Harrasteet

Meitsi kun tällanen joka-asian asiantuntija ja yleisnero. Siis omasta mielestäni. Eip ole ihan helppoa elo läheskään aina ollut. Hitto kun joutuu sivistymättömien ja tyhmien ihmisten kanssa kinaamaan jostain yksinkertaisesta asiasta, mistä muilla on tietoa lähinnä serkkupojan puheitten mukaan ja ite on lukenut hyllymetreittäin kirjoja aiheesta :DDDD

Kun minä pölvästi tein silleen, että aattelin, että tieto on valtaa. Ja oon tutustunut, opiskellut, perehtynyt vaikka mihin. Mutta eipä siitä mitään hyötyä ole ollut ikinä. Hyvin harvoin tapaa ihmisiä, joitten kanssa voi omista mietteistään edes keskustella. Moni sanonut tän legendaarisen "En tajua sanaakaan mistä sä puhut"- lausahduksen :DDD

Mainittakoon, oli sunkin litaniassa monia juttuja, mihin olen edes jonkinverran koittanut perehtyä. Hetk.

Luin litanian uudellee. Ainoa asia, mistä en paljoakaan tiedä on toi Jääpurjehdus. Tiedän mitä se on ja miten se tapahtuu, ei vaan itteä ole ikinä kiinnostanut ollenkaan. Mut just jokin melonta... Mä en ikinä ole istunut kanootissa, hyvä kun osaan soutaa. Mutta sattuu yks edesmennyt kaveri olleen sm- tason koskimeloja :DDDD Tiedetään, mitä tarkoittaa stoppari ja miten pitäisi tehdä intiaanikäännös :DDD

Vitunko hyötyä mulle tuostakaan tiedosta ikinä on oillut? No ei kerrassaan mitään.

On meitä aika paljon. Jotka ei tee numeroa itestään. Ne on ne kapea-alaiset yhden asian tyypit, jotka keuhkoo itestään ja saa kunniaa ja mainetta. Mainitaan nyt sitten vaikka kuka tahansa huippu-urheilia. Se osaa urheilla, mutta mitäs sitten kun ura on ohi? Kysele Myllylältä tai Nykäseltä. Kusessa ne on olleet uran loputtua. Kun eivät tajua mistään muuta kuin jostain vitun suksista.

Katkera tilitystä. No tokikin. Mutta tällaista tää elämä on :DDDD

=DW=

Asialla on kaksi puolta, sillä lapsilla on toinen puoli, kyllä se on varmaan aivan kaikilla niin.

luontaisesti ole kiinnostuneita vanhempiensa harrastuksista. Eivätkä todellakaan harrastamaan yhdessä vanhempiensa kanssa samoja lajeja. Aivan eri asia harrastaa noitakin yllämainitsemiasi lajeja oman kaveriporukan kanssa.

Sama juttu, ei yhteisiä harrastuksia jälkipolven kanssa. En tosin niitä sille tyrkytäkään.

DDDDDDD,
joka paikassa törmää....
Huuli pyöreenä? Naurua?
Mitä?

T: vanhus

muksuja eikä puksuja, joten saan vapaasti harrastaa, tai olla harrastamatta.

Mutta, tuskinpa tämän ikäisten ihmisten lapsien tarviikaan vielä harrastaa vaikkapa ruumisarkunvuolentaa, joka tuntuu olevan muodissa.

No eix noi nyt aika perseestä ookkin. Treenaisit mieluummin skedee ja Kampin nuorisotalolla lorvimista.

Kolkytvuotiaan kanssa voi jo sitä kotipaikkakuntaa, retkeilyä luonnossa ja matkailua harrastaakin yhdessä, mutta ehkä siinä kahdenkymmenen ässä kiinnostaa vielä muut asiat. Odottele rauhassa sitten kun tulee lastenlapsia, niin kyllä sä sitä harrastusseuraa kotipaikkakunnan matkailuun ja retkille tuut niistä lapsista ja lapsenlapsista saamaan. Mutta siihen saa kyllä varautua, että itse hoitaa matkakustannukset, joten kannattaa alkaa jo säästämään sitä matkakassaa.

Miehestä moneksi,kokeileppa joskus savusukelusta simulaattorissa on aika kiinostavaa.