Tilanne on se, että olen raskaana. Tällä hetkellä viikkoja on lähes 7. Raskausuutinen oli yllätys, lapsia ei meidän perheeseen ollut enää tarkoitus saada. Alkushokin jälkeen selvisi, että mies on enemmänkin keskeytyksen kannalla kun taas itse aloin jo ajattelemaan tilannetta positiivisemmin ja annoin välillä itseni ajatella että jos kuitenkin vielä yksi lapsi. Kaksi viikkoa asiaa on mietitty ja pohdittu, itketty ja ajateltu raskauden jatkumista/keskeyttämistä joka kantilta, samalla asiat ovat edenneet abortin suuntaan vaikka koko ajan on ollut epävarmuus siitä mihin päädymme. Kävin lääkärissä josta sain lausunnon keskeytykseen, eilen kävin vielä terveydenhoitajalla juttelemassa asiasta ja torstaina olisi aika toimenpiteeseen. Tämä kaksi viikkoa on ollut käsittämättömän raskasta aikaa kun en ole tiennyt mikä on oikea ratkaisu; taloudellinen tilanne ei ole paras mahdollinen, kouluttautuminen on kesken, vihdoin on paremmin aikaa jo olemassa oleville lapsille ilman että pieni vauva vie suurimman osan huomiosta, asunto on liian pieni, vauvatavaroita ei enää ole, parisuhteellekkin jää jo aikaa, olen itsekkin löytänyt mieleisiä harrastuksia, tulisiko synnytyksen jälkeen baby blues niinkuin aiemmin, entä olisiko meidän tarkoitus saada vielä se pieni nyytti tähän perheeseen, sisarukset saisivat yhden siskon/veljen lisää, miten selviäisin keskeytyksestä henkisesti, entä jos vauva-arki olisikin rankka, entä jos mies myöntyisi lapsen synnyttämiseen vain minun takiani mutta ei pystyisikään luomaan hyvää suhdetta vauvaan, tai jos pahimmassa tapauksessa mies ei jaksaisikaan ja olisinkin pian useamman lapsen yh vaikka tämä tuskin on realistinen vaihtoehto... niin paljon pohdittavaa ja niin vähän aikaa, ja ratkaisun kanssa pitäisi pystyä vielä elämäänkin. Kaiken lisäksi tuntuu, että minä petän tämän kohdussa kasvavan lapsen jos menen keskeytykseen ja syyllisyys on senkin takia suuri.
Pohdintoja ja pelkoja
etmt
46554
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 16 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 46
Vanhimmat
Kaikkihan toivoisimme että raskaus olisi aina toivottu. Vaikka ei olisikaan odotettu, niin olisi ainakin positiivinen yllätys. Valitettavasti näin ei aina mene, tasan ei jaeta nallekarkkeja...
Kukaan ei pysty sinulle sanomaan mitä sinun kannattaisi tehdä, kuten itsekin sanoit sinun pitää pystyä elämään ratkaisusi kanssa. Sen sijaan että mietit mitä tehdä, auttaisitko jos käännät asiaa? Kumpaa jätät mieluummin tekemättä?
Olet vaikeassa tilanteessa, ja toivon että tehtyäsi ratkaisun voit olla hyvin mielin, ja tietää että ratkaisusi oli paras koko perhettä ajatellen.
Jos päädyt aborttiin sinulla on oikeus siihen, eikä kukaan voi sinua tuomita tai syyllistää. Jos itse olet tyytyväinen päätökseesi se riittää. Tyytyväinen on ehkä väärä sana, mutta ymmärrät varmaan mitä tarkoitan...
Toivotan sinulle voimia päätöksentekoon
Abortti-asiamies manaa jälleen "voimia" odottavan äidin päälle ja houkuttelee häntä surmauttamaan lapsensa mukavuusabortissa.
Aborttiväen "väki" on voima, joka on vihaa lasta ja elämää kohtaan.
Abortti-asiamies esiintyy "asiantuntijana" ja tekeytyy uhrinsa ystäväksi. Nämä ovat klassisia manipulaattorin tunnusmerkkejä, jotka on syytä tunnistaa. Aborttiväki syrjäyttää lapsen elämän, tekee asiasta "mielipidekysymyksen" ja houkuttelee heittämään rahaa lapsen hengellä.
Kaikkien, joiden perään syydetään "voimia" on syytä kavahtaa ja torjua lapsen hengen havittelijat.
Jätä lapset ja äidit rauhaan!
Lennähdä nyt tarpeillesi Kyöpelinvuorelle "viesteinesi", ja pidä näppisi irti äideistä ja lapsista.
paskaa poistettavaksi ryöppyy!! :DDDDD
Mitä manaamista siinä on toivottaa toiselle voimia? Tarkoitatko siis että jos toivotan syöpäsairaalle ihmiselle voimia, niin toivon oikeasti että hän kuolee syöpään? Jos toivotan voimia ystävälle joka on menettänyt läheisen ihmisen haluan vain että pahoja asioita tapahtuisi lisääkin ystävälleni?
Hiukan harhaista touhua....
Lapsen syntymä voi kirjoituksesi perusteella olla hyväkin asia, ehkä.
Lapsen eläminen taas ei vaikuta hyvälle vaihtoehdolle sen perusteella mitä kirjoitit.
Jos et tekisikään aborttia, vaan antaisit lapsen kasvaa sisälläsi, saisitte miehesi kanssa monta kuukautta lisää aikaa miettiä mitä haluatte tehdä. Vähän ennen kuin lapsi syntyy pitää teidän tehdä päätös:
- haluatteko olla lapsen vanhempia tai haluatteko antaa lapsen adoptioon.
Kummassakin vaihetoehdossa lapsi saa pitää elämänsä ja te saatte lisää miettimisaikaa. Älkää tehkö kiireessä päätöstä jota pitää katua, vaan miettikää rauhassa.
Viikko sitten ajattelin, että adoptio voisi tosiaankin olla ajattelemisen arvoinen vaihtoehto; lapsi saisi elämän ja lasta kovasti haluava pari saisi kovasti toivomansa vauvan. Miehen kanssa asiasta keskusteltiinkin mutta tulimme siihen tulokseen, että lapsen poisantaminen voisi olla ylitsepääsemättömän raskasta kun kuitenkin jo raskausaikana tai viimeistään synnytyksessä side lapseen vahvistuisi. Ja miten selittäisimme asian sisaruksille, miten lapset ymmärtäisivät sen? Ja entä lapsi joka menisi adoptioon ja saisi vanhempana tietää että vanhemmat ovat hänestä luopuneet? Lohduttaisiko se että rakkautta olisi riittänyt mutta olosuhteet olivat heikot, äidin voimat vähissä?
Tiedän ettei kukaan voi sanoa mitä minun pitäisi tehdä, tai ainakaan minun ei pitäisi tehdä niinkuin joku muu sanoo vaan niin miltä omassa sydämmessäni tuntuu. Mutta sekin on hankalaa koska mielialat heittelevät kovasti ja ajatus voi muuttua hetkessä. Se mikä tuntuu tänään oikealta voi huomenna tuntua epävarmalta.
Kiitos asiallisista, ajatuksia herättävistä vastauksista.
En ole vielä ajatellut kerronko tästä asiasta lapsille sitten joskus kun ovat paljon vanhempia mutta jos kerron niin toivon, että olen onnistunut siihen mennessä kasvattamaan heidät niin etteivät näe meidän ratkaisua noin mustavalkoisena. Ei tietenkään heidänkään ole mikään pakko hyväksyä sitä mutta toivoisin, että he kuuntelisivat miksi asiat menivät näin ja ettei tämä ollut mitenkään helppo päätös. En minä pystyisi kenestäkään jo olemassa olevasta lapsesta luopumaan niin tuskin se olisi sen helpompaa vauvastakaan.
helpompaa tappaa jo olemassaoleva lapsi??? Huhhuh. Ja yleensä salaisuuksilla on tapana paljastua jotakin kautta, ennemmin tai myöhemmin. Ettei vaan sitten (ulko)kultaisen äipän kuva kovin pahasti murentuisi lapsiparkojen silmissä...
näistä kirjoitteluistasi?
Toivot aina kanssaihmisillesi pahinta. Olet sadisti.
jotka sen ansaitsee ;) minkälaista mielivaltaista julmuutta kohdistuu syntymättömiin lapsiin aborttiklinikoilla?
Oliko teillä ehkäisyä? Itse miettisin tilanteessa siltä kannalta, että en pystyisi helpostikaan elämään päätökseni kanssa, siis jos tekisin abortin. Varsinkaan sinun tilanteessasi, koska sinulla tuntuu olevan perusasiat kunnossa, ettet ole mikään teini.
itsekin, millaisen vääryyden olet tekemässä lapsellesi. Asioilla on kuitenkin aina tapana järjestyä jotenkin eikä mikään tuossa tilanteessa olisi ylitsepääsemätöntä. Nyt olet kuitenkin tekemässä vain miehesi mieliksi jotain mikä hajottaa sinut loppuelämäksi??! Miksi? Miksei mies sopeutuisi ja alkaisi myös haluamaan tämän lapsen? Miksei hän eräänä päivänä kiittelisi ettet suostunut aborttiin ja suorastaan häpeää omaa painostustaan? Mikset pärjäisi tilanteen tulleen yh:na, kun monet ja monet muutkin on pärjänneet?? Sinulla on vielä aikaa tehdä se mikä on oikein ja pelastaa lapsesi koko elämä!!!
Ihan ensin on pakko kommentoida tuota yh-asiaa (ihan yleisestikkin koska tuskin niin meidän tapauksessa kävisi). Kyllä varmasti yksinhuoltajanakin pärjää jos on pakko mutta ketkä siinä kärsisivät jos vanhemmat eroaisivat ja äiti väsyneenä koettaisi jotenkuten jaksaa/pärjätä lasten kanssa? Koska en mitenkään voi uskoa että useamman pienen lapsen kanssa se arki olisi aina ruusuilla tanssimista ja pelkkä pärjääminen ei ole riittävästi, elämän pitää olla enemmän kuin vaan pärjäämistä niin lapsille kuin vanhemmillekkin. Eikö tuntuisi pelottavalta ottaa tietoisesti riski siitä että onnellinen perhe hajoaa. Tottakai miehen suhtautuminen saattaisi ajan myötä muuttua mutta sitähän me ei voida etukäteen tietää ja kyllä, tiedän että asioilla on tapana järjestyä mutta millä hinnalla. Ihminen pystyy sopeutumaan erilaisiin tilanteisiin mutta onko se silti välttämättä oikein että ihminen on ajettu siihen tilanteeseen.
Kyllä minä olisin toivonut, koko sydämestäni että tämä raskaus olisi voinut olla onnellinen asia ja olisimme saaneet uuden ainutlaatuisen perheenjäsenen. Tiedän että tällä lapsella olisi ollut oikeus elämään ja varmasti tulee olemaan raskasta elää tämän asian kanssa, enkä varmasti voi antaa millään muotoa tätä ratkaisua itselleni anteeksi vaan on opeteltava elämään syyllisyyden kanssa. Meidän perheellä on hyvä näin, en tietysti pysty sanomaan ettei olisi ollut hyvä raskauden jatkuttuakin mutta riski siihen on liian suuri.
"Tuskin perhe mikään onnellinen ainakaan abortin jälkeen tulee olemaan, se on pelkkää surkeaa kulissia sen jälkeen."
Onko näin? Onko todella? Entä se surkea kulissi kun sekä isä että äiti ovat henkisesti poikki koska tuntevat että eivät voida antaa kaikkensa kaikille lapsille? Kun äiti ja isä ovat väsyneitä, tiuskivat toisille, seksi-elämä kärsii, ei ole aikaa toisille kahden kesken? Jos muut lapset rupevat jo olemaan sen ikäisiä että äidillä ja isällä olisi jo aikaa toisilleenkin?
Kulissia sekin on että lapsi syntyy, toinen sitä ei halunnutkaan mutta velvollisuudentunteesta pysyy perheessä koska ei pysty jättämäänkään, vaikka tuntee olevana loukussa.
Ja kukaan muu kuin nainen jonka on pakko päätös tehdä ei voi tietää miten nainen suhtautuu asioihin, eikä edes hän voi tietää miten ratkaisu vaikuttaa tulevaisuuteen.
ABORTTI EI OLE HELPPO PÄÄTÖS! Eikä kukaan tee sitä huvikseen koska se olisi erityisen mukava kokemus.
Mieti nyt kuitenkin vielä toisen kerran nuoruuden vimmassasikin sitä, mitä toiselle sanot!
Sinulla ei ole aavistustakaan toisen ihmisen elämästä tai tilanteesta. Tiedät vain sen, mitä hän on kertonut.
Katsot silti olevasi riittävän hyvoin informoitu arvostelemaan toista noin suorasanaisesti.
Et voi tietää mitään siitä, onko joku abortin jälkeen onnellinen vaiko ei. Jos abortin tekee ja siitä surua kokee, mitä sitten? NORMAALI ihminen toipuu kuitenkin surusta aikanaan; jos niin ei tapahdu, jossakin on vikaa. Lapsiperheessä elämän on kuules vain jatkuttava. Niin suuria säväreitä kuin se ehkä sinulle antaakin, syyllisyydentunnekin on jossakin vaiheessa asetettava taka-alalle.
Tuntuu siltä, että sinunkin lääkkeesi tilanteeseen kuin tilanteeseen on se sama: anna lapsi pois. Kuvitteletko todellakin, että se on noin yksioikoista ja helppoa tilanteessa, jossa perheessä kuitenkin jo on lapsia? Ja ylipäätään: kuvitteletko, että on yksinkertaista antaa se synnyttämänsä lapsi pois?
Jos aloittajan ratkaisu ei sinua miellyttänyt, voisit kuitenkin muotoilla lausahduksesi sivistyneemmin. Jonkinlaista korrekjtiutta ihmiseltä odottaa, olipa TOISEN IHMISEN valinta sinua miellyttävä tai ei! Hänellä oli kuitenkiin oikeus valintaansa. Kyseessä ei ollut sinun valintasi. Piste.
Asenteesi jurppii jotenkin aika raskaasti. Mielipide-eroja saa olla ja tämä on sitä varten, mutta rajansa fanaattisuudellakin pitää olla. Tämä on kuitenkin mielipiteiden vaihtoa, ei ristiretki, jossa jokin osapuoli voittaa ja toinen häviää. Tarkastele motiivejasi, ihminen!
En todellakaan tullut tänne hakemaan mitään päänsilittelyä mutta jonnekkin minun oli pakko ajatuksiani purkaa. Tiedän ettei kaikki hyväksy tekemäämme ratkaisua mutta tämähän onkin meidän elämä eikä kenenkään muun ja meidän pitää tämän asian kanssa elää, seisoa päätöksemme takana. Tottakai elämässä voi käydä miten tahansa mutta tällä hetkellä meidän parisuhde voi hyvin, tämäkin kokemus on vain lopulta lähentänyt meitä. Asiasta pystytään puhumaan ja meistä kumpikaan ei todellakaan tiedä miltä keskeytys tulee vuosien päästä tuntumaan mutta ainakin toivon sekä uskon että voimme silloinkin jakaa ajatuksemme toisillemme ja kohtaamaan asian yhdessä. En tullut tänne varsinaisesti mitään neuvoja hakemaan koska miten joku tuntematon voisi neuvoa näin suuressa asiassa, halusin ulkopuolisen näkökulmia ja ajatuksia koska usein jo se helpottaa/selkeyttää kun lopettaa asian pyörittelyn vain ja ainoastaan omassa ( miehen) päässä ja ehkä näin ollen voi asiat nähdä eri kulmasta.
ehkäisy teillä oli käytössänne?
Kondomi, on ollut jo vuosia. Mutta tästä edespäin se tulee olemaan joko kierukka tai sterilisaatio.
kuka umpipuolueellinen ylläpidon porukasta on paikalla :DD
jälleen pitkä liuta viestejä poistoon ilman mitään järjellistä syytä!! Joten antaapa tulla selityksiä MIKSI!! Mitä näissä oli että paniikkinappula painui???
"nytkö sitten
meinaat salata sen sisaruksilta että yksi tapettiin kun et halunnu antaa
elää muuallakaan? Lohduttaako se että ne voimat on vähissä siinä abortin
syyllisyystuskassa??
Adoptoidut ovat pääosin ikikiitollisia elämästään bioäidilleen koska
tietävät mikä se vaihtoehto olisi ollut.. tämäkin oli taas liian kova
pala jollekin poistovingulle!"
"ennenkaikkea kyse on
nyt sen lapsesi elämästä joka siellä kohdussasi on olemassa, elää ja
kasvaa kovaa vauhtia!!
No, katso sitten miten "hyvin" se parisuhde voi sen jälkeen kun aletaan
tappaa niitä rakkauden hedelmiä..."
"tulit siis vain
hakemaan tänne hyväksyvää päänsilittelyä aborttiin, etkä oikeasti
neuvoja miten kannattaisi tehdä..? Aiot siis "järjestellä" asiat lapsesi
koko elämän hinnalla? Sekö on pienempi "riski" eikä tule uuvuttamaan
ollenkaan? Sitä paitsi mies voi jättää sut mistä tahansa muistakin
syistä abortinkin jälkeen, ja siihen vielä lisäksi se kärventävä
syyllisyys niin varmaan tosi "hyvin" menee! Tuskin perhe mikään
onnellinen ainakaan abortin jälkeen tulee olemaan, se on pelkkää surkeaa
kulissia sen jälkeen. Nyt näyttää lähinnä siltä että petät itseäsi
noilla valheellisilla 'parempi kaikille näin'- vakuutteluilla."
(törkyyn 'älä jaksa' vastauksena)
"älä itse jaksa
jäkäjäkättää näitä tekopyhiä oksettavuuksia joka väliin.
Puitteissa ei olis mitään vikaa, mieskin todennäkösimmin alkais
sopeutuun tilanteeseen ja haluaan myös tämän lapsen jne. mutta pakko
vaan päästä lähettään "ylimääräinen" ja "väsyttävä" lapsipolo manan
majoille ja hankkiin itsellekin siinä sivussa loppuelämän
syyllisyystraumat! Mikä ihme näitä tyyppejä riivaa????!"
Jäämme jälleen odottelemaan.....
...ANSA! Ja niinhän se olikin niin että napsahti, mutta minkäs teet kun kiusaus on näin suuri???
Olet aika etevä. En vaan millään tajua miksi haaskaat kykyjäsi täällä aborttipalstalla, tai no.... Huvinsa kullakin.
"(törkyyn 'älä jaksa' vastauksena)"
Mitä ihmeen törkyä, tuossa "älä jaksa" -viestissä oli?? Siis siinähän esitettiin vain mielipide, joka nyt sattuu sinun näkemyksestäsi toki poikkeamaan. Lisäksi siinä esitettiin hyviä, asiallisia ja erittäin aiheeseen liittyviä kysymyksiä. Yhtään ainutta asiatonta sanaa en siitä löytänyt. Eikä siinä edes puhuttu sanaakaan sinusta tai sinun elämästäsi ja perheestäsi.
Mikä ihme siinä viestissä on muka törkyä??
Mikä ansa? Miksi? Kelle?
Vastasiko tuo jotenkin kysyttyyn?
Sori mutta en ymmärtänyt nyt ollenkaan tarkoitustasi.
Osaat kuitenkin lukea, niin miksi kysyt mitä asiatonta viesteissäsi oli?
Ja jos kyseessä ei ole ansa saada muita keskustelemaan asiattomuuksia, niin miksi lähetät asiattoman viestin?
kärjistelyä joka pyrkii vähättelmään ja häivyttämään ne abortin aiheuttamat ongelmat "ylimääräisen" ja "väsyttävän" lapsen muka-rasittavuudella. Ihan kun lapsen elämisestä seuraisi pelkkää pahaa ja onnettomuutta!! Ihmettelen vaan kuinka kukaan voi voittaa tuollaisella vääristelyllä mitään jonka tuloksena on surmattu lapsi. No, ehkä joku saa siitä edes lievittelyjä omalle syyllisyydelle kun saa mahdollisimman monen muunkin päätymään siihen samaan suohon kanssaan rypemään.. hinta on vaan kohtuuttoman karmea. Siksi se on vaaraksi joillekin lukijoille, viattomien sivullisten hengenvaarasta puhumattakaan.
tässä juuri on kysytty että miten niin olen lähettänyt tännekään mitään asiatonta!! Osaatko kertoa vai et? Kukaanhan ei ole perustellut noiden 'asiattomuutta' mitenkään.
asiattomasta viestistä:
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/9225280/45136185
ja kaikki ne muut viestit siihen perään, kuten myös tämäkin :)
En jaksa nähdä vaivaa minkään leikin vuoksi (tiedät kyllä ihan itse koska olet ollut asiaton ja koska et)mutta jos taas ihan tosissasi kysyit, niin minä en valitettavasti osaa vastata niin että sinäkin ymmärtäisit (kokemuksen pohjalta).
Anteeksi vain jos tuhlasin aikaasi, mutta jos se oli tarkoituksesi niin ilo oli kokonaan minun puolellani :)
Hyvää yötä!
"asiallisointi" ;)
niinhän nuo sinunkin kirjoituksesi olivat provosoivaa kärjistelyä ja synkistelyä, jossa ylikorostettiin abortin aiheuttamia ongelmia. Sinähän synkistelit ja manailit oikein loppuelämän aborttisyyllisyyttä ja traumoissa kärventymistä, parisuhteen huononemista tai jopa kokonaan hajoamista. Väitit aloittajan omia tuntemuksia valheellisiksi ja provosoiden ja kärjistäen annoit negatiivisen näkemyksesi perhe-elämästä abortin jälkeen. Ja sinä osoitit kaiken tämän toiselle kirjoittajalle suoraan.
Sinä itse aloit kärjistelemään perhe-elämän olevan pelkkää surkeaa kulissia abortin jälkeen, ja sitten pidät törkynä, kun sinulle esitetään kulissin toinenkin puoli?
Jos sinusta kärjistelevän ja provosoivan tekstin kirjoittaminen on törkyä, niin ehkä löysit juuri vastauksen sille, miksi sinun "törkysi" poistettiin. Tuo sinun kritisoimasi törky ei ole oikeasti yhtään sen kärjistetympi ja provosoivampi kuin sinunkaan viestisi. Siinä ei kosketeltu myöskään kenenkään henkilökohtaista elämää, kuten sinä koskettelit omassa kärjistetyssä synkistelyssäsi.
Et siis edelleenkään keksiny yhtikäs mitään asiatonta mistään noista viesteistä :DD niinpä niin. Toi 'en jaksa nähdä vaivaa' ja 'tiedät kyllä itsekin' kun ei oikein vakuuta ;D
näkyy itsekin tietävän mitä siitä seuraa!! Eli myötäiltiin vaan hänen omia sanojaan!
Minä en vinkunut poistoon, enkä muuten edelleenkään ilmottaisi tuota toisen kärjistelevää provoa, mutta koska nähtävästi sellainen on asiatonta niin sillonhan tietysti senkin kuuluu lähteä..
ei saatu vastausta siihen mitä vikaa/asiatonta niissä aiemmissa muodoissa oli :))
Nythän sinäkään et voi syytellä että siellä olisi niitä nimityksiä ja termejä jotka yleensä otat esille joka välissä..
en kyseisiä viestejäsi ole ylläpidolle ilmoittanut, enkä henkilökohtaisesti tuon tasoista tekstiä niin pahana pidä, että katsoisin tarpeelliseksi ilmoittakaan. Tuo "asiallisointi" oli minusta vain hyvä esimerkki siitä, miten sinun alkuperäistekstien asian voi sanoa myös ilman turhaa ja provosoivaa kärjistelyäkin. Sinuna yrittäisin ottaa opiksi noista esimerkeistä, koska ilmeisesti koet että palstalla ei saisi vastustavia kommentteja lausua lainkaan.
Mutta sinä nimitit töryksi sitä viestiä. Minä vain nyt kerroin, että noilla perusteilla omat viestisi ovat myös törkyä.
Henkilökohtaisesti en sentään törky-sanaa käyttäisi pelkästään siksi, että teksti on omasta mielipiteestäni poikkeava ja kärjistäen kirjoitettu, jollei siinä selkeitä asiattomuuksia (nimittelyjä, haukkumasanoja yms.) käytetä. Mutta koska sinusta pelkkä kärjistetty tyyli on törkyä, niin loogisesti se tietenkin pätee kai myös sinun hengentuotteidesi kohdalla.
asiattomuutta sitten voi nimittää törkyksi, ilman haukkumissanojakin?
sinä minun puolestani nimitellä töryksi mitä haluat.
Nyt muuten itse sitten taisit vastata omaan kysymykseesi siitä, että mitä asiatonta omissa viesteissäsi oli. Jos kerran provosoiva ja kärjistetty tyyli on mielestäsi asiatonta ja törkyä, niin nythän sitten voit päätellä omienkin viestiesi olleen sellaisia.
ettei se MUN mielestä sitä alunperin ollukaan!! Mutta jos minunkin viestit nähtävästi sitä on, niin onhan se 'älä jaksa'kin sitten yhtä asiatonta!
"Minä en vinkunut poistoon, enkä muuten edelleenkään ilmottaisi tuota toisen kärjistelevää provoa, mutta koska nähtävästi sellainen on asiatonta niin sillonhan tietysti senkin kuuluu lähteä.. "
Hajosiko kondomi, vai viivyttelittekö sen paikalleenlaittamisen kanssa?
paljon äärimmäisen fiksua asiaa! :D
Oma puolesi häpeää sinua ja olet ainoastaan vahingoksi aborttien puolustelulle.
Todennäköisesti hajosi tai sitten miehellä on supersiittiöt jotka tulivat sen läpi. Ehkä olisi pitänyt pitää rutiinina tarkastaa aina seksin jälkeen kondomin kunto, viisastahan se olisi ollut ja näin ollen jälkiehkäisystä olisi pystynyt huolehtimaan jos jotain olisi huomannut sattuneen. Viisaus jälkikäteen on aina niin helppoa mutta otimme tästä opiksemme.
voi päätellä että näin oli tarkoitus käydä ja tämä lapsi "tahtoi" niin kovasti maailmaan että tuli esteidenkin läpi?
en sekuntiakaan olettanutkaan, että sinä asian ymmärtäisit.
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/9225280/45136888
kykenisit vihdoin vastaamaan.
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/9225280/45140236
Mutta sinä et siis tajunnut. Sääli sinun kannaltasi.
vastaa siihen mitä kysyttiin. Sääli ettet tajua.