasalpaajia kunnes oikea lääkitys löytyi. Elin lääkkeiden voimalla tasaisen puuduttavaa elämää, kunnes pakon edessä jouduin lopettamaan lääkityksen vuonna 2007 ja ns. "kohtaamaan karun todellisuuden". Yllätyksesni tajusin ettei elämä olekaan sitä samaa paskaa kuin aiemmin ja uskalsin yrittää ilman lääkkeitä. Tutustuin, rakastuin, tein töitä ja elin elämääni aivan kuten kaikki muutkin...
Kunnes: Pysähdyin illalla unta houkutellessani miettimään itseäni, tuntojani ja tekemisiäni. Olen aina suhtautunut melko kriittisesti alkoholin käyttöön ja määrään, mutta huomannut nyt itse juovani useammin, ja paljon enemmän kuin aiemmin. Juhlimassa ollessani alkoholin määrällä ei ole merkitystä, kun vaan on hauskaa. Vikittelen vieraita miehiä saadakseni heidän huomionsa vaikken edes aio pettää poikaystävääni. Nakkikioskin jonossa saatan spontaanisti haukkua edessä olevaa porukkaa saadakseni aikaan kunnon tappelun. Tämä ei ole hirveän fiksua tämän kokoisessa kunnassa missä asun. Olen myös huomannut ettei minulla ole humalassa minkäänlaista kontrollia itseeni. Saatan raivostua silmittömästi pienistä asioista, huutaa naama punaisena ja olen jopa sortunut lyömään ihmisiä, mm omaa poikaystävääni.
Normaalissa arjessa kaikki on päällisin puolin hyvin, vaikkakin sisällä kiehuu: raivosta. Kaikki pienet asiat ärsyttävät raivon partaalle ja joudun tekemään kaikkeni, etten räjähdä esim veljeni tai poikaystäväni silmille. Myös lannistava ja henkeäsalpaava ahdistus kuuluu arkeeni. Tunnen syvää häpeää kaikesta mitä olen tehnyt humalassa ja kadun niin etten meinaa saada henkeä. Koen syvää ahdistusta myöskin ilman syytä.
Tämä on vain pintaraapaisu elämääni tällä hetkellä. Kaiken tämän lisäksi olen uusien haasteiden edessä työrintamalla ja parisuhteeni vetelee viimeisiään. En voi puhua tästä poikaystävälleni, koska hän kuuluu niihin ihmisiin, jotka ajattelevat ettei masennusta ole olemassakaan, vaan se on ihmisten tapa oikeuttaa käytöstään ja päästä helpommalla. Vain keksitty juttu. Tuntuu etten jaksa ja haluaisin luovuttaa.
SE on palannut.
Olen tässä jo jonkin aikaa ihmetellyt, mikä minussa on vialla. Tiedostan selkeästi sen, että käyttäytymiseni on muuttunut. Mutta tänään sen vasta ymmärsin. SE on palannut.
Minulla on diagnosoitu kaksisuuntainen mielialahäiriö vuonna 2002. Diagnoosin viimein saatuani söin "testimielessä" erilaisia mieliala- ja unilääkkeitä sekä beetasalpaajia kunnes oikea lääkitys löytyi. Elin lääkkeiden voimalla tasaisen puuduttavaa elämää, kunnes pakon edessä jouduin lopettamaan lääkityksen vuonna 2007 ja ns. "kohtaamaan karun todellisuuden". Yllätyksesni tajusin ettei elämä olekaan sitä samaa paskaa kuin aiemmin ja uskalsin yrittää ilman lääkkeitä. Tutustuin, rakastuin, tein töitä ja elin elämääni aivan kuten kaikki muutkin...
Kunnes: Pysähdyin illalla unta houkutellessani miettimään itseäni, tuntojani ja tekemisiäni. Olen aina suhtautunut melko kriittisesti alkoholin käyttöön ja määrään, mutta huomannut nyt itse juovani useammin, ja paljon enemmän kuin aiemmin. Juhlimassa ollessani alkoholin määrällä ei ole merkitystä, kun vaan on hauskaa. Vikittelen vieraita miehiä saadakseni heidän huomionsa vaikken edes aio pettää poikaystävääni. Nakkikioskin jonossa saatan spontaanisti haukkua edessä olevaa porukkaa saadakseni aikaan kunnon tappelun. Tämä ei ole hirveän fiksua tämän kokoisessa kunnassa missä asun. Olen myös huomannut ettei minulla ole humalassa minkäänlaista kontrollia itseeni. Saatan raivostua silmittömästi pienistä asioista, huutaa naama punaisena ja olen jopa sortunut lyömään ihmisiä, mm omaa poikaystävääni.
Normaalissa arjessa kaikki on päällisin puolin hyvin, vaikkakin sisällä kiehuu: raivosta. Kaikki pienet asiat ärsyttävät raivon partaalle ja joudun tekemään kaikkeni, etten räjähdä esim veljeni tai poikaystäväni silmille. Myös lannistava ja henkeäsalpaava ahdistus kuuluu arkeeni. Tunnen syvää häpeää kaikesta mitä olen tehnyt humalassa ja kadun niin etten meinaa saada henkeä. Koen syvää ahdistusta myöskin ilman syytä.
Tämä on vain pintaraapaisu elämääni tällä hetkellä. Kaiken tämän lisäksi olen uusien haasteiden edessä työrintamalla ja parisuhteeni vetelee viimeisiään. En voi puhua tästä poikaystävälleni, koska hän kuuluu niihin ihmisiin, jotka ajattelevat ettei masennusta ole olemassakaan, vaan se on ihmisten tapa oikeuttaa käytöstään ja päästä helpommalla. Vain keksitty juttu. Tuntuu etten jaksa ja haluaisin luovuttaa.
SE on palannut.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kaks-suuntanen ei palaa,vaan se joko on kokoelämän tai sitten sitä ei ole.
Lääkitys auttaa hallitsemaan ja tasaamaan tunnekuohuja.
aika tarkkaan, onko poikaystävä käytöksesi arvoinen. Sinua näyttää enemmän kiinnostavan manipulointi kuin aitojen tunteiden vastaanottaminen - saati niiden jakaminen. Mielestäni sinun kannattaa olla erakko, välttää kontakteja, jotka aiheuttavat aggressiominäsi esille nousemisen.
Lopeta viinan veto, yritä keskittyä uraasi ja ehkä kenties jatkokoulutukseen. Pura siihen käsittämätön vihasi, katkeruutesi ja syyllisyytesi. Ehkä jatkokoulutuksessa, esim. tutkimustyössä voit auttaa muita ihmisiä. Nyt lähinnä käytät muita omien itsekkäiden emootiottesi takia.
Ihmissuhteisiin et ole kypsä.
No kuule haista sinä vittu. Mistäs sinä tiedät aloittajan kypsyyden ihmissuhteisiin? Aloittajalla on ongelmana alkoholi joka ei kaksi suuntaiselle sovi. Se buustaa niin maniaa kuin masennustakin. Ja aloittajalla on väärä tai ei ollenkaan lääkitystä. Aloitusviestin kirjoittajan kannattaa harkita psykiatrille menoa, kunnollisen lääkkeen etsimistä ja harkita esim. absolutismia jos juominen ei pysy hanskassa.
Terv. kaksisuuntainen, hyvät lääkkeet nyt mutta alkosta ongelmaa. Ja kykenen myös kypsästi ihmissuhteisiin vaikka sairastankin tätä niin kutsuttua vittupäiden sairautta. Toiset kai toivois että meidät maanis-depressiiviset varmuudenvuoksi kastoroitais ettei vaan tule lsää hulluja maailmaan..
sinulta tutkittu, onko sinulla keliakiaa? Keliakia vaikuttaa myös mielialaan. Keliakia pitää vain tutkituttaa ensin ennen kuin muuttaa omaa ruokavaliota. Keliakiaa saattaa aiheuttaa mielialaoireita
http://plaza.fi/ellit/perhe/lapset-kasvatus/keliakia-ei-vain-ruumiin-vaiva
Äidilläni on todettu md ja voin kertoa, että elämäni hänen lähellään ei ole ollut helppoa. Jos äitini olisi saanut oikean diagnoosin ajoissa, voisi minunkin elämäni olla toisin.
Itse olen läpikäynyt masennuksen joka varjostaa elämääni edelleen. Koska maanisdepressiivisyys on periytyvää, voi kallotohtorilla käyminen tulla vastaan minullakin. En tiedä oliko masennukseni tosiaan vain masennusta vai depressiovaihe.. ja sitähän on vaikea tietää koska maanisdepressiivisyyttä ei yleensä osata diognosoida jollei maniavaihetta ole ollut. Minulla ei ole, ainakaan vielä, ollut.
Lääkkeet! Jos sinulla on ollut lääkitys, mutta et juuri nyt syö lääkkeitä, niin lääkärin pakeille reseptiä hakemaan.
Koska parisuhteesi on jo muutenkin tiensä loppumetreillä, eikö sinun kannattaisi kertoa poikaystävällesi rehellisesti asioista? Mutta hänen asenteensa huomioonottaen sitä ei kannata kertoa näin: "Minulla on kaksisuuntainen mielialahäiriö, enkä voi sille mitään että käyttäydyn näin" koska sinähän voit. Voit aloittaa lääkityksen, ja olla juomatta alkoholia. Ja mikäli haluat pitää suhteestasi kiinni, voit tosiaan lopettaa viinasten juomiset ja aloittaa lääkityksen uudestaan. Yleensä kaksisuuntainen mielialahäiriö vaatii myös terapiaa.
Mieti myös sitä, kannattaako sinun edes yrittää pelastaa suhdettasi. Poikaystäväsi ei, sanojesi mukaan, tule koskaan ymmärtämään sinua ja siksi sinun kannattaisi etsiä lähellesi mieluumin ihmisiä jotka ymmärtävät millainen sairautesi on, ja ovat valmiita tukemaan sinua.
Et ehkä pysty hallita käytöstäsi tietyissä tilanteissa, kuten alkoholin vaikutuksen alaisena, mutta pystyt hallita tilanteita joissa et hallitse käytöstäsi. Voit valita, ettet juo, jolloin et päädy tilanteeseen, jossa käyttäytyisit hallitsemattomasti.
Suosittelen siis sinulle että vältät juomista ja hae hoitoa. Kaksisuuntainen mielialahäiriö on parantumaton sairaus, joka vaatii jatkuvaa hoitoa. Mieti, jos sinulla olisi diabetes, jättäisitkö lääkityksen pois kun sinulla on ollut riittävän pitkään hyvä olo?