Onko aleksitymia tuttu?
Olen alkanut arvella, että miehelläni voisi olla tätä. Hän ei osaa puhua tunteista, ei omistaan eikä toisten, ei kiinnostu tunteista, eikä löydä niille sanoja. Hän ei ainakaan minun tietääkseni tunne empatiaa, ei lainkaan. Mies lukkiutuu täysin tunteen ilmaisujen edessä: lakkaa puhumasta päiväkausiksi ja vetäytyy yksinäisyyteen. Riitojen selvittely on mahdotonta. Ei hän ole paha, mutta näen että hän ei ole kosketuksissa tunteisiin. Hän on välillä kuin norsu posliinikaupassa ja ihmettelen, voiko ihminen tosiaan olla noin sokea toisten tunteille ja tunneilmastolle. Näyttää siltä, kuin tunteet olisivat täysin poissa hänen maailmastaan. Ja mielikuvitusta ei ole kovinkaan paljon: hänen ajatuksensa askartelevat tässä ja nyt -asioissa, käytännön asioissa, vailla haaveilua ja kuvittelua.
Tai sitten hänellä on rikas sisäinen tunnemaailma, joka ei ole vuosien varrella KOSKAAN edes pilkahtanut esille. Voisiko niin olla?
Voiko ihmisen kanssa elää pitkässä parisuhteessa, jos hänellä on aleksitymiaa?
Itse kaipaan tunteista puhumista ja niiden näyttämistä, en pelkää osoittaa tunteitani. En ole mikään itkupilli enkä tunteile koko ajan, vaan melko rauhallinen ihminen itsekin, joten en usko, että mistään äärimmäisyyksien välttelystä tässä olisi kysymys.
Olen alkanut arvella, että miehelläni voisi olla tätä. Hän ei osaa puhua tunteista, ei omistaan eikä toisten, ei kiinnostu tunteista, eikä löydä niille sanoja. Hän ei ainakaan minun tietääkseni tunne empatiaa, ei lainkaan. Mies lukkiutuu täysin tunteen ilmaisujen edessä: lakkaa puhumasta päiväkausiksi ja vetäytyy yksinäisyyteen. Riitojen selvittely on mahdotonta. Ei hän ole paha, mutta näen että hän ei ole kosketuksissa tunteisiin. Hän on välillä kuin norsu posliinikaupassa ja ihmettelen, voiko ihminen tosiaan olla noin sokea toisten tunteille ja tunneilmastolle. Näyttää siltä, kuin tunteet olisivat täysin poissa hänen maailmastaan. Ja mielikuvitusta ei ole kovinkaan paljon: hänen ajatuksensa askartelevat tässä ja nyt -asioissa, käytännön asioissa, vailla haaveilua ja kuvittelua.
Tai sitten hänellä on rikas sisäinen tunnemaailma, joka ei ole vuosien varrella KOSKAAN edes pilkahtanut esille. Voisiko niin olla?
Voiko ihmisen kanssa elää pitkässä parisuhteessa, jos hänellä on aleksitymiaa?
Itse kaipaan tunteista puhumista ja niiden näyttämistä, en pelkää osoittaa tunteitani. En ole mikään itkupilli enkä tunteile koko ajan, vaan melko rauhallinen ihminen itsekin, joten en usko, että mistään äärimmäisyyksien välttelystä tässä olisi kysymys.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.