Lueskelin näitä juttuja täällä, ja tulin siihen tulokseen että taidamme olla hukassa jollainlailla me 40 väki. Siis tarkennetaampas , me 40 eronneet . Me emme usko löytävämme enää rakkautta , kaipaamme lämmintä vieruskaveria,lämmintä halausta. Emme kohtaa toisiamme. Nämä koneet ovat yksi syy, toinen on itsenäinen elämäntyylimme. Itse kuulun siihen sarjaan että olen ollut vuosikausia yksin ja pelkään että jos tutustun johonkin kivaan mieheen, niin taas palaa siivet. En anna itselleni sitä mahdollisuutta että laskisin itseäni lähelle toisen ihmisen. Ja näin ollen taas olen yksin.
Tutustuin suomi24:llä samalla paikkakunnalla asuvaan mieheen. Hän tuntui tosi pehmolta ja mukavalta. Uskoin että tämä voisi johtaa johonkin, mutta emme päässeet puusta-pitkälle..osoittautui että hänellä ei ollut tarkoitus elää tätähetkeä enkä sitten hänen elämäänsä mahtunutkaan, koska hänellä oli 2 lasta , toinen aikuinen joka isässä kiinni kuin vauva ja toinen reilu 10v joka ilmoitti että jos isä ottaa uuden ystävän niin hän kiduttaa sitä naista niin että se lähtee. Ei en jäänyt oottelemaan kidutusta kun muutama valhe tuli mukaan kuvioon. Entinen vaimo vierailee iltaisin "kotona" .
No onneksi suhde ei edennyt mihinkään. Mutta näitä kokemuksia ei saisi tulla liikaa. Taas menee pitkään ennen kun uskallan edes yrittää tutustua keneenkään. Tämä on ongelma meille jotka emme jaksa notkua ravintolassa. Ja enää ei tanssipaikoille oikeastaan voi mennä muuta kun oman tanssittajan kanssa, ei siellä ole kun pariskuntia.
Mistä lääke tähän pulmaan. Täällä me vain tilitetään tuntojamme mutta emme keksi ulospääsytietä. Varmasti olis olemassa vielä miehiä meille vapaille oikeille naisille, jotka haluamme vakisuhteen ja hyvän ystävän/rakastetun vanhuudenpäiville. Ja myös hyviä naisia teille tavallisille ja hyville suomalaisille miehille,jotka kunnioittavat naistaan ja ovat enemmmän naiselleen ystävä kun hetken huuma, käyttökalu.
Toivottavasti edes joku olis kanssani tässä asiassa samaa mieltä.
Toivotan kaikille 40 lukioille hyvää loppukesää ja vaikka jossain vastakkain käveltäisiin ja pieni hymy, siinä on jo jotain joka saa hyvälle tuulelle.
Tutustuin suomi24:llä samalla paikkakunnalla asuvaan mieheen. Hän tuntui tosi pehmolta ja mukavalta. Uskoin että tämä voisi johtaa johonkin, mutta emme päässeet puusta-pitkälle..osoittautui että hänellä ei ollut tarkoitus elää tätähetkeä enkä sitten hänen elämäänsä mahtunutkaan, koska hänellä oli 2 lasta , toinen aikuinen joka isässä kiinni kuin vauva ja toinen reilu 10v joka ilmoitti että jos isä ottaa uuden ystävän niin hän kiduttaa sitä naista niin että se lähtee. Ei en jäänyt oottelemaan kidutusta kun muutama valhe tuli mukaan kuvioon. Entinen vaimo vierailee iltaisin "kotona" .
No onneksi suhde ei edennyt mihinkään. Mutta näitä kokemuksia ei saisi tulla liikaa. Taas menee pitkään ennen kun uskallan edes yrittää tutustua keneenkään. Tämä on ongelma meille jotka emme jaksa notkua ravintolassa. Ja enää ei tanssipaikoille oikeastaan voi mennä muuta kun oman tanssittajan kanssa, ei siellä ole kun pariskuntia.
Mistä lääke tähän pulmaan. Täällä me vain tilitetään tuntojamme mutta emme keksi ulospääsytietä. Varmasti olis olemassa vielä miehiä meille vapaille oikeille naisille, jotka haluamme vakisuhteen ja hyvän ystävän/rakastetun vanhuudenpäiville. Ja myös hyviä naisia teille tavallisille ja hyville suomalaisille miehille,jotka kunnioittavat naistaan ja ovat enemmmän naiselleen ystävä kun hetken huuma, käyttökalu.
Toivottavasti edes joku olis kanssani tässä asiassa samaa mieltä.
Toivotan kaikille 40 lukioille hyvää loppukesää ja vaikka jossain vastakkain käveltäisiin ja pieni hymy, siinä on jo jotain joka saa hyvälle tuulelle.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.