Toivottavasti menee edes oikealla palstalle, mutta kaipaisin nyt todellakin apua...
Erosin muutamia kuukausia sitten mieheni kanssa, enkä sen jälkeen ole pystynyt kunnolla kiinnostumaan kenestäkään, vaikka ihan hyviäkin "vaihtoehtoja" olisi ollut tarjolla. Ei ole vain tullut sitä tunnetta, että jutusta voisi jotain kehittyä.
No, aloin muutama viikko sitten hieman tiiviimmin liikkumaan ystäväni kanssa, (sanotaanko häntä vaikka Kaisaksi) kun aiemmin yhteydenpito syystä tai toisesta alkoi rakoilla. Kaverini poikaystäväkin (ja olkoon hän nyt vaikkapa Marko) oli lähes aina meidän mukana.
Vaikka aina olin pitänytkin Markoa komeana ja todella mukavana, en olisi ikinä uskonut, että tässä pääsisi käymään näin.
Marko sattui noin kuukausi sitten olemaan samassa porukassa kanssani, kun taas Kaisa oli toisaalla muiden kavereidensa kanssa. Me siinä juteltiin, heitettiin huulta ja minulla oli todella mukavaa pitkästä aikaa jonkun miehen kanssa. Illan mittaan aloin tajuta, että me ollaan Markon kanssa todella samanlaisia; molemmat enemmän rokahtavia (kun taas Kaisa, enemmänkin "tavis"), samanlainen musiikkimaku, huumori, luonne... Harvemmin törmään ihmiseen, jolla on yhtä outo huumori kuin minulla, mutta nyt tuntui, että joku kerrankin ymmärtää. Marko myös kohteli minua jotenkin eri tavalla, kuin muiden kavereideni poikaystävät. Illan päätteksi kotiin päästyäni, en voinutkaan muuta ajatella kuin Markoa. Ensimmäinen asia herätessäni mielessäni oli Marko. Ja koko päivän... Ja seuraavan päivän...
Tajusin, että menin rakastumaan kaverini mieheen!
Noin viikko sitten olimme Kaisan ja Markon kanssa liikenteessä. Kaisa sanoi lähtevänsä seuraavana päivänä kaverinsa luo käymään ja Marko ääneen mietti, mitä tekisi sillä aikaa ja katsoi minua jotenkin oudosti.
Ja sitten vaan pokkana tokaisi, että sinähän ainakin käyt minun kanssa kahvilla. Menin siinä sitten hieman vaikeaksi ja Kaisa vaan totesi, ettei se haittaisi... Lisäksi Marko vitsaili jotain suuntaan "Hei, Mirkahan tuleekin meille tänään yöksi, vai mitä?" Oliko tämä OIKEASTI pelkkää huumoria, vai vihjailua...
En tiedä mitä tekisin, tai miten päin olisin. Yksi ystäväni tietää tilanteestani ja hän vain totesi aina ajatelleensa, että olisimme Markon kanssa kuin luodut toisillemme, mikä ei todellakaan helpota tilannetta, koska nyt olen itse alkanut miettimään samaa asiaa. Miksi Marko on Kaisan kanssa, koska he ovat kuin yö ja päivä? Ja miksi Marko kohteli minua niin eri tavalla, kuin muut?
Omassa pienessä mielessäni luulen, että Marko on kiinnostunut minusta, mutta miten minä saan selville, pitääkö se paikkaansa, ilman, että Kaisa saa tietää?
Järki sanoo, että pitäisi antaa olla, eikä työntyä Kaisan ja Markon väliin, mutta tunteet sanoo, että "ANNA MENNÄ"! Entä jos tämä olisikin minun elämäni rakkaus?
Tällä hetkellä tunnen kuin minulla olisi päässä jotain vikaa, koska toivon koko ajan sydämeni pohjasta, että Kaisa ja Marko eroaa ja voisin sitten selvittää, onko Markolla tunteita minua kohtaan.
Kertokaa omia kokemuksia, miten olette toimineet vai jättäneet kokonaan toimimatta,
vai mitä tässä nyt tekisi?
Erosin muutamia kuukausia sitten mieheni kanssa, enkä sen jälkeen ole pystynyt kunnolla kiinnostumaan kenestäkään, vaikka ihan hyviäkin "vaihtoehtoja" olisi ollut tarjolla. Ei ole vain tullut sitä tunnetta, että jutusta voisi jotain kehittyä.
No, aloin muutama viikko sitten hieman tiiviimmin liikkumaan ystäväni kanssa, (sanotaanko häntä vaikka Kaisaksi) kun aiemmin yhteydenpito syystä tai toisesta alkoi rakoilla. Kaverini poikaystäväkin (ja olkoon hän nyt vaikkapa Marko) oli lähes aina meidän mukana.
Vaikka aina olin pitänytkin Markoa komeana ja todella mukavana, en olisi ikinä uskonut, että tässä pääsisi käymään näin.
Marko sattui noin kuukausi sitten olemaan samassa porukassa kanssani, kun taas Kaisa oli toisaalla muiden kavereidensa kanssa. Me siinä juteltiin, heitettiin huulta ja minulla oli todella mukavaa pitkästä aikaa jonkun miehen kanssa. Illan mittaan aloin tajuta, että me ollaan Markon kanssa todella samanlaisia; molemmat enemmän rokahtavia (kun taas Kaisa, enemmänkin "tavis"), samanlainen musiikkimaku, huumori, luonne... Harvemmin törmään ihmiseen, jolla on yhtä outo huumori kuin minulla, mutta nyt tuntui, että joku kerrankin ymmärtää. Marko myös kohteli minua jotenkin eri tavalla, kuin muiden kavereideni poikaystävät. Illan päätteksi kotiin päästyäni, en voinutkaan muuta ajatella kuin Markoa. Ensimmäinen asia herätessäni mielessäni oli Marko. Ja koko päivän... Ja seuraavan päivän...
Tajusin, että menin rakastumaan kaverini mieheen!
Noin viikko sitten olimme Kaisan ja Markon kanssa liikenteessä. Kaisa sanoi lähtevänsä seuraavana päivänä kaverinsa luo käymään ja Marko ääneen mietti, mitä tekisi sillä aikaa ja katsoi minua jotenkin oudosti.
Ja sitten vaan pokkana tokaisi, että sinähän ainakin käyt minun kanssa kahvilla. Menin siinä sitten hieman vaikeaksi ja Kaisa vaan totesi, ettei se haittaisi... Lisäksi Marko vitsaili jotain suuntaan "Hei, Mirkahan tuleekin meille tänään yöksi, vai mitä?" Oliko tämä OIKEASTI pelkkää huumoria, vai vihjailua...
En tiedä mitä tekisin, tai miten päin olisin. Yksi ystäväni tietää tilanteestani ja hän vain totesi aina ajatelleensa, että olisimme Markon kanssa kuin luodut toisillemme, mikä ei todellakaan helpota tilannetta, koska nyt olen itse alkanut miettimään samaa asiaa. Miksi Marko on Kaisan kanssa, koska he ovat kuin yö ja päivä? Ja miksi Marko kohteli minua niin eri tavalla, kuin muut?
Omassa pienessä mielessäni luulen, että Marko on kiinnostunut minusta, mutta miten minä saan selville, pitääkö se paikkaansa, ilman, että Kaisa saa tietää?
Järki sanoo, että pitäisi antaa olla, eikä työntyä Kaisan ja Markon väliin, mutta tunteet sanoo, että "ANNA MENNÄ"! Entä jos tämä olisikin minun elämäni rakkaus?
Tällä hetkellä tunnen kuin minulla olisi päässä jotain vikaa, koska toivon koko ajan sydämeni pohjasta, että Kaisa ja Marko eroaa ja voisin sitten selvittää, onko Markolla tunteita minua kohtaan.
Kertokaa omia kokemuksia, miten olette toimineet vai jättäneet kokonaan toimimatta,
vai mitä tässä nyt tekisi?
Vastaukset 2
Vanhimmat
järkeä ja unohtaa hänet koska on varattu.
mun mielipide.
ihmiset menee ehkä liikaa tunteilla tietyissä tilanteissa
joskus se järki ois hyvä pitää päässä
en halua olla mitenkään ylimielinen tai loukkaava sulle, mutta varoitan sua.
Olen tekemisissä saman tuntuisen miehen kanssa. En siis suhteessa häneen, hän varattu, minä myös. Hän myös heittelee tuollaista läppää ihan meidän puolisoiden kuullen mulle. Arvatenkin olen aika hämilläni tilanteissa. Hän toimii ihan avoimesti joten ajattelin ettei hän tunne mitään mua kohtaan (yleensähän tuollaiset tunteet salataan) tai sitten hän toimii viekkaasti avoimena ettei "jäisi" kiinni tunteistaan.
Neuvoisin sua aloittaja ottamaan ihan suoraan selvää miehen ajatuksista. Kysy suoraan häneltä pitääkö sinusta "sillä" tavalla? Et voi sitä muuten koskaan saada selville ellet toimi yhtä avoimesti ja rehdisti.
Minä otin härkää sarvista ja kysyin tältä mieheltä suoraan ja sain vastaukseksi että pitää minusta. Mitään suhdetta meille ei tullut eikä tule, satumme vaan pitämään tosistamme paljon. Tämän tietää myös puolisomme mutta kun luotto toimii puoleen ja toiseen niin kaikki on ok.
Sinuna en menisi kuitenkaan sotkemaan heidän välejä, menetät hyvässä lykyssä ystäväsi. Onko se sen arvoista?