Niin, olen siis 17-vuotias. Monet luultavasti sanovat, että olen liian nuori, tai että mun pitäis odottaa, niin se "oikea" tupsahtaa eteeni. Mutta kun mä en enää usko tohon.. Mä olen luopunut toivosta löytää ketään.
Näen ympärilläni onnellisia pareja.. ja samalla masennun entisestään. Mulla ei ole ketään.. Mun kriteerit on varmaankin aivan liian korkealla, mutta toisaalta miksi ne ei saisi olla? En halua olla onnettomassa suhteessa, jossa en rakasta kumppaniani..
Yksi syistä on myös se, että vihaan itseäni. Löydän omasta itsestäni ja kehostani koko ajan vain huonoja puolia.. Ja murrosikäni on jo ohitse. Jo kohta täysi-ikäisen olisi varmasti syytä oppia hyväksymään itsensä.. Mutta minä en osaa. Ajattelen vain koko ajan, että tuo ja tuo nauraa minulle, koska olen liian lihava tms.
Ääh, tulen hulluksi. Kukaan ei varmaan voi auttaa mua.. Kirjottelin nyt kuitenkin ajatukseni tänne, jos joku (mitä epäilen) ne jaksaisi lukea..
Näen ympärilläni onnellisia pareja.. ja samalla masennun entisestään. Mulla ei ole ketään.. Mun kriteerit on varmaankin aivan liian korkealla, mutta toisaalta miksi ne ei saisi olla? En halua olla onnettomassa suhteessa, jossa en rakasta kumppaniani..
Yksi syistä on myös se, että vihaan itseäni. Löydän omasta itsestäni ja kehostani koko ajan vain huonoja puolia.. Ja murrosikäni on jo ohitse. Jo kohta täysi-ikäisen olisi varmasti syytä oppia hyväksymään itsensä.. Mutta minä en osaa. Ajattelen vain koko ajan, että tuo ja tuo nauraa minulle, koska olen liian lihava tms.
Ääh, tulen hulluksi. Kukaan ei varmaan voi auttaa mua.. Kirjottelin nyt kuitenkin ajatukseni tänne, jos joku (mitä epäilen) ne jaksaisi lukea..
Vastaukset 12
Vanhimmat
Jos voit jotain tehdä, älä ainakaan anna surulle valtaa!
se on sun elämäs ja kaikki, mitä nyt teet voi vaikuttaa sun loppuelämääs, joten kannattaa harkita....
ite olin samas jamas ku sä viel puol vuotta sitten. täytän koht 19.
ku katteli ympärille ni näki vaan pareja, mikä vitutti. ei mul ees kriteerit ollu ihan mahdottomat enkä mä koe olevani mitenkään huono tai epänormaali tms. kerran sit baaris törmäsin yhteen tyttöön jonka kaa juttelin n.2minuuttia.
menin sit tiskille ostaa kaljaa ja mietin siinä et pitäsköhän sitä ottaa härkää sarvista kiinni ja mennä jatkaa jutustelua. sit näytti siltä et se ois ollu lähös pois ja juoksin sen kii. vaihdettiin numerot ja muutaman viikon tapailun jälkeen oltiinki yhes.
noh, toi juttu kariutu tos vähän aikaa sitten, mut sille ei voi mitään. sainpahan hetkeks ees jonkun jota rakastaa ja välittää.
oon tajunnu nyt et ei siin muu auta ku katsoa positiivisesti eteenpäin. eihän sitä koskaan tiiä huomisesta.
EI mullakaan ole ketään (eikä ikinä ollutkaan kunnolla), vaikka oon justiinsa 19 ja samaa paskaa oon kuullu "oot niin nuori"....ja blää blää!! Että samassa veneessä ollaan (ja tullaan olemaan ??!!)!
MUN UNELMANA ON JOSKUS VAKIINTUA JA SITTEN OSTAA SE OMAKOTITALO TAIKKA KAKSIO JOSTAIN..MUSTA OIS IHANA KUN MEIDÄN PIENPERHEEMME OIS TÄMMÖNEN < BERNHARDINKOIRA RETU..TANSKANDOGGI AADA.SAKSANPAIMENKOIRA IIDA.NEWFOUNDLANDINKOIRA DANA
Itsekin vaivun synkkyyteen, kun tuntuu että ympärillä pyörii toinen toistaan onnellisempia pareja. Itse olen seurustellut muutaman kerran ja olen ollut ihan tahtoen sinkku n.10 kk, koska viime kerralla minut petettiin ja jäi karvaat kokemukset miehistä. Nyt kevään tullen sitä vaan haluaisin jonkun ihanan henkilön tuohon viekkuun, joka jakaisin tunteita kanssani.
Itse olen kuitenkin sinut kroppani kanssa ja siinä ei ole ongelmaa. Tosin olen jo 19-vuotias ja olen hiukan loitompana sitä murrosiän myrskyisää vaihetta.
Sinun pitää vaan asennoitua postiviisesti, nimittäen sellaiset henkilöt huomataan ja muista aina synkkyyden hetkellä, että meitä on tuhansia sinunkaltaisia vaeltamassa täällä maailman tuulissa ja vielä se onni kohdalle paukahtaa, ehkei tänään tai huomenna, mutta ehkä jo ylihuomenna. Hauskaa kevättä ja "metsästys" kesää! :)
musta tuntuu aivan samalta>! itse oon silti vast 15....mut silti en löydä ketää! tai en kelpuuta...mä haluisin just sen yhen mitä oon kattellu mut ko en kehtaa soittaa enkä mitään...! se jätkä on aivan ihana mut must tuntuu et en ikänä saa vaan ketää!
Kiva kuulla että muitakin on,ja ettei se näköjään haittaa vaikkei olekkaan 16 kesäisenä "seurustellut" kenenkää kanssa!
Olen ollut koko ylä-asteen ajan pahasti masentunut,mutta nyt näkyy valoa tunnelin päässä:tuntuu että olen pääsemässä ylitse.Ajattelin vielä syksyllä vakavasti itsemurhaa,vihasin itseäni niin paljon.
Toivottavasti sinulla on joku jolle voit puhua:minulla ei edelleenkään ole...mutta vähitellen tunnen saavani lisää itsetuntoa.
Olen synnynnäinen pessimisti,mutta yritän olla positiivinen.Se,miten asioihin suhtautuu vaikuttaa NIIN paljon...joten aurinkoista kevättä ja tsemppiä!Voi olla,että jo huomenna KUN HYMYILET kadulla,joku hymyilee sinulle takaisin!;)
jos tuntuu että haluat jutella
->[email protected]
Tännehän on moni ihminen kirjottanut samaa asiaa ja mä ajattelin kirjottaa viel lisää nimittäin...yllätys yllätys mäkään en ole koskaan seurustellut...Mä mua se vaivaa paljon.mä olen vasta 16v ja se ei ole paljoakaan kun vertaa johinkin edellisiin..=)..Mä olen itse myös hyvin masentunut siitä ettei kukaan jätkä vilkasekkaan muhun päin...Mä olen mun mielestä ruma ja läski ja kaikkee sitä mitä ihminen ei toivo itseltään...Mut kaverit sanoo et oon ihan tavallinen...Mä kaytän muoti kuteit ja pukeutumien on ihan hyvää jne..Mut ei takerruta siihen...
Mä oon nimitäin huomannut että mua eniten masentaa se etää mun paras kaveri on tosi tosi tosi nätti ja sillä on jätkiä toisensa perään, en tarkoita vain yhden illan juttuja vaan että kun yhden kanssa on oltu jo 2-12kk ja asiat eivät enään suju niin hyvin niin erotaan ja uusi on jo odottamassa...Se todella masentaa kun itse ei ole seurustellut kenekään kanssa edes päivää niin todella tympii...
Toinen mikä masentaa on kaunis kevät päivä ja puiston penkit ovat täynnä NUORIA (15-20) pareja jotka pussailevat ja nauravat ja viettävät yhdessä aikaa....Todella masentavaa...
Ja kaiken huippu...mitä tahansa mä teen niin kukaan ei kato mua...Mä oon yrittänyt muuttumis leikistä terapiaan mut ilman tulosta...
mut ehkä mun täytyy vain hyväksyy se et mä sitten joskus 40-vuotiaana menetän neitsyyteni jollekkin sammuneelle miehelle =)...Välillä ihan oikeesti tuntuu just sille...
P.S.Älkää masentuko jos sanon vielä yhden kerran teille: "kyllä sä kohta tapaat sen oikeen"
mun kaverit sanoo aina noin mulle mut ei vieläkään.....=D
"Toinen mikä masentaa on kaunis kevät päivä ja puiston penkit ovat täynnä NUORIA (15-20) pareja jotka pussailevat ja nauravat ja viettävät yhdessä aikaa....Todella masentavaa..."
Juuri näin, mutta minkäs teet kun on syntynyt ikisinkuksi, joka ei ikinä ole löytänyt eikä tule koskaan ketään löytämään. EI sitä kannata täällä itkeä, totuus mikä totuus.Kirjoitin vain, että täältäkin läytyy yksi "onneton!".
Ei ole häppee olla "hidas". Siis aloittamaan seurustelua. Itse aloin vasta sen oikean kanssa seurustelun kaksi vuotta sitten (17-vuotiaana).. Sitä ennen en ollut kenenkään kanssa ollut! Nyt olen 19-vuotias ja olen siis edelleenkin seurustellut vain yhden kanssa. Tosin tämän kanssa ollaankin loppuelämä yhdessä, joten seurustelumäärä jää vähiin! Jos kaikilla ois tällanen onni kuin mulla, niin kukaan ei täällä valittais rakkaushuoliaan. Valitettavasti kaikilla ei ole tätä "eka kerta toden sanoo"-onnea. :(
Ajatelkaa sitä, että kun ette ole seurustelleet, niin eipä ole ollut sydämen särkymisiäkään! :) Ja kohtalo kyllä johdattaa teidät sen oikean luo, jos on johdattaakseen.
Rakkaus/seurustelu ei katso ikää! Miettikää seuraavan kerran, kun näette parit siellä puistossa, että kohta sitä itketään ja valitetaan, kun toinen jätti. Harvemmin nuoruussuhteet säilyvät!
Itse tunsin ihan samoin tossa pari vuotta sitte..Inhosin itseäni ja näin joka paikassa niitä onnellisia pareja ja olin niille kateellinen..Olin varma, etten koskaan pääse nauttimaan siitä samasta onnesta!! Kuitenki yllättäen löysin todella ihanan jätkän ihan naamani edestä (olen tuntenut hänet n.9 vuotta) ja nyt seurustellaan..ollaan oltu yhdessä 1.5 vuotta. (olen nyt 18wee)
Sen haluan sanoa, että luovuttamalla et ainakaa voita!!! Ota itseäs niskasta kiinni ja hymyile elämälle!! Ja voi ihminen olla todella onnellinen ilman seurustelukumppaniakin!!! Ota positiivinen asenne elämään se helpottaa kummasti!! Toivon todella, että löydät sen oman kullan!! Ja oikein hyvää kevättä sulle ja toki kaikille muillekin!!!:)
Mä löysin omani vasta vajaa kaksi vuotta sitten. Eli silloin juuri, kun olin 17-vuotias. Sitä ennen oli uskoni todella heikko siitä, että tulisin koskaan olemaan kenenkään kanssa. No, eikös vain tämä oikea putkahda vallan oudosta paikkaa esille. Olin kaverini kanssa chatissa ja tämä kertoi vastailleensa joihinkin ilmoituksiin. No, joku ihme iski ja kysyin sitten, et mis se niitä ilmotuksia oikein kattelee... Ikinä ennen ei ois käyny mieleskää kysyy! No siellä ne oli "sellasia" ilmotuksia kaikki paitsi se yks, joka etti "maitotyttöä"... No vastasin ja tässä sitä ollaan :) Kohta 2 vuotta yhdessä. Ja kaiken huippu oli, että tää mun poikaystävä ei ollu muistanu koko ilmotustaan ja sen ilmotuksen ois varmaan pitäny kadota sieltä paikasta jo aikoja ennen kuin vastasin siihen. Eli meidän yhteentörmääminen oli varsinaista sattumankauppaa.
Tarinallani yritän sanoa kaikille, että älkää luovuttako! Se oikea tulee, kun on tullakseen (valitettavasti kaikki eivät sitä taida aina löytää..). Kohtalo ohjaa teidät yhteen, jos niin on tarkoitus! Niin ainakin uskon. :) Uskon, että jokainen pienikin valinta vaikuttaa tulevaisuuteemme.