Sain lahjoituksen valita lasia ja posliinia pois muuttavalta ystävältäni. Olin haltioitunut kun huomasin saaneeni arvokasta Arabian vanhaa posliinia sekä erilaisia suomalaisten lasitaiteilijoiden kulhoja, juoma- ja viinilaseja sekä maljakoita.
Minuun iski oitis hillitön keräilyvietti. Netin syövereitä selaillessani sain lahjoitukselle kunnioitettavan rahallisen arvon. Samalla tajusin nurkissani lojuvien arvoesineiden rahallisen määrän ja tajusin niiden olevan antiikkia.
Nyt lähden kirkolle ostamaan tarrapaperia ja alan inventoimaan kippojani.
Oletko antiikin ymmärtäjä ja minkalaisia antiikkiesineitä omistat?
Onko joku esine sinulle korvaamaton, josta et luopuisi mistään hinnasta?
Oletko valmis luopumaan arvoesineistä kun saat hyvän tarjouksen?
Muistan kun viisi vuotta sitten möin osan antiikkiesineistäni, aterimia, pöytäliinoja ja posliinia siinä touhussa meni eräs synnyin kodissani käytetty tarjoiluvati, kadun vieläkin sen menettämistä.
Minuun iski oitis hillitön keräilyvietti. Netin syövereitä selaillessani sain lahjoitukselle kunnioitettavan rahallisen arvon. Samalla tajusin nurkissani lojuvien arvoesineiden rahallisen määrän ja tajusin niiden olevan antiikkia.
Nyt lähden kirkolle ostamaan tarrapaperia ja alan inventoimaan kippojani.
Oletko antiikin ymmärtäjä ja minkalaisia antiikkiesineitä omistat?
Onko joku esine sinulle korvaamaton, josta et luopuisi mistään hinnasta?
Oletko valmis luopumaan arvoesineistä kun saat hyvän tarjouksen?
Muistan kun viisi vuotta sitten möin osan antiikkiesineistäni, aterimia, pöytäliinoja ja posliinia siinä touhussa meni eräs synnyin kodissani käytetty tarjoiluvati, kadun vieläkin sen menettämistä.
Vastaukset 46
Vanhimmat
siitä ymmärtämisestä, mutta rakastan kaikkea vanhaa rojua ja asunkin niiden keskellä. Minulla on vain ja ainoastaan vanhoja huonekaluja. Vanha posliini, lasitavara ja vanhat käsityöt kiinnostavat minua ja niitä minulla on kaapit pullollaan. Juuri tänäänkin olen tyhjentänyt yhtä kuolinpesää ja taas on tavaroiden sijoittamista. Minulla on onneksi myös varastotilaa (tietenkin vanha maatilan pihapiiri) joten ainakin toistaiseksi voin jatkaa tätä hullutusta. Olen keräillyt useita erilaisia sarjoja ja kun saan sarjan omasta mielestäni riittäväksi, siirryn uusiin kohteisiin.
Nyt intohimoni kohteena ovat Oiva Toikan lasilinnut. Sain muutamia erään sukulaisen kuolinpesästä ja jotenkin ne nyt sytyttivät toisin, kuin aikaisemmin. Pakkohan niitä on nyt kerätä. Minulla ei ole hallussani mitään huippuarvokasta hopeakynttelikköä tai muuta. Kaikella on kuitenkin jonkinlainen arvo. En myy koskaan mitään, mitä olen kerännyt. Jälkeläiseni jakakoot.
Kiva lukea toisen ravun intohimota vanhaa kohtaan. Olen tuohkeissani, kaivelin omia laatikoitani sillä tavaraa on vielä varaston kätköissä viimeisemmästä muutosta ja löysin taas Riihimäen lasin kaksi kaunista maljakkoa, jotka ovat lojuneet pahvilaatikossa. Ostin kauniita tarroja ja alan nyt merkitsemään astioita siten, että laitan alkuperäisen tuotteen tekijän, vuosiluvun ja tämän hetkisen hinta arvion.
Löysin myös 1900-luvun alusta ja mummolassa olleen kudotun villakangas seinävaatteen. Osaatko neuvoa, miten saan punaisen värin joka on hiukan levinnyt keltaiseen taustaan joskus pesussa poistettua tekstiilistä?
Minäkin asustan vanhojen puuhuonekalujen keskellä kaupunki kodissani ja mökillä, tosin täällä mökillä on myös rottinkikalusteita.
Toin kaupungista entisöintivälineitä sillä nyt on fiilis, että kaikki vanhan kuntoon saatto on päällimmäisenä. Olisiko ravustuskaudella merkitystä ravun luovuuden heräämiseen kaikkea kaunista kohtaan ; ))
Nauratti tuo ravustuskausi-analyysi. Luulenpa että se on enemmän kuun vaikutusta. Me heinäkuun lapset olemme aikalailla sidoksissa kuuhun ja melkoisen romanttista ja herkkää väkeä. Elämme ikäänkuin menneessä (ainakin minä itse) Viimeyökin pani melkein ulvomaan ja mieleen tuli kaikki Herman Hessen ja Katri Valan kuutamo-runot. Valvotti niin!
En usko, että tuota kudonnaisen levinnyttä väriä pystyy poistamaan. Punainen on varmaankin imeytynyt kuituun ja siinä se pysyy. Villa ei siedä kovin järeitä toimenpiteitä, joten pane vaan vaikkapa nukkuma-aitan seinälle sellaisenaan. Joku kuivakukkakimppu siihen eteen hieman hämäämään ja kukaan ei huomaa mitään. Ja jos huomaa, niin siinäpä oiva keskustelunaihe vanhoista käsitöistä ja niiden arvostamisesta.
Pitää lähteä lenkille ennen, kuin mittari näyttää kolmekymmentä. Kyllä tuo nuori koira jaksaa, mutta itsellä tekee tiukkaa helteellä. Pitää vielä mennä kuolinpesää tyhjentämään.
Minulle kävi viime yönä samoin, valvoin kahteen ja ihailin kuuta järven yllä napsin muutaman valokuvan. Ei tuo valvominen haitannut kun naapurimökeissä oli myös valot päällä vielä kun vetäydyin ylisille maate kai sielläkin ulvottiin kuuta ; )
Ajattelin pingoittaa seinävaatteen listotoilla ja katsotaan sen paikka myöhemmin.
Eilen ystäväni kutsui valitsemaan lisää pois vietävää ja sain taas ihania köytyöjä mm. kattovalaisimen sellaisen vanhanaikaisen en vielä tiedä milta vuosiluvulta, mutta selviää huomenna kun se irotetaan katosta ja pääsen nettailemaan. Lisäksi valitsin seiniltä tauluja, arvoa en osaa sanoa ja ne eivät sinänsä kiinnosta koska maalaan itse, mutta kauniiden listojen takia keräilin niitä mukaani.
Tänään kaiken innon rauhoittamiseksi jatkan kivipuutarhani tekoa. Kuopus tulee kaverikseni pyörittelemään kiviä. Homma kuulostaa hikiseltä kun luvassa on kolmeakymmentä astetta, mutta keräämme ne kivet järvestä saunamökin takaa ja työn touhussa voi pulahtaa umpisukkeloon ; )
Nyt aamukahville!
Minulla on yksi Toikan lintu sain sen veljeltäni 60-vuotislahjaksi se on punatulkku ja istuu arvoisellaan paikalla vanhan piirongin päällä. Piirongin joka oli vanhempieni häälahja.
mitä arvoa on vuosikymmenien ikäisisllä Arabian astioilla, mitä arvoa 100 vuotta vanhoilla huonekaluilla.
Jos joku ne haluaisi, vieköön. Jätelavelle olen niitä kasannut, eivät ole kelvanneet. Maksua en pyydä. Niin arvokkaita esineitä, uudempiakaaan, en omista, ettenkö niistä voisi hyvän tarjouksen saadessani luopua. En ole rakastunut tavaroihin. Luulen, etten saa niitä mukaani hautaan, ja vaikka saisin, tuskin niistä siellä maan povessa iloa on.
jos suinkin saat. Voihan niistä olla iloa tulevaisuuden akronomeille vai mitä ne nyt oli.
minä rakastankin esinettä, ei minulla välkehdi eurot, mitä se maksaa, varsinkaan lahjaksi saadusta.
Minusta, nimittäin, se on materialismia, ei rakkautta kauneuteen.
on harrastus siinä, missä muutkin harrastukset. Ei ne löydöt aina niin arvokkaita ole, jos rahalla mitataan. Viehätys piileekin ihan muussa. Aina parempi tietenkin, jos esineellä on jotain arvoakin. Joku vetää viinaa- tai tupakkaa ja nauttiikin siitä. Toinen kävelee päivät golf-kentällä, eikä ymmärrä lainkaan ihmisiä, jotka harrastavat vaikkapa hyötyliikuntaa. Me olemme (luojankiitos) erilaisia ja hyvä niin.
Arvon vanhoille tavaroille määrittää ihmiset jotka arvostavat laatua.
Lastulevyhuonekalujen tullessa muotiin ihmiset polttivat juhannuskokoissa puuhuonekaluja. Onneksi vanhempani ymmärsivät puun ja käsityötaidon perään ja me lapset saimme kauniita vanhoja lipastoja ja pöytiä perinnöksi synnyinkodistamme.
Myös äitini kutomat räsymatot lämmittävät mieltä ja ovat mieluisia jalkojeni alla.
On joitakin huonekaluja ja esineitä, jotka seuraavat minua lopun elämäni ja lapseni saavat päättää niiden jatkon. Hautaan en mitään saa sen tiedän, mutta iloa elämääni olen niistä saanut ja saan ; )
Mulla on AAMULEHTI Maanantai lokakuun 9. pnä 1939
Iso etusivun juttu: Ministeri Paasikivi matkustaa erikoisvaltuutettunamme Moskovaan.
...ihminen joka rakastaa kauniita antiikkiesineitä ja haluaa tietää niiden rahallisen arvon on materialisti. Mutta ihminen, joka ei halua tietää esim. lahjaesineiden arvoa, arvostaa ja rakastaa kauneutta. Vai mitä halusit sanoa?
milloin mainostettiin näin: "SILVA kauniin villan luopi" ?
Tässä aamulehdessä Sotatilan julistus ja Mannerheimin nimitys ylipäälliköksi.
YKSI mainos löytyy: Vielä ostatte halvalla
Naisten ja tyttöjen kappoja,miesten ja poikien palttoja,pukuja ja housuja
Koskikadun Vaatekauppa,koskikatu 7,vastapäätä Hämeensiltaa
Toinen silmä on ummes ja toinen kokonaan kiinni.
oli Kotilieden maaliskuun numerosta, vuodelta 1930 :)
Tuo Silva oli hienopesuainetta, eli pesupulveria. Monta muuta hauskaa juttua siinä on, esim. "Kysymyksiä ja vastauksia" palstalta.
Kysymys: Sormeaan imevä lapsi. "Kolmevuotiaalla kasvattitytölläni on tapana imeskellä nukkuessaan sormeansa. Voisiko Kotiliesi auttaa?
Vastaus: "Sitokaa lapsen kädet yöksi kiinni vuoteen reunoihin. Lapsi tottuu pian tähän toimenpiteeseen ja unohtaa pahan tapansa." :(
Tuo kys. juttu ei ollut kyllä näin meidän ajaltamme katsoen yhtään hauska, mutta muuten mielenkiintoinen.
keräilijät ja pois heitettävät tavarat.
Tyhjensin omakotitaloa, kannoin eli raahasin jätelavalle yli satavuotiaan keinutuolin ja seinäkellon, joka ei tiettävästi ole käynyt sen jälkeen kun tuotiin nykyisen Venäjän alueelta. Samaan kasaan menivät pöydät H28 ja MX800, tuolit 611 ja nojatuoli 401 - tuotekoodit kertonevat ammattilaiselle, mitä ovat - ja kukaan ei niitä lavalta ottanut edes polttopuuksi sen 16 päivän aikana, jonka ne paistattelivat päivää tien varressa. Uusi, niihin tiloihin käyttökelpoisempi IKEAn kalusto korvasi nämä suomalaiset romut.
Uskon tavaroillesi olleen halukkaita ottajia jos olisivat tienneet tai saaneet edes vihiä arvolastin kuljetuksesta ; ´) mutta kuten kirjoitit keräilijät ja antiikki eivät aina kohtaa. Olen entisöinyt vuosikymmeniä vanhoja huonekaluja ja et voi uskoa kuinka kauniita niistä tulee ammattiohjaajan opastuksella. Minun pitäisi aloittaa entisöimään mökin pirttiin pyöreää sohvapöytää. Mutta kunhan taas aikaa jää.
Joku väittää, että aika käy pitkäksi vaan kun minun aikani tahtoo käydä vähiin. Kesä on kaunis ja kuutamoyöt valvottaa silti tuntuu, että aika ei riitä kaikkeen mielenkiintoiseen tekemiseen.
Kivipuutarhani järven rannalla alkaa näyttämään päivän uurastuksen jälkeen ihan oikealta kivikkokasvitarhalta. Joten josko huomenna alkaisin etsimään vitriiniä "kalleuksilleni"; )
"Antiikkia" mainoksien muodossa.
http://www.youtube.com/watch?v=uKcZ46niHJc
Keräsin joskus vai taidetta. jotka olivat minun silmälle. Tietenkin jotka harrastavat antik voi olla löytöjä, kaveri osti 1 eurolla ja myö 1000 eurolla, mutta pitää olla tietoa jota minulla ei ole.
Sinulla on tietokone ja naputtamalla googlen hakuun tietoa löytyy. Minäkin otin esineen kerrallaan ja vertailin kuviin esim. Riihimäen lasin ja Arabian sivustoilta ja nyt tiedän jo aika paljon aarteistani ; )
En kuitenkaa aijo myydä lahjojani vaan teen lasivitriiniin keräilykokoelman. Ensin pitää vain löytää vanhanaikainen lasivitriini ja se onkin taas eri jutska.
antiikkia keräiliojälle tai museoon. Tuo akka joutaisi. Se on hyvässä maalissa eikä kovin pahasti rypyissä. Linjoista en sano mitään, vähän rupsahtanut, mutta ei pahasti.
En pyydä isoa hitaa. Ihan poiskannolla lähtisi ainakin ongelmajätelaitokselle. Rahdin maksaisin.
Tuosta on päästävä eroon, kun puolestaan uhkailee minua ulkoruokinnalla, jos en lakkaa juosemasta vieraissa. Valehtelee. Varmana en ole ollut vieraissa. Ihan tuttuja nuo kaikki tytyt ovat olleet.
Ei puhuttu elämistä!
Sillä niitä ei ole.
Höpiset nyt kirpputoritavarasta. Antiikki vähän eri asia. Sulla ei takuuvarmasti ole yhtään mitään antiikkia, vain vähän vanhempia ja harvinaisempia esineitä. Katos, oikeastaan itsenäisyyden aikaan meillä teollisesti tehdyt lasikipot ei ole mitään antiikkia, ne on vaan keräilytavaroita, joita joku kerää. Ja aikanaan muutaman sulupolven perästä niilläkin on jo arvoa.
Lukases yks linkki:
http://www.vero.fi/nc/doc/download.asp?id=2298;70639
Suomen antiikkiesineet
A A 17.2.2007 11:34
SUOMEN ANTIIKKIESINEET (Weilin Göös) Suomen antiikkiesineet -kirjasarjan viimeinen, neljäs osa on ilmestynyt. Hanke on saatu arvokkaaseen päätökseen päätoimittaja, museonjohtaja Kari-Paavo Kokin johdolla.
Kirjasarja on kaunis kokonaisuus ja valtaisa tietopaketti. Sen kruunaa erillinen, yli satasivuinen hakemisto, jossa esitellään Suomesta löytyvien antiikkiesineiden valmistajat, merkinnät ja leimat.
Osa neljä kertoo vajaan sadan viimevuoden aikana syntyneistä esineistä ja sisustuksista, 1900-luvun alun jugendista 1970-luvun modernismiin.
Mukaan on otettu 1920-luvun klassismin ja funkkiksen ohella art deco, jota vielä vuosikymmen sitten ei mainittu lainkaan suomalaisen taideteollisuuden historioissa.
Art deco näkyy muodissa tai vakkapa Eduskuntatalon sisustuksessa, Arabian 20-luvun posliineissa ja suomalaissa ryijyissä.
Esineiden, materiaalien, valmistajien ja suunnittelijoiden lisäksi kirja avaa ikkunoita oman aikansa kulttuurihistoriaan.
Suomalaisen taideteollisuuden huippukausi ajoittuu 1950- ja 1960-luvuille, jolloin taidelasi teki kansainvälisen läpimurtonsa.
1500-luvulta 1800-luvun lopulle Suomen antiikkiesineistä kertovat kirjasarjan aiemmat osat ovat sisällöltään uusinta nidettä hallitumpia ja kuvamateriaaliltaan yhtenäisempiä.
Neljännen osan teksteissä on paikoin päällekkäisyyttä ja luettelomaisuuttakin.
Kirjan sisältöä olisi selkiinnyttänyt esineiden valmistusmenetelmistä ja uusien teollisten materiaalien tulosta kertovat aikajanat.
Myös aikarajaus olisi kannattanut pitää 1970-luvussa ja jättää pois pohdinnat siitä, mikä mahdollisesti on tulevaisuuden antiikkia.
Mitä lähemmäksi nykypäivää tullaan, sitä suurempi on antiikkiesineiden määrä.
Kuinka vanha esine on antiikkia?
Kirjan mukaan sen ei välttämättä tarvitse olla vanha tai muinainen.
Riittää, että esineen valmistus on lopetettu ja keräilijöiden kiinnostus esineryhmää kohtaan herännyt.
Onkin yllätys, että kirjan mukaan suomalaista antiikkia ovat vaikkapa Savonia- tai Carelia-sarjan ruokailuvälineet, lumihiutale-heijastin, Sarviksen muoviastiat tai Helsingin metro.
MARJO-RIITTA SIMPANEN
Suomi on nuori valtio melkein kaikki on antiikkia, voi olla myös hyvin kallista, koska venäjä on kuin suomi.
En todellakaan osannut odottaa, että sanasta ANTIIKKI tulisi ongelma arvostaa suomalaista suunnittelua. Olen huomannut palstan hengen olevan suomalaisuutta vastaan kaikessa.
No on minulla mokkakuppeja jotka ovat ulkomailta, hentoja kauniita käsinmaalattuja. Tulivat mukaani kahdeksankytluvulla eräältä ullakolta joten alkuperämaata en tiedä mistä ja milloin valmistettu, mutta aijonpa ottaa selvää ; )
Todella mukava lukea että, olet saanut lahjaksi kauniita antiikki joiden arvon haluat myös selvittää.. Itsellämme siis sisarilleni jäi omasta lapsuuden kodistamme paljon näitä -50 luvulla ja osittain 60luvun alussa vanhempieni keräämiä suomailaisia taidelasia esineitä...maljakoita mutta myöskin kauniita lasivateja)) Ovat todella kauniita esineitä...Vanhempani kun ihailivat tätä....Ikävää että, täällä ketjussa nyt ei oikein ymmärretty tätä aloitustasi..mutta, monet ovat alkaneet kiinnostumaan myös tästä uudemmasta suomalaisesta muotoilusta...eli saamme kyllä ylpeitä olla;)) tästä..Suomalainen lasiteollisuus ja muotoilu kun sai muistaaksi myös monia arvostettuja kansainvälisiä palkintoja tuona aikakautena;))
Hyvä aloitus....Kiitos.
tsau:Friidu
'vanhojen' arabialaisten astioiden, lähinnä kuppien asettien, kermakkojen ja sokerikkojen myyntinäyttely. Oli todella mielenkiintoista katsoa kaikkia tuttuja malleja ja kuvioita 40-, 50-, 60- ja 70-luvulta aina uudempiin esineisiin. Esineet oli hinnoteltu aika arvokkaiksi, vaikka monet olivat ihan noiden vuosikymmenien käyttöastioita. Jotkut ihanat hempeät kukkakuvioiset ohuet porsliiniesineet tietysti ymmärrän hintaviksi. Meilläkin oli iso perhe ja lapsia paljon, joten varmasti rikkoontui aika paljon sitä 'tulevaa antiikkia' . Mutta kyllä tuntui nostalgiselta katsella vanhoja kahviastioita. (Nyt koko kahvipöydän kattauskin tuntuu jo vanhanaikaiselta; meillä on iät ajat juotu kahvi arkisin mukeista, juhlavampaan kahvinjuontiin saatan kattaa 'omaa antiikkiani'.
Kuuko se sinuakin valvotti viime yönä ; )
Hiipailin tuohon aikaan kun kommentoit kamera kädessä rannalla kuuta vangitsemassa.
Sisareni on samanlainen kerääjä kuin minäkin, hän kerää jotain tietyn tyylisiä esineita kuten kynttilälyhtytaloja tai posliinifiguureja. Kun jaomme kotimme irtaimistoa äitini kuoleman jälkeen me lapset teimme valintamme mieltymystemme mukaan sovinnossa.Sisareni halusi mm. vanhat nojatuolit, jotka ovat alkuperäisessä kunnossa ja tosi hyviä. Lisäksi hänellä on vanhoja tekstiilejä kotoani. Hän entisöi ja listoitti kauniin kopeliinin joka hallitsee hänen olohuonettaan kuten se aikoinaan hallitsi syntymäkotiani.
Aloitusten ymmärtäminen tai ymmärtämättömyys on sidoksissa aloituksen tekijään. Siis ei sen kummemmasta ilmiöstä lie kysymys. Onhan niitäkin jotka eivät ole kiinnostuneet vanhoista esineistä tai antiikista.
Jos itse en ole kiinnostunut jostain aloituksesta en kommentoi sitä lainkaan.
Mielestäni vanhat tavarat ympärillä luovat hyvän olon tunteita, pitävät yllä muistoa kodista ja rakkaista vanhemmistani.
Petteri sanoi eilen, että vaikka hänellä on kuvia hänen vanhemmistaa hän ei halua asettaa niitä esille sillä hän ahdistuu. Itselläni on vanhempieni kuvia seinillä ja ne puolestaan tekevät minuun päinvastaisen vaikutuksen ne rauhoittaa ; )
Minulla on Arabian Sointu kahvikalusto, joka lepää pääsääntöisesti vanhan piirongin lasikaapissa. Käytin sitä viimeksi muutama vuosi sitten kun äitini sisko vieraili luonani.
Nyt päivän askareisiin, kerätään ja nautitaan pienistä asioista ja kauneudesta ympärillämme sekä suven suloisesta lämmöstä ; )
aikanaan ihailivat tätä suomalaista silloista nykyaikaista ja modermia muotoilua nimeomaan lasitaidetta...nimiä en muista kaikkia, mutta Tapio Wirkkala ja Kaj Franck ja O.Toikka..ja sitten myös nämä Iittalan nyt klassikot ja Nuutajärven tuotanto...olivat ne joita keräilivät;)) Täytyy kyllä sanoa että, tietyllä tavalla olevat ajattomia aina...ja myös sellaisia jotka tuntuvat kädessä upeilta... Itselle tämä Iittala sellainen mistä erityisesti pidän myöskin...
Isovanhempini kun kävivät paljon tuolla silloisissa Tsekeissä...ja Unkarissa...heillä oli sitten tämä maku joka oli vähän tälläistä hiukan koristeellisempaa...mutta kuitenkin muistan tämän modermismin myös heidän kodissaan....tämä linjakkuus kun näkyi myös huonekaluissa...50-luvulla tämä näkyi myös tapeteissa....ja tässä väritysmaailmassa....kaikki hillittyä ja luonnonvärisävyjä kuten harmaiden ja ruskeiden värisävyjä....He seurasivat aikaansa tässä sisustusmuodissa:)))....Nythän tämä nykyinen muoti vähän kopiota siitä monesti....ja todella jos tämäkin aikakauden tavaroita omistaa...niin kandee pitää kiinni...eikä missään nimessä heittää tai lahjoittaa pois..Snadi omaisuus niissä helposti...kerääntyy.
tsau:Friidu
jos minulla sellaisia olisi - tietenkin jos miun pitäisi valita syönkö huomenna vai ihailenko antiikkiesineitä, voisin ehkä lipsua periaatteistani.
Kodista emme perineet mitään arvokasta, eikä mitään muutakaan, - vain yksi isän sedän vanha "uskovainen kirja" on veljelläni, jostain 1800 -luvun alkupuolelta se kirja näkyy olevan, ja arvokasta siinä on vain isosedän omistuskirjoitus. Muut on muu suku vienyt.
pidän vanhoista esineistä, ja ihan talonpoikais esineistäkin. Olen "kerännyt" vain joitain kuparipannuja, kahvimyllyjä, ja joitain muita sen kaltaisia vanhoja tavaroita. Aarteeni on esim. hevosen längissä pidetty ollut vanha kello, se on erittäin kuanisääninen, sitten vanha tuohinen sokeripullo, vai suolaako lie siinä pitäneet joskus.
Vanhoja lasiesineitä ostan joskus, joitain kristalli juttuja..sekä pieniä hopeisia esim. kynttilänjalkoja ja sok.kermakko yhistelmän, jne..ei mitää kovin rahakasta siis.
Olin ulkona pojan kanssa kivenpyörityshommeleissa ja sen jälkeen istahdin tänne tupaan ja aloin etsimään lasiesineille tekijöitä ja vuosilukuja. Jos antiikki määritellään siten, että sen tuotanto on lopetettu niin silloin omistan aika monta antiikkia esinettä ; ) Mm. Nanny Stillin taidetta on tullut mieheni kodista aikoinaan kuten Apollo kunttilälyhty ja kotoa Grapponia sarjan sininen lasipullo ja laseja. Lahjoituslasitavarat on osin inventoitu osa on vielä etsinnässä. Petteri joka rakastaa suomalaista lasimuotoilua otti eilen onnellisena mukaansa Valto Kokon Tuisku maljakon vm. 1979 - 1981.
Tapio Wirkkalaa, Helena Tyneliä, Tamara Alladin sekä luonnollisesti Alvar Aallon tuotannolla aloitan uuden hopini taidelasin ja posliinin keräilyn.
Sain Arabian Suomen kukka sarjan syviä lautasia neljä, kaksi oli täysin ehjää yhdessä pieni särö ja yhdessä isompi hiushalkeama. Saman sarjan ovaalin muotoinen tarjoilu vati oli ehjä.
Kirjoitit tuolla ylenpänä vanhoista lehdistä. Ostin Tukholmassa vieraillessani pari vuotta sitten isosta torikirppiksestä syntymävuoteni Kotilieden vastaavan ruotsalaisen version. Muoti oli somaa ja lehdestä löytyi artikkeli August Strinbergistä, Petterin suosikki kirjailijasta, jonka museossa olimme juuri sinä päivänä vierailleet.
Minua suuresti kiehtoo neljäkymmentä-luvun elämä ja esineet sillä synnyin silloin kuten kai suurin osa meistä ; ) joskin muistan paremmin viiskytluvun elämää.
Ei missään nimessä suomalaisuutta haukuta vaikka on ollut kirjoituksia. Tulee vain mieleen kun oli 70 luvulla mahdollisuus ostaa, nytkin vielä kaduttaa kun antiikista puhutaan.
Suomalaiset taiteilijat ovat arvostettuja maailmalla, joskus vain tuntuu kun puhutaan vaikkapa mistä vaan niin aina löytyy suomalaisuuden lyttääjiä.
On minullakin kippoja Papua Uudesta Guineasta ja entisestä Neuvostoliitosta, sekä Tunisiasta, mutta en osaa arvostaa niitä ikinä suomalaisuuden ohittavaksi antiikiksi.
Hollanti joka eli kukoistustaan 1600-luvulla, sieltä löytää erittäin vanhaa omaa antiikkia sekä entisten siirtomaiden eksoottista antiikkia. Kiinalaiset Ming-tuotteet ovat myös antikvaarioiden helmiä. Minunkin Hollannin kodissa on aito iso mingvaasi ja pöydällä erilaisia ajan hengen mukaisia pulloja ja kippoja ; )
pyöri tuossa pari maljakkoa, jotka eivät kenellekään kelvanneet. Vihdoin tänään sain tarkistettua mitä ne ovat. Toinen oli Tamara Aladinin Hyasintti ja toinen Helena Tynellin Hyrrä. Hyrrässä oli toki singeerauskin, en vain ollut katsonut sitä tarkemmin. Nyt ne ovat jo saaneet paremman paikan kuin keittiön hellankulma!
Kaatopaikkarojun joukosta löysin vielä tänään suuren ja painavan hopealusikan. Sellaisilla suurilla lusikoilla muistan isoissa taloissa otetun esim. kiisseliä vadilta. Sekin on nyt kiillotettuna kaapissa.
Jonkinverran minullakin on vanhoja lehtiä. Esimerkiksi Kotiliedet vuodelta 1932 (silloin se on ilmestynyt kaksi kertaa kuukaudessa). Martta Wendelinin kansikuvat ovat minusta niin kauniita, että pidän niitä esillä. Minulla on vanha arkku ja sen kannella lehdet vaihtuvat. Heinäkuun ensimmäine kansi onkin hyvin romanttinen. Lettipäinen neitonen kansallispuvussa vanhan veräjän luona. Myös nuorella miehellä on kansallispuku. Pihlaja kukkii ja poika on taittanut yhden oksa käteensä. Selvästikin rakkautta ilmassa!
Mielessä oli kuvan veisto-----
Antiikki---niin- monet haluavat tietää arvon samoin taiteessa, siinä mielessä on minulla vain päivän arvo. Sama voi olla antiikissa erityisesti siinä, silllä ajan muoti on myös siellä, sama on taiteessa. Onnella ja tuurilla voi saada jotain. Mutta pörssi on aivan toinen hyvällä näkemyksellä koko maailman taloudessa on kaikki melkein varmaa kun puhutaan rahasta.
Tietenkin kun ei puhuta rahasta voi jollekin vanha saapas olla satoja miljoonia.
Suomessa ei ole antiikkia.
Antiikiksi luokiteltavan on oltava vähintään 100 vuotta vanhaa.
Nää kirjoittavat vanhasta tavarasta, millä ei oo juur arvoo.
Sinähän vitsin murjasit illan päätteeksi.
Suomessa on monta rikasta aatelisukua. Perilliset omistavat vanhoja kartanoita ja niiden kätköistä löytyy ihan sitä oikeata antiikkia. Onhan täällä myös keskiverto Einareita ja Kyllikkejä, joilla saattaa olla löytöjä ullakoilla tai keräilykaapeissaan.
On ollut niin mukavaa korpimökillä, jotta en ala väittää enempää vastaan ja mitä sellainen hyövää, ei sitten yhtään mitään.
Öitä pötkähdän maate koko päivä ulkona alkaa verottaa voimia ; )
Petteri pyysi, että kirjoitan teille, että minulla on yksi tosi antiikkilöytö se on hän ; ) minun Peter Pan. Niin ja häntä en myy tai vaihda uudempaan.
kyllä rahan säilytys on aina kannattavampaa kuin antiikin,
näin on ollut ja näin on.
toiseksi ei niitä listahintoja saa kuin kuukausia myymällä,
on vaivalloista tai sitten toinen vaihtoehto myydä 1/4 hinnalla antiikkikauppiaille.
Minäkin muistan kun olen tavaroitani ja antiikkiani myynyt kun on isovanhemmat kaikki jo kuolleet ja vanhempienkin tavaraa on myyty.
Aina muistan että kyllä kannattaa myydä.
Parhaiten sen kun myin 5 vuotta vanhan läppärin 2 vuotta takaperin 70 €, kahdeksan "läppärikuumeista" halusi sen ostaa, olivat vihaisia kun en huutokaupannut vaan arvoin ostajan,
Nyt saa todella parempia läppäreitä 170 € ja tuo 70 e on jo kasvanut melkoisesti lisää.
Lähdimme puolen päivän seutuvilla etsimään tietoa äitini suvun vaiheista. Tiesin jotain ennestään ja apunani oli äitini syntymäkylän historiasta ja asukkaista kertova pieni kirjanen.
Löysimme kolmen talon ryppään ja tutustuin ensimmäiseen sukulaiseeni, joka opasti seuraavaan taloon josta löytyi tietoa. Isäntä otti meidät hyvin ystävällisesti vastaan ja alkoi kertomaan. Olin yllättynyt kuinka hän voi muistaa ja tuntea äitini perheen vaiheet sillä äitini olisi jos eläisi 96-vuotias. Isäntä oli nuoren näköinen pian selvisi, että hän oli käynyt koulua äitini nuoremman veljen kanssa ja ikääkin oli jo kunnioitettavat 86-vuotta.
Vaimo tarjoili meille vasta poimittuja vadelmia, heillä oli ollut vasta timanttihääpäivä.
Joten jos elän 86-vuotiaaksi vähäinen lasikokoelmani lienee jo antiikkia ja lapsille jää jotain kaunista ja vanhaa kerättäväksi eteenpäin. Rahaa tulle ja rahaa menee se ei tee pesää jos sitä alkaa keräämään se on niin kylmääkin.