Olen 23-vuotias nainen ja elän vakituisessa parisuhteessa. Nyt tilanne on se, että tein eilen positiivisen raskaustestin. Olen huolehtinut ehkäisystä (kondomi) mutta sen erään ainoan kerran kun kumi puhkesi, tulin raskaaksi. Aikaisemmin minulle on tehty lääkkeellinen tyhjennys tuulimunaraskauden takia ja se johtui oikeastaan siitä, että pelleilimme "varmoilla päivillä". Tästä kuitenkin jotain oppineena huolehdin ehkäisystä.
Kuitenkin tilanne on nyt tämä ja mieheni on enemmän abortin kannalla, mutta jos päättäisin pitää lapsen, tiedän, että hän kantaisi vastuunsa.
Itselläni suurin ongelma on oikeastaan siinä, että meillä on kaksi koiraa ja en missään nimessä halua valita tällä hetkellä lapsen tai koirien välillä. (ehkä olen tässä asiassa erittäin pinnallinen, mutta en kestä ajatusta ilman koiriani)
Mistä voisin olla varma, että vaikka saisin lapsen, niin voisin pitää koirat? kuulisin mielelläni muiden vastaavista kokemuksista...
Kuitenkin tilanne on nyt tämä ja mieheni on enemmän abortin kannalla, mutta jos päättäisin pitää lapsen, tiedän, että hän kantaisi vastuunsa.
Itselläni suurin ongelma on oikeastaan siinä, että meillä on kaksi koiraa ja en missään nimessä halua valita tällä hetkellä lapsen tai koirien välillä. (ehkä olen tässä asiassa erittäin pinnallinen, mutta en kestä ajatusta ilman koiriani)
Mistä voisin olla varma, että vaikka saisin lapsen, niin voisin pitää koirat? kuulisin mielelläni muiden vastaavista kokemuksista...
Vastaukset 20
Vanhimmat
mutta mielipiteeni voin sanoa=)
Jos syysi aborttiin olisi koirat niin... Mikä estäisi sen että sinulla olisi lapsi ja koirat? Tietysti totuttaminen lapsiin vaatisi aikaa ja kärsivällisyyttä, mutta monet koirat tulevat hyvin toimeen lasten kanssa.
Ja ulkoiluthan toimisi varmaan ihan hyvin niin että lapsi vaunuun ja koirat mukaan? Suurin ongelma olisi tietysti jos lapselle tulisi allergia..
Varma mistään et voi ikinä olla, enkä halua tuomita tai syyllistää, mutta sanoisin että abortti koirien takia olisi aika hätiköityä...
Lemmikkejä minulla on itse ja tiedän miten rakkaita ne ovat, lemmikin kuolema monesti sattuu enemmän kuin läheisen ihmisen kuolema, mutta sanoiisn että mieti asiaa nyt vielä.. ja mieti mitä voit tehdä koirin kanssa nyt, mitä et voisi tehdä kun sinulla on lapsi.
"Mistä voisin olla varma, että vaikka saisin lapsen, niin voisin pitää koirat?"
Ei sitä voikaan olla 100 % varma. Et voi myöskään olla 100% varma siitäkään puhkeaako miehellesi erittäin paha allergia/astma. Jos näin kävisi, niin luopuisitko koirista vai miehestäsi?
Entäpä jos sairastuisitkin itse?
Mitä jos koirasi alkaisivat yht'äkkiä käyttäytymään aggressiivisesti miestäsi kohtaan? Luopuisisitko silloin koirista vai miehestäsi?
Sinulla on kuules ihan hyvät mahdollisuudet elää sekä lapsen että koiriesi kanssa. Tällä hetkellä se on vain siitä kiinni tahdotko sinä lapsen vai et....
Työhuoneeni seinällä on pieni taulu "Hylkäsin mieheni, sillä kissani oli allerginen"
Siinä on arvot kohdallaan :)
Kunnon koiraihmiselle saattaisi olla vaikea kysymys, luopuako koirista vai miehestä.. :)
..miehellä muutenkin lähtölaskenta jo alkanut, vai oliko lähtötilanne fifty-fifty.. ;)
vähän säpinää kissa-allergisen miehen kanssa, mutta hän nappasi zyrtecit kuonoon tullessaan käymään. Lähtölaskenta tuli muista syistä, ei juristeja kestä selvin päin :D
Toinen huoneentauluni työhuoneen seinällä "Työ kiehtoo meitä, voimme tuijottaa sitä tuntikausia".
tuskin mikään kauhea ongelma on, jos halua riittää sopeuttaa elämä sekä niiden että lapsen mukaan. Maailmansivu ovat ihmislapset kasvaneet eläinten seurassa. Minä nukuin kuulemma vauvana aina kaikkein parhaiten kun perheemme saksanpaimenkoira makasi vieressäni untani vahtien :)
Varmuutta mistään sellaisesta, voitko pitää koirat, ei voi antaa. Tulevaisuutta ei voi ennustaa, eikä mikään ole varmaa vaikka miten asiaa kääntelisi. Jonkun läheisensä, eläimen tai ihmisen, voi valitettavasti menettää, päätti sitä itse elämässään mitä tahansa. Ja ihan yhtä hyvin kaikki voi sujua hyvinkin. Elämässä on aina omat epävarmuustekijänsä, niiden kanssa pitää vain elää.
Et puhu mitään siitä, haluaisitko itse lapsen. Mitä tarkoitat sillä, että suurin ongelmasi on tämä koira-asia? Siis jos jostain ihmeen kautta saisit varmuuden siitä, että et menetä koiriasi, niin haluaisitko silloin lapsen? Minä en tiedä teidän tilanteesta, mutta en näillä vajavaisilla tiedoillani näe mitään automaattista syytä sille, miksi lapsi ei sopisi koiratalouteen hyvinkin. Jos haluaisit pitää lapsesi, ja ainoa este on tosiaan tämä koiriin liittyvä epävarmuus, niin sinuna kyllä harkitsisin abortin järkevyyttä hartaasti. Mitään varmaa ei kukaan voi luvata, mutta minusta ei kyllä pelkästään mahdollisten tulevien koiraongelmien takia kannata aborttia tehdä, koska koko ongelmaa ei välttämättä koskaan edes tule. Ei näin isoja päätöksiä kannata tehdä pelkästään siksi, että maalaillee eteensä kauheita tulevaisuudenkuvia. Jos elämäänsä elää peläten aina pahinta, ei uskalla pirtistä poistua. Toisaalta pirttikin voi vaikka syttyä tuleen...
..ole niin varmaa kuin epävarma, niinhän sitä sanotaan.
Entä jos tekee abortin koirien vuoksi, mutta nämä kirmaavatkin jo seuraavana päivänä yhdessä auton alle...
...ja niihin aikoihin vielä mietin kovastikin sitä (vaikkei ollut syy tehdä aborttia), että en tule varmaan koskaan voida tehdä lapsia, koska olen allerginen eläimille. Allergian puhuttiin silloin joskus vielä olevan periytyvää. Ajattelin siis luonnollisestikin, etten voi riskeerata sitä, että joudun luopumaan eläimistä, sillä eläimet on meille otettu elinikäisen sitoutumisen periaatteella. Ajattelin siis, että jos tulisi lapsi ja se perisi minulta allergian, niin en voisi kuitenkaan leikkiä lapsen terveydellä, vaikka omallani leikinkin.
Nykyisin kuitenkin puhutaan paljon siitä, miten allergia ei olekaan periytyvää, vaan se on elinolosuhteiden luoma vaiva. Varsinkin juuri koirien pidetään olevan paras keino välttää lapsen eläinallergiaa, silloin kun perheessä on koira valmiina lapsen syntyessä (allergian riski on taas suuri jos koira otetaan perheeseen jossa on jo lapsi).
Joku kysyi luopuisiko joku miehestään jos koira ei tulisi toimeen miehen kanssa? Minä luopuisin miehestä, sillä kun meillä on tuollaisia normaaleja eläimiä, jotka eivät ole vihaisia luonnostaan, niin miehen käytöksessä pitäisi olla jotain epätervettä, jos koirat alkaisivat sille vihotella, sellaista miestä en haluaisi myöskään lapseni lähelle. Eli jos sinullakin on normaaleja koiria, niin eivät ne vihaiseksi lapselle ala, mikäli kasvatat lapsen kunnioittamaan eläimiä. Jos koirat joutuvat kilpasille lapsen kanssa, eli ne joutuvat taistelemaan resursseista lapsen kanssa, silloin on vaara, että normaalista koirasta tulee lapselle vihainen (esimerkiksi lapsi vaarantaa koirien turvallisuuden tunteen), mutta tällaista ei tapahdu jos lapsesi oppii elämään eläinten parissa.
En lukenut kaikkia viestejä, mahdollisesti kerroitkin jo enemmän koiristasi, esimerkiksi rodun. Jos sinulla on koiria, jotka eivät ole perhekoiria, niin itse ainakin miettisin tarkkaan onko niin kauan kun nämä koirat on minulla, järkeä tehdä lasta. Usassa oli vasta tutkittu koiran aiheuttamia kuolemantapauksia ja yhtenä näkyvimmin esiin nousseena syynä oli pikkuvauvan ja koiran huolimaton yhdessä pito. Riski eläimen ja vauvan yhdistämisessä on siis varsin todellinen ja se kasvaa koiran ominaisuuksien myötä. Vain sinä tunnet omat koirasi, joten vain sinä tiedät uskaltaisiko koirien kanssa samassa huushollissa pitää pientä vauvaa. Jos et pitäisi samassa taloudessa lasta koiriesi kanssa, niin sitten sinulla on kaksi vaihtoehtoa, joko luovut eläimestä tai luovut tulevasta lapsesta.
Omanikaan ei olleet tottuneet pieniin lapsiin, muttei mitään ongemia ole ilmennyt, päin vastoin olen tulkitsevinani, että vauva on ollut myös koirille antoisa muutos elämään.
myös että koirat ainakaan ei tule sinua katsomaan vanhainkotiin, koirat ei anna sinulle lapsenlapsia jne.
Ja kuten tuolla joku jo aiemmin sanoi, et tiedä yhtään vaikka joutuisit joskus luopumaan koirista muistakin syistä.
Kumpi on tärkeämpää, oma lapsesi ja hänen elämänsä, vaiko eläimet joiden elinaika on kuitenkin melko rajallinen?
koirat antaa jollekin tutulle, jotta voisitte säännöllisesti kuitenkin tavata koiria. Mietin itsekin tuota koira-asiaa kun tulin raskaaksi, meillä on koira joka ei erityisemmin pidä lapsista, hieman pelkää niitä, ja ajattelin että sitten kun lapsi tulee konttausikään en uskaltaisi tätä koiraa enää pitää. Koirani alkaa kuitenkin olla vanha, terveysongelmia on ja näkö ja kuulo alkavat heiketä, joten ajattelin että vauva-ajasta voitaisiin selvitä ja vanhempani lupasivat ottaa koiran sen loppuelämäksi. Olin muuten valmis viemään sen lopetettavaksi sitten kun vauva tulisi konttausikään, sillä ajattelin etten halua vanhaa koiraa sijoittaa vieraaseen kotiin ja se on kuitenkin jo elänyt onnellisen elämän. No sitten minulla todettiinkin tuulimunaraskaus, joten toistaiseksi ei tarvitse mitään ratkaisua tehdä. Jos kuitenkin taas tulen raskaaksi ennen kuin koirani kuolee vanhuuteen niin valitsen kyllä lapsen, mutta päätös ei ole helppo, surisin aivan älyttömästi koiraani. Tämä koskee kuitenkin vain tätä koiraa, kyllähän monet ovat hyvin pärjänneet vauvan ja koiran kanssa. Sinua hepii neuvoisin valitsemaan sekä koirat että lapsen, abortti voi olla todella traumaattinen kokemus ja saattaa jäädä vaivaamaan mieltä koko loppuelämäksi, ja yleensä käytännön asioihin sekä lasten että koirien suhteen löytyy kyllä hyviä ratkaisuja.
kiitos asiallisista vastauksista :)
Selvennän vielä, että koirani ovat ranskansbulldoggeja eli kooltaan pieniä ja luonteeltaan ranskikset ovat oikein lapsiystävällisiä ja kovia laumakoiria. Itselläni on kummityttö 6v ja koirani ovat kovasti hänen perään. Lenkeilläkin kun näemme lapsia, koirani haluaisivat kovasti mennä leikkimään lasten kanssa jen. Ihan rotuominainen piirre siis :) Suurin pelko tosiaan on se, että mikäli lapsi olisi tai tulisi allergiseksi.
äärimmäisen epätodennäköstä jollet itsekään tai miehesi ole millekään eläimille allerginen. Ihan yhtä hyvin voisit jossitella tuleeko sulle tai miehelle allergia! Mitä sitten tapahtuis?
eikös se ole se koiraksi naamioitunut kissa? Niin ainakin ystäväni väittävät :D
Mutta tosiaan, allergia voi iskeä kehen tahansa koska tahansa, mutta mikäli piehtaroi eläinpölyssä alusta asti se on jo hyvää ehkäisyä. Ylihygieenisyys ja jalostetut elintarvikkeet ovat pilanneet tämän kansan.
koirat EI ole mitään leluja mitä hankitaan ja sen jälkeen heitetään pois. jos hommaa koiran, on otettava vastuu. koira on tunteva olento ja se asettaa luottonsa omistajaansa.
Mutta ei sen takia kannata aborttiakaan tehdä, että pelkää että lapsi tulisi allergiseksi koiralle.
ei vielä ole sitä tulevaa lasta, joten aivan hyvin voi tehdä. :) Ihan samoin kuin käyttää ehkäisyä siksi, ettei halua vielä lapsia samasta syystä. Puhun tietysti alkuvaiheen abortista.
vaikka kuinka kiistät ja kiljut :) ja abortti on niiden lasten tappamista, muista se!
kylläpä taas nasevan vitsin murjasit, kuinka keksitkin.
Ei tarvii ennää miettiä tätä kysymystä. Viime viikolla luonto ratkas asian mun puolesta eli kesken tuli...