Minkä ikäisenä annatte lapsen päättää itse sen, onko hän uskossa vai ei?
Minkä ikäisenä lapsi voi itse päättää?
Uuslestadiolainen
213008
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Mitä tämä on tarkoittavinaan? Miten joku voisi päättää toisen puolesta jotakin?
Sillä ei ole mitään ikärajaa, onhan niitä eläkeläisiäkin jotka ovat lapsuuden uskossa, ja he ovat lapsia JUMALANLAPSIA.
Muista että turhat jaaritukset pilaavat hyvänkin menon.
ei voi sanoa mitään ikärajaa.Ei meiltä kysytty lapsena,haluatteko olla uskossa vai ette.Pienenä lapsena sitä toki imee vaikutteita vanhemmistaan,mutta ei minun lapsuudenkodissani kyllä vastaankaan pantu,jos olimme uskonnollisista asioista eri mieltä.Vähitellen,kun varttuu,alkaa hakea omaa kantaansa uskonnollisiinkin asioihin ja prosessi kestää varmaankin läpi elämän.Itselläni on elämän kriisivaiheissa (esim.kun äiti kuoli),usko ollut kovalla koetuksella.Tämä meni vähän ohi kysymyksestäsi,mutta halusin nyt selventää hieman,ainakin yritin...minusta vakas kirjoitti kauniisti Jumalan lapsista.
Lapsi on Jumalan lahja ja uskovainen jo syntyessään, eli taivaskelpoinen,enkelin tuttu,kute Niilo Rauhala runossaan kauniisti kuvaa. Jos lapsella on uskovainen koti ja hän saa
"talostella" Jumalanvaltakunnassa,hän voi säilyä uskovaisena koko ikänsä,ellei synti "vie" mutta jos hän haluaa uskovaisten joukossa olla ja esim.rippikoulu on sellainen paikka jossa opetetaan,kuten Jeesuksen lähetyskäskyssä neuvotaan. Toivon sinulle että löydät Jumalanvaltakunnan ja itse pääset asumaan sitä valtakuntaa joka on tänne maanpäälle annettu,ja sitä kautta kulkee tie Kunnianvaltakuntaan Taivaasee.
ja tyttäreni on nyt kuusivuotias. En muista yhtään sellaista iltaa, ettei meillä olisi iltarukousta luettu ja nimenomaa lapsen tahdosta ja ne monet kysymykset, kuka on tehnyt meret, järvet, mäet, suuret kivet ja jaksaako isi niitä nostaa, kun Jumala pystyy nostamaan mitä vain. Muutama päivä taaksepäin jouduin kovan paikan eteen, kun lapseni kysyi, missä on taivaan äiti, kun aina puhutaan taivaan isästä ja täytyy tunnustaa, että vastaus on vieläkin antamatta. Äiti on muutenkin meillä vielä tänäänkin kovapaikka vaikka siitä on jo neljä vuotta, kun äiti katosi elämästämme.
Lapsen usko on mielestäni sitä todellista uskoa, eli uskoa ilman epäilyksiä täydellä sydämmmellä.
siskoni ja veljeni lapset kyselleet ja ajatelleet kuin sinun lapsesi.Samat kysymykset ja pohtiminen luomisesta,elämisestä ja kuolemisesta.Aina ei osaa vastausta antaa,vaan täytyy tunnustaa lapselle,etten minäkään vielä tiedä...itsellänikin kun on vielä lapsen uskoa, ja sitten toisaalta taas aikuisempana ajateltua,omaa pohdintaa näistä elämän perusasioista.
kadota sitä lapsen uskoasi, ole sellainen, kuin olet, omassa kauniissa uskossasi.
hyvä mopo.Aika pitkälle olen tukeutunut lapsen uskooni nytkin,vaikka olen jo liki 19,mutta kun isän lähellä olevaan kuolemaan tuo lohtua nimen omaan tuo lapsen usko;että isä on taivaassa pian äidin luona,heillä ei ole kipua eikä tuskaa, vaan ikuinen rauha ja autuus Jumalan luona,vaikka Raamatussa toisin puhutaankin.
Kumpa me aikuiset olisimme yhtä vilpittömiä kuin lapset, uskossamme! Ei turhaan Jeesua antanut lasta uskon esikuvaksi,kun Hän sanoi opetuslapsille" Antakaa lasten tulla minun tyköni,ja älkää estäkö heitä,sillä sen kaltaisten on taivaanvaltakunta"
Toivon sinulle viisautta ja taitoa elämään tyttäresi kanssa,se on vastuullinen tehtävä ja olet näin "paljon vartijana" Hyvää kevättä teille molemmille!
Tarkoitat varmaan, että minkä ikäisenä lapsi voi päättää meneekö hän mukaan lestadioilaisten tilaisuuksiin vai ei. Esimerkkinä voi käyttää sitä, että 12 vuotta täyttänyttä lasta tulee kuulla avioerotapauksissa kumman vanhemman kanssa hän haluaa asua. Tosin jos lasta on 12 vuotta aivopesty ei hän varmaan osaa vielä siinä iässä kieltäytyä osallistumisesta.
uskomaan? Onnistuuko se? Silmanpalvojia kyllä voidaan kasvattamalla saada aikaan.
Onhan lapset kyllä holhoojien/vanhempien alaisia.
Gal.4:2. Vaan hän on esimiesten ja haltiain hallussa, isältä määrättyyn aikaan asti.
Kun on käsketty opettamaan KAIKKI mitä Jeesus on käskenyt pitää, onko se aivopesemistä mielestäsi uskoa raamattua?
Voihan lapselle opettaa uskontoa, mutta miten toista voi pakottaa uskomaan? Meinaatko, että lapsi uskoo kun sille antaa selkään?
Pieni lapsi uskoo mitä vain vanhemmat hänelle valehtelee. Kun lapsi kehittyy, hän voi alkaa ajattelemaan omilla aivoillaan, eikä välttämättä usko kaikkea mitä vanhemmat väittävät. En usko että siinä tilanteessa pakkokeinot auttaa. Tokihan lapsen itsesuojeluvaisto silloin pakottaa hänet näyttelemään uskovaista.
Olen huomannut että lukion jälkeen moni lessu alkaa elämään normaalia nuoren miehen/naisen elämää. Opiskelujen yhteydessä monesti kotikaupunki vaihtuu ja ystäväpiiri myös. Ainakin meidän koulussa entiset lestat bilettää siinä missä muutkin ja elämäntavat ovat kaikkea muuta kuin hartaat.
Johtuu varmaan myös paljolti siitä ettei ne vielä teini-iässä rällänneet niin paljon ja nyt pitää sitte ottaa kiinni.
itsepäättää uskooko vai ei...
ei ole ikärajaa...
usko on omakohtainen!
VL uskoo, että jokainen lapsi on syntyessään VL. Heidän mielestään vanhempien pahat tavat vain karkottavat "lapsuudenuskon".
Rippikoulun käytyään lapsi voi liittyä (käytännössä vanhemmat liittävät hänet automaattisesti) rauhanyhdistyksen jäseneksi. Eli ei vieläkään lapsi voi itse päättää.
Suurin osa vl-lapsista pääsee päättämään omasta uskostaan, kun muuttaa pois kotoaan. Siihen asti lapset kulkevat vanhempiensa viitoittamaa tietä. On monia vanhempia, joiden lapset muuttuvat täysin, kun he lähtevät opiskelemaan tai työelämään.
Löytyy niitäkin lapsia, jotka haluaisivat päättää aikaisemmin itse (kehitymmehän me kaikki eri tahtia), mutta eivät uskalla tai eivät halua kuulla jatkuvaa "saarnaa".
En tiedä ilmeneekö tämä kaikissa uskonnoissa. Ei ole kokemusta kuin tästä yhdestä.
Pisti silmääni tuo kommenttisi
"rippikoulun käytyään lapsi voi liittyä (käytännössä vanhemmat liittävät hänet automaattisesti)"
Ei kai automaattisesti sentään. Täytynee tehdä pieni pikagallub ystävien piirissä ja kysellä miten kotona on toimittu. Sen tiedän sentään ettei ystäväpiiristäni ole kukaan ry:n jäsen, vaikka olemme kaikki jo reippasti aikuisen ikäisiä. Ei ole tuntunut oleelliselta ratkaisulta uskon kannalta.
Meidän kotona ei liitetty automaattisesti. Vanhemmat sanoivat, että jää teidän varaan haluatteko maksaa jäsenmaksua. Eikä meistä kukaan edelleenkään ole jäseniä, vaikka olemme aikuisia ja käymme seuroissa.
Olen ollut vl yli kymmenen vuotta sitten. Silloin kun olin nuori, sanotaan, että yli puolet liittyi jäseneksi. Tietysti sitä piti anoa, mutta tiedän monia perheitä, missä ei kysytty edes nuoren mielipidettä. Tosin luulisin, että vanhemmat maksoivat jäsenmaksun.
Tosin en kyllä ymmärrä, miksi ei liity jäseneksi, jos kerran kuuluu johonkin yhteisöön tai yhdistykseen. Sehän on melkein velvollisuus.
Näin ainakin tehdään urheilupiireissä. Se on oman kortensa kekoon kantamista.
Ensinnäkin jo yläaste iässä lapset voivat vinkuroida ja kieltäytä lähtemästä seuoihin ja olla vapaa aikanaan enemmän ei lestojen kans kuin lestojen hengailla ei vl piireissä katsoa tv:tä kuunnella musaa jne. Eli kul jo ennen rippikoulu ikää voi irtaantua vl piireistä vaik kuinka vanhemmat ja suku painostas, tietty se vaikuttaa eniten et kuinka vanhemmat painostavat eli esim ei anneta ollenkaan taskurahaa ei osteta vaatteita jne jos et lähde seuroihin.
Toisekseen ei kannata olla ry:n jäsen niin välttyy mm. jatkuvilta työvuoroilta ja muilta nakituksilta jotka joudut ottamaan vastaan halust tai et. Kun ei oo jäsen saa vaan vapaasti käydä seuroissa eikä olla pompottamassa jokasuuntaan.
Itse en oo ollut koskaan jäsen eikä oo tarkoitus liittyäkään eipä ole pelkoa et pyydettäisiin pyhäkoulun tai raamattuluokan opeksi tms.
Tätä olen monesti sanonut - vastuun kantaminen on monelle vl-nuorelle aika vaikeaa. Silloin kun olin itse nuori, oli aivan päivän selvää, että jokainen tekee sitä mitä osaa ja mihin on taipumusta omassa siionissaan, kuten oli tapana sanoa.
Nykyisin kun olen joutunut hyvinkin läheltä seuraamaan, tosin ulkopuolisena, on ajat todellakin muuttuneet. Toimin itse aika paljon erään urheiluseuran toiminnassa. Seuraan kuuluu myös vl-nuoria, mutta kukaan heistä, saatikka heidän vanhemmistaan, ei ole aikonutkaan osallistua talkoisiin. Arvatkaapa katsotaanko heitä kieroon. Tosin pakkohan se on hyväksyä.
Ymmärrän kyllä, että jokainen jäsenmaksu on rahanmenoa, varsinkin nuorelle, mutta eikö samalla ajatusmaailmalla pitäisi myös erota kirkosta. Sekin kun maksaa.
Jopa oli "veljellä" erikoinen mielipide jäsenmaksujen maksamisen perusteista?!? Taidat olla sitten "siipeilijä" luonteeltasi? ja tekstisi viittasi myös aika "kevyen oloiseen suhtautumis tapaan velvollisuuksiin nähden"
No,se kymppi mikä on jäsenmaksuna menee varmaan sinulla paljon "turhempaankin" ja luulen että sinusta tuskin olisikaan pyhäkoulun opettajaksi tai raamattuluokan op. Mutta kukin "taaplaa tyylillään". On totta että jäsenmaksujen maksuilla tai maksamatta jättämisellä ei ole Taivaaseen pääsyn ehto, vaan sillä on onko sielu Jumalalle kelpaava viimeisellä tuomiolla,sitä kannattaa miettiä sinun ja kaikkien muidenkin.
Kaunista kevättä ja mietihän "veli" vielä uudelleen miten on sinun sielusi "tila" Jumalan edessä.