Haluaisin pitää aivan normaaleja muodikkaita vaatteita, mutta jo aivan perus ruutukauluspaidan tai vähänkään kuvioisen t-paidan päälle pukeminen saa kadulla kulkiessa tuskanhien pintaan ja tekee mieli hypätä johonkin viemäriin piiloon. Tästä syystä kuljen rumissa mahdollisimman yksinkertaisissa, tylsissä vaatteissa ja pidän niitä yleensä parikin vuotta, jolloin ne ovat jo todella kulahtaneita. Lukiossa pidin kerran yhtä paitaa koko lukuvuoden, koska sille ei naurettu ja en uskaltanut sitten hankkia mitään muuta lisäksi! Kun sain aikuisena silmälasit, niin en käyttänyt niitä 5 vuoteen sillä pelkäsin ihmisten nauravan niille ("miten rumat lasit tuo on valinnutkaan!", "noi ei sovi sulle yhtään" jne.).
Lapsena ja nuorena olin asuinalueeni köyhimmästä perheestä ja kuljin kirpputori ja halpahalliretkuissa. Vaatteilleni naurettiin ja minua lyötiin ja potkittiin ja syysättiin porukan ulkopuolelle. Nyt olen jo yli 30 vuotias aikuinen mies, mutta edelleen pukeutumispelko on voimissaan. Pelkään tavallaan sitä, että minulle edelleen nauretaan ja jätetään kaikesta ulkopuolelle pukeutumiseni takia, mutta niinhän minulle juuri nytkin varmaan tehdään koska kuljen kulahtaneissa, rumissa retkuissa! Ristiriitaista. Kadulla en uskalla kulkea koska pelkään ihmisten tuijottavan. Pelkään myös sitä, että kimppuuni käydään jos pukeutuisin paremmin.
Harmittaa tämmöinen vaiva, varsinkin kun hoikkavartaloisena, hyväkuntoisena ja pitkänä löytäisin helposti itselleni hienoja vaatteita. Olen myös sosiaalista tyyppiä (ts. viihdyn ihmisten kanssa), mutta tämän vaivan takia olen lähes täysin erakoitunut ja oleskelen lähes pelkästään omissa oloissani.
Voiko tälle tehdä mitään? Pelkojen kohtaaminen ei ole auttanut, pari kertaa olen kokeillut ja ahdistunut niin että olen pelännyt kirjaimellisesti kuolevani siihen paikkaan. Lisäksi harmittaa ostella kaappiin vaatteita joita ei sitten uskalla koskaan pitää.
Lapsena ja nuorena olin asuinalueeni köyhimmästä perheestä ja kuljin kirpputori ja halpahalliretkuissa. Vaatteilleni naurettiin ja minua lyötiin ja potkittiin ja syysättiin porukan ulkopuolelle. Nyt olen jo yli 30 vuotias aikuinen mies, mutta edelleen pukeutumispelko on voimissaan. Pelkään tavallaan sitä, että minulle edelleen nauretaan ja jätetään kaikesta ulkopuolelle pukeutumiseni takia, mutta niinhän minulle juuri nytkin varmaan tehdään koska kuljen kulahtaneissa, rumissa retkuissa! Ristiriitaista. Kadulla en uskalla kulkea koska pelkään ihmisten tuijottavan. Pelkään myös sitä, että kimppuuni käydään jos pukeutuisin paremmin.
Harmittaa tämmöinen vaiva, varsinkin kun hoikkavartaloisena, hyväkuntoisena ja pitkänä löytäisin helposti itselleni hienoja vaatteita. Olen myös sosiaalista tyyppiä (ts. viihdyn ihmisten kanssa), mutta tämän vaivan takia olen lähes täysin erakoitunut ja oleskelen lähes pelkästään omissa oloissani.
Voiko tälle tehdä mitään? Pelkojen kohtaaminen ei ole auttanut, pari kertaa olen kokeillut ja ahdistunut niin että olen pelännyt kirjaimellisesti kuolevani siihen paikkaan. Lisäksi harmittaa ostella kaappiin vaatteita joita ei sitten uskalla koskaan pitää.
Vastaukset 6
Vanhimmat
sama juttu.
En voi auttaa, mutta sattumalta minulla on samantyyppinen ongelma. Haluaisin pukeutua muodikkaasti (enkä tarkoita mitään metroseksuaalia tyyliä, vaan perus miehekästä mutta ajan hampailla olevaa pukeutumista), mutta tällaisten "parempien" vaatteiden kantaminen alkaa nolottaa ja hävettää todella paljon. Varmaan johtuu tästä rumuudestani. Ihmiset ajattelisivat "haha! katsokaan kun tuo ruma koittaa olla jotenki parempi kuin mitä on!".
Sinulla ongelma taitaa olla astetta vakavampi. Suosittelen kääntymään ammattilaisen puoleen. Tuskin sekään auttaa, mutta eipä taida olla mitään muita toivojakaan.
jengin,ihmisten pitäis ihan tossissan alkaa kehittämään omaa itseään,itsetuntoaan
niin ei olis väliä mitä ihmiset milloinkin sanoavat
yhtenä päivänä kiittävät ja toisena kiroavat, niin kannattaako kauheesti laittaa sanoille painoa?
en nyt siis sano vain muille,ihan itsellenkin
sellainen hitaasti tapahtuva "siedätyshoito" ensin tutun kulahtaneen paidan vaihto hiukan värikkäämpään ja siistimpään ja totuttelu siihen ettei uudelle paidalle naureta vaan uudesta paidasta johtuen sinut ehkä vain "huomataan" paremmin.. Kun uutta paitaa on pidetty jonkin aikaa voi vaikka ostaa uudet hiukan paremmat housut ja taas totutella niiden pitämiseen aivan pikkuhiljaa.. Ja tätä rataa pukeutuminen voidaan aivan pikkuhiljaa muuttaa tyylikkäämmäksi.. ja samalla totuttaa itsensä siihen että ihmiset katsovat sinua.. Sinulle ei naureta vaan, varmasti sinua katsotaan ihaillen.. : ) tsemppiä..
Jep, vähän sama juttu täällä. Parisen vuotta sitten minä uskalsin jotakuinkin vielä pukeutua tyylikkäämmin, mutta sittemmin kaikki vähänkään hienommat vaatteet ovat jääneet pyörimään kaapin perille syystä tai toisesta johtuen ja nykypäivänä vedän päälleni justiinsa jotain kulahtaneita, jo parhaat päivänsä nähneitä, mitäänsanomattomia kuteita.
Jotenkin pelottaa pukeutua paremmin. Tulee sellainen fiilis, että on liian ala-arvoinen pukeutuakseen hyvin ja sitten just pistetään päällensä päivästä toiseen joku perusmallin harmaa t-paita, kun ei muuta uskalleta. Vaatekaupoissa tulee kokoajan vastaan trendikkäitä vaatteita ja muuta kivaa, mutta kun ei saakeli oo tarpeeksi munaa itteensä sellaisiin laittaa, vaikka miten mieli tekisi.
Tuntuu, että ihmiset katsoo vinoon ja kuiskailee selän takana, jos mitään tyylikkäämpää vaatekappaletta sattuu käyttämään. Ja naamataulukin kun meikäläisellä on mitä on, niin sitä suuremmalla syyllä yrittää tsekkailla kaupoista vaan niitä huomaamattomia massarättejä, että olis muiden silmissä vaan sellainen tavallinen tylsä ohikulkija, johon ei kiinnitetä huomiota sen enempää.
Ite olen nainen, mä en uskalla pitää lyhyitä paitoja. Alasteella en ollu mitenkään laiha lapsi. Ja mua kiusattiin ihan hirveästi, läskiksi haukuttiin ja myös vaatteet.
Nyt olen 20v ja olen normaali painoinen ,ja mullaki on sellainen vartalo mitä kelpaa esittää. Mieheni aina kannustaa mun pitää hienoja vaatteita. Mutta en uskalla. Jos laitan näen edelleenkin peilissä se pullukka lapsi. Mä en voi pitää vaaleita vaatteita eikä lyhyitä T paitoja jotka eivät peitä persettä.
Pelkään kokoajan että jätti mahani näkyy tai perse näyttää huonolta VAIKKA mulla ei ole yhtäkään vatsa ja kiinteä perse.
Mutta se on hassua koska sitten jos olen rannalla bikineissä ei ahdista ollenkaan. Koska ihmiset näkevät etten ole pullukka. En tiedä vähä ristiriitaista.
Kiitos ihan VITUSTI noille kiusajille! Vaikka aikuisena sulla olisi unelma elämä, unelma kumppani ja olet iloinen silti ne ajatukset kummittelevat päässä.