En tiedä onko täällä muita, jotka kokevat raskauden kaikkea muuta kuin kukoistuksen ja euforian ajaksi. Raskauteni ensimmäinen kolmannes on jo täysin takanapäin, mutta silti olo on todella surkea. Ihoni on kamalassa kuosissa, edes teini-iässä ihon ei ollut näin karmiva. Leuka on täynnä ihonalaisia paiseita, otsa täynnä näppylää, samoin olkapäät, hartiat ja selkä. Iho punoittaa ja näyttää etovan rasvaiselta jo 5 min pesemisen jälkeen. Kaikki ihovoiteet on testattu (olen kko. alalla töissä) ja täytyy vain luovuttaa... Hormonit jylläävät sen aikaa kun jylläävät. Mistään putelista ei sellaista taikavoidetta saa joka hormonaalisen aknen parantaisi. Tämä vaikuttaa elämän ilooni, ei tee mieli naamansa ulos laittaa.
Muutenkin olen surullinen, turvoksissa, itkuherkkä ja ahdistunut. Perseestä suoraan sanottuna... Miten tämä tällainenkin sikiöön vaikuttaa? Huoks.
Muutenkin olen surullinen, turvoksissa, itkuherkkä ja ahdistunut. Perseestä suoraan sanottuna... Miten tämä tällainenkin sikiöön vaikuttaa? Huoks.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sanotaan, että tyttö vie äitinsä kauneuden ja niin minullekin kävi aikanaan, kun tyttöä odotin. Nyt en vielä tiedä kumpi on tulossa, kun viikkoja vasta 6... Ikävää, että koet olosi noin kurjaksi. Koitahan miettiä ja tehdä asioita, jotka saavat sinut hyvälle tuulelle. Niin, ja yritä olla murehtimatta turhia...Helpommin sanottu kuin tehty, tiedän. Tsemppiä!!
Täällä oli esikoisen kanssa samanlaista, mitä noihin paiseisiin siis tulee. Rajoittuivat tosin vain naamaan, mutta sehän riitti. Muuten voin kyllä hyvin, mutta kasvot olivat kauttaaltaan täynnä pientä röpelöä, ja isoa paisetta, jotka kestivät kerrallaan jopa pari kuukautta. Uusia tuli, ennen kuin edelliset katosivat. Mikään ei auttanut ja vaiva tosiaan alkoi sillä sekunnilla, kun tein raskaustestin ja aknea kesti vielä puoli vuotta synnytyksen jälkeen. Vasta toinen antibioottikuuri muiden liuoksien kanssa tepsi.
Toisessa raskaudessa ongelma palasi taas samantien, muttei onneksi niin pahana. Toisaalta samapa tuo olisi ollut, koska naamani oli jo valmiiksi pilalla. Kasvot ovat täynnä komeita kraattereita ja punaisia pilkkuja kauttaaltaan. Finnejä en pahemmin nyplännyt, mutta arvet silti jäivät. Nyt syksyllä olenkin menossa hoitamaan naamani taas sileäksi kemiallisella ja laser-kuorinnalla.
Toivottavasti toivut ennallesi. Muistan kuinka maassa oma mieli oli naaman takia. Muutenkin aina ollut huono itsetunto ulkonäön suhteen.
Esikoiseni oli poika ja toinen tyttö, eli ei ne tytöt aina äitinsä kauneutta vie. Osaa ne pojatkin näköjään...
Juu, ei auta kuin kestää. Oletteko huomanneet ruokavalion vaikutusta? Minä en millään tavalla. Ihan sama mitä syö niin samannäköinen hirviö katsoo peilistä.
Arpia on tosiaan jo tullut, joten niitä saa sitten hoidella vielä tämän kaiken jälkeen. Yritän pysyä positiivisena, mutta välillä on itku todella herkässä.
Mulla kanssa hormooniaknea ollut koko raskauden ajan. Se alkoi selästä ja eteni sieltä hartioille, olkapäihin, rintakehään, rintoihin, kaulaan ja vähitellen myös naamaan.. Kyllä välillä itku herkässä! Ne ovat sellasia suurimmaksi osaksi, ettei niitä voi puristella, ihmeellisiä punaisia paiseita, muutamaan on ilmestynyt valkoista mätää sisälle niin etten ole voinut olla puristamatta, ja sitten siihen kohtaan on kirjaimellisesti jäänyt ihan hillitön kuoppa, joka sitten arpeutuu tooosi kivannäköiseksi.. Ja nämä hartioilla olevat mollukkaryppäät ovat niin kipeitä, että olen siirtynyt käyttämään suurimmaksi osaksi olkaimettomia liivejä, ettei niihin kohdistu mitään ärsykettä, joka kipeyttäisi ne entisestään.
Mutta kyllä nämä ovat pientä vaivaa kun omasta lapsesta on kyse :) Nyt vaan on niin samperin herkässä, vuoden päästä jo naurattaa :) Kyllä suurinosa näistäkin vaalenee ja häipyy, ja loput voi tosiaan parannella kosmetologilla, jos niikseen tulee :)
Ja myös pojat osaavat tämän "kauneuden viemisen" ;) Itse odotan poikaa, vielä kaksi päivää, ylihuomenna keisarileikkaus edessä :)
...kovasti leikkaukseen!
Toivottavasti ihosi paranee pian. Ainakin positiivinen asenne varmasti auttaa ! :)