http://www.iltalehti.fi/perhe/2010060511810200_pr.shtml
Suomalaistutkija: Yksinäisyys on periytyvää
Lauantai 5.6.2010 klo 16.22
Etenkin tytöt perivät helposti yksinäisyyteen johtavat käyttäytymismallit vanhemmiltaan.
Tuoreen tutkimuksen mukaan ei ole sattumaa, että juuri tietyistä lapsista kasvaa yksinäisiä aikuisia.
Yksinäisyys siirtynee vanhemmilta lapsille suurimmaksi osaksi opittujen ja koettujen sosiaalisten tapojen ja käyttäytymissääntöjen, esimerkiksi kodin sisäisten vuorovaikutussuhteiden kautta. Junttilan mukaan myös perityillä ominaisuuksilla, kuten ujoudella ja alttiudella sosiaaliseen ahdistuneisuuteen lienee merkitystä.
Väitöskirjan aiheesta kirjoittaneen Niina Junttilan mukaan yksinäisyys on luotettavasti mitattavissa jo alakouluvuosina. Yläkouluun siirryttäessä lasten yksinäisyys vahvistuu entistä pysyvämmäksi. Jos nuori jää ensimmäisen puolen vuoden aikana ilman kaveri- ja ystävyyssuhteita, olin hän todennäköisesti yksinäinen myös tästä eteenpäin.
Tutkimuksessa kävi niin ikään ilmi, että yksinäisyys siirtyy äideiltä ja isiltä helposti heidän tyttärilleen, mutta ei pojille.
PETRA HUSU
Meillä ainakin lapsuuskodissa ei saanut olla kylän samanikäisten kanssa, kotiin oli mentävä määrä ajassa tai sai selkäänsä kaikki lomat ja viikonloput olivat kokopäivä työtä.
Löydätkö kasvatuksen tekemää rajaa tutustua muihin tai selkeää kieltämistä seurustella kodin ulkopuolella.
Suomalaistutkija: Yksinäisyys on periytyvää
Lauantai 5.6.2010 klo 16.22
Etenkin tytöt perivät helposti yksinäisyyteen johtavat käyttäytymismallit vanhemmiltaan.
Tuoreen tutkimuksen mukaan ei ole sattumaa, että juuri tietyistä lapsista kasvaa yksinäisiä aikuisia.
Yksinäisyys siirtynee vanhemmilta lapsille suurimmaksi osaksi opittujen ja koettujen sosiaalisten tapojen ja käyttäytymissääntöjen, esimerkiksi kodin sisäisten vuorovaikutussuhteiden kautta. Junttilan mukaan myös perityillä ominaisuuksilla, kuten ujoudella ja alttiudella sosiaaliseen ahdistuneisuuteen lienee merkitystä.
Väitöskirjan aiheesta kirjoittaneen Niina Junttilan mukaan yksinäisyys on luotettavasti mitattavissa jo alakouluvuosina. Yläkouluun siirryttäessä lasten yksinäisyys vahvistuu entistä pysyvämmäksi. Jos nuori jää ensimmäisen puolen vuoden aikana ilman kaveri- ja ystävyyssuhteita, olin hän todennäköisesti yksinäinen myös tästä eteenpäin.
Tutkimuksessa kävi niin ikään ilmi, että yksinäisyys siirtyy äideiltä ja isiltä helposti heidän tyttärilleen, mutta ei pojille.
PETRA HUSU
Meillä ainakin lapsuuskodissa ei saanut olla kylän samanikäisten kanssa, kotiin oli mentävä määrä ajassa tai sai selkäänsä kaikki lomat ja viikonloput olivat kokopäivä työtä.
Löydätkö kasvatuksen tekemää rajaa tutustua muihin tai selkeää kieltämistä seurustella kodin ulkopuolella.
Vastaukset 2
Vanhimmat
teininä mut mulla ei varmaankaan koskaan ole ollut sellaista tosi ystävää, sydänystävää.
Sit ku täytin jotain 16-17vuotta aloin olemaan yhä enemmän ja enemmän yksikseen.
Ujous astui kuviin silloin ja luotto ihmisiin loppui kun olin koulukiusattu vakavasti henkisesti.
omat vanhemmat on melkoisia erakkoja ja se malli on periytynyt minuun, mutta liekö myös geeneissä. Olen aina nähnyt kuinka vanhemmat tykkäävät puuhastella omia juttujaan, lukea jotain mielenkiintoista tai tehdä jotain luovaa. Ei tietenkään täysiä erakkoja olla, muutamia ystäviä löytyy joiden kanssa on mukava vaihtaa kuulumisia ja viettää aikaa joskus.
Työelämässä erakkoluonteella tulee ongelmia, sillä aina löytyy pomottajia jotka on lyömässä kapuloita rattaisiin, ah niin ihanassa "tiimityössä", jolloin porukassa pikemmin tyhmyys tiivistyy kuin löisi viisaat päät yhteen. Täytyisi saada työskennellä yksin. Molemmilla vanhemmilla työelämä on mennytkin plörinäksi juuri tästä syystä, ettei kestä muiden kanssa työskentelyä. Siltä näyttää että tämä tytär seuraa perässä.