yksinhuoltajaksiko?

Hei!
En jaksa ihan koko tilannettani selostaa, mutta ihan lyhyesti sanottuna: Olen raskaana, lapsi syntyy loppukesästä. Olen naimisissa - toistaiseksi. Olen alkanut miettiä, että olen tainnut tehdä elämäni suurimman virheen, kun olen saamassa lapsen tämän miehen kanssa, tai että ylipäänsä olen tämän miehen kanssa.
Lapsen kannalta on jo myöhäistä, mies on lapsen isä, ja varmasti tulee olemaan hyvä isä, enkä tule koskaan erottamaan häntä lapsestaan, mutta hän on huono aviomies. Pelkään häntä ja olen suurimman osan ajasta onneton.
Kysyisinkin, että miten sitä oikein pärjää yksinhuoltajana? Kaikki se vastuu lapsesta yksin, kaikki yövalvomiset, raha-asiat... En edes tiedä voisinko saada mitään tukia, siis rahallisia, vaikka vielä sitä enemmän minua huolettaa se kuinka henkisesti jaksan olla hyvä äiti.
Minulla on vakituinen työpaikka, jossa tosin on pieni palkka, mutta se tulee säännöllisesti.
5547
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

Rahasta ei kannata murehtia kyllä valtio maksaa tukia niin paljon että varmasti pärjäät.
Lapsen kanssa oleminen on yksin raskasta, mutta vielä raskaampaa se on kus...päisen äijän kanssa.

Äänestä
  • Tukia ei saa kuin yh korotuksen lapsilisään noin 35euroa kuussa. ja asumistukea. mutta jos on töissä silloin se tukikaan ei ole itsestään selvyys. ja todenäköisesti et tule sitä paljon saamaan....

    Yksinhuoltajaksi ei kannata jäädä ihan miettimättä.
    yli neljän vuoden kokemuksesta voin sanoa ettei tämä elämä aina ole ruusuilla tanssimistä...
    taloudellisesti olemme tosi ahtaalla Henkinen jaksaminen yksin on tosi koituksella joskus.
    Vastuu lapsista painaa.

    mieti ensin...
    Miksi pelkäät miestäsi?
    miksi olet onneton?
    Oletko jutellut miehellesi näistä asioista?
    Jos kyse on jostain väärinkäsityksestä?

    Äänestä

Aivan kuin minun elämästäni pari vuotta sitten! Kun vain olisin tajunnut jättää miehen odotusaikana...
Olin jo yh, kun tutustuin narsistiseen mieheen.
Mies manipuloi niin taitavasti, että sai minut tuntemaan itseni syylliseksi mitä kummallisimpiin asioihin.
Lapsi syntyi, mies ei auttanut vauvan hoidossa. Oli järjettömän mustasukkainen 6-vuotiaalle lapselleni.Mies huusi, heitteli esineitä, haukkui..Vika oli aina muissa. Pelkäsimme. Tilanteet kärjistyivät niin, että ainut vaihtoehto oli karata pois lapsien kanssa.

Jos joudut olemaan kotonasi varpaillaan ja varot puheitasi, tilanne on huono.

Nyt elämme kolmisin ihanaa, RAUHALLISTA elämää. Nautin jokaisesta päivästä ja tiedän tehneeni ainoan oikean ratkaisun.

Äänestä
  • siis vielä, apua kannattaa pyytää ja sitä saa, niin minä tein. Nyttemmin olen järjestänyt elämäni haluamakseni ja teen työtä, jota haluan. Pärjään hienosti ja tienaan mukavasti. Eikä meidän tarvitse elää kaurapuurolla.

    Äänestä

Itselläni on 3,5 vuotias lapsi, jätin mieheeni ollessani raskaana, ja se oli viisas päätös.

Helppoa se ei ole, mutta pärjäät.
Ohjeena voisin sanoa, että nuku aina kun voit. Nouse aamuisin ylös, pue oikeat vaatteet yllesi, meikkaa hieman. Ota vauva sitterissä mukaan suihkuun. Pidä itsestäsi huolta, jaksat paremmin.

Hanki omaa aikaa, neuvoiolan kautta saat tietoa lapsenvahtipalveluista, tai kotiavusta, että voit käydä joskus ulkoilemassa ilman vauvaa.

Jos palaa pinna, puhu neuvolan tädille.

Rahat kyllä riittää, ja veronmaksajana sulla on oikeus myös toimeentulotukeen jos oikein vetää tiukille.

Lapsesta saa uskomattoman paljon voimia!

Äänestä

Kommentoi aloitusta


kuinka pärjätä kirjoitti:

Hei!
En jaksa ihan koko tilannettani selostaa, mutta ihan lyhyesti sanottuna: Olen raskaana, lapsi syntyy loppukesästä. Olen naimisissa - toistaiseksi. Olen alkanut miettiä, että olen tainnut tehdä elämäni suurimman virheen, kun olen saamassa lapsen tämän miehen kanssa, tai että ylipäänsä olen tämän miehen kanssa.
Lapsen kannalta on jo myöhäistä, mies on lapsen isä, ja varmasti tulee olemaan hyvä isä, enkä tule koskaan erottamaan häntä lapsestaan, mutta hän on huono aviomies. Pelkään häntä ja olen suurimman osan ajasta onneton.
Kysyisinkin, että miten sitä oikein pärjää yksinhuoltajana? Kaikki se vastuu lapsesta yksin, kaikki yövalvomiset, raha-asiat... En edes tiedä voisinko saada mitään tukia, siis rahallisia, vaikka vielä sitä enemmän minua huolettaa se kuinka henkisesti jaksan olla hyvä äiti.
Minulla on vakituinen työpaikka, jossa tosin on pieni palkka, mutta se tulee säännöllisesti.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu