Lähes kaikki narsistidiagnoosit ovat tehty minusta tuntuu periaatteella tai kuulopuheen perusteella. Olen ollut seminaarissa, jossa pitäjä kertoi olleensa narsistin uhri. Keskusteluani hänen kanssaan, sain tietää, että diagnoosi oli tehty henkilöä näkemättä kuulopuheilla. Sillä lailla ja sen moni uskoo. Miksi ei kun ei saa kritisoida. Raimo Mäkelä luettelee narsistiksi lähes kaikki luonnehäiriöt. Noissa on narsismia, mutta niin on terveissäkin ihmisissä. Yhden 'narsistin uhrin' kanssa juteltua huomasin ettei 'uhri' itse käy täysillä.
Kuulopuheella tehty diagnoosi
Tää on vakavaa
6173
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ihmiset tykkää analysoida tapahtumia, se teki sitä ja tätä ja mistähän sekin johtuu ;)
Pahimmassa jamassa uhri on niin uhriutensa sokeuttama, ettei pysty keskittymään mihinkään muuhun elämässä kuin siihen mitä hänelle siinä symbioosissa tapahtui. Sen narsismi tekee. Se tekee kipeää ja invalidisoi ihmisen pitkäksi aikaa.
Samaa mieltä sisäisestä kasvusta ja toipumisesta. Mutta pahimman yli pääsemiseen riittänee ensimmäinen vuosi, jos onnistuu olemaan vailla yhteyttä, se auttaa haavojen arpeutumiseen.
Mun nuoruudessa jengi käytti termiä 'v***n kusipää' mulkeroista tyypeistä, ei silloin tiedetty narsismista mitään, hyvästä eikä huonosta :)
Kyllä mä uskon että kusipää-narsismista voi parantua, kun siihen on sairastunutkin. Muistan kun pikkujäbänä, ehkä 7v, koitin vaikuttaa jengiä koossapitäviin voimiin, ja vittuilin aika rankasti yhdelle tyypille. Se kuunteli aikansa, sitten kerran se tuli päälle kuin yleinen syyttäjä ja veti mua turpiin. Kun siitä hämmästyksestä toivuin, alkoi raksuttaa että vittuilu ei tunnu kivalta, ja meistä tuli kaverit :)
Kortisoli ja hormonit ei ole mun alaa, mutta ehkä remmin antaminen tuhmalle lapselle pitäisi palauttaa henkiin kasvatuksellisena menetelmänä(?)
Totta varmasti tuokin, mutta oikean, painotan siis OIKEAN luonnehäiriöisen kyllä tunnistaa, jos jonkun aikaa sellaisen ihmisen seurassa on. En usko, että kovin moni helposti viitsii lähteä leimaamaan ketään luonnehäiriöiseksi ja käymään turhaa sotaa sellaista ihmistä vastaan, joka ei ole normaalilla tunneälyllä varustettu. Kyllä ne oikeat uhrit ovat aika hiljaisia tai mainitsevat jossakin tietyssä piirissä tai tietyille ihmisille tms., että ovat eläneet tälläisen ihmisen kanssa ja yleensä he tietävät hyvin, mistä puhuvat. Uhrin tunnistaa siitä, että hänen kertomansa on vakuuttava ja yhdenkaltainen muihin uhrien kertomuksiin nähden. Sellaiset "valittajat", jotka kerovat kepeästi olevansa narsistin uhri tai suu vaahdossa haukkuvat kumppaninsa olevan narsisti ja kuinka paljon on saanut hänen takiaan kärsiä, voi tosiaankin olla vain tavallista käytyä parisuhdesoppaa, jota värittää katkeruus.
Raimo Mäkelään en ota sen kummemmin kantaa, sillä en ole lukenut hänen kirjojaan, ainoastaan selannut ja todennut, että en tiedä kuinka laaja kokemus hänellä itsellään on luonnehäiriöistä?? Totta on kuitenkin se, että luonnehäiriöissä kaikissa on taustalla narsistinen luonne. Jos Mäkelä niin väittää, niin silloin hän on aivan oikeassa. Narsistinen luonne ja narsismi, jota käytetään kuvaamaan tervettäkin itsetuntoa ovat kaukana toisistaan, niitä ei pidä sekoittaa. Olenkin kritisoinut sitä, että narsismi terminä on otettu käyttöön kuvaamaan terveen ihmisen itsetuntoa vaikka se pitäisi jättää ainoastaan kuvaamaan epänormaalia tunneälyä. Edelleen näyttää siltä, että nämä kaksi asiaa sekoittuvat joidenkin mielissä aivan käsittämättömällä tavalla??
Jep. Narsismiin tutustuttani olen käsittänyt miten järkyttävästä asiasta on kyse joten en todellakaan luokittelisi ketää narsistiksi kovin helposti. Toivon todella että en tapaa enempää narsisteja, joten mieluummin pidän hankalaia ihmisiä vain hankalina, en narsisteina. En todellakaan halua enää huomata että tuossa onkin narsisti tietäen millaisessa helvetissä hänen ympärillään eletään ja tietysti peläten että joudun narsistin vaikutuspiiriin tahtomattani. Olen saanut osuuteni seuraamalla yhden narsistin perhettä; lasten pahoinvointia ja puolison kamppailua. Jatkuvaa pelkoa siitä että jotakin vakavaa tapahtuu lapsille äidin välinpitämättömyyden takia tai että isä lipsahtaa reunan yli juomaan, lyömään tai muulla tavoin.
Nuo narsistin uhrit tosiaan kärsivät hiljaa. Lapset eivät ymmärrä mistä on kyse ja puoliso häpeää tilannetta eikä halua puhua siitä. Puolison hätääntynyt katse, epävarmuus ja epätietoisuus perheen asioista, selittely, valehtelu, salailu, fyysiset vaivat, alkoholin kulutus, riidat, katoamiset jne. kertovat toki omaa tarinaansa.
"Lähes kaikki narsistidiagnoosit ovat tehty minusta tuntuu periaatteella tai kuulopuheen perusteella. "
Mistä tiedät että tuo sinun yleistyksesi on totta?
Tunnetko moniakin, jotka ovat tehneet "diagnoosin" (diagnoosinhan tekee vain lääkäri, jos maallikko on suhteellisen varma, että joku on narsisti, niin se ei ole diagnoosi) minusta tuntuu -periaatteella tai kuulopuheen perusteella? Tiedätkö sinä todella, mitä näissä ihmissuhteissa on todellisuudessa tapahtunut?
Tietenkin on ihmisiä, jotka nimittelevät toisia narsisteiksi ihan perusteettomasti. Mutta jos on kyse todella narsismista, niin se on VAKAVA asia. Myös hänen uhrikseen joutuneille. Vaikka kyseisellä narsistisesti käyttäytyvällä ihmisellä ei olisikaan virallista diagnoosia. Ja kuten on lukemattomia kertoja täälläkin todettu, niin narsisti ei yleensä suostu diagnosoitavaksi, joten virallista diagnoosia on siten mahdoton saada.