Tätä olen pelännyt ja koittanut pitää järkeni mutta tänään se tapahtui,olin väkivaltainen lastani kohtaan :(
Pian 5v poikani huutaa,kiukuttelee,lyö ja satuttaa minua ja sisaruksiaan.Tämän päivän tilanne oli tämä: poika läpsi,löi ja töni pikkuveljeään,otin pojan syliini ja olisin vienyt hänet toiseen huoneeseen miettimään tekosiaan,kokomatkan poika repi minua hiuksista niin kovaa kuin jaksoi ja potki,huoneen oven edessä oli tavaroita joita yritin siirtää jalalla syrjään mutten saanut,poika kiskoi hiuksistani ja huusi en meinannut saada otetta irti sitten tönäisin/heitin pojan sylistäni laatikon päälle,hän raivosi ja huusi heitteli tuolit lattialle otin häntä hiuksista kiinni ja retuutin kolme kertaa...tekoani en saa tekemättömäksi vaikka miten toivoisin,en tiedä miten tämän asian kanssa täytyy nyt edetä,pojan kanssa sovittiin riita ja kaikki on ollut niinkuin ennenkin päällisinpuolin mutta sydämessäni tunnen tuskaa ja ahdistusta teoistani,näin en koskaan olisi halunnut käyvän mutta kertakaikkiaan menetin hermoni tänään :( Pojan kanssa on ollut hyvin hankalaa mutta ennemmin ollaan selvitty ilman väkivaltaa,en ole käynyt käsiksi vaikka hän on nipistellyt,heittänyt tavaroilla,purrut minua,heittänyt ruuat lattialle yms,hermoni olen aikaisemmin saanut pidettyä nyt kaikki kaatui päälle :( Mitä voin tehdä...tuntuu että olen särkenyt koko elämän :(
Pian 5v poikani huutaa,kiukuttelee,lyö ja satuttaa minua ja sisaruksiaan.Tämän päivän tilanne oli tämä: poika läpsi,löi ja töni pikkuveljeään,otin pojan syliini ja olisin vienyt hänet toiseen huoneeseen miettimään tekosiaan,kokomatkan poika repi minua hiuksista niin kovaa kuin jaksoi ja potki,huoneen oven edessä oli tavaroita joita yritin siirtää jalalla syrjään mutten saanut,poika kiskoi hiuksistani ja huusi en meinannut saada otetta irti sitten tönäisin/heitin pojan sylistäni laatikon päälle,hän raivosi ja huusi heitteli tuolit lattialle otin häntä hiuksista kiinni ja retuutin kolme kertaa...tekoani en saa tekemättömäksi vaikka miten toivoisin,en tiedä miten tämän asian kanssa täytyy nyt edetä,pojan kanssa sovittiin riita ja kaikki on ollut niinkuin ennenkin päällisinpuolin mutta sydämessäni tunnen tuskaa ja ahdistusta teoistani,näin en koskaan olisi halunnut käyvän mutta kertakaikkiaan menetin hermoni tänään :( Pojan kanssa on ollut hyvin hankalaa mutta ennemmin ollaan selvitty ilman väkivaltaa,en ole käynyt käsiksi vaikka hän on nipistellyt,heittänyt tavaroilla,purrut minua,heittänyt ruuat lattialle yms,hermoni olen aikaisemmin saanut pidettyä nyt kaikki kaatui päälle :( Mitä voin tehdä...tuntuu että olen särkenyt koko elämän :(
Vastaukset 19
Vanhimmat
Kyllä tuollainen lapsi ojentamista tarvitsee ja rajoja. Ne lienevät häneltä hukassa pahanlaisesti.
Sinä olet laumanjohtaja, ei poikasi, se pitäisi tehdä selväksi ensin ja heti.
ymmärrän syyllisyyden tunteesi mutta ehdottomasti yhdyn edelliseen, ja mielestäni olisit voinut tukistaa vielä muutaman kerran lisää.
itse en yhtään ymmärrä ihmisiä jotka antavat lapsien olla niskan päällä, se on suorastaan piittaamattomuutta, lapsi reagoi vapaaseen tilaan lisäämällä agressiivisuutta.
pistä lapsi ahtaalle, vie kaikesta päätäntä valta, älä kysele lapselta vaan päätä puolesta ja toteuta, anna yksi varoitus, sen jälkeen yksi uhkaus ja viimeiseksi, toteuta uhkauksesi, ja seuraamuksen tulee olla tuntuva, ei väkivaltaa mutta jotain mikä lasta kuitenkin harmistuttaa ja josta hän ymmärtää että veemäisellä käytöksellä liruttaa omaan punttiin.. ole ilmeetön siinä kohtaa kun lapsesi alkaa raivoamaan, lapsi ei kauan jaksa lyödä eikä potkia kun huomaa että vanhempi pitää malttinsa ja raahaa kiljuvan otuksen omaan huoneeseen.
hyvä olisi vielä rangaistuksen jälkeen vaatia lapselta anteeksi pyyntö. ehdottomasti nollatoleranssi lyömiseen ja potkimiseen, siihen ei varootteluja tarvita vaan heti suljetun oven taakse kiljumaan ja riehumaan.
en väitä ettet kasvata lapsiasi, mutta tekstin perusteella olet ehkä jo hivenen turhautunut johon ei auta se että lapsi on selvästi niskan päälle.
älä soimaa tukistuksesta itseäsi, pyri jatkossa rauhallisuuteen.
täydellistä vanhempaa ei ole olemassakaan
laumanjohtaja. Huh huh.
Lapset tai koirat, ihan sama. Samalla tavalla kasvatetaan! Ilman väkivaltaa ja kasvatetaan kuuntelemaan ja kunnioittamaan!
toivottavasti oikeasti tiedät, ettei koiraa ja lasta kouluteta/ kasvateta aivan samalla tavalla!!
nyt noin kovasti itseäsi syyllistä. Uskon, että lähes kaikilla äideillä menee joskus hermot ja tulee tehtyä jotain, mitä katuu. Väkivalta alkaa siitä, mihin keinot loppuu ja niinhän tuossa sinunkin tapauksessasi kävi. Et enää osannut/pystynyt toimia muutoin.
Mieti valmiiksi ensi kertaa varten, miten voisit hoitaa tilanteen ilman fyysistä kuritusta. Kuria saa ja pitääkin pitää. 5-vuotias ymmärtää jo seuraukset, jos ne ovat loogisesti asetettuja. Huonosta käytöksestä seuraa jokin mieluisan asian poisottaminen tietyksi aikaa. Esim. lempilelu lähtee loppupäiväksi hyllylle, tai parin päivän pelikielto tms. Tuollaisessa raivotilanteessa ei auta kuin hillitä hermot, kuvittele vaikka olevasi jossain muualla samalla kun viet poikaa toiseen huoneeseen rauuhoittumaan. Ääntäkin saa tietysti korottaa, kunhan ei mene siihen, että joka päivä huutaa kurkku suorana. Silloin huutamisestakin menee teho. Tsemppiä!
munkaan mielestä mitään väärin. Jos ei penska rauhoitu millään, niin rangaistuksen ansaitsee. Tahallaan testaa hermojas.
On pelkästään laiskuutta jos tarttuu väkivaltaan!!! Lapsi ei kunnioita tämän jälkeen sinua, vaan PELKÄÄ! Tätä ei toivo rakkaalle lapselleen kukaan. Puhun nyt ihan kokemuksen syvällä rintaäänellä!! ei ollut mun lapsuudessa mitään jäähypenkkejä!!!
Keinot on niin monet että ei kannata ALENTUA väkivaltaan, jos tukistat/lyöt/tönit jne, sinä olet hävinnyt taiston!!!!
Paljon kunnioittavampaa ja opettavaisempaa on opettaa samalla lapselle miten hankalissa tilanteissa toimitaan, ihan vaan vaikka lapsen joskus omille lapsille siirtyviä kasvatusperiaatteita silmälläpitäen.
YKSI VAROITUS "lievemmästä tottelemattomuudesta/pahanteosta" Jos toistaa pahanteon niin jäähylle ikänsä mukaan 5v=5min. Esim. "Sinä istut tässä koska et totellut äitiä!!!" Jos lapsi ei pysy tuolilla niin lapsi viedään sanaakaan sanomatta takaisin istumaan vaikka sata kertaa! (vaatii kärsivällisyyttä mutta tunne minkä siitä saa kun lapsi on "kukistettu" rauhallisuudella/määrätietoisena on MAHTAVA!!!! Jäähypenkillä ei lueta eikä ole leluja mukana, siellä ollaan täysin YKSIN! kannattaa valita sellainen paikka missä lapsi ei pääse tekemään tuhoja esim. ei miel. vaatekaappien läheisyyteen. (Meillä lapset repivät vaatteet pois kaapista suutuspäissään jäähyllä ollessaan)
EI VAROITUSTA "pahat rikkeet" kuten lyöminen tms. suoraan vaan jäähylle.
Muista aina selittää lapselle miksi hän joutui jäähylle, ja pois hakiessa kerrataan ja lapsi pyytää anteeksi äitiltä halit ja pusut!!! Jos ei pyydä anteeksi niin istuu taas ikänsämukaan esim.5 min.
Tämä toimii varmasti! Ei tarvitse käydä käsiksi!!!!
Kun lapsi kasvaa niin muita rangaistuksia, lelut pois, ei videopelejä, ei ulos. Mitä vain mikä on lapselle tärkeää niin hän menettää oikeutensa tehdä näitä asioita, koska ei totellut äitiä!!!
En kritisoi ap:tä koska kukaan ei ole täydellinen. Voi kun sulla olis mahd. pieneen lomaan tms. Ja loman jälkeen antaisit uusien tuulien puhaltaa teidän perheeseen.
TOIMI HETI, asiat vaan vaikeutuvat lasten kasvaessa, jos ei määritetä selkeitä rajoja. Selkeiden rajojen puute lisää lapsilla turvattomuutta! Ole johdonmukainen ja tee asiat aina samalla tavalla.
Oikein hyvää jatkoa koko teidän perheelle!!!
Ei tuo jäähylle laitto ole mikään uusi keksintö. Jo 1950 luvulla kurittomat tenavat pantiin jäähylle pimeään kellarinrappuun. Tulipa siellä pimeässä joskus itsekin istuttuksi. Kasvatuskeinot on monet jolla vanhempien auktoriteetti hankitaan, ja on aivan makuasia, perustuuko kunnioitus pikkuiseen nöyryyttävään näpäyksen, vai pelkoon tulla jäähyllä nöyryytetyksi. Perimmiltään näissä molemmissa keinoissa on keskeisenä hallinta mekanismina pelko, väittävät saivartelijat mitä tahansa.
Selvät ja turvalliset rajat lapsilla täytyy kuitenkin olla. Kun näitä palstoja seuraa alkaa ihmetellä sitä, miksi nykyvanhemmat näyttävät yrittävän pikemminkin olla lastensa kavereita, kuin kasvatusvastuunsa kantavavia aikuisia, joiden sana on lapsen laki.
...nimittäin nyky vanhempien uusavuttomuuta, joihin opettajat joutuvat jatkuvasti törmäämään viimeistään siinä vaiheessa, kun lapsi lähtee kouluun.
Olet saanut hyviä neuvoja aimmilta vastaajilta. Pyri noudattamaan niitä, sillä kyllä lapselle on löydettävä ja asetettava selvät, turvalliset rajat jo varhaislapsuudessa kotona.
Ryhdistäydy hyvä ihminen, äläkä uikuta täällä surkeuttasi. Pane ne kersat järjestykseen. Aikuisena sinä päätät, miten teillä toimitaan, ja ennenkaikkea. Pysy päätöksessäsi äläkä anna viisivuotiaan riiviön pompottaa sinua menen tullen.
välivalta on jo laissakin kielletty, onneksi.
HAE ITSELLESI PIKAISESTI APUA!
Äläkä huuda. En ole missään kirjoitukseni kohdassa suositellut väkivaltaa.
Etkö ymmärrä lukemaasi, vai oletko itse näitä vapaan kasvatuksen tuloksena kasvaneita kiihkoilijoita?
Kenties olet muuten vaan tyhmä. Ainakin tarvitset pikaista apua kirjoitetun tekstin ymmärtämisessä.
Lasta eikä ketään saa lyödä tai fyysisesti väärin kohdella!
Mitä sä mumma ex-ope oikein haluat lapsille opettaa kun osaltasi kannatat "näpäytystä".
Lapseen ei fyysisesti kajota millään näpäytyksillä!! JA PISTE!
Katsopas sanakirjasta, jollet muuten tiedä. Voisit myös opetella kirjoittamaan ilman korostuksia tai huutoa. Olisitpsa ollut mumman oppilas, niin osaisit ainakin kirjoittaa.
Lapsi oppii rakkaudella ja rajoilla, joista pidetään tiukasti kiinni.
Teidän nyky äitien jeesustelu ei johda mihinkään. Olen sen luokassani niin monta kertaa huomannut.
minullakin on. Viimeeksi neuvolakäynnillä ehdotettiin kasvatusneuvolaa ja soitinkin sinne alustavasti keskustellen. Eli vaikka et toista kertaa käsiksi kävisikään niin poikas on silti haastava ja hänellä on ilmeisesti tempperamenttia. Tarvitset tukea ja apua kasvatukseen ehkä tavallista enemmän. Hae sitä sukulaisilta, ystäviltä ja/tai ammattilaisilta.
Kieltämättä vähän pahan tuntuista luettavaa mutta hei..kaikilta äideiltä menee joskus hermot ja sentään tunnut huomaavan tekosi ja oppivan siitä jotain. Lapsille ei kannata antaa periksi vaan näyttää että vanhemmat ovat ne jotka päättävät ja heitä pitää kunnioittaa. Väkivalta ja huutaminen ei kuitenkaan auta heidän kasvattamisessaan se voi pikemminkin saada lapset pelkäämään. Paras keino lapsen kiukku kohtauksessa on tiukkaan syliin ottaminen ja pitää vaan kiinni lapsesta kunnes hän rauhoittuu. Kun kiukku on mennyt ohitse voi sanoa miksi niin ei saa tehdä ja puhua lapselle. Toinen on se jäähypenkki jossa voi mielestäni pitää lasta lapsen ikä minuuteissa. Alkuun voi olla hankalaa jos lapsi yrittää kiskoa hiuksista jne. Tärkeintä on pitää vaan oma maltti ja uskoa siihen että osaa hallita lapsen kiukuttelut. Ja jos lapsi itkee ni ei ne siitä itkusta mene rikki, tekee vain entistä vahvempia ja oppivat mikä on oikein ja mikä väärin. Pääasia on että ei näytä itse huonoa esimerkkiä ja käyttäydy niin kuin lapsi. Älä ole huolissasi, ei yksi tuollainen vielä lasta riko mutta älä anna sen toistua.
toi väkisin kiinnipitäminen on jotain niin järkyttävää. kun olin lapsi vanhempani käyttivät tukistamista ja nippaamista joista minulla ei ole mitään traumaa. kärsin vieläkin ahdistuksesta jos joku ihminen tulee liian lähelle, tai halaa seinää vasten, jopa liian vieressä nukkuminen aiheuttaa minulle pakokauhun, ja kiitos kuuluu vanhemmille. oli pakko alistaa ja pitää kiinni vaikka huusin kuin syötävä ja toivoin pääseväni huoneeseen rauhoittumaan, mihinkään ei voitu päästää. joskus jopa tunnin kaksi väkisin pidetty sylissä kun en rauhoittunut..
yrittäkää itse hirveässä paniikissa rauhoittua.
ei missään nimessä saa pitää kiinni väkisin, huomattavasti pienemmillä traumoilla pääsee lapsi kun hänet viedään omaan huoneeseen tai johonkin muaalle rauhoittumaan, itselleni ei tulisi mielenkään väkisin pitää lapsesta kiinni...
se jos joku on törkeetä vapauden riistoa, enkä tarkoita että pitää olla vapaa kasvatus.. mutta eri asia on aiheuttaa lapselle suunnatonta kauhua ja alistamista
mieltä!! hyvä ettei sekoo pää jo siitä et joku yrittää väkisin pitää kiinni... ei sillee kasvateta lapsia!! kyllä se lapsi syliin tulee kun haluaa, eihän ketään voi pakottaa!!
on sinut peloteltu suorastaan säikyksi, kuten moni muukin vanhempi (ja nimen omaan äiti). Tässäkin ketjussa käy selkeästi ilmi, että ihmiset mieltävät vain ääripäät, vain mustan ja valkoisen, ikään kuin harmaan sävyjä ei olisi olemassakaan. Elävä elämä on vain siitä ihmeellinen että se sisältää kaikki ne miljoonat harmaan sävyt ja lisäksi vielä väritkin.
Kaikki lapset eivät hahmota itseään ja tätä maailmaa kaikkine sääntöineen samalla tavalla, onneksi. Yksi oppii nopeasti ja toinen oppii hitaasti. Yksi oppii kuuntelemalla, toinen katselemalla, kolmas kokeilemalla ja neljäs kantapään kautta. Niinsanottujen helppojen lapsien äidithän täällä julistavat omaa ylivertaisuuttaan kasvattajana. Kuinka meidän pirkkoa ja pekkaa ei koskaan tarvinnut edes kieltää... Joopa joo.
Sinulla on selvästikin haastava lapsi kasvatettavana. Nyt hän on tullut ikään jolloin häntä todellakin kiinnostaa teidän perheenne dynamiikka ja arvojärjestys. Poikahan selvästikin kokeilee rajojaan ja nyt sinä asetit rajat: ei ole oikein lyödä ja potkia, ei ole oikein raapia, ei ole oikein rikkoa tavaroita. Ei tarkoittaa ei. Tällä kertaa rajan vetäminen vaati raivarin, se on tietysti ikävää, mutta näitä sattuu. Et todellakaan vaikuta hakkaajalta joka hivauttaa litsarin lähimpään poskeen jos joku asia ei satu menemään oikkujesi mukaan. Päin vastoin, kirjoituksesi perusteella vaikutat oikein lupaavalta kasvattajalta!
Ehdotan että sovitte poikasi kanssa tietyn toimintatavan noihin tilanteisiin. Poika esimerkiksi sanoo milloin häntä alkaa suututtaa niin paljon että kohta alkaa tavarat lentää. Näin voisitte jutella asiasta ennen kun tilanne räjähtää käsiin, ja lapsikin oppisi tunnistamaan omia tunteitaan, löytämään niille syitä ja keinoja selvitä pettymyksistä.
Onnea ja menestystä!