Mitä sä oikein ajattelet? Että laittaisin sulle viestin, jossa selittäisin että tää on ohi. Ajauduttaisiin puhumaan, että pitää sanoa sellainen loppuminen kasvotusten. Joo joo, kasvotusten pitää sanoa. Pitää istua lähellä ja olla hellä, kun sanoo että ei enää. Pitää silittää reidestä, jotta lohduttais. Joo joo, siksi pitää koskea sua. Viattomasti laitan käden sun reidelle, jotta sun on helpompi kuunnella. Jos tulee puolin ja toisin paha mieli, niin pitää halata. Painautua ihan kiinni toisen kehoon. Ei pidä irrottaa liian aikaisin, jottet luule mua kylmäksi sua kohtaan. Irrottaessa ei pidä väistää jottet luulisi mun olevan vaivaantunut. Emmä ole, musta on hyvä että tulee tää asia selväksi. Irrottautuminen toistemme sylistä jää puolikkaaksi, sehän on ymmärrettävää kun kumpikaan ei halunnut loukata päästämällä ensin irti. Se on vaan kohteliasta. Näin läheltä sä kuulet paremmin mitä sanon, tässä tilanteessa ei ole mikään vialla eikä tämä mene väärään suuntaan. Tulen vielä lähemmäs sun kasvoja, ihan lähelle, jotta kuulet asiani. Niin lähelle, että huulet hipoo toisiaan. Pitää sanoa, että haluan sua enemmän kuin mitään, koska rehellisyys maan perii. Ja niin edelleen.
Ei mitään järkeä. Varmasti kaikkein paras, että loppuu hiljaa itsekseen. Se on jo niin pitkällä unohtumisessa ja tämä on helppoa. Ei ole hyvää muisteltavaakaan tästä ja se on aina parempi. Jaksele, varmasti jaksatkin eikä tarvi sitä toivotella. Heippa.
Ei mitään järkeä. Varmasti kaikkein paras, että loppuu hiljaa itsekseen. Se on jo niin pitkällä unohtumisessa ja tämä on helppoa. Ei ole hyvää muisteltavaakaan tästä ja se on aina parempi. Jaksele, varmasti jaksatkin eikä tarvi sitä toivotella. Heippa.
Vastaukset 12
Vanhimmat
miksi ollenkaan vaivauduit tämän kirjoittaan ? Miksi et antanut vain jäädä unohduksen yöhön ? Miksi
piti kuitenkin tuoda tää tänne ?
plää plää plää. se siitä.
Mä yritän olla ihminen enkä joku robotti. Yritän saada omatuntoni paremmaksi siitä, että lopetan kaikenlaisen yhteyksiin viittaavankaan, jotta molemmat saadaan elää oma elämämme. Ei mustakaan ollut hauskaa, että se meni näin. Mutta ainakin me molemmat tiedetään kuinka pahan olon toinen koki ja voidaan yrittää toimia omissa elämissämme muiden kanssa toisin. Mä tunnen oloni avuttomaksi, koska ei ole mitään mitä voisin sanoa, että se ei tuntuisi tuollaiselta "plää plää plää":ltä. Tekisin mitä vain, jotta se ei tuntuisi hänestä tuolta.
teetkin se tuntuu juuri tuolta: koe-eläin, testikappale, sitähän mä olenkin. Ja nyt sulla on paranneltu versio, keskity siihen äläkä uhraa minuun ajatustasikaan. Minua ei tarvitse uhrata enää etkö jo tajua??
"Mutta ainakin me molemmat tiedetään kuinka pahan olon toinen koki ja voidaan yrittää toimia omissa elämissämme muiden kanssa toisin."
Aina on joku toinen, jos sä elät menneisyyttäsi vieläkin sille toiselle tai muille niin miksi sä elit mitään muuta. Siksi, että olisit niille parempi? Minun kustannuksellani? Etkö sä ymmärrä, että mitä tahansa sanotkin sä satutat siksi, koska sinä haluat satuttaa.
Ei se ole noin. Tietenkin on vaikea joskus olla sanomatta ilkeästi, jos provosoituu. Mutta en oikeasti voi sanoa mitään, mikä auttaisi ja olisi totta ja oikein. Tuntuu, että ainut mikä ei loukkaisi olisi "Rakastan sua enkä mitään muuta, ollaan yhdessä, me selvitään kaikesta, en koskaan lakkaa rakastamasta." Mä tunnen oloni avuttomaksi siksi.
Kukaan ei ole ollut mikään koe-eläin tai testikappale, vaan hyvin rakas ihminen! Mä olisin ollut elämässäni tyytyväinen, jos olisin sut saanut. Ei ole mitään paranneltuja versioita, vaan eri ihmisiä ja eri tilanteita.
Mä en tajua miten mun pitäisi olla, koska aina ennenkin tunsin myötätuntoa ja halua huolehtia juuri niiden vaikeuksien takia, joita sullakin on itsesi kanssa. Niin en todellakaan halua miettiä, että jää huonoja ajatuksia. Tuo satuttaa, kun sanotaan, että tuntuu koe-eläimeltä eikä sellaisen sanomisen jälkeen mulle voi sanoa, että älä uhraa enää ajatustakaan. En mä voi sellaista hyväksyä, miten voisin. Jos voisin jotenkin parantaa tätä, niin sen tekisin.
Aina ihminen kasvaa menneisyydestä tulevaisuutta varten. Kenenkään kustannuksella en ole elänyt oppeja. Mä olen halunnut sun kanssa yrittää siksi, että halusin kaikista eniten koko maailmassa olla sun kanssa. Ne opit mitä siitä tuli, tulivat kylkiäisenä.
Tuli vähän sekavasti ajatukset ulos, koska tunsin vähän järkyttyväni ja tulin surulliseksi noista tuntemuksistasi.
Murhaavan hienoa tekstiä Ikävä-palstalle
miehelle tarkotettu vai naiselle? mihinpäin? millä tavoin olette muuten olleet tekemisissä toistenne kanssa, koska viimeksi nähneet/puhuneet jne.
En haluaisi ainakaan, että tuo olisi ollut minulle, koska mikään ei ole minun mielestäni vielä loppu! Eikä minun toiveissani tulekaan olemaan loppu. Viime viestien perusteella, joita ollaan vaihdettu, olen saanut sen kuvan ettei toinen osapuolikaan kuvittele minkään olevan loppu. Eihän rakkaus niin vaan lopu, se hänen pitäisi kyllä tietää.
J u u
saanko anteeksi:( Oletko vihainen nyt? *kerjää*:)
Oli miehelle johonkin kaupunkiin, jossa on ollut joku huvipuisto ainakin silloin, kun mä olin lapsi. Muttei mikään Linnanmäki siis.
On se loppu. Mä en koskaan satuttaisi enkä käyttäytyisi epäkunnioittavasti mun kumppania kohtaan jatkamalla sitä. Ja se hajosi jo ihan itsekseen se juttu.
Tunteet ovat tuollaisia, mutta niillä on ollut jo aikaa haaleta eikä mitään oikeasti tunteita toista kohtaan syventäviä hetkiäkään ole ollut.
Mä olen aina halunnut vain oman kumppanin, jonka kanssa voi olla ihan kahden ja on kunnioittavaa ja luottamusta, enkä halua mitään muuta. Edes millään ajatusten tasolla.
Mä suhtaudun tähän välillä kuin johonkin teini-iän hairahdukseen ja laitan koko jutun sinisilmäsyyden piikkiin. Se oli kaikkea muuta kuin nättiä, mutta silti voi yrittää laittaa asiat siististi pinoon, koska toisella on oma arvonsa ihmisenä. Sellaisena, josta välitti.
sitähän minäkin.:)
Hyvä kirjoitus!