Talmud

Gemarakin jakautuu samanlaisiin osiin ja traktaatteihin kuin Mishna. Baabelin Talmud käsittää 6000 isokokoista sivua enemmän kuin 2000 rabbiinin lausuntoja. Midrashit ovat Talmudin kaltaisia sisällöltään ja eroavat niistä oikeastaan vain aineistonsa järjestyksessä, sillä näissä rabbiinien lausunnot liittyvät Raamatun teksteihin, etenkin Mooseksen kirjoihin, yhtäjaksoisina selityksinä. Tosiasiallisesti Midrash sisältää Talmudin jokaisen kappaleen. Vanhimmat Midrashit ovat Mekhilta (selittää osan 2. Moos.), Sifra (selittää 3. Moos.) ja Sifre (selittää 4 ja 5. Mooseksen kirjoja). Traktaatti Berakhot sisältää rukousta koskevia määräyksiä, mm. määrättyjä ylistyskaavoja.

von bakro kirjoitti:

Gemarakin jakautuu samanlaisiin osiin ja traktaatteihin kuin Mishna. Baabelin Talmud käsittää 6000 isokokoista sivua enemmän kuin 2000 rabbiinin lausuntoja. Midrashit ovat Talmudin kaltaisia sisällöltään ja eroavat niistä oikeastaan vain aineistonsa järjestyksessä, sillä näissä rabbiinien lausunnot liittyvät Raamatun teksteihin, etenkin Mooseksen kirjoihin, yhtäjaksoisina selityksinä. Tosiasiallisesti Midrash sisältää Talmudin jokaisen kappaleen. Vanhimmat Midrashit ovat Mekhilta (selittää osan 2. Moos.), Sifra (selittää 3. Moos.) ja Sifre (selittää 4 ja 5. Mooseksen kirjoja). Traktaatti Berakhot sisältää rukousta koskevia määräyksiä, mm. määrättyjä ylistyskaavoja.

Lue lisää

Juutalaisten pakkosiirtolaisuuden jälkeen syntyi erityinen opettajakunta kirjanoppineet opettamaan kirjoitettua lakia, sillä silloin Raamattu (Vanha testamentti) ei ollut kaikkien saatavissa. Kansalla ei ollut kirjoja, ei lukutaitoa eikä heprean kielen tuntemusta, koska tämä kieli ei enää ollut kansan kielenä. Tämän takia muodostui oppineiden miesten piiri, joka otti kirjoitusten tutkimisen elämäntehtäväkseen ja johon kuuluvia pidettiin niiden etevinä selittäjinä. Ensimmäisenä kirjanoppinut nimitystä Raamatussa käyttää Esra 7:6 ja Nehemia 7:4.

Talmudin tuntemuksesta on paljon hyötyä UT:n ymmärtämiseen. Siinähän on niitä "vanhinten sääntöjä", joista usein puhutaan UT:ssa. Traktaatti Berakhot esim. valaisee juutalaisuuden ja synagoogapalveluksen rukouselämää. Traktaatti Shabbat sisältää sapattia koskevia määräyksiä, joiden tunteminen tietenkin on omansa helpottamaan Jeesuksen ja farisealaisten välisten sapattia koskevien taistelujen ymmärtämistä. Traktaatti Pesahim sisältää pääsiäisen viettoa koskevia säädöksiä ja se siis auttaa ymmärtämään kertomuksia Jeesuksen viimeisestä pääsiäisateriasta ja Ehtoollisen asettamisesta. Traktaatissa Sanhedrin on suurta neuvostoa koskevia säädöksiä tuota hallintoelintä, joka julisti Jeesukselle kuolemantuomion.

von bakro kirjoitti:

Juutalaisten pakkosiirtolaisuuden jälkeen syntyi erityinen opettajakunta kirjanoppineet opettamaan kirjoitettua lakia, sillä silloin Raamattu (Vanha testamentti) ei ollut kaikkien saatavissa. Kansalla ei ollut kirjoja, ei lukutaitoa eikä heprean kielen tuntemusta, koska tämä kieli ei enää ollut kansan kielenä. Tämän takia muodostui oppineiden miesten piiri, joka otti kirjoitusten tutkimisen elämäntehtäväkseen ja johon kuuluvia pidettiin niiden etevinä selittäjinä. Ensimmäisenä kirjanoppinut nimitystä Raamatussa käyttää Esra 7:6 ja Nehemia 7:4.

Talmudin tuntemuksesta on paljon hyötyä UT:n ymmärtämiseen. Siinähän on niitä "vanhinten sääntöjä", joista usein puhutaan UT:ssa. Traktaatti Berakhot esim. valaisee juutalaisuuden ja synagoogapalveluksen rukouselämää. Traktaatti Shabbat sisältää sapattia koskevia määräyksiä, joiden tunteminen tietenkin on omansa helpottamaan Jeesuksen ja farisealaisten välisten sapattia koskevien taistelujen ymmärtämistä. Traktaatti Pesahim sisältää pääsiäisen viettoa koskevia säädöksiä ja se siis auttaa ymmärtämään kertomuksia Jeesuksen viimeisestä pääsiäisateriasta ja Ehtoollisen asettamisesta. Traktaatissa Sanhedrin on suurta neuvostoa koskevia säädöksiä tuota hallintoelintä, joka julisti Jeesukselle kuolemantuomion.

Lue lisää

Juutalaisten ja kristittyjen suhde

Kristityt ovat saaneet juutalasilta Jumalan Sanan Raamatun. Mooseksen laki on yhä voimassa (ei ole kumottu, vaan täytetty) ja se osoittaa juutalaiseen Jeesukseen, mutta pelastus tulee ainoastaan uskomalla Jeesukseen. Juutalaisten kutsu on yhä voimassa noudattamalla Mooseksen rituaalilakia, joka profetoi edelleenkin messiaan tulemuksesta esikuvillaan, eli juutalaiset uskoviksi tultuaankin eivät ole vapaita juutalaisuuden seremonioista, sen vuoksi on olemassa messiaanisia seurakuntia (juutalaisia jotka uskovat Jeesukseen). Pakanauskovat on ainoastaan vapautettu noudattamasta Mooseksen rituaalilakia ympärileikkauksineen jne. Juutalaisten kutsua eivät kristityt ole korvanneet.

Antisemitismi on uusi sana (ollut käytännössä n. vuodesta 1880), mutta juutalaisvihaa, jota tämä sana tarkoittaa,on ollut jo muinaisina aikoina. Esterin kirjassa esitetään Haamanin syytökset juutalaisia vastaan. Niiden tarkoituksena oli tuhota juutalaiset. Roomalainen historioitsija Tacitus väittää, että juutalaiset opettivat käännynnäisiä halveksimaan isänmaata. Juutalaisten vainoja pantiin toimeen. Apostolien teot Raamatussa 18:2 mainitsee, että keisari Klaudius karkotti kaikki juutalaiset Roomasta, ja Ap. t. 19:33-34 kertoo Efesossa heränneestä kiihkeästä juutalaisvihasta.



Ensimmäinen ristiretki Palestiinaan tapahtui 1096-1099. Turkkilaissukuisten kansan valloitettua 1070-luvulla Palestiinan, niin pyhiinvaellusmatkat kävivät kristityiltä mahdottomiksi. Paavi Urbanus II kirkolliskokouksessa 1095 kehoitti pyhään sotaan. Ensimmäistä ristiretkeä on sanottu myös kansan ristiretkeksi, sillä ensimmäisinä Pyhää maata kohti lähti huonosti varustautunutta rahvasta. Saavuttuaan Vähään-Aasiaan ristiretkeläiset riitautuivat keskenään ja ryöstelivät alueen kristittyjä asukkaita. Kun he kohtasivat turkkilaiset, nämä tuhosivat heidän joukkonsa lähes viimeiseen mieheen. Mutta samaan aikaan oli lähtenyt liikkeelle paremmin varustettu sotajoukko, joka muodostui Pohjois-Ranskan ritareista. Tämä joukko eteni Konstantinopolin kautta Vähän-Aasian halki, valloitti Antiokian ja lopulta heinäkuussa 1099 Jerusalemin, jonka kaikki muslimit ja juutalaiset surmattiin säälimättä. Valloitetusta alueesta muodostettiin läänitysvaltio, Jerusalemin kuningaskunta ja sen johtaja oli ristiretken johtajana toiminut Ala-Lothringenin herttua Gottfried ja otti itselleen arvonimen Pyhän haudan suojelija. Tämän jälkeen tehtii vielä useita ristiretkiä.



Alkuseurakunnan jälkeen nousi uusia sukupolvia joiden Raamatun tuntemus ja sen tutkiminen oli vähentynyt tai Raamattu katsottiin kansalle jopa tarpeettomaksi, vaikka Raamatun kautta voi vain oppia tuntemaan Jumalan, Hän tahtonsa ja tien Hänen luokseen. Kun kristityillä ja kirkkojen johtajilla ei ollut henkilökohtaista suhdetta Jumalaan, niin kaikki muu korvasi tämän suhteen, kuten kirkolliset toimitukset ja uskonnolliset suoritukset (hyvät teot). Itse toiminta ja sen pyörittäminen tuli kirkon tärkeimmäksi asiaksi ja sitä kautta Jumalan Sanan auktoriteetin hyväksikäyttäminen erilaisiin omiin tarkoituksiin. Tämän vuoksi tuli mukaan ihmisten pakkokäännyttäminen ja muut lieveilmiöt keinoja kaihtamatta kirkolle tärkeäksi asiaksi, vaikka se ei ole Raamatun Jumalan tahto, vaan ilosanoman (evankeliumin) julistaminen kaikille luoduille, jotta he voisivat tarttua siihen uskolla kiinni ja tulla uusiksi luomuksiksi eli Jumalan lapsiksi.

Työväenliikkeen läpimurron yhteydessä voimistui omituinen salaliittoteoria, joka levisi Venäjän vallankumouksen jälkeen. Salaliittoteoria perustui väärennettyyn asiakirjaan "Siionin viisaitten pöytäkirja", jonka väitettiin olevan juutalaisten vuonna 1897 pitämästä maailmankongressista ja sen avulla pyrittiin osoittamaan suurpääoman yhteydet kommunismiin. Kommunismin ja rahan avulla juutalaisten muka piti hallita maailmaa. Natsismi käytti kaikkia näitä aineksia propagandassaan, mutta liitti mukaan rotuteoriansa. Natsit eivät pitäneet juutalaisia ali-ihmisinä, vaan vihamielisenä rotuna, joka jo syntymästään lähtien oli arjalaisen rodun vannoutunut vastustaja. Tällä tavoin juutalaiset saatiin sopimaan historiakäsitykseen, jota kutsutaan yhteiskunnalliseksi darvinismiksi ja joka natsivaritaation mukaan oli oppi rotujen kamppailun historiasta, jossa vahvin voittaisi ja heikko kuolisi yhteiselämän ollessa ajan oloon mahdotonta.

von bakro kirjoitti:

Juutalaisten ja kristittyjen suhde

Kristityt ovat saaneet juutalasilta Jumalan Sanan Raamatun. Mooseksen laki on yhä voimassa (ei ole kumottu, vaan täytetty) ja se osoittaa juutalaiseen Jeesukseen, mutta pelastus tulee ainoastaan uskomalla Jeesukseen. Juutalaisten kutsu on yhä voimassa noudattamalla Mooseksen rituaalilakia, joka profetoi edelleenkin messiaan tulemuksesta esikuvillaan, eli juutalaiset uskoviksi tultuaankin eivät ole vapaita juutalaisuuden seremonioista, sen vuoksi on olemassa messiaanisia seurakuntia (juutalaisia jotka uskovat Jeesukseen). Pakanauskovat on ainoastaan vapautettu noudattamasta Mooseksen rituaalilakia ympärileikkauksineen jne. Juutalaisten kutsua eivät kristityt ole korvanneet.

Antisemitismi on uusi sana (ollut käytännössä n. vuodesta 1880), mutta juutalaisvihaa, jota tämä sana tarkoittaa,on ollut jo muinaisina aikoina. Esterin kirjassa esitetään Haamanin syytökset juutalaisia vastaan. Niiden tarkoituksena oli tuhota juutalaiset. Roomalainen historioitsija Tacitus väittää, että juutalaiset opettivat käännynnäisiä halveksimaan isänmaata. Juutalaisten vainoja pantiin toimeen. Apostolien teot Raamatussa 18:2 mainitsee, että keisari Klaudius karkotti kaikki juutalaiset Roomasta, ja Ap. t. 19:33-34 kertoo Efesossa heränneestä kiihkeästä juutalaisvihasta.



Ensimmäinen ristiretki Palestiinaan tapahtui 1096-1099. Turkkilaissukuisten kansan valloitettua 1070-luvulla Palestiinan, niin pyhiinvaellusmatkat kävivät kristityiltä mahdottomiksi. Paavi Urbanus II kirkolliskokouksessa 1095 kehoitti pyhään sotaan. Ensimmäistä ristiretkeä on sanottu myös kansan ristiretkeksi, sillä ensimmäisinä Pyhää maata kohti lähti huonosti varustautunutta rahvasta. Saavuttuaan Vähään-Aasiaan ristiretkeläiset riitautuivat keskenään ja ryöstelivät alueen kristittyjä asukkaita. Kun he kohtasivat turkkilaiset, nämä tuhosivat heidän joukkonsa lähes viimeiseen mieheen. Mutta samaan aikaan oli lähtenyt liikkeelle paremmin varustettu sotajoukko, joka muodostui Pohjois-Ranskan ritareista. Tämä joukko eteni Konstantinopolin kautta Vähän-Aasian halki, valloitti Antiokian ja lopulta heinäkuussa 1099 Jerusalemin, jonka kaikki muslimit ja juutalaiset surmattiin säälimättä. Valloitetusta alueesta muodostettiin läänitysvaltio, Jerusalemin kuningaskunta ja sen johtaja oli ristiretken johtajana toiminut Ala-Lothringenin herttua Gottfried ja otti itselleen arvonimen Pyhän haudan suojelija. Tämän jälkeen tehtii vielä useita ristiretkiä.



Alkuseurakunnan jälkeen nousi uusia sukupolvia joiden Raamatun tuntemus ja sen tutkiminen oli vähentynyt tai Raamattu katsottiin kansalle jopa tarpeettomaksi, vaikka Raamatun kautta voi vain oppia tuntemaan Jumalan, Hän tahtonsa ja tien Hänen luokseen. Kun kristityillä ja kirkkojen johtajilla ei ollut henkilökohtaista suhdetta Jumalaan, niin kaikki muu korvasi tämän suhteen, kuten kirkolliset toimitukset ja uskonnolliset suoritukset (hyvät teot). Itse toiminta ja sen pyörittäminen tuli kirkon tärkeimmäksi asiaksi ja sitä kautta Jumalan Sanan auktoriteetin hyväksikäyttäminen erilaisiin omiin tarkoituksiin. Tämän vuoksi tuli mukaan ihmisten pakkokäännyttäminen ja muut lieveilmiöt keinoja kaihtamatta kirkolle tärkeäksi asiaksi, vaikka se ei ole Raamatun Jumalan tahto, vaan ilosanoman (evankeliumin) julistaminen kaikille luoduille, jotta he voisivat tarttua siihen uskolla kiinni ja tulla uusiksi luomuksiksi eli Jumalan lapsiksi.

Työväenliikkeen läpimurron yhteydessä voimistui omituinen salaliittoteoria, joka levisi Venäjän vallankumouksen jälkeen. Salaliittoteoria perustui väärennettyyn asiakirjaan "Siionin viisaitten pöytäkirja", jonka väitettiin olevan juutalaisten vuonna 1897 pitämästä maailmankongressista ja sen avulla pyrittiin osoittamaan suurpääoman yhteydet kommunismiin. Kommunismin ja rahan avulla juutalaisten muka piti hallita maailmaa. Natsismi käytti kaikkia näitä aineksia propagandassaan, mutta liitti mukaan rotuteoriansa. Natsit eivät pitäneet juutalaisia ali-ihmisinä, vaan vihamielisenä rotuna, joka jo syntymästään lähtien oli arjalaisen rodun vannoutunut vastustaja. Tällä tavoin juutalaiset saatiin sopimaan historiakäsitykseen, jota kutsutaan yhteiskunnalliseksi darvinismiksi ja joka natsivaritaation mukaan oli oppi rotujen kamppailun historiasta, jossa vahvin voittaisi ja heikko kuolisi yhteiselämän ollessa ajan oloon mahdotonta.

Lue lisää

Israelin jakaantuminen

Kuningas Salomo oli viimeinen Israelin kuningas. 1 Kuningasten kirjassa luvussa 10: "Kun Saban kuningatar kuuli, mitä Salomosta kerrottiin Herran nimen kunniaksi, tuli hän koettelemaan häntä arvoituksilla. Hän tuli Jerusalemiin sangen suuren seurueen kanssa, mukanaan kameleja, jotka kantoivat hajuaineita, kultaa ylen paljon ja kalliita kiviä. Ja kun hän tuli Salomon luo, puhui hän tälle kaikki, mitä hänellä oli mielessänsä. Mutta Salomo selitti hänelle kaikki hänen kysymyksensä; kuninkaalle ei mikään jäänyt ongelmaksi, jota hän ei olisi hänelle selittänyt. Kun Saban kuningatar näki kaiken Salomon viisauden, linnan, jonka hän oli rakentanut, ruuat hänen pöydällänsä, kuinka hänen palvelijansa asuivat ja hänen palvelusväkensä palveli ja kuinka he olivat puetut, ja näki hänen juomanlaskijansa ja hänen polttouhrinsa, jotka hän uhrasi Herran temppelissä, meni hän miltei hengettömäksi. Sitten hän sanoi kuninkaalle: "Totta oli se puhe, jonka minä kotimaahani sinusta ja sinun viisaudestasi kuulin. Minä en uskonut, mitä sanottiin, ennenkuin itse tulin ja sain omin silmin nähdä; ja katso, ei puoltakaan oltu minulle kerrottu. Sinulla on paljon enemmän viisautta ja rikkautta, kuin minä olin kuullut huhuttavan. Onnellisia ovat sinun miehesi, onnellisia nämä palvelijasi, jotka aina saavat olla sinun edessäsi ja kuulla sinun viisauttasi. Kiitetty olkoon Herra, sinun Jumalasi, joka sinuun on niin mielistynyt, että on asettanut sinut Israelin valtaistuimelle. Sentähden, että Herra rakastaa Israelia ainiaan, hän on pannut sinut kuninkaaksi, tekemään sitä, mikä oikeus ja vanhurskaus on." Ja hän antoi kuninkaalle sata kaksikymmentä talenttia kultaa, hyvin paljon hajuaineita ja kalliita kiviä. Niin paljon hajuaineita, kuin mitä Saban kuningatar antoi kuningas Salomolle, ei sinne ole sen jälkeen tullut. Myöskin Hiiramin laivat, jotka kuljettivat kultaa Oofirista, toivat Oofirista hyvin paljon santelipuuta ja kalliita kiviä. Ja kuningas teetti santelipuusta kalustoa Herran temppeliin ja kuninkaan linnaan ja kanteleita ja harppuja laulajille. Sellaista santelipuumäärää ei ole tuotu eikä nähty tähän päivään asti. Kuningas Salomo taas antoi Saban kuningattarelle kaiken, mitä tämä halusi ja pyysi, ja sen lisäksi hän antoi muutakin kuninkaallisella anteliaisuudella. Sitten tämä lähti ja meni palvelijoineen omaan maahansa."

Myös 2 Aikakirjassa luvussa 9 puhutaan Salomonin luona vierailleesta Saaban kuningattaresta. Josefus (Antiquities VIII, 165) sanoo, että Saban kuningatar oli Egyptin ja Kuusin naisfaarao Hatsepsut. Josefuksen (Antiq. II,10) mukaan Saba oli Etiopian / Kuusin (Sudan) kuninkaan kaupunki, jolle Persian kuningas Kambyses maan valloitettuaan oli antanut nimen Meroe. Josefuksen (Antiq. VIII 6:5) Saban kuningatar oli Egyptin ja Etiopian / Kuusin hallitsijatar. Etiopialaisen Kebra Negast-tarinan mukaan hän oli Etiopian kuningatar, josta Salomon lapsena syntyi maan ensimmäinen keisari Menelik. Hatsepsut (Hatsepsowe) Thutmosis I tytär, joka hallitsi Amunin temppelin rikkauksien turvin oli Egyptin suurin naishallitsija. Hän kuvautti itseään patsaissa miehisin arvomerkein. Hän on kuuluisan Der el-Bahrin Amunin temppelin rakennuttaja ja hän sai mainetta myös retkikunnasta, jotka lähetti Pwene-maahan. Jeesus mainitsee lääkäri Luukkaan ja Matteuksen evankeliumissa Etelän kuningattaren. Matteus 12:42 "Etelän kuningatar on heräjävä tuomiolle tämän sukupolven kanssa ja tuleva sille tuomioksi; sillä hän tuli maan ääristä kuulemaan Salomon viisautta, ja katso, tässä on enempi kuin Salomo. " Ainut ongelma tässä on vain, että Israelin kuningas Salomo hallitsi n. 972-n.931/930 eKr. ja Egyptin faarao Hatsepsut hallitsi nykykäsityksen mukaan 1479-1425 eKr., eli ajanlaskussa on jokin ongelma. Tutankhamonin haudasta on löydetty mm. ruokomatto ja palmunsiemeniä joiden iäksi on saatu radiohiili-menetelmällä n. 846 ja 899 eKr. Tämä osoittaa, että Amarna-kausi oli 800-luvulla eKr., eikä silloin olisi näitä aikaan liittyviä ongelmia. Helsingin Sanomissa 25.9.2007 oli STT-AFP:n uutinen Tutankhamonin haudasta löytyi 3 000 vuotta vanhoja hedelmiä. Kairossa Egyptiäisten argeologien ryhmä on löytänyt Tutankhamonin haudasta kahdeksan hedelmäkoria. Korit ja niiden sisältämät luumarjahedelmät ovat säilyneet Kuninkaiden laaksossa Luxorissa Etelä-Egyptissä sijaitsevassa haudassa yli 3 000 vuotta. Dum-palmujen soikeita luumarjahedelmiä tarjottiin faaraoiden aikaan useasti hautajaisissa. Tämäkin tieto sijoittaa Tutankhamonin 1000 - 900 eKr. aikoihin. Brittiläinen egyptologi David M. Rohlin mukaan egyptiläisessä ajanlaskussa on n. 300 vuoden virhe. David M. Rohl on kirjoittanut kirjan A Test of Time: The Bible - from Myth to History 1995; US edition Pharaos and Kings: A Biblical Quest 1996 ISBN 0609801309.

von bakro kirjoitti:

Israelin jakaantuminen

Kuningas Salomo oli viimeinen Israelin kuningas. 1 Kuningasten kirjassa luvussa 10: "Kun Saban kuningatar kuuli, mitä Salomosta kerrottiin Herran nimen kunniaksi, tuli hän koettelemaan häntä arvoituksilla. Hän tuli Jerusalemiin sangen suuren seurueen kanssa, mukanaan kameleja, jotka kantoivat hajuaineita, kultaa ylen paljon ja kalliita kiviä. Ja kun hän tuli Salomon luo, puhui hän tälle kaikki, mitä hänellä oli mielessänsä. Mutta Salomo selitti hänelle kaikki hänen kysymyksensä; kuninkaalle ei mikään jäänyt ongelmaksi, jota hän ei olisi hänelle selittänyt. Kun Saban kuningatar näki kaiken Salomon viisauden, linnan, jonka hän oli rakentanut, ruuat hänen pöydällänsä, kuinka hänen palvelijansa asuivat ja hänen palvelusväkensä palveli ja kuinka he olivat puetut, ja näki hänen juomanlaskijansa ja hänen polttouhrinsa, jotka hän uhrasi Herran temppelissä, meni hän miltei hengettömäksi. Sitten hän sanoi kuninkaalle: "Totta oli se puhe, jonka minä kotimaahani sinusta ja sinun viisaudestasi kuulin. Minä en uskonut, mitä sanottiin, ennenkuin itse tulin ja sain omin silmin nähdä; ja katso, ei puoltakaan oltu minulle kerrottu. Sinulla on paljon enemmän viisautta ja rikkautta, kuin minä olin kuullut huhuttavan. Onnellisia ovat sinun miehesi, onnellisia nämä palvelijasi, jotka aina saavat olla sinun edessäsi ja kuulla sinun viisauttasi. Kiitetty olkoon Herra, sinun Jumalasi, joka sinuun on niin mielistynyt, että on asettanut sinut Israelin valtaistuimelle. Sentähden, että Herra rakastaa Israelia ainiaan, hän on pannut sinut kuninkaaksi, tekemään sitä, mikä oikeus ja vanhurskaus on." Ja hän antoi kuninkaalle sata kaksikymmentä talenttia kultaa, hyvin paljon hajuaineita ja kalliita kiviä. Niin paljon hajuaineita, kuin mitä Saban kuningatar antoi kuningas Salomolle, ei sinne ole sen jälkeen tullut. Myöskin Hiiramin laivat, jotka kuljettivat kultaa Oofirista, toivat Oofirista hyvin paljon santelipuuta ja kalliita kiviä. Ja kuningas teetti santelipuusta kalustoa Herran temppeliin ja kuninkaan linnaan ja kanteleita ja harppuja laulajille. Sellaista santelipuumäärää ei ole tuotu eikä nähty tähän päivään asti. Kuningas Salomo taas antoi Saban kuningattarelle kaiken, mitä tämä halusi ja pyysi, ja sen lisäksi hän antoi muutakin kuninkaallisella anteliaisuudella. Sitten tämä lähti ja meni palvelijoineen omaan maahansa."

Myös 2 Aikakirjassa luvussa 9 puhutaan Salomonin luona vierailleesta Saaban kuningattaresta. Josefus (Antiquities VIII, 165) sanoo, että Saban kuningatar oli Egyptin ja Kuusin naisfaarao Hatsepsut. Josefuksen (Antiq. II,10) mukaan Saba oli Etiopian / Kuusin (Sudan) kuninkaan kaupunki, jolle Persian kuningas Kambyses maan valloitettuaan oli antanut nimen Meroe. Josefuksen (Antiq. VIII 6:5) Saban kuningatar oli Egyptin ja Etiopian / Kuusin hallitsijatar. Etiopialaisen Kebra Negast-tarinan mukaan hän oli Etiopian kuningatar, josta Salomon lapsena syntyi maan ensimmäinen keisari Menelik. Hatsepsut (Hatsepsowe) Thutmosis I tytär, joka hallitsi Amunin temppelin rikkauksien turvin oli Egyptin suurin naishallitsija. Hän kuvautti itseään patsaissa miehisin arvomerkein. Hän on kuuluisan Der el-Bahrin Amunin temppelin rakennuttaja ja hän sai mainetta myös retkikunnasta, jotka lähetti Pwene-maahan. Jeesus mainitsee lääkäri Luukkaan ja Matteuksen evankeliumissa Etelän kuningattaren. Matteus 12:42 "Etelän kuningatar on heräjävä tuomiolle tämän sukupolven kanssa ja tuleva sille tuomioksi; sillä hän tuli maan ääristä kuulemaan Salomon viisautta, ja katso, tässä on enempi kuin Salomo. " Ainut ongelma tässä on vain, että Israelin kuningas Salomo hallitsi n. 972-n.931/930 eKr. ja Egyptin faarao Hatsepsut hallitsi nykykäsityksen mukaan 1479-1425 eKr., eli ajanlaskussa on jokin ongelma. Tutankhamonin haudasta on löydetty mm. ruokomatto ja palmunsiemeniä joiden iäksi on saatu radiohiili-menetelmällä n. 846 ja 899 eKr. Tämä osoittaa, että Amarna-kausi oli 800-luvulla eKr., eikä silloin olisi näitä aikaan liittyviä ongelmia. Helsingin Sanomissa 25.9.2007 oli STT-AFP:n uutinen Tutankhamonin haudasta löytyi 3 000 vuotta vanhoja hedelmiä. Kairossa Egyptiäisten argeologien ryhmä on löytänyt Tutankhamonin haudasta kahdeksan hedelmäkoria. Korit ja niiden sisältämät luumarjahedelmät ovat säilyneet Kuninkaiden laaksossa Luxorissa Etelä-Egyptissä sijaitsevassa haudassa yli 3 000 vuotta. Dum-palmujen soikeita luumarjahedelmiä tarjottiin faaraoiden aikaan useasti hautajaisissa. Tämäkin tieto sijoittaa Tutankhamonin 1000 - 900 eKr. aikoihin. Brittiläinen egyptologi David M. Rohlin mukaan egyptiläisessä ajanlaskussa on n. 300 vuoden virhe. David M. Rohl on kirjoittanut kirjan A Test of Time: The Bible - from Myth to History 1995; US edition Pharaos and Kings: A Biblical Quest 1996 ISBN 0609801309.

Lue lisää

Paul Herrmannin kirjassa "Suuntana tuntematon" (Gummerus 1956) kerrotaan, että kuningas Salomon (972-939 eKr.) oli saanut vaimon Egyptin faarao Psusennes II:n tyttärestä, joka olisi kertonut Salomolle Puntinmaan sijainnin ja jonne (Raamatun 1 Kuningastenkirjan luvussa 9:n puhutaan Oofirista) hän lähetti retkikunnan yhdessä foinikialaisen Hiiramin kanssa. Kirjassa arvellaan, että Puntinmaa eli Oofir olisi sijainnut nykyisessä Zimbabwessa Sambesi virran varella. Hieronymus ja Septuaginta sijoittivat Oofirin Intiaan. Kaikki mainitut kauppatavarat ovatkin Intiassa yleisiä. Jo toiselta vuosituhannelta eKr. tunnemme vilkkaan meriliikenteen Intiasta Arabiaan ja Persian lahteen. Lähes 100 km pohjoiseen Bombaystä sijaitsee muinainen satamakaupunki Upara, joka voi olla samaa sanajuurta kuin Oofir.

Ussherin ajanlaskun mukaan luominen oli vuonna 4004 eKr., vedenpaisumus oli vuonna 2348 eKr., Abrahamin kutsuminen vuonna 1921 eKr., Exodus Egyptistä oli 1491 eKr., Jerusalemin temppelin perustaminen vuonna 1012 eKr ja Jerusalemin tuho babylonialaisten toimesta 586 eKr.

Kuningas Rehabeamin Salomon pojan päästyä valtaistuimelle pohjoiset heimot nousivat kapinaan. Vain Benjamin suku pysyi Daavidin suvun yhteydessä. Temppeli antoi leeviläisille mahdollisuuden seurata juudan heimoa. Valtakunta jakaantui pohjoiseen Israelin ja eteläiseen Juudan valtakuntaan.



Pohjoiset heimot, joihin liittyivät Jordanin itäpuoliset, valitsivat Jerobeamin kuninkaakseen. Hän oli palannut pitkästä maanpakolaisuudesta Egyptistä, jonne oli paennut Salomoa. Hän toi maahan sekä Beeteliin että Daaniin vasikanpalvelun. Pohjoinen Israelin kuningaskunta oli sangen vähän vakiintunut; Jerobeamin, Baesan ja Omrin hallitsijasuvut vuorottelivat. 1 Kun. 14:6-16 " ja kun Ahia kuuli hänen askeleensa hänen tullessaan ovessa, sanoi hän: "Tule sisään, Jerobeamin vaimo; miksi sinä tekeydyt tuntemattomaksi? Minä olen saanut ilmoittaakseni sinulle kovan sanoman. Mene ja sano Jerobeamille: 'Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Minä olen korottanut sinut kansan seasta ja asettanut sinut kansani Israelin ruhtinaaksi ja reväissyt valtakunnan Daavidin suvulta ja antanut sen sinulle. Mutta sinä et ole ollut niinkuin minun palvelijani Daavid, joka noudatti minun käskyjäni ja seurasi minua kaikesta sydämestänsä, niin että hän teki ainoastaan sitä, mikä oli oikeata minun silmissäni. Vaan sinä olet tehnyt enemmän pahaa kuin kaikki sinun edeltäjäsi: sinä olet mennyt ja tehnyt itsellesi muita jumalia, valettuja kuvia, ja olet vihoittanut minut ja heittänyt minut selkäsi taakse. Katso, sentähden minä annan onnettomuuden kohdata Jerobeamin sukua ja hävitän Israelista Jerobeamin miespuoliset jälkeläiset, kaikki tyynni, ja minä lakaisen pois Jerobeamin suvun, niinkuin saasta lakaistaan, kunnes siitä on tullut loppu. Joka Jerobeamin jälkeläisistä kuolee kaupungissa, sen koirat syövät, ja joka kuolee kedolle, sen syövät taivaan linnut. Sillä Herra on puhunut.' Niin nouse nyt ja mene kotiisi. Kun sinun jalkasi astuu kaupunkiin, kuolee lapsi. Ja koko Israel on pitävä valittajaiset hänelle, ja hänet haudataan. Sillä Jerobeamin jälkeläisistä on hän yksin tuleva hautaan, koska Jerobeamin suvussa on vain hänessä havaittu jotakin Herralle, Israelin Jumalalle, otollista. Mutta Herra on herättävä itsellensä Israeliin kuninkaan, joka hävittää Jerobeamin suvun. Se on se päivä; ja mitä sitten? Herra on lyövä Israelia, niin että se tulee ruovon kaltaiseksi, joka häilyy vedessä. Ja hän kiskaisee Israelin irti tästä hyvästä maasta, jonka hän on antanut heidän isillensä, ja hajottaa heidät tuolle puolelle Eufrat-virran, koska he ovat tehneet itsellensä asera-karsikkoja ja siten vihoittaneet Herran. Ja hän antaa alttiiksi Israelin niiden syntien tähden, jotka Jerobeam on tehnyt ja joilla hän on saattanut Israelin tekemään syntiä."

Juutalaiset pitivät tarkkaa huolta sukuluetteloistaan, eivätkä vähiten ne, jotka olivat kuninkaallista sukua. Vanhan Testamentin selitysopin professori Arthur Hjelt kirjassaan "Israelin kansan historia" (WSOY 1913) mainitsee mm., että Rehabeam aloitti sodan Jerobeamia vastaan jota kesti niin kauan kuin hän eli (1 Kun. 14,30). Jerobeamin oli pakko vetäytyä Jordanin itäpuolelle, jossa hän varusti itselleen asuntopaikaksi Penuelin (1 Kun. 12, 25). Ja farao Siisak (on arveltu hänen olleen Sosenk eli Shosenq I mutta hän ei vallannut Jerusalemia tai Ramses II joka oli vallannut Jerusalemin ja sopisi paremmin Siisakiksi) tuli Jerobeamin avuksi. Farao Sosenk (Shosenq I) on ikuistanut sotaretkensä kuuluisassa kivipiirroksessa, joka on Karnakin temppelin seinässä. Siinä mainitaan hänen valoittaminaan enemmän kuin puolitoista sataa kaupunkia, niistä lukuisia Keski-Palestiinasta. Jisreeliin lakeudelle saakka farao näkyy ulottaneen retkensä palauttaakseen Jerobeamille Rehabeamin valloittaman alueen.

von bakro kirjoitti:

Paul Herrmannin kirjassa "Suuntana tuntematon" (Gummerus 1956) kerrotaan, että kuningas Salomon (972-939 eKr.) oli saanut vaimon Egyptin faarao Psusennes II:n tyttärestä, joka olisi kertonut Salomolle Puntinmaan sijainnin ja jonne (Raamatun 1 Kuningastenkirjan luvussa 9:n puhutaan Oofirista) hän lähetti retkikunnan yhdessä foinikialaisen Hiiramin kanssa. Kirjassa arvellaan, että Puntinmaa eli Oofir olisi sijainnut nykyisessä Zimbabwessa Sambesi virran varella. Hieronymus ja Septuaginta sijoittivat Oofirin Intiaan. Kaikki mainitut kauppatavarat ovatkin Intiassa yleisiä. Jo toiselta vuosituhannelta eKr. tunnemme vilkkaan meriliikenteen Intiasta Arabiaan ja Persian lahteen. Lähes 100 km pohjoiseen Bombaystä sijaitsee muinainen satamakaupunki Upara, joka voi olla samaa sanajuurta kuin Oofir.

Ussherin ajanlaskun mukaan luominen oli vuonna 4004 eKr., vedenpaisumus oli vuonna 2348 eKr., Abrahamin kutsuminen vuonna 1921 eKr., Exodus Egyptistä oli 1491 eKr., Jerusalemin temppelin perustaminen vuonna 1012 eKr ja Jerusalemin tuho babylonialaisten toimesta 586 eKr.

Kuningas Rehabeamin Salomon pojan päästyä valtaistuimelle pohjoiset heimot nousivat kapinaan. Vain Benjamin suku pysyi Daavidin suvun yhteydessä. Temppeli antoi leeviläisille mahdollisuuden seurata juudan heimoa. Valtakunta jakaantui pohjoiseen Israelin ja eteläiseen Juudan valtakuntaan.



Pohjoiset heimot, joihin liittyivät Jordanin itäpuoliset, valitsivat Jerobeamin kuninkaakseen. Hän oli palannut pitkästä maanpakolaisuudesta Egyptistä, jonne oli paennut Salomoa. Hän toi maahan sekä Beeteliin että Daaniin vasikanpalvelun. Pohjoinen Israelin kuningaskunta oli sangen vähän vakiintunut; Jerobeamin, Baesan ja Omrin hallitsijasuvut vuorottelivat. 1 Kun. 14:6-16 " ja kun Ahia kuuli hänen askeleensa hänen tullessaan ovessa, sanoi hän: "Tule sisään, Jerobeamin vaimo; miksi sinä tekeydyt tuntemattomaksi? Minä olen saanut ilmoittaakseni sinulle kovan sanoman. Mene ja sano Jerobeamille: 'Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Minä olen korottanut sinut kansan seasta ja asettanut sinut kansani Israelin ruhtinaaksi ja reväissyt valtakunnan Daavidin suvulta ja antanut sen sinulle. Mutta sinä et ole ollut niinkuin minun palvelijani Daavid, joka noudatti minun käskyjäni ja seurasi minua kaikesta sydämestänsä, niin että hän teki ainoastaan sitä, mikä oli oikeata minun silmissäni. Vaan sinä olet tehnyt enemmän pahaa kuin kaikki sinun edeltäjäsi: sinä olet mennyt ja tehnyt itsellesi muita jumalia, valettuja kuvia, ja olet vihoittanut minut ja heittänyt minut selkäsi taakse. Katso, sentähden minä annan onnettomuuden kohdata Jerobeamin sukua ja hävitän Israelista Jerobeamin miespuoliset jälkeläiset, kaikki tyynni, ja minä lakaisen pois Jerobeamin suvun, niinkuin saasta lakaistaan, kunnes siitä on tullut loppu. Joka Jerobeamin jälkeläisistä kuolee kaupungissa, sen koirat syövät, ja joka kuolee kedolle, sen syövät taivaan linnut. Sillä Herra on puhunut.' Niin nouse nyt ja mene kotiisi. Kun sinun jalkasi astuu kaupunkiin, kuolee lapsi. Ja koko Israel on pitävä valittajaiset hänelle, ja hänet haudataan. Sillä Jerobeamin jälkeläisistä on hän yksin tuleva hautaan, koska Jerobeamin suvussa on vain hänessä havaittu jotakin Herralle, Israelin Jumalalle, otollista. Mutta Herra on herättävä itsellensä Israeliin kuninkaan, joka hävittää Jerobeamin suvun. Se on se päivä; ja mitä sitten? Herra on lyövä Israelia, niin että se tulee ruovon kaltaiseksi, joka häilyy vedessä. Ja hän kiskaisee Israelin irti tästä hyvästä maasta, jonka hän on antanut heidän isillensä, ja hajottaa heidät tuolle puolelle Eufrat-virran, koska he ovat tehneet itsellensä asera-karsikkoja ja siten vihoittaneet Herran. Ja hän antaa alttiiksi Israelin niiden syntien tähden, jotka Jerobeam on tehnyt ja joilla hän on saattanut Israelin tekemään syntiä."

Juutalaiset pitivät tarkkaa huolta sukuluetteloistaan, eivätkä vähiten ne, jotka olivat kuninkaallista sukua. Vanhan Testamentin selitysopin professori Arthur Hjelt kirjassaan "Israelin kansan historia" (WSOY 1913) mainitsee mm., että Rehabeam aloitti sodan Jerobeamia vastaan jota kesti niin kauan kuin hän eli (1 Kun. 14,30). Jerobeamin oli pakko vetäytyä Jordanin itäpuolelle, jossa hän varusti itselleen asuntopaikaksi Penuelin (1 Kun. 12, 25). Ja farao Siisak (on arveltu hänen olleen Sosenk eli Shosenq I mutta hän ei vallannut Jerusalemia tai Ramses II joka oli vallannut Jerusalemin ja sopisi paremmin Siisakiksi) tuli Jerobeamin avuksi. Farao Sosenk (Shosenq I) on ikuistanut sotaretkensä kuuluisassa kivipiirroksessa, joka on Karnakin temppelin seinässä. Siinä mainitaan hänen valoittaminaan enemmän kuin puolitoista sataa kaupunkia, niistä lukuisia Keski-Palestiinasta. Jisreeliin lakeudelle saakka farao näkyy ulottaneen retkensä palauttaakseen Jerobeamille Rehabeamin valloittaman alueen.

Lue lisää

Samaria

Samaria (vartiopaikka), Omrin perustama ja Israelin pääkaupunki (Raamatussa ensimmäisessä Kuningasten kirjassa luvussa 16 ja jakeessa 24 tämä mainitaan), sijaitsi erinomaisen kauniilla paikalla, 100 m laakson yläpuolelle kohoavalla hedelmällisellä kukkulalla. Israelin kuningas Omri hallitsi 887-875 ja hän oli ensimmäinen Israelin kuningas, joka mainitaan assyrialaisten kivikirjoituksessa. Samaria oli pohjoisvaltakunnassa myös epäjumalanpalveluksen keskus. Suurista assyrialaisista hallitsijoista Tiglat-Pileser III (Puula) (745-724 eKr.) teki useita sotaretkiä Syyriaan ja Palestiinaan. Hän omaksui järjestelmän, jossa voitetut valtakunnat liitettiin Assyriaan maaherrojen hallitsemina provinsseina, kun ensin oli viety suuret määrät paikallista väestöä pakkosiirtolaisuuteen. Ester Toivonen-Siirlan kirjassa "Israelissa tapahtuu" Kuva ja Sana 1970 mainitaan: "Sen lisäksi, että samarialaisia on surmattu kymmenintuhansin, heitä on myyty myös orjiksi. Esimerkiksi Intiaan ja Persiaan myytiin v. 521 eKr. käydyn sodan jälkeen kaksikymmentätuhatta miestä, naista ja lasta Samariasta."

Werner Kellerin kirjassa "Raamattu on oikeassa" (WSOY 1957) todetaan: "Kahdessa suuressa kaivauskampanjassa on käyty Samarian rauniokummun kimppuun. Vuodesta 1908 vuoteen 1910 olivat puuhassa amerikkalaiset George A. Reisner, Clarence S. Fisher ja D. G. Lyon Harvardin yliopistosta, vuodesta 1931 vuoteen 1935 amerikkalais-brittiläinen miehistö englantilainen arkeologin J. W. Crowfootin johdolla. Israelin pääkaupungin perustukset lepäävät koskemattomassa maaperässä. Omri oli hankkinut todellisen uudismaan... Omrin jälkeen täällä piti hovia hänen poikansa Ahab, uusi kuningas. Hän rakensi edelleen isänsä suunnitelmien mukaisesti. Rakennelmat on tehty huomattavan taidokkaasti; vain mahtavat ja huolellisesti hakatut kalkkikivimöhkäleet ovat kelvanneet. Rauniomaata pois korjattaessa herätti kaivajien huomiota sangen pian lukematon joukko murentunutta norsunluuta olevia sirpaleita. Norsunluulöydöt eivät Palestiinassa merkitse sinänsä mitään epätavallista. Miltei jokaisella kaivauspaikalla tavataan kallisarvoista norsunluuta, mutta aina vain yksittäisinä kappaleina. Mutta Samariassa maaperä oli kerrassaan sitä täynnä. Kaikkialta, joka neliömetriltä löydettiin kellastuneita, ruskehtavia palasia ja pikku laattoja, niiden ohella fragmentteja, joista yhä oli havaittavissa ihastuttava tekotapa, siroja reliefejä, foinikialaisten mestarien veistämiä. Näille löydöille oli vain yksi selitys: tämä palatsi oli kuningas Ahabin kuuluisa 'norsunluinen palatsi'! (1 Kun. 22:39)... Efesoksen Menanderilta, foinikialaiselta historiankirjoittajalta, on saatu todisteet kuivuuskauden ja Ahabin siidonilaisen apen Etbaalin historiallisuudesta. Raamatullinen Etbaalin foinikialainen nimitys oli Ittobaal, ja tämänniminen kuningas hallitsi Ahabin aikoihin Tyroksen rannikkokaupungissa. Menander kertoo katastrofaalisesta kuivuudesta, joka kuuluu kuningas Ittobaalin aikana saaneen valtaansa koko palestiinan ja Syyrian ja kestäneen koko vuoden..."

Ensimmäisessä Aikakirjassa luvussa 5:25-26 "Mutta he tulivat uskottomiksi isiensä Jumalaa kohtaan ja juoksivat haureudessa maan kansojen jumalain jäljessä, niiden kansojen, jotka Jumala oli hävittänyt heidän edestänsä. Niin Israelin Jumala herätti Puulin, Assurin kuninkaan, hengen ja Tillegat-Pilneserin, Assurin kuninkaan, hengen ja kuljetutti heidät, ruubenilaiset, gaadilaiset ja toisen puolen Manassen sukukuntaa, pakkosiirtolaisuuteen ja antoi viedä heidät Halahiin, Haaboriin, Haaraan ja Goosanin joen rannoille, missä he tänäkin päivänä ovat."

Tiglatpileser III:nen nuolenpääteksti: "Hänen kansansa ylhäiset seivästin elävältä ja esitin tämän näytelmän hänen maalleen. Hänen lukemattomat puutarhansa ja hedelmäviljelyksensä löin maahan. Damaskolaisen Resonin (Resinin) kotikaupunkia piiritin ja valloitin sen. Kahdeksansataa ihmistä sekä heidän omaisuutensa vein pois. Damaskoksen alueen kuusitoista kaupunkia hävitin kuin vedenpaisumus kummun." (Sotaretki länteen 734-733 eKr.) "Beet-Omri (Israel), jonka kaupungit olin lukenut kaikki maani alueeksi aikaisemmilla sotaretkilläni ja jättänyt jäljelle vain Samarian kaupungin - - - Laajan Naftalin voitin Assyrian maan alueeksi. Virkamieheni asetin niiden käskynhaltijoiksi. Beet-Omrin maan, koko sen kansan ja tämän omaisuuden vein pois Assyriaan." (Sotaretki länteen ja sotaretki Gasaa ja Damaskosta vastaan 734-733 eKr.) "Pekahin, kuninkaansa, he kukistivat, ja Hosean asetin kuninkaaksi heidän ylitseen." (Sotaretki Gasaa ja Damaskosta vataan).

von bakro kirjoitti:

Samaria

Samaria (vartiopaikka), Omrin perustama ja Israelin pääkaupunki (Raamatussa ensimmäisessä Kuningasten kirjassa luvussa 16 ja jakeessa 24 tämä mainitaan), sijaitsi erinomaisen kauniilla paikalla, 100 m laakson yläpuolelle kohoavalla hedelmällisellä kukkulalla. Israelin kuningas Omri hallitsi 887-875 ja hän oli ensimmäinen Israelin kuningas, joka mainitaan assyrialaisten kivikirjoituksessa. Samaria oli pohjoisvaltakunnassa myös epäjumalanpalveluksen keskus. Suurista assyrialaisista hallitsijoista Tiglat-Pileser III (Puula) (745-724 eKr.) teki useita sotaretkiä Syyriaan ja Palestiinaan. Hän omaksui järjestelmän, jossa voitetut valtakunnat liitettiin Assyriaan maaherrojen hallitsemina provinsseina, kun ensin oli viety suuret määrät paikallista väestöä pakkosiirtolaisuuteen. Ester Toivonen-Siirlan kirjassa "Israelissa tapahtuu" Kuva ja Sana 1970 mainitaan: "Sen lisäksi, että samarialaisia on surmattu kymmenintuhansin, heitä on myyty myös orjiksi. Esimerkiksi Intiaan ja Persiaan myytiin v. 521 eKr. käydyn sodan jälkeen kaksikymmentätuhatta miestä, naista ja lasta Samariasta."

Werner Kellerin kirjassa "Raamattu on oikeassa" (WSOY 1957) todetaan: "Kahdessa suuressa kaivauskampanjassa on käyty Samarian rauniokummun kimppuun. Vuodesta 1908 vuoteen 1910 olivat puuhassa amerikkalaiset George A. Reisner, Clarence S. Fisher ja D. G. Lyon Harvardin yliopistosta, vuodesta 1931 vuoteen 1935 amerikkalais-brittiläinen miehistö englantilainen arkeologin J. W. Crowfootin johdolla. Israelin pääkaupungin perustukset lepäävät koskemattomassa maaperässä. Omri oli hankkinut todellisen uudismaan... Omrin jälkeen täällä piti hovia hänen poikansa Ahab, uusi kuningas. Hän rakensi edelleen isänsä suunnitelmien mukaisesti. Rakennelmat on tehty huomattavan taidokkaasti; vain mahtavat ja huolellisesti hakatut kalkkikivimöhkäleet ovat kelvanneet. Rauniomaata pois korjattaessa herätti kaivajien huomiota sangen pian lukematon joukko murentunutta norsunluuta olevia sirpaleita. Norsunluulöydöt eivät Palestiinassa merkitse sinänsä mitään epätavallista. Miltei jokaisella kaivauspaikalla tavataan kallisarvoista norsunluuta, mutta aina vain yksittäisinä kappaleina. Mutta Samariassa maaperä oli kerrassaan sitä täynnä. Kaikkialta, joka neliömetriltä löydettiin kellastuneita, ruskehtavia palasia ja pikku laattoja, niiden ohella fragmentteja, joista yhä oli havaittavissa ihastuttava tekotapa, siroja reliefejä, foinikialaisten mestarien veistämiä. Näille löydöille oli vain yksi selitys: tämä palatsi oli kuningas Ahabin kuuluisa 'norsunluinen palatsi'! (1 Kun. 22:39)... Efesoksen Menanderilta, foinikialaiselta historiankirjoittajalta, on saatu todisteet kuivuuskauden ja Ahabin siidonilaisen apen Etbaalin historiallisuudesta. Raamatullinen Etbaalin foinikialainen nimitys oli Ittobaal, ja tämänniminen kuningas hallitsi Ahabin aikoihin Tyroksen rannikkokaupungissa. Menander kertoo katastrofaalisesta kuivuudesta, joka kuuluu kuningas Ittobaalin aikana saaneen valtaansa koko palestiinan ja Syyrian ja kestäneen koko vuoden..."

Ensimmäisessä Aikakirjassa luvussa 5:25-26 "Mutta he tulivat uskottomiksi isiensä Jumalaa kohtaan ja juoksivat haureudessa maan kansojen jumalain jäljessä, niiden kansojen, jotka Jumala oli hävittänyt heidän edestänsä. Niin Israelin Jumala herätti Puulin, Assurin kuninkaan, hengen ja Tillegat-Pilneserin, Assurin kuninkaan, hengen ja kuljetutti heidät, ruubenilaiset, gaadilaiset ja toisen puolen Manassen sukukuntaa, pakkosiirtolaisuuteen ja antoi viedä heidät Halahiin, Haaboriin, Haaraan ja Goosanin joen rannoille, missä he tänäkin päivänä ovat."

Tiglatpileser III:nen nuolenpääteksti: "Hänen kansansa ylhäiset seivästin elävältä ja esitin tämän näytelmän hänen maalleen. Hänen lukemattomat puutarhansa ja hedelmäviljelyksensä löin maahan. Damaskolaisen Resonin (Resinin) kotikaupunkia piiritin ja valloitin sen. Kahdeksansataa ihmistä sekä heidän omaisuutensa vein pois. Damaskoksen alueen kuusitoista kaupunkia hävitin kuin vedenpaisumus kummun." (Sotaretki länteen 734-733 eKr.) "Beet-Omri (Israel), jonka kaupungit olin lukenut kaikki maani alueeksi aikaisemmilla sotaretkilläni ja jättänyt jäljelle vain Samarian kaupungin - - - Laajan Naftalin voitin Assyrian maan alueeksi. Virkamieheni asetin niiden käskynhaltijoiksi. Beet-Omrin maan, koko sen kansan ja tämän omaisuuden vein pois Assyriaan." (Sotaretki länteen ja sotaretki Gasaa ja Damaskosta vastaan 734-733 eKr.) "Pekahin, kuninkaansa, he kukistivat, ja Hosean asetin kuninkaaksi heidän ylitseen." (Sotaretki Gasaa ja Damaskosta vataan).

Lue lisää

Hoosea teki kapinan vuonna 724 eKr. Vuonna 724 eKr. alkoi Salmaneser V (724-722 eKr.) piirittää Samariaa, ja hänen kuolemansa jälkeen Sargon II valloitti sen 722 eKr. ja lähetti pakkosiirtolaisuuteen 27 900 kaupungin asukasta ja rakensi sen uudelleen assyrilaisen provinssin hallituskaupungiksi. Pakkosiirtolaisuuteen viedyt israelilaiset siroteltiin hajalleen Assyrian maakuntiin, ja he menettivät kokonaan kosketuksen omaan kansaansa. Assyrialaisten kohokuvissa näkyy pakkosiirtolaisten vaellusta, eli säkeillä kuormitetut naiset ja raskaita taakkoja kantavat tytöt laahustavat väsyneinä jalan miesten ajaessa härkien vetämiä ja viljalla kuormattuja rattaita, joissa pienet lapset saivat istua. Sargon II annaaleissa mainitaan seuraavaa: "Hallitukseni alussa ja ensimmäisenä hallitusvuotenani valloitin Samarian --- voitto, 27290 henkeä, jotka siellä asuivat, kuljetin pois; 50 vaunua minä valitsin sieltä kuninkaallista sotajoukkoani varten ---, minä panin jälleen kuntoon ja tein sen entistään paremmaksi. Minä sijoitin sinne väkeä maista, jotka olin valloittanut. Asetin käskynhaltijani hallitsemaan heitä. Määräsin heille verot ja maksut, niinkuin assyyrialaisille."



Toisessa Kuningasten kirjassa luvussa 17:5-41 "Ja Assurin kuningas hyökkäsi koko maan kimppuun ja meni Samariaan ja piiritti sitä kolme vuotta."

Sen jälkeen kun assyrialaiset olivat valloittaneet Galilean v. 734 eKr. ja 12 vuotta myöhemmin jäännöskin oli joutunut heidän käsiinsä, alettiin Efraimin ja Manassen vanhoja Jordanin länsipuolella olevia alueita nimittää Samariaksi. Tämä alue oli tunnettu Jeesuksen aikana keskimmäisenä Palestinan kolmesta maakunnasta. Samaria oli ensin assyrialaisten, sitten lyhyen aikaa Juudalla ja sen jälkeen Baabelille, edelleen persialaisille, kreikkalaisille, Egyptin Ptolemaiokselle ja Syyrian seleuukideille. Kun makkabiakaiset olivat vapauttaneet Juudan, he alistivat myös Samarian valtansa alle. Kun Pompeius v. 63 eKr. valloitti Palestinan, Samaria joutui Syyriassa toimineen Rooman maaherran alaisuuteen.

Ylhäisin luokka ja vaikutusvaltaisin kansan osa vietiin maanpakoon ja heidän tilalleen tuotiin muukalaisia Babyloniasta. Ja vaikka näitä myöhemmin tuotiin vielä lisää, näyttävät israelilaiset kuitenkin olleen enemmistönä. Kun juutalaiset torjuivat samarialaisten tarjouksen osallistua temppelin uudelleen rakentamiseen, aiheutti se katkeruutta. Vuonna 331 eKr. Aleksanteri Suuri tuhoaa Samarian ja sijoitti varuskunnan sinne, jonka vahvuus oli 600. Aleksanteri Suuri antoi luvan rakentaa temppelin Garissim-vuorelle.



Herodes Suuri, joka sai kaupungin lahjaksi keisari Augustukselta, muutti sen nimen kreikkalaiseksi Sebasteksi. Nykyisessä Sebastien kylässä on paljon raunioita herodilaiselta ajalta. Herodes Suuri oli Antipaterin poika ja nimitettiin vuonna 40 eKr. Juudan kuninkaaksi. Idumealainen Antipater oli Juudean maaherra ja Caesarin nimittämä. Edomilaiset valloittivat Juudan eteläosan, sen jälkeen kun heidät oli ajettu pois Petrasta (Seela). He perustivat Juudaan Idumean, pääkaupunkina Hebron. Kaivaukset ovat paljastaneet myös vanhan israelilaisen kuninkaankaupungin jäännöksiä Omrin, Ahabin ja Jeehun aikakausilta. Kaupungista sai nimensä myös valtakunta. Puhutaan Samarian maasta, ja Samarian kaupungeista. Kun Samarian kaupunki lakkasi olemasta, Samaria tuli maakunnan nimeksi.

von bakro kirjoitti:

Hoosea teki kapinan vuonna 724 eKr. Vuonna 724 eKr. alkoi Salmaneser V (724-722 eKr.) piirittää Samariaa, ja hänen kuolemansa jälkeen Sargon II valloitti sen 722 eKr. ja lähetti pakkosiirtolaisuuteen 27 900 kaupungin asukasta ja rakensi sen uudelleen assyrilaisen provinssin hallituskaupungiksi. Pakkosiirtolaisuuteen viedyt israelilaiset siroteltiin hajalleen Assyrian maakuntiin, ja he menettivät kokonaan kosketuksen omaan kansaansa. Assyrialaisten kohokuvissa näkyy pakkosiirtolaisten vaellusta, eli säkeillä kuormitetut naiset ja raskaita taakkoja kantavat tytöt laahustavat väsyneinä jalan miesten ajaessa härkien vetämiä ja viljalla kuormattuja rattaita, joissa pienet lapset saivat istua. Sargon II annaaleissa mainitaan seuraavaa: "Hallitukseni alussa ja ensimmäisenä hallitusvuotenani valloitin Samarian --- voitto, 27290 henkeä, jotka siellä asuivat, kuljetin pois; 50 vaunua minä valitsin sieltä kuninkaallista sotajoukkoani varten ---, minä panin jälleen kuntoon ja tein sen entistään paremmaksi. Minä sijoitin sinne väkeä maista, jotka olin valloittanut. Asetin käskynhaltijani hallitsemaan heitä. Määräsin heille verot ja maksut, niinkuin assyyrialaisille."



Toisessa Kuningasten kirjassa luvussa 17:5-41 "Ja Assurin kuningas hyökkäsi koko maan kimppuun ja meni Samariaan ja piiritti sitä kolme vuotta."

Sen jälkeen kun assyrialaiset olivat valloittaneet Galilean v. 734 eKr. ja 12 vuotta myöhemmin jäännöskin oli joutunut heidän käsiinsä, alettiin Efraimin ja Manassen vanhoja Jordanin länsipuolella olevia alueita nimittää Samariaksi. Tämä alue oli tunnettu Jeesuksen aikana keskimmäisenä Palestinan kolmesta maakunnasta. Samaria oli ensin assyrialaisten, sitten lyhyen aikaa Juudalla ja sen jälkeen Baabelille, edelleen persialaisille, kreikkalaisille, Egyptin Ptolemaiokselle ja Syyrian seleuukideille. Kun makkabiakaiset olivat vapauttaneet Juudan, he alistivat myös Samarian valtansa alle. Kun Pompeius v. 63 eKr. valloitti Palestinan, Samaria joutui Syyriassa toimineen Rooman maaherran alaisuuteen.

Ylhäisin luokka ja vaikutusvaltaisin kansan osa vietiin maanpakoon ja heidän tilalleen tuotiin muukalaisia Babyloniasta. Ja vaikka näitä myöhemmin tuotiin vielä lisää, näyttävät israelilaiset kuitenkin olleen enemmistönä. Kun juutalaiset torjuivat samarialaisten tarjouksen osallistua temppelin uudelleen rakentamiseen, aiheutti se katkeruutta. Vuonna 331 eKr. Aleksanteri Suuri tuhoaa Samarian ja sijoitti varuskunnan sinne, jonka vahvuus oli 600. Aleksanteri Suuri antoi luvan rakentaa temppelin Garissim-vuorelle.



Herodes Suuri, joka sai kaupungin lahjaksi keisari Augustukselta, muutti sen nimen kreikkalaiseksi Sebasteksi. Nykyisessä Sebastien kylässä on paljon raunioita herodilaiselta ajalta. Herodes Suuri oli Antipaterin poika ja nimitettiin vuonna 40 eKr. Juudan kuninkaaksi. Idumealainen Antipater oli Juudean maaherra ja Caesarin nimittämä. Edomilaiset valloittivat Juudan eteläosan, sen jälkeen kun heidät oli ajettu pois Petrasta (Seela). He perustivat Juudaan Idumean, pääkaupunkina Hebron. Kaivaukset ovat paljastaneet myös vanhan israelilaisen kuninkaankaupungin jäännöksiä Omrin, Ahabin ja Jeehun aikakausilta. Kaupungista sai nimensä myös valtakunta. Puhutaan Samarian maasta, ja Samarian kaupungeista. Kun Samarian kaupunki lakkasi olemasta, Samaria tuli maakunnan nimeksi.

Lue lisää

Ristiretkeläiset rakensivat Samariaan Johannes Kastajan muistoksi kirkon. Kirkkoisä Hieronymuksen mukaan Johannes Kastaja oli haudattu Samariaan. Samarialaisten historiatietoja on niukasti, mutta VT:n apokryfikirjojen, Josefuksen maininnat ja Talmudin ja Mishnan antamat tiedot antavat tietoa samarialaisista Raamatun lisäksi.

Samarialaiset pitelivät usein pahoin niitä juutalaisia, jotka Samarian kautta matkustivat juhlille Jerusalemiin. Sen vuoksi tulikin tavaksi välttää Samarian kautta kulkua ja kuljettiin Jordanin itäpuolitse. Juutalaisilla ei ollut mitään tekemistä samarialaisten kanssa. Juutalaisten kapinan aikana Cerealis surmautti 11 600 samarialaista. Muutamia vuosisatoja heidän lukunsa näyttää olleen melko suuri ja he olivat laajalle levinneet. Nykyään heitä on vain muutamia satoja; he asuvat Garissim-vuoren juurella sijaitsevan synagoogansa ympärillä Nabluksen kaupungissa sekä Jaffassa. Samarialaiset väittävät vielä nytkin viettävänsä pääsiäistä ikivanhaan tapaan. Kaksi päivää ennen ensimmäistä täyttäkuuta Niisan-kuussa juliaanisen ajanlaskun mukaan samarialaiset siirtyvät vuorelle, jonne aivan "uhripaikan" viereen pystytetään teltat

von bakro kirjoitti:

Ristiretkeläiset rakensivat Samariaan Johannes Kastajan muistoksi kirkon. Kirkkoisä Hieronymuksen mukaan Johannes Kastaja oli haudattu Samariaan. Samarialaisten historiatietoja on niukasti, mutta VT:n apokryfikirjojen, Josefuksen maininnat ja Talmudin ja Mishnan antamat tiedot antavat tietoa samarialaisista Raamatun lisäksi.

Samarialaiset pitelivät usein pahoin niitä juutalaisia, jotka Samarian kautta matkustivat juhlille Jerusalemiin. Sen vuoksi tulikin tavaksi välttää Samarian kautta kulkua ja kuljettiin Jordanin itäpuolitse. Juutalaisilla ei ollut mitään tekemistä samarialaisten kanssa. Juutalaisten kapinan aikana Cerealis surmautti 11 600 samarialaista. Muutamia vuosisatoja heidän lukunsa näyttää olleen melko suuri ja he olivat laajalle levinneet. Nykyään heitä on vain muutamia satoja; he asuvat Garissim-vuoren juurella sijaitsevan synagoogansa ympärillä Nabluksen kaupungissa sekä Jaffassa. Samarialaiset väittävät vielä nytkin viettävänsä pääsiäistä ikivanhaan tapaan. Kaksi päivää ennen ensimmäistä täyttäkuuta Niisan-kuussa juliaanisen ajanlaskun mukaan samarialaiset siirtyvät vuorelle, jonne aivan "uhripaikan" viereen pystytetään teltat

Lue lisää

Israelin kadonneet heimot

Monet ovat kiinnostuneita Raamatussa olevan tiedon paikanssapitävyydestä ja Raamatussa mainitun Israelin kansan historian todenpohjaisuudesta. Tämän lisäksi on todella vaikea asia ymmärtää Israelin jakaantumista Israeliin ja Juudaan eli juutalaisiin, sillä monet ajattelevat niiden tarkoittavan samaa, mutta näin ei ole, sillä Israelin heimojen siirryttyä pakkosiirtolaisuuteen ennen Juudan kansaa, niin se on kadonnut kansojen mereen, vai onko? Tätä tällä selvityksellä pyritään selventämään ja saamaan tarkempi kuva Israelista.

Toinen asia mikä kiinnitti huomiota lukiessani tätä kirjaa oli vanhempien kunnioitus, mikä tulee kymmenessä käskyssä ja muutenkin Vanhassa testamentissa esille. T. B. Barrat toteaa kirjassaan ”Minä uskon Pyhään Henkeen” (Ristin Voitto ry. 1962) näin: ”1 Moos. 12. luvusta luemme, mitä Herra sanoi Aabrahamille: ’Lähde maastasi, suvustasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka Minä sinulle osoitan. Niin Minä teen sinusta suuren kansan, siunaan sinut ja teen sinun nimesi suureksi, ja sinä olet oleva siunaukseksi.’ Tämä on tapahtunut siinä, että Kristus tuli maailmaan, mutta se on epäilemättä Aabrahamin kansaan, juutalaisiin sidottu siunaus. Mutta ei ainoastaan Juudan heimoon, vaan myös niihin kymmeneen heimoon. Missä ne ovat, ei ole helppo osoittaa. On sellainen käsitys, että ne ovat hajallaan siellä täällä, mutta Jumalan sana sanoo, että eräänä päivänä ne kaikki yhdistyvät (Hes. 34:16-28).”
Internetistä löytyy monia selvityksiä ja jopa amerikassa syntyi harhaoppeja, joissa on lisättynä jotakin Raamatun ilmoitukseen kadonneista heimoista, minkä vuoksi onkin tärkeää käydä Raamatun ja historiallisen faktatiedon perusteella läpi tätä vaikeaa asiaa.
Internetistä löytyy monia selvityksiä ja jopa amerikassa syntyi harhaoppeja, joissa on lisättynä jotakin Raamatun ilmoitukseen kadonneista heimoista, minkä vuoksi onkin tärkeää käydä Raamatun ja historiallisen faktatiedon perusteella läpi tätä vaikeaa asiaa.

Assyrin kaupungin rauniot on löydetty Tigriin oikealta rannalta n. 100 km päästä Ninivestä etelään. Assyrialaisten pääkaupunki oli Ninive. Raamatussa Miikan kirjassa 5:5 nimitetään Assyriaa Nimrodin maaksi. Mahtavin Lähi-idän valtakunnista sai alkunsa 500-luvulla eKr., joka oli Persia, kun Kyyros-niminen persialainen ruhtinas lähti taistelemaan heitä hallinneita meedialaisia vastaan. Hänen valtakuntansa ulottui lännessä Traakiaan ja Egyptiin, idässä Indus-jokeen. Tutkijoiden on ollut vaikeampi oppia lukemaan Babylonian ja Assyrian kirjoitustauluja kuin Egyptin hieroglyfeja, sillä Rosetten kiven kaltaista tulkkia ei ollut, kunnes kolmen Persian kuninkaan Daarejaves eli Dareios (521-486 eKr.), Kserkses (486-465) ja Artakserkses II (404-359) laatimat muistokirjoitukset kolmella kielellä rinnakkain, eli Persian, Eelamin ja Baabelin kielillä nuolenpäämerkkejä käyttäen saivat selityksen. Raamatussa Esterin kirjassa kerrotaan Juutalaisten pakkosiirtolaisuuden ajasta Ester 1:1-2 "Ahasveroksen aikana - sen Ahasveroksen, joka hallitsi Intiasta Etiopiaan saakka, sataa kahtakymmentä seitsemää maakuntaa - siihen aikaan, kun kuningas Ahasveros istui kuninkaallisella valtaistuimellansa, joka oli Suusanin linnassa, tapahtui tämä." ja Ester 10:1-3 "Kuningas Ahasveros saattoi työveron alaiseksi sekä mannermaan että merensaaret. Ja kaikki hänen valta- ja urotyönsä ja kertomus Mordokain suuruudesta, johon kuningas hänet korotti, ne ovat kirjoitettuina Meedian ja Persian kuningasten aikakirjassa. Sillä juutalainen Mordokai oli kuningas Ahasveroksen lähin mies ja oli suuri juutalaisten keskuudessa ja rakas lukuisille veljillensä, koska hän harrasti kansansa parasta ja puhui koko heimonsa onnen puolesta."

von bakro kirjoitti:

Israelin kadonneet heimot

Monet ovat kiinnostuneita Raamatussa olevan tiedon paikanssapitävyydestä ja Raamatussa mainitun Israelin kansan historian todenpohjaisuudesta. Tämän lisäksi on todella vaikea asia ymmärtää Israelin jakaantumista Israeliin ja Juudaan eli juutalaisiin, sillä monet ajattelevat niiden tarkoittavan samaa, mutta näin ei ole, sillä Israelin heimojen siirryttyä pakkosiirtolaisuuteen ennen Juudan kansaa, niin se on kadonnut kansojen mereen, vai onko? Tätä tällä selvityksellä pyritään selventämään ja saamaan tarkempi kuva Israelista.

Toinen asia mikä kiinnitti huomiota lukiessani tätä kirjaa oli vanhempien kunnioitus, mikä tulee kymmenessä käskyssä ja muutenkin Vanhassa testamentissa esille. T. B. Barrat toteaa kirjassaan ”Minä uskon Pyhään Henkeen” (Ristin Voitto ry. 1962) näin: ”1 Moos. 12. luvusta luemme, mitä Herra sanoi Aabrahamille: ’Lähde maastasi, suvustasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka Minä sinulle osoitan. Niin Minä teen sinusta suuren kansan, siunaan sinut ja teen sinun nimesi suureksi, ja sinä olet oleva siunaukseksi.’ Tämä on tapahtunut siinä, että Kristus tuli maailmaan, mutta se on epäilemättä Aabrahamin kansaan, juutalaisiin sidottu siunaus. Mutta ei ainoastaan Juudan heimoon, vaan myös niihin kymmeneen heimoon. Missä ne ovat, ei ole helppo osoittaa. On sellainen käsitys, että ne ovat hajallaan siellä täällä, mutta Jumalan sana sanoo, että eräänä päivänä ne kaikki yhdistyvät (Hes. 34:16-28).”
Internetistä löytyy monia selvityksiä ja jopa amerikassa syntyi harhaoppeja, joissa on lisättynä jotakin Raamatun ilmoitukseen kadonneista heimoista, minkä vuoksi onkin tärkeää käydä Raamatun ja historiallisen faktatiedon perusteella läpi tätä vaikeaa asiaa.
Internetistä löytyy monia selvityksiä ja jopa amerikassa syntyi harhaoppeja, joissa on lisättynä jotakin Raamatun ilmoitukseen kadonneista heimoista, minkä vuoksi onkin tärkeää käydä Raamatun ja historiallisen faktatiedon perusteella läpi tätä vaikeaa asiaa.

Assyrin kaupungin rauniot on löydetty Tigriin oikealta rannalta n. 100 km päästä Ninivestä etelään. Assyrialaisten pääkaupunki oli Ninive. Raamatussa Miikan kirjassa 5:5 nimitetään Assyriaa Nimrodin maaksi. Mahtavin Lähi-idän valtakunnista sai alkunsa 500-luvulla eKr., joka oli Persia, kun Kyyros-niminen persialainen ruhtinas lähti taistelemaan heitä hallinneita meedialaisia vastaan. Hänen valtakuntansa ulottui lännessä Traakiaan ja Egyptiin, idässä Indus-jokeen. Tutkijoiden on ollut vaikeampi oppia lukemaan Babylonian ja Assyrian kirjoitustauluja kuin Egyptin hieroglyfeja, sillä Rosetten kiven kaltaista tulkkia ei ollut, kunnes kolmen Persian kuninkaan Daarejaves eli Dareios (521-486 eKr.), Kserkses (486-465) ja Artakserkses II (404-359) laatimat muistokirjoitukset kolmella kielellä rinnakkain, eli Persian, Eelamin ja Baabelin kielillä nuolenpäämerkkejä käyttäen saivat selityksen. Raamatussa Esterin kirjassa kerrotaan Juutalaisten pakkosiirtolaisuuden ajasta Ester 1:1-2 "Ahasveroksen aikana - sen Ahasveroksen, joka hallitsi Intiasta Etiopiaan saakka, sataa kahtakymmentä seitsemää maakuntaa - siihen aikaan, kun kuningas Ahasveros istui kuninkaallisella valtaistuimellansa, joka oli Suusanin linnassa, tapahtui tämä." ja Ester 10:1-3 "Kuningas Ahasveros saattoi työveron alaiseksi sekä mannermaan että merensaaret. Ja kaikki hänen valta- ja urotyönsä ja kertomus Mordokain suuruudesta, johon kuningas hänet korotti, ne ovat kirjoitettuina Meedian ja Persian kuningasten aikakirjassa. Sillä juutalainen Mordokai oli kuningas Ahasveroksen lähin mies ja oli suuri juutalaisten keskuudessa ja rakas lukuisille veljillensä, koska hän harrasti kansansa parasta ja puhui koko heimonsa onnen puolesta."

Lue lisää

Persia, Iran, Lähi-idän suurvalta vanhalla ajalla. Persian historia alkaa varsinaisesti Kyyros II:sta (hallitsi 559-529 eKr.), joka yhdisti valtakuntaansa mm. Meedian, Lyydian ja Babylonian ja salli juutalaisten palata Palestiinaan "Baabelin vankeudesta". Hänen poikansa Kambyses (529-522 eKr.) ulotti valtansa Egyptiin. Dareios I (522-485 eKr.) uudisti hallintoa, rakennutti laajan tieverkon ja teki uusia valloituksia. Kreikkalaiset kuitenkin voittivat Dareioksen joukot persialaissodissa 490 eKr. Marathonissa ja torjuivat Dareioksen pojan Kserkses I:n (485-465 eKr.) hyökkäykset Salamiissa ja Plataiaissa. Kalliaan rauhassa 448 eKr. Persian alaisuuteen jääneet Vähän-Aasian kaupungit saivat itsehallinnon, mutta alistettiin uudelleen 387 eKr. Makedonian Aleksanteri Suuri voitti Dareios III:n (335-330 eKr.) 331 eKr. Gaugamelassa ja valloitti koko Persian. Aleksanterin kuoltua 323 eKr. hänen vallanperijänsä, diadokit, kävivät sotaa keskenään 323-280 eKr., ja valtakunta hajosi vähitellen Seleukos I:n kuoltua 280 eKr. Room. Pompeius kukisti 64 eKr. seleukidien valtakunnan jäännökset.

Persia - Intia

Nyky Israelia asuttaa pääsääntöisesti Juudan ja Benjaminin heimot. Israelin heimot ovat saaneet alkunsa Jaakobin pojista. Juuda on Jaakobin ja Leean poika. Mooseksen 4 kirja luku 36 ja jakeet 8 ja 9 kertovat kuinka tarkkaan oli säädetty kunkin heimon asuma-alueet ja kuinka ne perityivät, eikä ollut suotavaa, että tietyn heimon alue olisi perinnön kautta joutunut toiselle heimolle. Vuonna 1975 Israelissa on perustettu Amishav yhdistys jonka tehtävänä on löytää ja tunnistaa kadonneita heimoja http://www.shavei.org. Leo Meller on puhunut opetuspuheita Israelin kadonneista heimoista. Erään Pohjanmaalla asuvan henkilön eräässä profetaalisessa sanomassa Suomen kansalle on tällainen kohta: "Oi Suomi, sinä, joka olet valittua Israelin sukukuntaa, sinä, jonka keskuudessa on Israelin sukukunnan Isaskarin heimoa."

Hal Lindsey kirjoittaa kirjassaan "Tuleva uusi maailma" (Ristin Voitto 1977) otsikolla "Viimeisen vuoron sijaiset näin": "Lukiessasi lävitse luetteloa kahdestatoista sukukunnasta jakeista (Ilm. 7:5-8) huomasit varmaan, että kaksi alkuperäistä heimoa, Daan ja Efraim, puuttuvat. Niiden tilalla on kaksi muuta sukukuntaa. Monet tutkijat arvelevat Daanin puuttumisen johtuvan siitä, että juutalainen antikristus (väärä profeetta) tulee siitä. Tätä todella näyttääkin merkitsevän se vanha ennustus, jonka Jaakob antoi Israelin heimoista viimeisinä hetkinään: 'Daan on käärmeenä tiellä, on polulla kyynä, joka puree hevosta vuohiseen, niin että ratsastaja syöksyy selin maahan.' (1 Moos 49:17). Efraim on jätetty pois siitä syystä, että se johti Israelin kansalaissotaan, joka jakoi sen sukukunnat kymmeneen pohjoiseen ja kahteen eteläiseen. Daanin ja Efraimin heimot olivat ensimmäisinä viettelemässä Israelia epäjumalanpalvelukseen. Näiden heimojen yksityiset jäsenet voivat varmasti päästä Jumalan valtakuntaan uskon kautta, mutta yhdellekään näiden heimojen edustajalle ei suoda kunniaa olla ahdistuksen ajan suurten Jumalan evankelistojen joukossa. Daanin tilalla on Leevin pappisheimo ja Efraimin tilalla Joosef (Efraimin isä)."

von bakro kirjoitti:

Persia, Iran, Lähi-idän suurvalta vanhalla ajalla. Persian historia alkaa varsinaisesti Kyyros II:sta (hallitsi 559-529 eKr.), joka yhdisti valtakuntaansa mm. Meedian, Lyydian ja Babylonian ja salli juutalaisten palata Palestiinaan "Baabelin vankeudesta". Hänen poikansa Kambyses (529-522 eKr.) ulotti valtansa Egyptiin. Dareios I (522-485 eKr.) uudisti hallintoa, rakennutti laajan tieverkon ja teki uusia valloituksia. Kreikkalaiset kuitenkin voittivat Dareioksen joukot persialaissodissa 490 eKr. Marathonissa ja torjuivat Dareioksen pojan Kserkses I:n (485-465 eKr.) hyökkäykset Salamiissa ja Plataiaissa. Kalliaan rauhassa 448 eKr. Persian alaisuuteen jääneet Vähän-Aasian kaupungit saivat itsehallinnon, mutta alistettiin uudelleen 387 eKr. Makedonian Aleksanteri Suuri voitti Dareios III:n (335-330 eKr.) 331 eKr. Gaugamelassa ja valloitti koko Persian. Aleksanterin kuoltua 323 eKr. hänen vallanperijänsä, diadokit, kävivät sotaa keskenään 323-280 eKr., ja valtakunta hajosi vähitellen Seleukos I:n kuoltua 280 eKr. Room. Pompeius kukisti 64 eKr. seleukidien valtakunnan jäännökset.

Persia - Intia

Nyky Israelia asuttaa pääsääntöisesti Juudan ja Benjaminin heimot. Israelin heimot ovat saaneet alkunsa Jaakobin pojista. Juuda on Jaakobin ja Leean poika. Mooseksen 4 kirja luku 36 ja jakeet 8 ja 9 kertovat kuinka tarkkaan oli säädetty kunkin heimon asuma-alueet ja kuinka ne perityivät, eikä ollut suotavaa, että tietyn heimon alue olisi perinnön kautta joutunut toiselle heimolle. Vuonna 1975 Israelissa on perustettu Amishav yhdistys jonka tehtävänä on löytää ja tunnistaa kadonneita heimoja http://www.shavei.org. Leo Meller on puhunut opetuspuheita Israelin kadonneista heimoista. Erään Pohjanmaalla asuvan henkilön eräässä profetaalisessa sanomassa Suomen kansalle on tällainen kohta: "Oi Suomi, sinä, joka olet valittua Israelin sukukuntaa, sinä, jonka keskuudessa on Israelin sukukunnan Isaskarin heimoa."

Hal Lindsey kirjoittaa kirjassaan "Tuleva uusi maailma" (Ristin Voitto 1977) otsikolla "Viimeisen vuoron sijaiset näin": "Lukiessasi lävitse luetteloa kahdestatoista sukukunnasta jakeista (Ilm. 7:5-8) huomasit varmaan, että kaksi alkuperäistä heimoa, Daan ja Efraim, puuttuvat. Niiden tilalla on kaksi muuta sukukuntaa. Monet tutkijat arvelevat Daanin puuttumisen johtuvan siitä, että juutalainen antikristus (väärä profeetta) tulee siitä. Tätä todella näyttääkin merkitsevän se vanha ennustus, jonka Jaakob antoi Israelin heimoista viimeisinä hetkinään: 'Daan on käärmeenä tiellä, on polulla kyynä, joka puree hevosta vuohiseen, niin että ratsastaja syöksyy selin maahan.' (1 Moos 49:17). Efraim on jätetty pois siitä syystä, että se johti Israelin kansalaissotaan, joka jakoi sen sukukunnat kymmeneen pohjoiseen ja kahteen eteläiseen. Daanin ja Efraimin heimot olivat ensimmäisinä viettelemässä Israelia epäjumalanpalvelukseen. Näiden heimojen yksityiset jäsenet voivat varmasti päästä Jumalan valtakuntaan uskon kautta, mutta yhdellekään näiden heimojen edustajalle ei suoda kunniaa olla ahdistuksen ajan suurten Jumalan evankelistojen joukossa. Daanin tilalla on Leevin pappisheimo ja Efraimin tilalla Joosef (Efraimin isä)."

Lue lisää

Intia
Intia on pinta-alaltaan maailman seitsemänneksi ja asukasluvultaan toiseksi suurin valtio. Vanhin tunnettu intialainen kulttuuri on Induksen kulttuuri (n. 2500-1700 eKr.), jonka tärkeimmät löytöpaikat ovat Mohenjo-Daro ja Harappa. Pohjoisesta tulleet arjalaiset alistivat 1500 eKr. Induksen kulttuurin dravidakansan, mutta sulauttivat sen kastilaitoksen käsittäneen uskonnon omaansa brahmalaisuudeksi. Persialainen kuningas Dareios (521-486 eKr.) aikana liitettiin koko läntinen Intia Dareioksen vastaluotuun suureen valtakuntaan. Behistunin piirtokirjoitus luettelee Länsi-Iranissa maat, joita Dareios hallitsi, itäisimpänä olivat Sogdiana, Bakteria, Gandhara ja Arakhosia. Toiset piirtokirjoitukset Persepoliissa, Naqs-i-Rustamissa ja Susassa mainitsevat Gandharan rinnalla lisäksi Hindun, mikä tarkoittaa, että Persian valtakunta hänen aikanaan käsitti koko Induksen alueen joen koko pituudeltaan. Itäiset maakunnat mainitaan muuttumattomina Kserkseen (486-465 eKr.) ja hänen seuraajiensa piirtokirjoituksissa Artakserkses III:een (359-338) saakka. Tiedetään intialaisia olleen Persian valtakunnassa kaukana lännessä, muun muassa aina Välimerelle saakka sotilaina Persian armeijassa. Intian alkava rahalaitos oli persiassa käytetyn mukainen ja silloinen intialainen kirjoitus kharoshi on muodostettu persian yleiskielen aramealaisen kirjoituksen pohjalta. Hopealieriö, johon teksti on lyöty vanhalla kirjoituksella kharostilla, jonka juuret voidaan johtaa persialais-aramealaiseen kirjoitukseen. Lieriö on peräisin Taksilasta, ja se on ajoitettu vuoteen 78.



Herodotoksen lyhyt kuvaus Intiasta ja intialaisista ovat kertomuksia Persian valtakunnan äärimmäisestä itäisestä maakunnasta ja ne liittyvät katsaukseen maksuista joita Dareios vaati valtakunnan kahdeltakymmeneltä satraappikunnalta. Hän sanoo, että intialaiset ovat paljon monilukuisempia kuin mikään muu kansa ja Intiassa on monta kansaa, jotka eivät puhu samaa kieltä. Persian armeijassa ratsuväessä oli intialainen joukko-osasto.



Vähän-Aasian Kyriandasta kotoisin ollut kreikkalainen Skylaks on ilmeisesti ollut johtamassa Dareioksen laivastoa, sillä ennen Intian sotaretkeä Persian kuningas lähetti hänet retkikuntineen etsimään Induksen suuta ja tutkimaan sen ja Persian lahden sekä Punaisen meren välistä rannikkoa. Herodotos kirjoittaa matkasta: "Dareioksen ansiosta on tutkittu suuri osa Aasiaa. Hän halusi mm. tietää, missä laskee mereen Indus-virta, joka on Niilin ohella ainoa, jossa on krokotiilejä. Suksi hän lähetti matkaan laivan, jonka miehistön rehellisyyteen hän voi luottaa; heidän joukossaan oli kyriandalainen Skylaks. He lähtivät Kaspatyroksen kaupungista, paktialaisten maasta ja purjehtivat sitten jokea pitkin itään merelle saakka ja sen jälkeen edelleen meren yli länttä kohti. Kolmattakymmentä kuukautta purjehdittuaan he tulivat sille paikalle, josta Egyptin kuningas oli lähettänyt foinikialaiset purjehtimaan Libyan ympäri, mistä jo olen kertonut. Ja kun he olivat päässeet perille, Dareios kukisti intialaiset ja tuli tämän meren herraksi. Ja näin todettiin Aasiakin - itäisempiä osia lukuunottamatta - Libyan tavoin veden ympäröimäksi." Egyptissä oli Dareios kunnostatuttanut Punaisen meren vanhan kanavan, ja juuri tätä tietä Skylaks miehistöineen palasi Välimerelle. Kanavan rannalle Dareios rakennutti neljä muistomerkkiä, joissa oli oersialaisia, susalaisia, babylonialaisia ja egyptiläisiä kirjoituksia. Seuraavassa lainauksessa kirjoituksien sisältöä: "Tässä puhun minä, kuningas Dareios, persialainen. Persiasta käsin valloitin Egyptin. Minun käskystäni kaivettiin tämä kanava Egyptin halki virtaavalta Niililtä merelle, joka alkaa Persiasta. Tämä kanava kaivettiin minun käskyni mukaisesti ja laivat purjehtivat Egyptistä tämän kanavan kautta Persiaan, kuten tahtoni oli."

von bakro kirjoitti:

Intia
Intia on pinta-alaltaan maailman seitsemänneksi ja asukasluvultaan toiseksi suurin valtio. Vanhin tunnettu intialainen kulttuuri on Induksen kulttuuri (n. 2500-1700 eKr.), jonka tärkeimmät löytöpaikat ovat Mohenjo-Daro ja Harappa. Pohjoisesta tulleet arjalaiset alistivat 1500 eKr. Induksen kulttuurin dravidakansan, mutta sulauttivat sen kastilaitoksen käsittäneen uskonnon omaansa brahmalaisuudeksi. Persialainen kuningas Dareios (521-486 eKr.) aikana liitettiin koko läntinen Intia Dareioksen vastaluotuun suureen valtakuntaan. Behistunin piirtokirjoitus luettelee Länsi-Iranissa maat, joita Dareios hallitsi, itäisimpänä olivat Sogdiana, Bakteria, Gandhara ja Arakhosia. Toiset piirtokirjoitukset Persepoliissa, Naqs-i-Rustamissa ja Susassa mainitsevat Gandharan rinnalla lisäksi Hindun, mikä tarkoittaa, että Persian valtakunta hänen aikanaan käsitti koko Induksen alueen joen koko pituudeltaan. Itäiset maakunnat mainitaan muuttumattomina Kserkseen (486-465 eKr.) ja hänen seuraajiensa piirtokirjoituksissa Artakserkses III:een (359-338) saakka. Tiedetään intialaisia olleen Persian valtakunnassa kaukana lännessä, muun muassa aina Välimerelle saakka sotilaina Persian armeijassa. Intian alkava rahalaitos oli persiassa käytetyn mukainen ja silloinen intialainen kirjoitus kharoshi on muodostettu persian yleiskielen aramealaisen kirjoituksen pohjalta. Hopealieriö, johon teksti on lyöty vanhalla kirjoituksella kharostilla, jonka juuret voidaan johtaa persialais-aramealaiseen kirjoitukseen. Lieriö on peräisin Taksilasta, ja se on ajoitettu vuoteen 78.



Herodotoksen lyhyt kuvaus Intiasta ja intialaisista ovat kertomuksia Persian valtakunnan äärimmäisestä itäisestä maakunnasta ja ne liittyvät katsaukseen maksuista joita Dareios vaati valtakunnan kahdeltakymmeneltä satraappikunnalta. Hän sanoo, että intialaiset ovat paljon monilukuisempia kuin mikään muu kansa ja Intiassa on monta kansaa, jotka eivät puhu samaa kieltä. Persian armeijassa ratsuväessä oli intialainen joukko-osasto.



Vähän-Aasian Kyriandasta kotoisin ollut kreikkalainen Skylaks on ilmeisesti ollut johtamassa Dareioksen laivastoa, sillä ennen Intian sotaretkeä Persian kuningas lähetti hänet retkikuntineen etsimään Induksen suuta ja tutkimaan sen ja Persian lahden sekä Punaisen meren välistä rannikkoa. Herodotos kirjoittaa matkasta: "Dareioksen ansiosta on tutkittu suuri osa Aasiaa. Hän halusi mm. tietää, missä laskee mereen Indus-virta, joka on Niilin ohella ainoa, jossa on krokotiilejä. Suksi hän lähetti matkaan laivan, jonka miehistön rehellisyyteen hän voi luottaa; heidän joukossaan oli kyriandalainen Skylaks. He lähtivät Kaspatyroksen kaupungista, paktialaisten maasta ja purjehtivat sitten jokea pitkin itään merelle saakka ja sen jälkeen edelleen meren yli länttä kohti. Kolmattakymmentä kuukautta purjehdittuaan he tulivat sille paikalle, josta Egyptin kuningas oli lähettänyt foinikialaiset purjehtimaan Libyan ympäri, mistä jo olen kertonut. Ja kun he olivat päässeet perille, Dareios kukisti intialaiset ja tuli tämän meren herraksi. Ja näin todettiin Aasiakin - itäisempiä osia lukuunottamatta - Libyan tavoin veden ympäröimäksi." Egyptissä oli Dareios kunnostatuttanut Punaisen meren vanhan kanavan, ja juuri tätä tietä Skylaks miehistöineen palasi Välimerelle. Kanavan rannalle Dareios rakennutti neljä muistomerkkiä, joissa oli oersialaisia, susalaisia, babylonialaisia ja egyptiläisiä kirjoituksia. Seuraavassa lainauksessa kirjoituksien sisältöä: "Tässä puhun minä, kuningas Dareios, persialainen. Persiasta käsin valloitin Egyptin. Minun käskystäni kaivettiin tämä kanava Egyptin halki virtaavalta Niililtä merelle, joka alkaa Persiasta. Tämä kanava kaivettiin minun käskyni mukaisesti ja laivat purjehtivat Egyptistä tämän kanavan kautta Persiaan, kuten tahtoni oli."

Lue lisää

Vähän-Aasian Kyriandasta kotoisin ollut kreikkalainen Skylaks on ilmeisesti ollut johtamassa Dareioksen laivastoa, sillä ennen Intian sotaretkeä Persian kuningas lähetti hänet retkikuntineen etsimään Induksen suuta ja tutkimaan sen ja Persian lahden sekä Punaisen meren välistä rannikkoa. Herodotos kirjoittaa matkasta: "Dareioksen ansiosta on tutkittu suuri osa Aasiaa. Hän halusi mm. tietää, missä laskee mereen Indus-virta, joka on Niilin ohella ainoa, jossa on krokotiilejä. Suksi hän lähetti matkaan laivan, jonka miehistön rehellisyyteen hän voi luottaa; heidän joukossaan oli kyriandalainen Skylaks. He lähtivät Kaspatyroksen kaupungista, paktialaisten maasta ja purjehtivat sitten jokea pitkin itään merelle saakka ja sen jälkeen edelleen meren yli länttä kohti. Kolmattakymmentä kuukautta purjehdittuaan he tulivat sille paikalle, josta Egyptin kuningas oli lähettänyt foinikialaiset purjehtimaan Libyan ympäri, mistä jo olen kertonut. Ja kun he olivat päässeet perille, Dareios kukisti intialaiset ja tuli tämän meren herraksi. Ja näin todettiin Aasiakin - itäisempiä osia lukuunottamatta - Libyan tavoin veden ympäröimäksi." Egyptissä oli Dareios kunnostatuttanut Punaisen meren vanhan kanavan, ja juuri tätä tietä Skylaks miehistöineen palasi Välimerelle. Kanavan rannalle Dareios rakennutti neljä muistomerkkiä, joissa oli oersialaisia, susalaisia, babylonialaisia ja egyptiläisiä kirjoituksia. Seuraavassa lainauksessa kirjoituksien sisältöä: "Tässä puhun minä, kuningas Dareios, persialainen. Persiasta käsin valloitin Egyptin. Minun käskystäni kaivettiin tämä kanava Egyptin halki virtaavalta Niililtä merelle, joka alkaa Persiasta. Tämä kanava kaivettiin minun käskyni mukaisesti ja laivat purjehtivat Egyptistä tämän kanavan kautta Persiaan, kuten tahtoni oli."



Silkkitie on muistona myös Kiinan ja Rooman muinaisesta kaupankäynnistä. Arabeja suvaitsemattomat turkkilaiset saivat vallan Välimeren itä-rannikolla Bagdadin kalifin kukistuttua mongolihyökkäykseen. Tällöin katkesivat vanhat aasialais-eurooppalaiset kauppasiteet, joita Italian kauppakaupungit olivat antiikin aikojen jälkeen jatkaneet asioimalla Intiasta ja Kiinasta karavaanitietä (silkkitie) tavaroita tuoneiden arabialaisten kanssa.



Aleksanteri Suuri ulotti sotaretkensä Intiaan 320-luvulla eKr., mutta sen vaikutus jäi merkityksettömäksi. Buddhan opetusten pohjalta todennäköisesti 300-luvulla eKr. kehittynyt buddhalaisuus levisi Intiasta. Buddhalaisuuden merkittävä suosija oli Maurya-dynastiaan kuulunut Asoka, jonka aikana 200-luvulla eKr. henkinen ja aineellinen kulttuuri kohosi huomattaviin saavutuksiin.

von bakro kirjoitti:

Vähän-Aasian Kyriandasta kotoisin ollut kreikkalainen Skylaks on ilmeisesti ollut johtamassa Dareioksen laivastoa, sillä ennen Intian sotaretkeä Persian kuningas lähetti hänet retkikuntineen etsimään Induksen suuta ja tutkimaan sen ja Persian lahden sekä Punaisen meren välistä rannikkoa. Herodotos kirjoittaa matkasta: "Dareioksen ansiosta on tutkittu suuri osa Aasiaa. Hän halusi mm. tietää, missä laskee mereen Indus-virta, joka on Niilin ohella ainoa, jossa on krokotiilejä. Suksi hän lähetti matkaan laivan, jonka miehistön rehellisyyteen hän voi luottaa; heidän joukossaan oli kyriandalainen Skylaks. He lähtivät Kaspatyroksen kaupungista, paktialaisten maasta ja purjehtivat sitten jokea pitkin itään merelle saakka ja sen jälkeen edelleen meren yli länttä kohti. Kolmattakymmentä kuukautta purjehdittuaan he tulivat sille paikalle, josta Egyptin kuningas oli lähettänyt foinikialaiset purjehtimaan Libyan ympäri, mistä jo olen kertonut. Ja kun he olivat päässeet perille, Dareios kukisti intialaiset ja tuli tämän meren herraksi. Ja näin todettiin Aasiakin - itäisempiä osia lukuunottamatta - Libyan tavoin veden ympäröimäksi." Egyptissä oli Dareios kunnostatuttanut Punaisen meren vanhan kanavan, ja juuri tätä tietä Skylaks miehistöineen palasi Välimerelle. Kanavan rannalle Dareios rakennutti neljä muistomerkkiä, joissa oli oersialaisia, susalaisia, babylonialaisia ja egyptiläisiä kirjoituksia. Seuraavassa lainauksessa kirjoituksien sisältöä: "Tässä puhun minä, kuningas Dareios, persialainen. Persiasta käsin valloitin Egyptin. Minun käskystäni kaivettiin tämä kanava Egyptin halki virtaavalta Niililtä merelle, joka alkaa Persiasta. Tämä kanava kaivettiin minun käskyni mukaisesti ja laivat purjehtivat Egyptistä tämän kanavan kautta Persiaan, kuten tahtoni oli."



Silkkitie on muistona myös Kiinan ja Rooman muinaisesta kaupankäynnistä. Arabeja suvaitsemattomat turkkilaiset saivat vallan Välimeren itä-rannikolla Bagdadin kalifin kukistuttua mongolihyökkäykseen. Tällöin katkesivat vanhat aasialais-eurooppalaiset kauppasiteet, joita Italian kauppakaupungit olivat antiikin aikojen jälkeen jatkaneet asioimalla Intiasta ja Kiinasta karavaanitietä (silkkitie) tavaroita tuoneiden arabialaisten kanssa.



Aleksanteri Suuri ulotti sotaretkensä Intiaan 320-luvulla eKr., mutta sen vaikutus jäi merkityksettömäksi. Buddhan opetusten pohjalta todennäköisesti 300-luvulla eKr. kehittynyt buddhalaisuus levisi Intiasta. Buddhalaisuuden merkittävä suosija oli Maurya-dynastiaan kuulunut Asoka, jonka aikana 200-luvulla eKr. henkinen ja aineellinen kulttuuri kohosi huomattaviin saavutuksiin.

Lue lisää

"Suuntana tuntematon" (Gummerus 1956) todetaan, että Eurooppalaiset käyttivät monsuunia hyväkseen vuoden 100 eKr. paikkeilla purjehdusretkissään. Strabon on kertonut, että tähän aikaan Intiaan lähti vuosittain parikymmentä rahtialusta. Kun roomalaiset valloittivat Egyptin vuonna 3o eKr., niin laivojen määrä nousi noin sataan vuotta kohti.



Legendan mukaan apostoli Tuomas saapui lähetysmatkalle Intiaan 50-luvulla. Hän astui maihin Coromandel-rannikolla ja settui asumaan silloiseen Mailapurin kaupunkiin. Portugalilaiset saapuivat kaupunkiin 1522. Tiettävästi juuri he rakensivat tuhoutuneen Tuomaan temppelin tilalle San Thomén katedraalin Madrasiin, josta jesuiitat ja franciskaanimunkit lähtivät lähetysmatkoille telgun kielen alueelle.

Vuonna 428 antiokialainen Nestorius tuli Konstantinopolin piispaksi. Hän nousi niitä vastaan, jotka kutsuivat Mariaa Jumalan äidiksi, sillä Kristus oli Jumala iankaikkisuudesta, ja hän syntyi ainoastaan ihmiseksi. Vaikka keisari suojeli, niin Efeson kirkolliskokouksessa vuonna 431 Konstantinopolin piispa Nestorius tuomittiin vääräoppiseksi. Hänet pantiin viralta ja karkoitettiin Egyptiin. Nestorialaisia kutsutaan kaldealaisten kristittyjen nimellä ja käyttävät syyrian kieltä kirkkokielenään. Nestorialaista puhuu itämaisen kirkon historoitsija Neale Historia I osassa s. 143 "He pystyttivät vaellustelttansa paimentolaistataarien keskuuteen, Tiibetin Laama vapisi heidän sanoistaan, he kulkivat Punjabin (Intian) riisikenttien keskitse, he opettivat Aral-järven kalastajia, he samosivat Mongolian suunnattomien erämaiden lävitse, heidän voitoistaan puhuu Kiinan Singanfun kivipiirros."



Marco Polon matkoista 1200-luvun lopulta on kirjailija Rustichello kirjoittanut muistiin. Marco Polo oli käynyt komennossaan olleilla laivoilla Itä-Intiassa.

Maailmanmatkaaja Ibn Battua, joka syntyi 1304 tuomarin poikana Tangerissa. Ibn Battuan matka kesti 27 vuotta, joka alkoi 13.6.1325. Hän kävi mm. Industa pitkin valtamerellä saakka hän palasi maan sisäosiin ja lopulta Delhiin, jonka hän mainitsee islamin suurimmaksi kaupungiksi Itämaissa, jota hallitsi sulttaani Muhammed bin Tughluk. Lähes yhdeksän vuotta Ibn Battua istui Delhin tuomarina. Erilaisten kommellusten jälkeen heinäkuussa retkikunta lähti 1342 Delhistä, mutta sen kimppuun hyökkäsivät buddhalaiset intialaiset, jotka ryöstivät retkikunnan. Palattuaan Delhiin, jossa sulttaanin avustuksella ja varustamana pääsivät uudestaan matkaan retkikunnan kanssa.



Valtakunta pirstoutui eikä merkittävä Gupta-dynastiakaan (320- n. 500) kyennyt sitä täysin yhdistämään. Brahmalaisuus kehittyi hindulaisuudeksi, ja 700-luvulta alkaen maahan tunkeutuivat islamilaiset arabit ottivat rajusti yhteen hindujen kanssa. 1200-1400-luvuilla mongolit hajottivat Intiaa, kunnes Babur perusti 1526 suurmogulien valtakunnan. Akbar (hallitsi 1556-1605) laajensi valtakuntaa niin, että siihen kuului koko Intian niemimaa eteläkärkeä lukuunottamatta. Islamilainen suurmoguli Aurangzeb (1658-1707) yritti nujertaa hindulaisuuden, mikä aiheutti aiheutti valtakunnan pirstoutumisen uudelleen. Niemimaalle syntyi ajan mittaan itsenäisiä ruhtinaskuntia, mm. Hyderabad ja Mysore. Eurooppalaisten invaasio Intiaan alkoi, kun Vasco da Gama 1498 löysi meritien sinne. Portugalilaiset perustivat tukikohdakseen mm. Goan, englantilaiset Madrasin, Bombayn ja Kalkutan, ranskalaiset Pondicherryn. Nykyajan Intian historia juontaa juurensa 1700-luvulle, jolloin 1600 perustettu brittien Itä-Intian komppania aloitti maan siirtomaa-asutuksen. Suuressa siirtomaasodassa 1755-63 britit löivät ranskalaiset ja saivat Bengalin alueen. Sen jälkeen Englannin Itä-Intian kauppaseura, jolle kruunu oli antanut valtuudet Intian asioiden hoitoon, laajensi alueitaan varsinkin rannikoilla ja otti suojelukseensa ruhtinaskuntia.

von bakro kirjoitti:

"Suuntana tuntematon" (Gummerus 1956) todetaan, että Eurooppalaiset käyttivät monsuunia hyväkseen vuoden 100 eKr. paikkeilla purjehdusretkissään. Strabon on kertonut, että tähän aikaan Intiaan lähti vuosittain parikymmentä rahtialusta. Kun roomalaiset valloittivat Egyptin vuonna 3o eKr., niin laivojen määrä nousi noin sataan vuotta kohti.



Legendan mukaan apostoli Tuomas saapui lähetysmatkalle Intiaan 50-luvulla. Hän astui maihin Coromandel-rannikolla ja settui asumaan silloiseen Mailapurin kaupunkiin. Portugalilaiset saapuivat kaupunkiin 1522. Tiettävästi juuri he rakensivat tuhoutuneen Tuomaan temppelin tilalle San Thomén katedraalin Madrasiin, josta jesuiitat ja franciskaanimunkit lähtivät lähetysmatkoille telgun kielen alueelle.

Vuonna 428 antiokialainen Nestorius tuli Konstantinopolin piispaksi. Hän nousi niitä vastaan, jotka kutsuivat Mariaa Jumalan äidiksi, sillä Kristus oli Jumala iankaikkisuudesta, ja hän syntyi ainoastaan ihmiseksi. Vaikka keisari suojeli, niin Efeson kirkolliskokouksessa vuonna 431 Konstantinopolin piispa Nestorius tuomittiin vääräoppiseksi. Hänet pantiin viralta ja karkoitettiin Egyptiin. Nestorialaisia kutsutaan kaldealaisten kristittyjen nimellä ja käyttävät syyrian kieltä kirkkokielenään. Nestorialaista puhuu itämaisen kirkon historoitsija Neale Historia I osassa s. 143 "He pystyttivät vaellustelttansa paimentolaistataarien keskuuteen, Tiibetin Laama vapisi heidän sanoistaan, he kulkivat Punjabin (Intian) riisikenttien keskitse, he opettivat Aral-järven kalastajia, he samosivat Mongolian suunnattomien erämaiden lävitse, heidän voitoistaan puhuu Kiinan Singanfun kivipiirros."



Marco Polon matkoista 1200-luvun lopulta on kirjailija Rustichello kirjoittanut muistiin. Marco Polo oli käynyt komennossaan olleilla laivoilla Itä-Intiassa.

Maailmanmatkaaja Ibn Battua, joka syntyi 1304 tuomarin poikana Tangerissa. Ibn Battuan matka kesti 27 vuotta, joka alkoi 13.6.1325. Hän kävi mm. Industa pitkin valtamerellä saakka hän palasi maan sisäosiin ja lopulta Delhiin, jonka hän mainitsee islamin suurimmaksi kaupungiksi Itämaissa, jota hallitsi sulttaani Muhammed bin Tughluk. Lähes yhdeksän vuotta Ibn Battua istui Delhin tuomarina. Erilaisten kommellusten jälkeen heinäkuussa retkikunta lähti 1342 Delhistä, mutta sen kimppuun hyökkäsivät buddhalaiset intialaiset, jotka ryöstivät retkikunnan. Palattuaan Delhiin, jossa sulttaanin avustuksella ja varustamana pääsivät uudestaan matkaan retkikunnan kanssa.



Valtakunta pirstoutui eikä merkittävä Gupta-dynastiakaan (320- n. 500) kyennyt sitä täysin yhdistämään. Brahmalaisuus kehittyi hindulaisuudeksi, ja 700-luvulta alkaen maahan tunkeutuivat islamilaiset arabit ottivat rajusti yhteen hindujen kanssa. 1200-1400-luvuilla mongolit hajottivat Intiaa, kunnes Babur perusti 1526 suurmogulien valtakunnan. Akbar (hallitsi 1556-1605) laajensi valtakuntaa niin, että siihen kuului koko Intian niemimaa eteläkärkeä lukuunottamatta. Islamilainen suurmoguli Aurangzeb (1658-1707) yritti nujertaa hindulaisuuden, mikä aiheutti aiheutti valtakunnan pirstoutumisen uudelleen. Niemimaalle syntyi ajan mittaan itsenäisiä ruhtinaskuntia, mm. Hyderabad ja Mysore. Eurooppalaisten invaasio Intiaan alkoi, kun Vasco da Gama 1498 löysi meritien sinne. Portugalilaiset perustivat tukikohdakseen mm. Goan, englantilaiset Madrasin, Bombayn ja Kalkutan, ranskalaiset Pondicherryn. Nykyajan Intian historia juontaa juurensa 1700-luvulle, jolloin 1600 perustettu brittien Itä-Intian komppania aloitti maan siirtomaa-asutuksen. Suuressa siirtomaasodassa 1755-63 britit löivät ranskalaiset ja saivat Bengalin alueen. Sen jälkeen Englannin Itä-Intian kauppaseura, jolle kruunu oli antanut valtuudet Intian asioiden hoitoon, laajensi alueitaan varsinkin rannikoilla ja otti suojelukseensa ruhtinaskuntia.

Lue lisää

Englantilainen lähetyssaarnaaja William Carey (s. 17.8.1761 ja kuoli 9.6.1834), joka käänsi Raamatun Bengaliksi ja Sanskritiksi. Yrjö Karilaan kirjassa "Odota suuria Jumalalta, Wlliam Careyn elämänkerta" (Myllypaino, Leväsjoki 1999) sanotaan mm. näin: "Thomas kertoi harvalukuiselle kuulijakunnalle, jonka veroista hän ei ollut koko Englannista löytänyt, Intian kansan hädästä, sekä ulkonaisesta että henkisestä, ja hengellisestä kurjuudesta, kastilaitoksesta, epäjumalanpalveluksesta, ihmisuhreista ja ristin julistuksen odotuksesta, jota hän oli sieltä löytänyt. Hän kertoi kielimestari Ram Ram Basusta ja kahdesta etsivästä bramiinista, nämä olivat lähettäneet hänen mukanaan Englannin kristityille kirjeen, jossa he pyysivät: 'Armahtakaa meitä ja lähettäkää meille sanan saarnaajia ja sellaisia, jotka saattavat päätökseen jo aloitetun pyhien kirjojen kääntämisen'." Englannin Itä-Intian Kauppaseura teki kaikkensa estääkseen lähetystoiminnan Intiassa, tämän vuoksi Carey joutui toimimaan tanskalaisten hallinnoimalla alueella pääsääntöisesti. Serampurissa Hugli-joen varrella William Careyllä oli oma kirjapaino ja paperitehdas painaessaan kirjallisuutta intialaisille, sekä koulu. William Carey toimi Kalkutassa Fort William Collegen bengalin kielen professorina johon hänet nimitettiin toukokuussa 1801. Tämän jälkeen hänet nimitettiin sanskriitin professoriksi myös ja teki Bengalin ja Sanskriitin kieliopit, vaikka hän oli koulutukseltaan vain rajasuutari. Careystä tuli Intian kansankielisen kirjallisuuden uranuurtaja, koska sepitti Pritapadityu nimisen kirjan, jossa kerrottiin kansan suussa muinaistietona kulkevia tapahtumia jostakin muinaisesta kuninkaasta jne. Vuonna 1818 Carey perusti ensimmäisen kansankielisen sanomalehden Serampuriin, jonka nimi myöhemmin oli Intian ystävä.

Intiassa puhutaan alkuperäisiin dravidakieliin kuuluvia telgua, kannadaa, tamilia ja malayalamia, sekä Pohjois-Intiassa puhutaan hindiä, joka pohjautuu sanskritin kieleen ja kuuluu indoeurooppalaiseen kieliryhmään.



Kauppaseuran häikäilemätön riisto sekä piittaamattomuus intialaisten uskon käsityksistä johtivat vaaralliseen sepoy-kapinaan (1857-58). Englannin parlamentti lakkautti heti kauppaseuran valtuudet ja teki Intiasta kruununsiirtomaan, jonka kenraalikuvernööri sai varakuninkaan arvon. Vuonna 1877 Intiasta tehtiin keisarikunta. Henry Ussingin kirjassa "Evankeliumin voittokulku kautta maailman, historiallinen katsaus evankeelisen lähetyksen kehitykseen" (K. J. Gummeruksen kustannuksella 1905) todetaan: "Että itä-intialainen kauppakomppania, jonka hallittavana oli yli 200 milj. pakanaa, pysytteli puolueettomana uskonnollisessa suhteessa, siihenhän ei ole mitään sanomista. Mutta tuosta puolueettomuudesta tulikin todellisuudessa itsepintainen kristinuskon ja lähetyksen vastustus, jopa hemmoiteltiinkin ja tuettiin pakanuutta, jonka kauhistuksia häikäilemättä käytettiin tulolähteinäkin. Bengalin ensimmäinen kuvernööri siirtyi itse pakanuuteen ja uhrasi kukon maassasyntyneen vaimonsa haudalla.

von bakro kirjoitti:

Englantilainen lähetyssaarnaaja William Carey (s. 17.8.1761 ja kuoli 9.6.1834), joka käänsi Raamatun Bengaliksi ja Sanskritiksi. Yrjö Karilaan kirjassa "Odota suuria Jumalalta, Wlliam Careyn elämänkerta" (Myllypaino, Leväsjoki 1999) sanotaan mm. näin: "Thomas kertoi harvalukuiselle kuulijakunnalle, jonka veroista hän ei ollut koko Englannista löytänyt, Intian kansan hädästä, sekä ulkonaisesta että henkisestä, ja hengellisestä kurjuudesta, kastilaitoksesta, epäjumalanpalveluksesta, ihmisuhreista ja ristin julistuksen odotuksesta, jota hän oli sieltä löytänyt. Hän kertoi kielimestari Ram Ram Basusta ja kahdesta etsivästä bramiinista, nämä olivat lähettäneet hänen mukanaan Englannin kristityille kirjeen, jossa he pyysivät: 'Armahtakaa meitä ja lähettäkää meille sanan saarnaajia ja sellaisia, jotka saattavat päätökseen jo aloitetun pyhien kirjojen kääntämisen'." Englannin Itä-Intian Kauppaseura teki kaikkensa estääkseen lähetystoiminnan Intiassa, tämän vuoksi Carey joutui toimimaan tanskalaisten hallinnoimalla alueella pääsääntöisesti. Serampurissa Hugli-joen varrella William Careyllä oli oma kirjapaino ja paperitehdas painaessaan kirjallisuutta intialaisille, sekä koulu. William Carey toimi Kalkutassa Fort William Collegen bengalin kielen professorina johon hänet nimitettiin toukokuussa 1801. Tämän jälkeen hänet nimitettiin sanskriitin professoriksi myös ja teki Bengalin ja Sanskriitin kieliopit, vaikka hän oli koulutukseltaan vain rajasuutari. Careystä tuli Intian kansankielisen kirjallisuuden uranuurtaja, koska sepitti Pritapadityu nimisen kirjan, jossa kerrottiin kansan suussa muinaistietona kulkevia tapahtumia jostakin muinaisesta kuninkaasta jne. Vuonna 1818 Carey perusti ensimmäisen kansankielisen sanomalehden Serampuriin, jonka nimi myöhemmin oli Intian ystävä.

Intiassa puhutaan alkuperäisiin dravidakieliin kuuluvia telgua, kannadaa, tamilia ja malayalamia, sekä Pohjois-Intiassa puhutaan hindiä, joka pohjautuu sanskritin kieleen ja kuuluu indoeurooppalaiseen kieliryhmään.



Kauppaseuran häikäilemätön riisto sekä piittaamattomuus intialaisten uskon käsityksistä johtivat vaaralliseen sepoy-kapinaan (1857-58). Englannin parlamentti lakkautti heti kauppaseuran valtuudet ja teki Intiasta kruununsiirtomaan, jonka kenraalikuvernööri sai varakuninkaan arvon. Vuonna 1877 Intiasta tehtiin keisarikunta. Henry Ussingin kirjassa "Evankeliumin voittokulku kautta maailman, historiallinen katsaus evankeelisen lähetyksen kehitykseen" (K. J. Gummeruksen kustannuksella 1905) todetaan: "Että itä-intialainen kauppakomppania, jonka hallittavana oli yli 200 milj. pakanaa, pysytteli puolueettomana uskonnollisessa suhteessa, siihenhän ei ole mitään sanomista. Mutta tuosta puolueettomuudesta tulikin todellisuudessa itsepintainen kristinuskon ja lähetyksen vastustus, jopa hemmoiteltiinkin ja tuettiin pakanuutta, jonka kauhistuksia häikäilemättä käytettiin tulolähteinäkin. Bengalin ensimmäinen kuvernööri siirtyi itse pakanuuteen ja uhrasi kukon maassasyntyneen vaimonsa haudalla.

Lue lisää

Intian upseerit ja virkamiehet pitivät suuria 'senanoita' (vaimoloita), joissa he itse ottivat osaa lukuisain tumma-ihoisten vaimojensa epäjumalanpalvelukseen. Vielä seisoo pystyssä temppeleitä, joita 'kristityt' englantilaiset ovat rakennuttaneet pakanallisille jalkavaimoillensa. Madra'issa painatti hallitus joka vuosi kalenterin, joka alkoi rukouksella Ganesa-jumalalle. Pakanallista kastilaitosta kannatettiin lailla, joka teki jokaisen kastinsa rikkojan perinnöttömäksi. Epäjumalanjuhlissa täytyi kristittyjen sotamiesten tehdä kunniavahtia musiikin soidessa ja kanuunain paukkuessa. Monen temppelin omaisuus oli hallituksen hoidossa, jonka täytyi antaa apurahojakin pitääksensä epäjumalanpalvelusta voimassa. Toivioretkeläisiltä, jotka saapuivat Jaggernautin suurelle juhlalle, vaadittiin henkimaksu, joka vuosittain tuotti komppanialle koko joukon toista miljoonaa markkaa... Ja sellaisen hallituksen Bengali sai, kun sen kenraalikuvernööriksi tuli jalo loordi Bentick (1828-35). Hänen aikanaan tehtiin loppu pahimmista pakanallisista julmuuksista, joita hallitus siihen saakka oli suojellut. Carey oli jo kauan saarnannut niitä vastaan ja oli v. 1802 saavuttanut ensimmäisen voiton tällä alalla, kun kiellettiin uhraamasta lapsia Ganga Saugarin vuotuisella juhlalla. Vähitellen hän sai tukea yhä kasvavasta piiristä Englannissa, mutta Intian eurooppalaiset eivät hävenneet suorastaan puolustaa leskien polttoa miehen kuollessa ja muita kauhistuksia. Saatiin selville että vuosikymmenen kuluessa oli poltettu noin 6000 leskeä yksistään Bengalissa. Silloin sai Carey suureksi ilokseen nähdä, että loordi Bentinck 1829 omasta vallantäydellisyydestään kielsi leskien polton (Suttin). Ja seuraavina vuosina hän meni pitemmälle, julistamalla kielletyksi vanhempain murhaamisen, pienten lasten heittämisen krokodiileille, kaikki suosion-osoitukset niitä kohtaan, jotka etsivät kuolemaa epäjumalavaunujen pyörien alla, kaiken avunannon itsensäkiduttajille sekä ihmisuhrit."



Intiassa kasti on syntyperään perustuva ryhmä, jonka jäsenillä on periytyvät ammatit. Kasti muodostaa sulkeutuneen perinteitään ja sääntöjään noudattavan sosiaalisen ryhmän. Varsinaisia kasteja on neljä: pappiskasti (brahmana), sotilaskasti (kšatrya), kauppiaskasti (vaisya) ja työläiskasti (šudra); nämä jakautuvat lukuisiin alakasteihin. Kastien väliset rajat ovat jyrkät, ja yleensä avioliitto on sallittu vain samaan kastiin kuuluvan kanssa. Halveksituimpia ovat kastittomat, paariat. Intian kastilaitos lakkautettiin virallisesti 1950, mutta se elää vielä. Vuonna 1991 Intiassa arvioitiin kastittomia olevan n. 16 %, eri heimoihin kuuluvia 8 %, työläiskastin jäseniä 50–60 %, yläkastien jäsenia 10–15 %, muslimeja vajaat 12 % ja kristittyjä runsaat 2 %. Kastilaitoksen tapaisia järjestelmiä on tavattu myös eräissä muissa kulttuureissa, mm. Arabiassa ja Afrikassa

von bakro kirjoitti:

Intian upseerit ja virkamiehet pitivät suuria 'senanoita' (vaimoloita), joissa he itse ottivat osaa lukuisain tumma-ihoisten vaimojensa epäjumalanpalvelukseen. Vielä seisoo pystyssä temppeleitä, joita 'kristityt' englantilaiset ovat rakennuttaneet pakanallisille jalkavaimoillensa. Madra'issa painatti hallitus joka vuosi kalenterin, joka alkoi rukouksella Ganesa-jumalalle. Pakanallista kastilaitosta kannatettiin lailla, joka teki jokaisen kastinsa rikkojan perinnöttömäksi. Epäjumalanjuhlissa täytyi kristittyjen sotamiesten tehdä kunniavahtia musiikin soidessa ja kanuunain paukkuessa. Monen temppelin omaisuus oli hallituksen hoidossa, jonka täytyi antaa apurahojakin pitääksensä epäjumalanpalvelusta voimassa. Toivioretkeläisiltä, jotka saapuivat Jaggernautin suurelle juhlalle, vaadittiin henkimaksu, joka vuosittain tuotti komppanialle koko joukon toista miljoonaa markkaa... Ja sellaisen hallituksen Bengali sai, kun sen kenraalikuvernööriksi tuli jalo loordi Bentick (1828-35). Hänen aikanaan tehtiin loppu pahimmista pakanallisista julmuuksista, joita hallitus siihen saakka oli suojellut. Carey oli jo kauan saarnannut niitä vastaan ja oli v. 1802 saavuttanut ensimmäisen voiton tällä alalla, kun kiellettiin uhraamasta lapsia Ganga Saugarin vuotuisella juhlalla. Vähitellen hän sai tukea yhä kasvavasta piiristä Englannissa, mutta Intian eurooppalaiset eivät hävenneet suorastaan puolustaa leskien polttoa miehen kuollessa ja muita kauhistuksia. Saatiin selville että vuosikymmenen kuluessa oli poltettu noin 6000 leskeä yksistään Bengalissa. Silloin sai Carey suureksi ilokseen nähdä, että loordi Bentinck 1829 omasta vallantäydellisyydestään kielsi leskien polton (Suttin). Ja seuraavina vuosina hän meni pitemmälle, julistamalla kielletyksi vanhempain murhaamisen, pienten lasten heittämisen krokodiileille, kaikki suosion-osoitukset niitä kohtaan, jotka etsivät kuolemaa epäjumalavaunujen pyörien alla, kaiken avunannon itsensäkiduttajille sekä ihmisuhrit."



Intiassa kasti on syntyperään perustuva ryhmä, jonka jäsenillä on periytyvät ammatit. Kasti muodostaa sulkeutuneen perinteitään ja sääntöjään noudattavan sosiaalisen ryhmän. Varsinaisia kasteja on neljä: pappiskasti (brahmana), sotilaskasti (kšatrya), kauppiaskasti (vaisya) ja työläiskasti (šudra); nämä jakautuvat lukuisiin alakasteihin. Kastien väliset rajat ovat jyrkät, ja yleensä avioliitto on sallittu vain samaan kastiin kuuluvan kanssa. Halveksituimpia ovat kastittomat, paariat. Intian kastilaitos lakkautettiin virallisesti 1950, mutta se elää vielä. Vuonna 1991 Intiassa arvioitiin kastittomia olevan n. 16 %, eri heimoihin kuuluvia 8 %, työläiskastin jäseniä 50–60 %, yläkastien jäsenia 10–15 %, muslimeja vajaat 12 % ja kristittyjä runsaat 2 %. Kastilaitoksen tapaisia järjestelmiä on tavattu myös eräissä muissa kulttuureissa, mm. Arabiassa ja Afrikassa

Lue lisää

Intiassa perheen tyttö elää kotonaan äidin tiukassa valvonnassa ja vanhemmat tai sukulaiset järjestävät tyttöjen avioliiton. Köyhän perheen tyttö joutuu tyytymään huonoon naimakauppaan. Hän saattaa saada itseään paljon vanhemman aviomiehen. Tämän takia Intiassa on paljon nuoria leskivaimoja. Leski ei saa avioitua uudelleen eikä seurustella miesten kanssa. Intialaisten tapojen mukaan kunniallisen vaimon kuului kuolla yhdessä miehensä kanssa. Varsinkin yläkastiin kuuluvat hinduperheet noudattavat näitä vanhoja tapoja, vaikka leskenpoltto on aikoja sitten kielletty lailla. Sulhasen vanhemmat vaativat usein suuria myötäjäisiä morsiammen vanhemmilta, joiden piti dowri-järjestelmän mukaan maksaa suuri summa rahaa sulhasen suvulle naimisiin mentäessä. Rahaa saatetaan odottaa vielä lisää häiden jälkeen siinä vaiheessa, kun nuori vaimo asettuu asumaan miehensä kotiin. Ellei rahaa tule, nuorikkoa voidaan kohdella huonosti, jopa väkivaltaisesti. Intiassa kaikki isät ja äidit säästävät naimisiinmenoa varten. Monet perheet joutuvat ottamaan lainaa myötäjäislahjojen takia. Tämän vuoksi pojan syntymä on perheelle kunnia ja tytön häpeä. Intiassa naisia on vähemmän kuin miehiä.



Toivo Rapeli kertoo kirjassaan "Matkustin Nipponiin" SLEY 1956 Intian Kalkutan matkallaan tapaamastaan maaherra H. C. Mookerjeesta jonka luona Rapeli vieraili, joka kysyi häneltä: "Minkä vaikutelman olette saanut Intiasta?" Lopulta Toivo Rapeli vastasi: "Intia on kaunis maa. Mutta minusta tuntuu, kuin täällä olisi liian paljon ihmisiä. Enkä minä ole missään nähnyt niin paljon sairautta ja kurjuutta kuin täällä."



Hieronymus ja Septuaginta sijoittivat Raamatun Oofirin Intiaan. Kaikki mainitut kauppatavarat ovatkin Intiassa yleisiä. Jo toiselta vuosituhannelta eKr. tunnemme vilkkaan meriliikenteen Intiasta Arabiaan ja Persian lahteen. Lähes 100 km pohjoiseen Bombaystä sijaitsee muinainen satamakaupunki Upara, joka voi olla samaa sanajuurta kuin Oofir.



Jentezen Franklin kertoo kirjassaan "Pelkoa päin, miten elää luottavaisena maailmassa, joka on täynnä pelkoa" (Kuva ja Sana 2010), josta lainaus: "Kun matkustin Intiaan, näin sen kaduilla nälkää näkeviä ihmisiä. Lehmät vaelsivat heidän keskellään. Vesi kohosi kielelleni vain ajatellessani kaikkialla ympärilläni näkemääni lihanpaljoutta. Mutta ihmiset eivät käytä lehmiä ravinnokseen, koska niitä pidetään jumalina. He palvovat eläintä, jonka Jumala on tarkoittanut heidän ravinnokseen. Rotat syövät yli puolet kaikesta Intian tuottamasta viljasta (Amarnath Tewary, "Indian's Poor Urged to 'Eat Rats'", BBCNews.com http://news.bbc.co.uk/2/hi/south_asia/7557107.stm (haku suoritettu 12.8.2009). He eivät tapa rottia, koska myös niitä pidetään jumalina. Koska he eivät palvele elävää Jumalaa, heidät on tuomittu köyhyyteen ja nälkiintymiseen. Kuinka kipeästi he tarvitsisivatkaan evankeliumin hyvää sanomaa, joka vapauttaisi heidän sydämensä vankeudesta!"

Intiassa hindut palvovat myös käärmeitä. Äidit kantavat lapsiensa kanssa herkkuja käärmejumalilleen. Intiassa lapset saavat nimensä jonkun hindujumalan mukaan.

von bakro kirjoitti:

Intiassa perheen tyttö elää kotonaan äidin tiukassa valvonnassa ja vanhemmat tai sukulaiset järjestävät tyttöjen avioliiton. Köyhän perheen tyttö joutuu tyytymään huonoon naimakauppaan. Hän saattaa saada itseään paljon vanhemman aviomiehen. Tämän takia Intiassa on paljon nuoria leskivaimoja. Leski ei saa avioitua uudelleen eikä seurustella miesten kanssa. Intialaisten tapojen mukaan kunniallisen vaimon kuului kuolla yhdessä miehensä kanssa. Varsinkin yläkastiin kuuluvat hinduperheet noudattavat näitä vanhoja tapoja, vaikka leskenpoltto on aikoja sitten kielletty lailla. Sulhasen vanhemmat vaativat usein suuria myötäjäisiä morsiammen vanhemmilta, joiden piti dowri-järjestelmän mukaan maksaa suuri summa rahaa sulhasen suvulle naimisiin mentäessä. Rahaa saatetaan odottaa vielä lisää häiden jälkeen siinä vaiheessa, kun nuori vaimo asettuu asumaan miehensä kotiin. Ellei rahaa tule, nuorikkoa voidaan kohdella huonosti, jopa väkivaltaisesti. Intiassa kaikki isät ja äidit säästävät naimisiinmenoa varten. Monet perheet joutuvat ottamaan lainaa myötäjäislahjojen takia. Tämän vuoksi pojan syntymä on perheelle kunnia ja tytön häpeä. Intiassa naisia on vähemmän kuin miehiä.



Toivo Rapeli kertoo kirjassaan "Matkustin Nipponiin" SLEY 1956 Intian Kalkutan matkallaan tapaamastaan maaherra H. C. Mookerjeesta jonka luona Rapeli vieraili, joka kysyi häneltä: "Minkä vaikutelman olette saanut Intiasta?" Lopulta Toivo Rapeli vastasi: "Intia on kaunis maa. Mutta minusta tuntuu, kuin täällä olisi liian paljon ihmisiä. Enkä minä ole missään nähnyt niin paljon sairautta ja kurjuutta kuin täällä."



Hieronymus ja Septuaginta sijoittivat Raamatun Oofirin Intiaan. Kaikki mainitut kauppatavarat ovatkin Intiassa yleisiä. Jo toiselta vuosituhannelta eKr. tunnemme vilkkaan meriliikenteen Intiasta Arabiaan ja Persian lahteen. Lähes 100 km pohjoiseen Bombaystä sijaitsee muinainen satamakaupunki Upara, joka voi olla samaa sanajuurta kuin Oofir.



Jentezen Franklin kertoo kirjassaan "Pelkoa päin, miten elää luottavaisena maailmassa, joka on täynnä pelkoa" (Kuva ja Sana 2010), josta lainaus: "Kun matkustin Intiaan, näin sen kaduilla nälkää näkeviä ihmisiä. Lehmät vaelsivat heidän keskellään. Vesi kohosi kielelleni vain ajatellessani kaikkialla ympärilläni näkemääni lihanpaljoutta. Mutta ihmiset eivät käytä lehmiä ravinnokseen, koska niitä pidetään jumalina. He palvovat eläintä, jonka Jumala on tarkoittanut heidän ravinnokseen. Rotat syövät yli puolet kaikesta Intian tuottamasta viljasta (Amarnath Tewary, "Indian's Poor Urged to 'Eat Rats'", BBCNews.com http://news.bbc.co.uk/2/hi/south_asia/7557107.stm (haku suoritettu 12.8.2009). He eivät tapa rottia, koska myös niitä pidetään jumalina. Koska he eivät palvele elävää Jumalaa, heidät on tuomittu köyhyyteen ja nälkiintymiseen. Kuinka kipeästi he tarvitsisivatkaan evankeliumin hyvää sanomaa, joka vapauttaisi heidän sydämensä vankeudesta!"

Intiassa hindut palvovat myös käärmeitä. Äidit kantavat lapsiensa kanssa herkkuja käärmejumalilleen. Intiassa lapset saavat nimensä jonkun hindujumalan mukaan.

Lue lisää

läksysi lukenu, ja kaikki kiitos siitä, että olet noin pitkälle perehtynyt raamatulliseen liturkiaan ja uskonnoliseeen historiaan ja maantietoo, minun on kuitenkin pakko kysyä: Mikä on se 'salvation' pelastuksen oppi, joka tuntuu ja kuulostaa olevan kaiken kristillisen idealogian keskeisin sanoma. Mistä joku pelastetaan? Ja mikä on sen pelastuksen arvo ja voitto?
Jos ihmisen elämä ja oleminen on selitettävissä vain telogian kautta niin sitten on käynistettävä uusi vakava keskustelu koko elämisen tarkoituksesta.
Tavaij!

von bakro kirjoitti:

Vähän-Aasian Kyriandasta kotoisin ollut kreikkalainen Skylaks on ilmeisesti ollut johtamassa Dareioksen laivastoa, sillä ennen Intian sotaretkeä Persian kuningas lähetti hänet retkikuntineen etsimään Induksen suuta ja tutkimaan sen ja Persian lahden sekä Punaisen meren välistä rannikkoa. Herodotos kirjoittaa matkasta: "Dareioksen ansiosta on tutkittu suuri osa Aasiaa. Hän halusi mm. tietää, missä laskee mereen Indus-virta, joka on Niilin ohella ainoa, jossa on krokotiilejä. Suksi hän lähetti matkaan laivan, jonka miehistön rehellisyyteen hän voi luottaa; heidän joukossaan oli kyriandalainen Skylaks. He lähtivät Kaspatyroksen kaupungista, paktialaisten maasta ja purjehtivat sitten jokea pitkin itään merelle saakka ja sen jälkeen edelleen meren yli länttä kohti. Kolmattakymmentä kuukautta purjehdittuaan he tulivat sille paikalle, josta Egyptin kuningas oli lähettänyt foinikialaiset purjehtimaan Libyan ympäri, mistä jo olen kertonut. Ja kun he olivat päässeet perille, Dareios kukisti intialaiset ja tuli tämän meren herraksi. Ja näin todettiin Aasiakin - itäisempiä osia lukuunottamatta - Libyan tavoin veden ympäröimäksi." Egyptissä oli Dareios kunnostatuttanut Punaisen meren vanhan kanavan, ja juuri tätä tietä Skylaks miehistöineen palasi Välimerelle. Kanavan rannalle Dareios rakennutti neljä muistomerkkiä, joissa oli oersialaisia, susalaisia, babylonialaisia ja egyptiläisiä kirjoituksia. Seuraavassa lainauksessa kirjoituksien sisältöä: "Tässä puhun minä, kuningas Dareios, persialainen. Persiasta käsin valloitin Egyptin. Minun käskystäni kaivettiin tämä kanava Egyptin halki virtaavalta Niililtä merelle, joka alkaa Persiasta. Tämä kanava kaivettiin minun käskyni mukaisesti ja laivat purjehtivat Egyptistä tämän kanavan kautta Persiaan, kuten tahtoni oli."



Silkkitie on muistona myös Kiinan ja Rooman muinaisesta kaupankäynnistä. Arabeja suvaitsemattomat turkkilaiset saivat vallan Välimeren itä-rannikolla Bagdadin kalifin kukistuttua mongolihyökkäykseen. Tällöin katkesivat vanhat aasialais-eurooppalaiset kauppasiteet, joita Italian kauppakaupungit olivat antiikin aikojen jälkeen jatkaneet asioimalla Intiasta ja Kiinasta karavaanitietä (silkkitie) tavaroita tuoneiden arabialaisten kanssa.



Aleksanteri Suuri ulotti sotaretkensä Intiaan 320-luvulla eKr., mutta sen vaikutus jäi merkityksettömäksi. Buddhan opetusten pohjalta todennäköisesti 300-luvulla eKr. kehittynyt buddhalaisuus levisi Intiasta. Buddhalaisuuden merkittävä suosija oli Maurya-dynastiaan kuulunut Asoka, jonka aikana 200-luvulla eKr. henkinen ja aineellinen kulttuuri kohosi huomattaviin saavutuksiin.

Lue lisää

Dareios on toiselta nimeltään raamatussa= (daarijaves) joka on kaaleen kieltä. ja tarkoittaa= tänne menen.

i kirjoitti:

läksysi lukenu, ja kaikki kiitos siitä, että olet noin pitkälle perehtynyt raamatulliseen liturkiaan ja uskonnoliseeen historiaan ja maantietoo, minun on kuitenkin pakko kysyä: Mikä on se 'salvation' pelastuksen oppi, joka tuntuu ja kuulostaa olevan kaiken kristillisen idealogian keskeisin sanoma. Mistä joku pelastetaan? Ja mikä on sen pelastuksen arvo ja voitto?
Jos ihmisen elämä ja oleminen on selitettävissä vain telogian kautta niin sitten on käynistettävä uusi vakava keskustelu koko elämisen tarkoituksesta.
Tavaij!

Lue lisää

Vuonna uskonto, pelastus on ajatus siitä, että osana jumalallinen kaitselmus, Jumala säästää ihmisiä , joko :

1.biologisista kuolemaTarjoamalla heille iankaikkinen elämä ( vrt. tuonpuoleinen elämä) .
2.alkaen hengellinen kuolemaTarjoamalla Jumalan laki, valaistus, ja tuomio.
maailman uskonnot pitävät erilaisia kantoja tapa saavuttaa pelastuksen ja mitä se tarkoittaa .

teologinen tutkimus pelastuksen kutsutaan Soteriologia. Se kattaa keinot, joilla pelastus on suoritettu tai saavutettu , ja sen tulokset . Pelastus voidaan kutsua myös " pelastus " tai "lunastus" synnistä ja sen vaikutuksista .

Jotkut uskonnot väittävät, että pelastus voidaan saavuttaa käyttämällä vain sisempi henkilöresursseja , kuten meditaatio , kertymistä viisauden , askeesi , rituaaleja , tai hyviä tekoja . Muut uskonnot opettavat, että ihmiset voivat pelastua vain armosta myöntää ulkopuolisen henkilön edustaja ( Jumala , Bodhisattva, avatarJne. ) Yksi velvollisuutena on tunnistaa mahdottomuus säästää omaa työtä , ja siksi hyväksyä armoa ehdoitta .

panteistista uskonnot Itä huomioon pelastuksen persoonaton sulautuu Absolute . Sen sijaan kolmen suurimman monoteistisen uskontojen maailman juutalaisuuden , kristinuskon ja islamin - liittää pelastuksen kanssa vapautta orjuudesta synnin ja palauttaa henkilökohtaisen viestinnän luoja . Joitakin perus- eroja näiden monoteistisen uskonnon , kuinka synti on voitettava ihmisten , lennosta Jeesuksen Kristuksen roolia ja hän pelaa pelastukseen , ja mitä suhtautui hänen pitäisi olla.



http://www.salvation-london.com/

vain huomautus kirjoitti:

Dareios on toiselta nimeltään raamatussa= (daarijaves) joka on kaaleen kieltä. ja tarkoittaa= tänne menen.

Pääkaupunki on Ankara ja tarkoittaa suomeksi, tieukka, vaativaa ehdotonta. suomalaiset onkin turkkilaisia Hurraaaaaaaaaaaaa

Ankaralainen kirjoitti:

Pääkaupunki on Ankara ja tarkoittaa suomeksi, tieukka, vaativaa ehdotonta. suomalaiset onkin turkkilaisia Hurraaaaaaaaaaaaa

Mutta jos minä sanon toisin ! Mitä siihen sanot ? Minä ihmettelen vaan, että onko kaikki suomalaiset tuollaisia kuin sinä ? Täysin hölmöjä ! Ikävä kyllä asia ei ole noin kuin sinä kirjoitit !


Ankara
Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ankara

Näkymä Ankaran keskustaan

Ankaran sijainti Turkissa
Koordinaatit: 39°55′38″N, 32°51′52″E
Valtio Turkki
Maakunta Ankaran maakunta
Pinta-ala
– Kaupunki 2 498 km²
Korkeus 850 m
Väkiluku (2007)
– Kaupunki 3 641 931
– Tiheys 1 458 as./km²
Aikavyöhyke UTC 2
– (Kesäaika) UTC 3
Verkkosivusto: www.ankara.bel.tr

Ankara (aiemmalta nimeltään Angora, lat. Ancyra) on Turkin pääkaupunki ja maan toiseksi suurin kaupunki Istanbulin jälkeen. Ankarassa on noin 5 000 000 asukasta ja se sijaitsee Anatolian ylängöllä keskimäärin 850 metriä merenpinnan yläpuolella. 1960- luvulla Ankarassa oli vain n. 650 000 asukasta. Kaupunki on "pessyt kasvojaan" nopeaan tahtiin viime vuosien aikana. Joulukuussa 2008 avattiin esim. uusi kansainvälinen lentokenttä.

Kemal Atatürk, Turkin itsenäisyystaistelun johtaja ja kansallissankari, piti päämajaansa Ankarassa vuodesta 1919. Kun Turkista tuli itsenäinen tasavalta vuonna 1923 Atatürk siirsi maan pääkaupungin Istanbulista Ankaraan suojatakseen sitä ulkomaalaisten valloituksilta. Atatürkin mausoleumi Anıt Kabir on Ankaran tärkeimpiä nähtävyyksiä.

Ankaran muihin nähtävyyksiin kuuluu anatolialaisen kulttuurin museo, joka esittelee alueen menneisyyttä esihistorialliselta ajalta alkaen, Ulusin kaupunginosassa sijaitseva vanha kaupunki, roomalaiset rauniot, Atakule-näköalatorni sekä Ankaran linna.

Ankara on moderni hallintokaupunki, jossa on paljon valtion virastoja ja ulkomaiden lähetystöjä. Ulkomaalaiselle Ankaraan poikkeaminen tarjoaa mielenkiintoisen vastakohdan Turkin rantakohteiden basaaritunnelmiin: Ankarassa tyypillinen ulkomaalainen ei ole turisti vaan työmatkalla oleva virkamies. Suomesta Ankaraan pääsee parhaiten joko lentämällä Münchenin (Lufthansa) tai Istanbulin (THY) kautta.



iyi bir adam okula geri gidin. Bunu size danıştığı anlamıyorum deli olsa ne olur?

von bakro kirjoitti:

Mutta jos minä sanon toisin ! Mitä siihen sanot ? Minä ihmettelen vaan, että onko kaikki suomalaiset tuollaisia kuin sinä ? Täysin hölmöjä ! Ikävä kyllä asia ei ole noin kuin sinä kirjoitit !


Ankara
Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ankara

Näkymä Ankaran keskustaan

Ankaran sijainti Turkissa
Koordinaatit: 39°55′38″N, 32°51′52″E
Valtio Turkki
Maakunta Ankaran maakunta
Pinta-ala
– Kaupunki 2 498 km²
Korkeus 850 m
Väkiluku (2007)
– Kaupunki 3 641 931
– Tiheys 1 458 as./km²
Aikavyöhyke UTC 2
– (Kesäaika) UTC 3
Verkkosivusto: www.ankara.bel.tr

Ankara (aiemmalta nimeltään Angora, lat. Ancyra) on Turkin pääkaupunki ja maan toiseksi suurin kaupunki Istanbulin jälkeen. Ankarassa on noin 5 000 000 asukasta ja se sijaitsee Anatolian ylängöllä keskimäärin 850 metriä merenpinnan yläpuolella. 1960- luvulla Ankarassa oli vain n. 650 000 asukasta. Kaupunki on "pessyt kasvojaan" nopeaan tahtiin viime vuosien aikana. Joulukuussa 2008 avattiin esim. uusi kansainvälinen lentokenttä.

Kemal Atatürk, Turkin itsenäisyystaistelun johtaja ja kansallissankari, piti päämajaansa Ankarassa vuodesta 1919. Kun Turkista tuli itsenäinen tasavalta vuonna 1923 Atatürk siirsi maan pääkaupungin Istanbulista Ankaraan suojatakseen sitä ulkomaalaisten valloituksilta. Atatürkin mausoleumi Anıt Kabir on Ankaran tärkeimpiä nähtävyyksiä.

Ankaran muihin nähtävyyksiin kuuluu anatolialaisen kulttuurin museo, joka esittelee alueen menneisyyttä esihistorialliselta ajalta alkaen, Ulusin kaupunginosassa sijaitseva vanha kaupunki, roomalaiset rauniot, Atakule-näköalatorni sekä Ankaran linna.

Ankara on moderni hallintokaupunki, jossa on paljon valtion virastoja ja ulkomaiden lähetystöjä. Ulkomaalaiselle Ankaraan poikkeaminen tarjoaa mielenkiintoisen vastakohdan Turkin rantakohteiden basaaritunnelmiin: Ankarassa tyypillinen ulkomaalainen ei ole turisti vaan työmatkalla oleva virkamies. Suomesta Ankaraan pääsee parhaiten joko lentämällä Münchenin (Lufthansa) tai Istanbulin (THY) kautta.



iyi bir adam okula geri gidin. Bunu size danıştığı anlamıyorum deli olsa ne olur?

Lue lisää

mitä kirjoittelet. Höpise siellä suljetussa kopissas aivan mitä tahdot itsellesi & itseksesi.

Juuri näin!

von bakro kirjoitti:

Mutta jos minä sanon toisin ! Mitä siihen sanot ? Minä ihmettelen vaan, että onko kaikki suomalaiset tuollaisia kuin sinä ? Täysin hölmöjä ! Ikävä kyllä asia ei ole noin kuin sinä kirjoitit !


Ankara
Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ankara

Näkymä Ankaran keskustaan

Ankaran sijainti Turkissa
Koordinaatit: 39°55′38″N, 32°51′52″E
Valtio Turkki
Maakunta Ankaran maakunta
Pinta-ala
– Kaupunki 2 498 km²
Korkeus 850 m
Väkiluku (2007)
– Kaupunki 3 641 931
– Tiheys 1 458 as./km²
Aikavyöhyke UTC 2
– (Kesäaika) UTC 3
Verkkosivusto: www.ankara.bel.tr

Ankara (aiemmalta nimeltään Angora, lat. Ancyra) on Turkin pääkaupunki ja maan toiseksi suurin kaupunki Istanbulin jälkeen. Ankarassa on noin 5 000 000 asukasta ja se sijaitsee Anatolian ylängöllä keskimäärin 850 metriä merenpinnan yläpuolella. 1960- luvulla Ankarassa oli vain n. 650 000 asukasta. Kaupunki on "pessyt kasvojaan" nopeaan tahtiin viime vuosien aikana. Joulukuussa 2008 avattiin esim. uusi kansainvälinen lentokenttä.

Kemal Atatürk, Turkin itsenäisyystaistelun johtaja ja kansallissankari, piti päämajaansa Ankarassa vuodesta 1919. Kun Turkista tuli itsenäinen tasavalta vuonna 1923 Atatürk siirsi maan pääkaupungin Istanbulista Ankaraan suojatakseen sitä ulkomaalaisten valloituksilta. Atatürkin mausoleumi Anıt Kabir on Ankaran tärkeimpiä nähtävyyksiä.

Ankaran muihin nähtävyyksiin kuuluu anatolialaisen kulttuurin museo, joka esittelee alueen menneisyyttä esihistorialliselta ajalta alkaen, Ulusin kaupunginosassa sijaitseva vanha kaupunki, roomalaiset rauniot, Atakule-näköalatorni sekä Ankaran linna.

Ankara on moderni hallintokaupunki, jossa on paljon valtion virastoja ja ulkomaiden lähetystöjä. Ulkomaalaiselle Ankaraan poikkeaminen tarjoaa mielenkiintoisen vastakohdan Turkin rantakohteiden basaaritunnelmiin: Ankarassa tyypillinen ulkomaalainen ei ole turisti vaan työmatkalla oleva virkamies. Suomesta Ankaraan pääsee parhaiten joko lentämällä Münchenin (Lufthansa) tai Istanbulin (THY) kautta.



iyi bir adam okula geri gidin. Bunu size danıştığı anlamıyorum deli olsa ne olur?

Lue lisää

ei sul näy olevan itelläs mitää tietoo mistää ja se näkyy tuossa kopsauksissasi. jos olis tietoo niin kopsaisit ainakin asiaan liittyvää mut nyt nyo kaikki juttusi on kuin hyttysen ininää