Voin vielä kuulla äänesi ja nähdä silmäsi edessäni. Muistan sinun huultesi hymyn ja tunnen kätesi kosketuksen. Kun astuit elämääni, rakkaus yllätti minut.Annoin sydämeni vallan sinulle ja sillä sinä teit minut onnelliseksi. Enkä kadu sitä, koska ilman valtaa sydämeeni
et olisi voinut tuoda niin paljon iloa. Samalla vallalla sinä surmasit jotakin sisälläni, jotakin joka ansaitsi tulla tapetuksi. Unohdin että olit vain toinen rikkinäinen ihminen häpeän vanki joka ei osannut rakastaa itseään, jonka sielu oli niin rikki revitty että vain kosketus kertoi rakkaudesta. Halusin rakastaa sydäntäsi ja sieluasi,
mutta pakenit kaikkia minun yrityksiäni. Kun yritin kömpelösti kohdata sydämesi, lukitsit aina itsesi pois. Sinä halusit pakoon todellisuudesta, mutta minä tahdoin elää siinä sinun kanssasi.
Kadotin sinut ennen kuin sain sinut, lähdit pois ennen kuin tulitkaan.
En ehtinyt tuntea sinua,mutta sinusta tuli opettajani, toisen rikkinäisen ihmisen opettaja. Sydämeni kaipaa sinua vieläkin.
Näen sinut aina joskus. Jokainen vilkaisu opettaa minulle rakkautta
ja vapautta niistä olosuhteista joissa elän. Silti toivon että sydämemme vielä kohtaisivat ja tulisivat rakkaiksi ystäviksi.
Silloin voisin taas koskettaa sinua, sinun sydäntäsi ja ruumistasi.
Siihen saakka kannan mukanani onnea jonka annoit, tuskaa jonka annoit, vapautta jonka annoit.
Kuinka paljon ihminen voi kaivata toista?
Kuinka kauan?
Jonain päivänä tiedän.
et olisi voinut tuoda niin paljon iloa. Samalla vallalla sinä surmasit jotakin sisälläni, jotakin joka ansaitsi tulla tapetuksi. Unohdin että olit vain toinen rikkinäinen ihminen häpeän vanki joka ei osannut rakastaa itseään, jonka sielu oli niin rikki revitty että vain kosketus kertoi rakkaudesta. Halusin rakastaa sydäntäsi ja sieluasi,
mutta pakenit kaikkia minun yrityksiäni. Kun yritin kömpelösti kohdata sydämesi, lukitsit aina itsesi pois. Sinä halusit pakoon todellisuudesta, mutta minä tahdoin elää siinä sinun kanssasi.
Kadotin sinut ennen kuin sain sinut, lähdit pois ennen kuin tulitkaan.
En ehtinyt tuntea sinua,mutta sinusta tuli opettajani, toisen rikkinäisen ihmisen opettaja. Sydämeni kaipaa sinua vieläkin.
Näen sinut aina joskus. Jokainen vilkaisu opettaa minulle rakkautta
ja vapautta niistä olosuhteista joissa elän. Silti toivon että sydämemme vielä kohtaisivat ja tulisivat rakkaiksi ystäviksi.
Silloin voisin taas koskettaa sinua, sinun sydäntäsi ja ruumistasi.
Siihen saakka kannan mukanani onnea jonka annoit, tuskaa jonka annoit, vapautta jonka annoit.
Kuinka paljon ihminen voi kaivata toista?
Kuinka kauan?
Jonain päivänä tiedän.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Hyvin kirjoitettu, kuitenkin olisi hyvä antaa jotain vihjettä nimestä tai asuinpaikasta. :)
Ei kannata paljastaa, toinen voi lamaantua.
tästä itseni, mutta sinua en tunnista.
postilaatikkoon viestinä ..
voi voi
eipä kukaan tunnistanut.
sen amigon kaipaajan viesti ihan selvästii!
voit päätellä täällähän nyt kirjoittelee jos minkäkinlaiset ihmiset ikävästään ja eikös se jättänyt jo jäähyväiset sille amigolleen..
ja on jo jättänyt aika monet kerrat.
epäselväksi asia kun moneen kertaan sen kirjoittaa..
mitään koskaan ees ollu muija ruikuttaa täällä ku amigo sattunu uittamaa heppiää väärää paikkaa..tollanen takiainen kuka niitä kaipaa elämässään.. ei kukaan hankkis elämän..
ei se rakkaudesta luopuminen kellekään helppoa ole, ei se ole vaan hepin uittamista, mutta sulle ei ehkä ole muuta suotukaan, kun noin kylmästi kirjotat! Loiki pituutta!
asuitko tähen vieres?
asua..
hieno asenne sulla kohdata tunteet rakentavasti toivottasti löydät etsimäs :)