tänään kynteni kirkkaan punaiseksi pitkästä aikaa... Vieläkin muistan sen ilon määrää, kun nuorena pääsin irti vl:stä ja kuljin ylpeänä punaisilla kynsillä... Nykyään on asiat hyvin - tunnen, että voin kulkea selkä suorassa ja katsoa ihmisiä rehellisesti suoraan silmiin. Rohkeasti ja vilpittömästi. Rakastaen, tukien. Ilman huonoa omaatuntoa. Ei tarvi pitää itseään jonain muita parempana ihmekummajaisena ja tuomita muita saatanan kätyreiksi. Minulle se oli henkisesti liian raskasta. Paranin silloin nuorena jopa uhkaavasta sairaudesta löydettyäni ilon ja rakkauden. Ei sen vähempää. Rohkeutta kaikille! Kuunnelkaa omaatuntoanne.
Lakkasin...
Elämä on...
2135
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
ja kynsilakka osoittavat ihmiselle suoraan helvetin ovea.
Aloittajana jatkan vielä kertomalla ihmeellisen sattumuksen noilta ajoilta, kun vielä roikuin mukana vl:ssä jotenkuten. Olimme olleet sisareni kanssa lomamatkalla Portugalissa. Tulimme junalla kotokaupunkia kohden ja sen lähestyessä päätimme ottaa pois korvistamme ostamamme napsautus-kiinnitettävät korvikset. Olimme hämmentyneitä, mutta ajattelimme, että jos vaikka törmäämme heti vl-läisiin, ei tarvi alkaa sössöttään mitään... Jouduimme odotteleen bussia jonkin aikaa, ja menimme rautatieaseman vastapäätä sijaitsemaan kahvilaan kahville. Olimme jo pois lähdössä, kun yhtäkkiä eteemme pysähtyi vanhempi naisihminen, jota emme olleet aiemmin huomanneet missään. Hän sanoi vain: "Kuunnelkaa omaa sydäntänne, älkää ihmisten puheita" Emme sanoneet mitään ja nainen lähti samantien pois. Oliko hän enkeli? Miten hän pystyi näkemään tilanteemme ja mistä hän yhtäkkiä ilmaantui? Kirjoittamani asiat ovat täysin tositapahtumia. Todellakin...