Hei,
Lukiossa minulla todettiin ADD (sain kyllä E:n paperit). Mutta yliopisto-opiskelu kiinnostaisi kovasti nyt. Lääkkeitä en syö vaikka stimulanttirepsepti on varoiksi kirjoitettu.
Onko ketään adhd/add-tapausta joka opiskelisi yliopistossa/amk:ssa? Kuinka olette sopeutuneet opiskeluun ja selvinneet esim. paikkakunnan vaihdoksesta? Millaisia ongelmia olette kohdanneet?
Lukiossa minulla todettiin ADD (sain kyllä E:n paperit). Mutta yliopisto-opiskelu kiinnostaisi kovasti nyt. Lääkkeitä en syö vaikka stimulanttirepsepti on varoiksi kirjoitettu.
Onko ketään adhd/add-tapausta joka opiskelisi yliopistossa/amk:ssa? Kuinka olette sopeutuneet opiskeluun ja selvinneet esim. paikkakunnan vaihdoksesta? Millaisia ongelmia olette kohdanneet?
Vastaukset 19
Vanhimmat
YTHS:n linja on se että ADHD-potilaat eivät voi päästä yliopistoon. Tiedä sitten onko tuo totta ja selitys monen opiskelijan oppimisvaikeuksille ja opintojen viivästymiselle. YTHS ei kuitenkaan ole kiinnostunut näistä potilaista vaan sysää heidät oman kotipaikkakunnan hoidettavaksi.
Olisi Suomen lakien vastaista alkaa syrjimään esimerkiksi ADHD-ihmisiä. Samalla periaatteellahan kukaan, jolla voisi olla edes jotakin opiskeluihin negatiivisesti vaikuttavaa taustalla, ei pääsisi yliopistoon (esim. masentuneet, ahdistuneet, fobiset...). Pääsykokeissa ei edes voi lyhyen näkemisen perusteella päätellä, millaisessa kunnossa kukin on vaikkapa ADHD:nsa kanssa; monet pärjäävät oikein mainiosti.
Ajattelehan ensin itseksesi, ennen kuin arvailet julkisesti. Kyllähän tuon nyt jo järkikin sanoo, ettei tuo arvailusi ole järkevää. No, se siitä.
Nyt kyllä meni yli ymmärrystason? Millä valtuuksilla joku YTHS päättää ketä otetaan yliopistoihin ja ketä ei ja millaisia testejä ne tekee havaitakseen ADHD-tapaukset? Kaikkien salaliitto- yms. teorioiden vastaisesti asia on kyllä niin, että pääsykokeet ratkaisee eikä lääkärintodistus.
Alkuperäiselle kirjoittajalle: nykyäänhän on vähän niin kuin muodikasta selittää kaikki omat mokailut ja holtiton käyttäytyminen sillä, että kun mulla nyt on tuo ADHD niin enhän mää sille mitään voi. Tosiasiassa kuitenkin myös ADHD-diagnosoitujen "järki" kasvaa iän myötä ja suurin osa pystyy aikuisena kontrolloimaan käyttäytymistään ihan niin kuin muutkin. Siitä, miten paljon keskittymiskykyä pystyy treenaamaan, en osaa sanoa, mutta varmasti itse tiedät oman keskittymis- ja oppimiskykysi kaikkein parhaiten.
Ainahan kannattaa ainakin yrittää. Jos pystyt tsemppaamaan itseäsi niin paljon, että saat luettua pääsykokeisiin ja pääset sisälle, varmaan pystyt myös opiskelemaan yliopistossa tai AMK:ssa.
Älä suutu tästä, mutta tuo väitteesi että on muodista selittää mokailut sillä, että "kun minulla on tuo ADHD" on vähän samanlainen kuin sanot itsemurhaa hautovalle, että "käy lenkillä ja yritä nyt vähän piristyä".
ADD/ADHD ei suurimmalla osalla todellakaa katoa iän myötä. Toki oppii kontroilloimaan esim. vihan purkauksia ja joitakin tekojaan, mutta ei kaikkia. Tässä mielessä yhteiskunta auttaa todella, sillä ihminen itse oppii näkemään ettei oikeasti ärsyttäviä ihmisiä saa vetää turpaan eikä puissa voi kiipeillä vaikka kuinka ärsyttää. Tapaturma-alttius esim. ei poistu lainkaan. Tai keskittymisvaikeudet, vaikka niitäkin kontrolloi. Ja siinä mielessä olet oikeassa, että ADHD:n kanssa oppii elämään, mutta tämä edellyttää lapsuudessa tehtyä diagnoosia ja terapiaa/lääkitystä. Näin jotkut jopa kasvavat ADHD:sta ulos. Mutta eivät kaikki. Ja alk. peräisellä kirjoittajalla näemmä on todettu aika myöhään.
Ja tuo YTHS-juttu ei ole totta. Itse sain yths:ltä erittäin nopeasti ADHD-diagnoosin ja sitä kautta ohjauksen terapiaan ja lääkkeet ja kohta puoliin alan valmistua. Kunnallisella puolella ei kukaan edes kuunnellut minua vaan ängettiin masennuslääkkeitä ja kerran lähetettiin jopa huumetesteihin koska olin kuulemma liian aktiivinen.
En tiedä todellisesta tilanteesta ja kommentoin vain ylioppilaslehden jutun perusteella jonka mukaan yliopistoon sisälle päässyt ei YTHS:n mukaan voi sairastaa ADHD-tautia. Syrjinnästä en puhunut mitään vaan. Varsinainen pääsykoe vaatii melko paljon sellaista keskittymistä tiedon hankintaan ja omaksumiseen että pääsykokeen läpäisy on yleensä hyvä tae opiskelijan kyvystä suorittaa akateeminen tutkinto. Voihan tietysti olla että kun opinnot eivät suju niin tähän ADHD-syndroomaan sairastutaan tai kääntäen ensin sairastutaan ja sitten opinnot eivät suju. Jos opinnot eivät suju oikeasta diagnoosista ja hoidosta huolimatta niin voi kysyä onko järkeä jatkaa sellaisia opintoja joista ei valmistu ainakaan kovin pitkään. Työn löytäminen nimittäin saattaa olla hankalaa venyneitten opintojen takia. Parasta tietysti olisi että kaikille löytyisi mielenkiintoinen ja sopivasti haastava ala josta voi valmistua ja myös työllistyä.
Tuo taas vähän kuvastaa sellaista näkökulmaa ettei ADHD-ihmisillä olisi mitään tulevaisuutta?
Opinnot voivat olla sujumatta mistään syystä tahansa. Ja ADHD:n ei "sairastuta". Kyseessä on neurologinen häiriö, joka on näyttänyt ensioireensa alle 7-vuotiaana. Eli jos ollut 19-vuotiaaksi asti ysin keskiarvon oppilas ja rauhallinen ja ystäviäkin on ollut jne.. niin turha sitten on ADHD:ta itelleen keksiä. Joten siis ADHD ihmiset ovat eläneet ongelmansa kanssa koko elämänsä ja oppineet toimimaan sen kanssa (tai pahimmassa tapauksessa eivät ole oppineet tai ovat alkaneet lääkitä itsensää katuamfetamiinilla). ADHD-ihminen voi lääkkeillä (esim. ritalin) keskittyä opintoihinsa ja suoritua elämästään ihan niin kuin muutkin.
Käsittääkseni tuo taitaa olla Helsingin YTHS:n kanta? Vähän samanlainen ajattelu kuin epilepsiakohtauksia saavien epileptikkojen ei kannata opiskella? ADHD:sta ei kannattaisi sellaista lääkäreiden antaa lausuntoja, jotka eivät asiaan ole perehtyneitä.
Esim. Einstein oli ADHD:n "uhri" ja enpä usko että yksikää voi väittää ettei hän olisi sopeutunut yliopistomaailmaan. Voimakas ADHD hoitamattomana voi viivästyttää opintoja ja he eivät todennäköisesti yliopistoon päädy. Mutta lääkkeillä ja terapialla kykenee tekemään ihan sitä samaa työtä kuin muutkin.
Lisäksi täytyy muistaa, että ADHD-ihmiset ovat täysin normaaliälyisiä, usein jopa hieman älykkäämpiä kuin monet muut. Ongelma on vain keskittymisessä ja hyperaktiivisuudessa. Täytyy myös muistaa että monet ns. elämättömät nörtit/tutkijan kammioihin sulkeutuneet tutkijat jne.. saattavat olla ADD-tapauksia (eli ADHD ilman hyperaktiivisuutta).
Todella vastuutonta antaa YHTS:lta tuollaisia lausuntoja. PS. mikä tuon ylioppilaslehden numero on? Ja minkä kaupungin ylioppilaslehti on kyseessä?
Kyseessä on Helsingin yo-lehti ja lyhyt juttu siellä joskus tämän vuoden puolella. Ihmetystä vaan herättää kuinka näitä ADHD-potilaita alkaa löytyä siinä vaiheessa kun ollaan päästy yliopistoon ja elämässä tai opinnoissa on vaikeuksia. Monet tekevät ADHD-diagnoosin itselleen kun kriteerit ovat varsin "ympäripyöreät". Sen vuoksi on nimenomaan tärkeää että diagnoosin asettavat asioihin perehtyneet erikoislääkärit eikä kukaan muu. Siis aivan kuten kirjoitit.
Toive että kaikki "normaalistuvat" lääkkeiden ja terapian avulla taitaa olla utopiaa. Aivan niin kuin "terveidenkin" joukossa on ADHD-sairastuneiden joukossa yliopistossa ja muissa tehtävissä menestyviä ja menestymättömiä. Jos lääkityksestä ja terapiasta on apua selviytymiseen niin ilman muuta näitä kannattaa käyttää. Ongelmana taitaa vain tällä hetkellä olla resurssipula kun psyykkisesti sairastuneiden määrä kasvaa koko ajan enemmän. Mistähän tämä taas johtuu?
Hyvä että asiat ovat kohdallasi kunnossa ja että opinnot ja muut asiat sujuvat.
Mikä on mielipiteesi yliopito-opiskelusta ADHD-potilaalle. Onko syytä välttää joitakin aloja tai olisiko jotkut alat sopivampia tai että koetko että lääkityksen ja terapian avulla pärjäisit ongelmitta millä tahansa alalla?
Noh ADHD-potilailla on monilla ihan henkilökohtaisia aloja, joilla ovat hyviä. Yleisesti voidaan kuitenkin sanoa, että yksityiskohtien huomioon ottaminen on vaikeaa. Eli suurimmalle osalle ADHD-potilaista en suosittelisi esim. farmasiaa tai muita ammatteja joilla laskuilla on todella paljon merkitystä. Samoin esim. kirjapito on osoittautunut monille ADHD-ihmisille täysin ylivoimaiseksi. Itse opiskelen fysiikkaa, mutta toisaalta minulla on toimiva lääkitys. Ja minulla on sellainen ADHD-tyyppi joka saa minut keskittymään tiettyihin asioihin (eli olen maaninen fysiikkaa kohtaan :P).
Suurin osa ADHD-ihmisistä ei pärjää alalla kuin alalla. Parhaimpia aloja ovat omasta mielestäni ihan puhtaat lukuainealat, joilla tarvitaan analyyttistä otetta (tässä suurin osa adhd-ihmisistä on erittäin hyviä). Sekä adhd ihmiset menestyvät erittäin luovilla aloilla, koska lahjakkuus painottuu usein luovuuteen, koska auktoriteettejä ei kykene kunnioittamaan ja etsii omia ratkaisuja ongelmiin. Lisäksi ihan puhtaat asiakaspalvelualat eivät ehkä sovellu, koska useimmat adhd-ihmiset ovat erittäin impulssiivisia ja tästä on koko kouluhistorian seurannut ongelmia (tähän perustuu myös erittäin pahojen adhd-lasten väkivaltaiset taipumukset, suurin osa ei kuitenkaan ole väkivaltaisia). Täytyy muistaa, että adhd on ns. parantumaton sairaus, eli lääkkeillä voidaan lievittää oireita, mutta ei poistaa niitä kokonaan. Terapia on ainut ns. parantava juttu, eli yksinkertaisesti opetellaan elämään "normaalisti".
Muuten kun tuolla aikaisemmin nim. psykologian opiskelijalle kysyit, että miksi adhd huomataan yleensä yliopistossa tai aikuisiässä niin se on vähän kaksipiippuinen juttu. Koska vasta viime vuosina on huomattu ettei adhd katoa 12 ikävuoteen mennessä. Tämän vuoksi aikuisia adhd-potilaita hoitavat usein lastenpsykiatrit. Ja pahimmat hyperaktiiviset tapaukset on usein päältä päin arvosteltu amfetamiinin käyttäjiksi (ihmisellä jolla ei ole adhd:ta amfetamiini aiheuttaa samanlaisia oireita, kuin adhd:ssa. Mutta adhd-ihmisellä amfetamiini rauhoittaa ja siksi se on yksi harvoista aineista jotka auttavat). Ja adhd on "uusi löytö" sekä usein koulussa ei puututa asioihin esim. jos koulussa tulee hyviä arvosanoja. Ja monet psykiatrit/psykologit eivät juuri edes tiedä adhd:sta. Kuten sanottu noin puolella yritysjohtajista on adhd, mutta yhtä lailla noin puolella vangeista.
Kiitos valaisevasta vastauksesta. Mukava kuulla että pärjäät opinnoissasi ja muutenkin hyvin.
Juup. Ilmaisin kai itseni aikaisemmin vähän epäselvästi. Toivottavasti sinä tai joku muu "adhd-läinen" ei loukkaantunut ihan sydänjuuriaan myöten.:) Tarkoitin lähinnä näitä viime aikoina lisääntyneitä lehtijuttuja, joissa Matti Nykänen ja kumppanit sälyttää kaiken syyn omista törttöilyistään adhd:n kontolle ja sillä varjolla kieltäytyvät ottamasta mitään vastuuta omista teoistaan. Alkuperäinen kirjoittaja ja sinä kuulutte ehdottomasti joukkoon, joka oikeasti kärsii oireista ja yrittää itse kontrolloida niitä.
En myöskään tarkoittanut, että sairaus mihinkään katoaisi, vaan nimenomaan tuota, että iän myötä alkaa huomaamaan, että ei voi käyttäytyä miten vaan vaikka kuinka tekisi mieli. Kuitenkin varmaan useimmille jossain määrin onnistuu pitää itsekin rajaa sille, mitä kuitenkaan menee tekemään, vai olenko väärässä?
Tuo on hyvä pointti, että töitä on tosiaan varmasti tehtävä lapsesta saakka, jos aikoo aikuisena pärjätä sairauden kanssa. Kotioloilla on varmaan siinä asiassa todella suuri merkitys. Adhd-diagnosoiduista sinä kuulut luultavasti todella minimaalisen vähemmistöön siinä mielessä, että olet päässyt yliopistoon saakka ja valmistuminenkin häämöttää. Vaatii varmasti monta kertaa enemmän työtä kuin meiltä "rauhallisemmilta". Tsemppiä vielä loppumatkallekin!:) En tosiaan tarkoittanut vähätellä sairauttasi.
Mulla tosin ei ole ADD:ta mutta mulla on kaveri, jolla on tosi pahoja keskittymishäiriöitä ja levottomuutta ( ei tosin kai diagnosoitu). Enpä usko, että sen opiskelusta tulisi oikeen mitään mutta eipä se saanut tollasia yo-paprujakaan.
Kaipa sä itse tiedät, että pystytkö opiskelemaan. Ite opiskelen AMK:ssa. Oikeastaan joka kurssista joutuu kirjoittelemaan erilaisia raportteja ja oppimispäiväkirjoja. Yliopistosta en tiedä joutuuko yhtä paljon kirjoittamaan ( ei ainakaan kaverit , jotka opiskelevat valtsikassa ja TKK:lla) mutta lukemaan joutuu paljon enemmän kuin meillä.
Empiiristä kokemusta mulla ei asiasta ole, mutta uskoisin, että ADHD:lla olis aikamoisia vaikeuksia saada esim. raportit valmiiksi ajallaan. Mut toisaalta oothan sä hyvin pärjännyt lukiossakin niin miksetpä sitten yo:llakin
Olen ammatillisen koulutuksen erityisopettaja. Apteekin lehdessä oli viime vuoden numerossa todella hyvä artikkeli ad/hd:stä. Kysyin sitä viikko sitten oman paikkakunnan apteekista ja kopioivat minulle sen. Sinun loistavat lukiopaperisi mielestäni kertovat sen, että pystyt hyvin opiskelemaan myös yliopistossa. Tsemppia ja intoa opiskeluun. Yliopisto-opiskelu voittaa lukio-opinnot kun voit keskittyä niihin aineisiin jotka sinua kiinnostavat. Luota itseesi, pärjäät varmasti.
Hei! Itse sain ADD-
diagnoosin nelisen vuotta sitten epämääräisten lääkekokeilujen ja virhediagnoosien jälkeen. Niihin johti pitkäaikainen sekoilu opiskelun kanssa, vaihdoin mm. lukiota 2 kertaa (päädyin iltalinjalle ja kirjoitukset menivät erittäin hyvin), lukion jälkeen kauppaoppilaitokseen, jonka aloitin 3 kertaa ja lopetin siitä syystä kun en kyennyt tekemään yhtäkään kirjanpidon tehtävää loppuun saakka.. Matikassa tajusin kaiken heti, mutta koetilanteissa opetustilanteissa luokkahuoneen häiritsevä ympäristö sai keskittymiseni pahasti vinksalleen.. ja sain lähes hylätyn toisensa perään.
Kääntöpuolensa ADD:ssa onnekseni on. Opin esim. esseen kirjoittamisen 4.luokalla (silloin luin paksuja historiankirjoja ym.) ja muutenkin reaaliaineet, kriittinen ajattelu ja tutkiminen on luonnistunut itsestään. Peruskoulun/lukion aikana sain fysiikastakin luokkakavereiden hämmästykseksi kympin jos satuin vilkaisemaan vähän mitä "huomispäivän koealue käsittää".. Olen saanut monta kertaa suosituksen pyrkiä yliopistoon ja äo- testien jälkeen teknisellekin alalle mutta...
Olen nyt 1,5v sinnitellyt AMK:ssa sairaanhoitajaksi ja jälleen kerran "tauolla" opiskelusta. Opiskelu on todella kurinalaista ja aikataulut on tiukat, joten olenkin taas ottanut yhteen opettajien ja ohjaajani kanssa oikein kunnolla, koska haluaisin tehdä asiat omalla tavallani ja oman aikatauluni mukaan. Ja sehän ei muille sovi! Kauhistuttaa oikein ajatellakin seuraavia työharjoitteluitani, sillä olen joutunut omapäisyyteni vuoksi ongelmiin jo tarpeeksi aiemmissa harjoitteluissani.. En ole kuulemma seurannut tarpeeksi tai ollenkaan ohjeita eli käytännössä seurannut ohjaajaa kuin hai laivaa matkien ja tehden kaikki samalla tavalla. Myöhästelen, keskeytän toisten puheen ärsyttävästi saadessani mahti-ideoita, rikon inhottavasti osastojen rutiineja ja kaavamaisuuksia ja saan siitä palkaksi huonoa kohtelua.
Itsetunto tässä rapisee pikku hiljaa!
Mietinkin olisiko yliopisto ollut minulle se helpompi vaihtoehto. Monille parhaista tieteilijöistä ja nimenomaan uranuurtajista ADD on ollut siunaus:)
Sairaanhoitotyö on tiimityötä jossa ei oikein voi tehdä niinkuin hyvältä tuntuu. Kieltämättä osastojen rutiinit voivat tuntua aika kuivilta ja työ vaatii melko pitkää pinnaa aina silloin tällöin. Ehkä kaavamainen työ ei välttämättä sovi ADHD-potilaalle.
Ei voi olla siunaus! Älä puhu höpöjä!
Itelles ei ole vai? Tarkoitan, että ADD/ADHD johon liittyy monesti hyperkeskittyminen ja luovuus älykkyys, ovat siunaus tutkimustyössä. ADD:lle tyypillistä jokin hallitseva lahjakkuus, joka "peittoaa muut ominaisuudet" melko häiritsevästikin:) Tuttavani on aika mielenkiintoinen persoona ADD:nsa kanssa, älykkäin ja luovin tuntemani ihminen, jolle biokemian tohtorin tutkinnon suor. tuntui olevan jonkinlainen "sivujuoni" johonkin tärkeämpään.. Yliopistopiireissä tätä näkee!
ADHD-potilas? ADD/ADHD siis tauti vai? En ole mistään vielä lukenut, että se olisi tauti. En oikein luottaisi Ylioppilaslehteen (meille tullut 10 vuotta)sen tason vuoksi.
En kirjoita tällaisesta aiheesta pelkän tuntuman perusteella. En menisi esim. diabeetikkoa "neuvomaan" jonkin epäluotettavan lehtiartikkelin perusteella, sillä terveys on ihmiselle aika henkilökohtainen ja tärkeä asia. Tästä aiheesta tiedän varmasti enemmän kuin moni tänne kirjoitteleva, joten kantansa voi perustellakin.
Nimenomaan ADHD/ADD ei ole sairaus, sitä ei voi myöskään hoitaa. ADHD on puhtaasti fyysinen "vika", jota ei voida poistaa. Lääkkeiden ja terapian tarkoitus on lievittää ADHD:n oireita ja auttaa ihmistä selviämään ongelmansa kanssa ja auttaa häntä elämään ns. normaalia elämää.
Ylioppilaslehdet tosiaan eivät ole kovin tieteellisesti päteviä eivätkä edes kovin laadukasta journalismia. Myöskään YTHS:n yleislääkärin antamat lausunnot eivät sitä ole. ADHD:ta VUOSIA tutkineet/hoitaneet psykiatrit/neuropsykologit ovat aivan eri mieltä kuin tuo Ylioppilaslehden artikkelin väite. Tilanne on sama kuin haluaisit oppia ratsastamaan, kumman valitset opettajaksi koulutetun vuosia ratsastaneet ratsastuksen opettajan vaiko naapurin Reiskan (sori reiskat) joka on kerran nähnyt hevosen telkkarissa?