Kolmas välivuosi

Kuinka yleistä on kolmannen välivuoden pitäminen? Onko teillä kokemuksia? Itse olen saanut opiskelupaikan sairaanhoitajalinjalta, mutta mulla olisi hyvä tilaisuus nyt päästä ulkomaille töihin tulevaksi vuodeksi. Ensin ajattelin, että tottakai lähden opiskelemaan nyt heti kun paikan olen saanut, mutta sitten aloin miettiä tarkemmin...

Miksi jättäisin käyttämättä mahtavan tilaisuuden nähdä maailmaa, oppia kieltä ja asua ulkomailla? Totta on, että valmistuminen siirtyy sitten taas sillä vuodella, ja kyseessä olisi minun kohdallani kolmas välivuosi mutta miksi se olisi loppujen lopuksi niin paha asia? Olen kuitenkin nuori, aikaa opiskeluun on kyllä, ja tällaista samanlaista mahdollisuutta ulkomailla työskentelyyn ei välttämättä enää tule. En kadu näitä aiempaa kahta vuottakaan tippaakaan, päinvastoin. Olen saanut paljon hyödyllistä aikaan ja todellakin käyttänyt ajan parhaalla mahdollisella tavalla hyödyksi. Mistään löhöilystä ei siis ole kysymys alkuunkaan.
Varmasti moni ajattelee että olisi hullua lykätä opintoja kun paikka kerran on, mutta miksi? Minkä takia se olisi jotenkin paha asia? Kyse kun ei tosiaan ole siitä että olisin nyt laiskuuksissani tässä lykkäämässä velvollisuuksiani. Eikö ulkomailla työskentely ja asuminen ole muka hyödyllistä? Ja itse en kamalasti allekirjoita sellaista ajatelutapaa että nuoret olisi mahdollisemman äkkiä työnnettävä opiskeluputkesta läpi. Niinkuin täälläkin on muissa keskusteluissa todettu, niin oppimista ja kasvamista on monenlaista, ja kaikkea ei voi määritellä yksinomaan opiskelujen ja nopeasti valmistumisen kautta.
Kyllä minä kokisin olevani vähintään yhtälailla vastuullinen ihminen asuessani vieraassa maassa yksin ja kieltä oppimassa. Miksi siitä saamani hyöty olisi jotenkin vähempiarvoista kun koulunkäynti?

Tiedän että olen valinnut oikean alan, ja tunnen oloni turvatuksi koska olen opiskelupaikan itselleni alalta jo lunastanut. Mieltä vaan tosiaan kaihertaa ajatus siitä, että toista tällaista tilaisuutta lähtemiseen ei ehkä enää tule... kun taas opiskelumahdollisuuteni ei katoa vuodessa minnekään. En vaan jaksaisi ihmisten kummasteluja siitä miksi valitsen kolmannen välivuoden... koko sana "välivuosi" itsesäänkin kalskahtaa jotenkin vääränlaiselta ja stereotyyppiseltä. Enkä myöskään jaksaisi kauhisteluja siitä että tuhlaan muka jotenkin aikaa ja että kolmas välivuosi on aivan liikaa ja niin edelleen. En voi mitenkään käsittää, miten ulkomailla kerätty elämänkokemus voi olla ajanhaaskausta... tai että miksi maailma tai tulevaisuuteni kaatuisi siihen, jos vietän nyt kolmannen välivuoden. Olisinpa taa syhtä kokemusta rikkaampi ja olisi jotain mitä muistella vanhana.

Mielipiteitä?