Miten voisin auttaa veljeäni?????

"Nyt on paha olla ja huoli "pikku"veljestäni hän on 17-vuotias ja ollut jo kauan yksinäinen. Äitini soitti ja ensimmäistä kertaa kuulin hädän hänen äänessään. Kaikki ovat meidän perheessä pärjääjiä ja ongelmat myönnetään todella myöhään, jos ollenkaan, siksi siis pelästyin todella paljon. Veljelläni ei ole ollut ystäviä 4 vuoteen, myönsi siis äitini puhelimessa. Luulin että vielä viime kesänä kavereita pyöri jotain kamuja messissä, mutta nyt hän ei soita tai ole aktiivinen eikä kukaan myöskään veljeeni yhteyttä. Totuus iski siis kasvoilleni vihdoin. "

Aika hankala tilanne kyllä täytyy sanoa, tuntuu taas siltä, että tässäkin huomaa sen, miten toisilla on aina niitä kavereita joka paikassa ja miten toiset taas joutuvat elämään jatkuvasti yksinäisyydessä. Monesti näitä vastaavia tilanteita voi esiintyä jopa saman perheen sisällä veljesten keskuudessa, vaikka sitä ei kovinkaan monet välttämättä uskoisi todeksi.

"En siis voi itse vietää kovinkaan paljoa aikaa veljeni kanssa, mutta miten saisin hänet tajuamaan että
elämä on elämisen arvoinen ja saan häneen valettua itseluottamusta ja varmuutta siitä että hän on hyvä tyyppi, johoon kannattaa tutustua. Lisäksi se että hän saisi rohkeutta mennä juttelemaan ihmisille."

Aina kun ei valitettavasti auta edes se, vaikka yrittäisi olla itse miten sosiaalinen tahansa, sillä se kun ei vielä takaa sitä, että muut ihmiset viihtyisivät seurassasi ja se, että myös he tulisivat juttelemaan sinulle. Toisilla ihmisillä kun on sellainen kyky, että he onnistuvat keräämään aina uusia ystäviä joka paikasta, vaikka jopa silloin, vaikkei edes itse menisi muiden juttusille. Toiset sitten taas joutuvat tyytymään jopa lopun ikänsä yksinäiseen ja tylsään elämään, ikävää mutta totta. Tämä on ollut just niin tuttua mun omassa elämässäni.

"Olen myös yrittänyt saada hänet erilaisten harrastusten pariin (hän ei ole koskaan harrastunut joukkueurheilulajeja ja muutenkin harrastukset ovat jääneet.) Veljeni siis sulkeutuu lukio koulupäivän jälkeen himaan koneelle ja nyt koko kesäloma on vierähtänyt yksin himassa. Tuntuu ikävältä ja on kamalaa nähdä yksinäisyyden loistavan hänen kasvoiltaan...."

Tämäkin on just niin kun mun omasta elämästäni, näin mäkin vietin aina kaikki kesät nuorempana ja vietän edelleenkin, nykyään erona vaan se, että käyn töissä. Mutta nuorempana kouluaikoina meni kyllä kaikki kesät ihan vaan kotona ollessa, kun eipä sitä ollut ketään kavereita kenen kanssa olisi voinut aikaa viettää ja yksin taas ei tullut oikein mihinkään koskaan lähdettyä.

Mutta jos nyt jotain neuvoa pitäisi tässä antaa, niin suosittelisin veljeäsi vaikka etsimään niitä kavereita jostain nettipalstoilta, kun niissä on aina helpompi olla oma itsensä ja muutenkin netissä on aina helpompi jutella ihmisille kun tuolla reaalimaailmassa.

Olen itse 19-vuotias mies/poika ja erakkomeiningillä mennyt muutama vuotta, tietyllä tapaa koko elämän. Tosin, nytten vähän tullut sosiaalisia suhteita. Joten tiedän suunnilleen, mitä hänen päässään voisi liikkua.

Se on melkonen umpikuja se yksinäistyminen. Mitä vähemmän on ihmisten kanssa tekemisissä, sitä vaikeampi on heitä tavata. Sitä kokee itsensä hylätyksi ja että kukaan ei välitä. Nuorelle miehelle melkeen riittäisi mukava naishenkilö, jonka kanssa viettää aikaa. Sitä enempää meidän kaltaiset ei oikeastaan tarvita. Siis tarkoitan kumppania tai sen kaltaista. Mutta tietty tästä ei voi lähteä, ensin pitää muut asiat korjata, ennenkuin lähtee tyttöjen kanssa pelleilemään. Tämä kuullostaa vähän... tämmöseltä, tiedäthän, mutta se vaan on semmonen juttu, että nuorelle miehelle on usein paljon kovempi juttu olla ilman kumppania tai edes satunnaista naisen huomiota, kuin nuorelle naiselle.

Mikä on tärkeää muistaa, on se että hän varmaan todella haluaa ystäviä ja seuraa, vaikka hän antaisi päinvastaisia merkkejä. Ei pysty katsomaan silmiin, ei aloita keskusteluita ja kaikilla tavoin vaikuttaa hyvin väliinpitäämättömältä, mutta asia on todennäköisesti päinvastoin, ja se ärsyttää häntä itseäänkin hirveästi, että ei pysty ottamaan kontaktia. Se ylimielisyys liittyy tähän. Joko hän vaan vaikuttaa ylimieliseltä, tai sitten hän tekee sitä saadakseen sellaisen sosiaalisen etulyöntiaseman itselleen, koska on epävarma itsestään. Hän ehkä haluaa olla kovin erikoinen ja persoonallinen, huomionhakuahan se. Nämä tietysti olettamuksia.

Hänen käytöksensä lukeminen ja ymmärtäminen on tärkeää. Ymmärsin, että asut kaukana hänestä, joten vähän vaikea tapailla hänen kanssaan, oletan? Olisi hyvä, jos voisit käydä välillä moikkaamassa ja kävisitte jossain kahdestaan. Siitä on todella suuri apu, mutta yksinäinen tulee helposti hyvin riippuvaiseksi, jos hänelle annetaan huomiota. Eli kun lähdet, hänelle iskee mahdollisesti masennus, mutta kyllä se siitä ohi menee ja pitemmällä tähtäimellä siitä tapailusta on kuitenkin vaan apua. Se, että hän pääsisi avautumaan ja kertomaan murheensa on ehkä kaikista tehokkain juttu, minkä voit tehdä hänen olonsa parantamiseksi. Riippuu tietysti täysin siitä, että miten teidän suhde toimii.

Minä en osaa täysin samaistua 17v veljesi tilanteeseen, mutta kerron miten itse näen asian 25-vuotiaana ja sosiaalisesti hieman rajoittuneena.

Ensinnäkin vanha sanonta: jos ruokit miehen, hän tulee pyytämään sinulta ruokaa seuraavanakin päivänä - jos opetat miehen kalastamaan, olet ansainnut hänen ikuisen kiitollisuutensa.

Jos et voi viettää paljon aikaa veljesi kanssaan, tarkoittaa se, että jos siitä huolimatta tahdot auttaa, täytyy sinun käyttää se mahdollisimman tehokkaasti, mikä on taässä tapauksessa hyvä juttu. Joudut opettamaan kalastamista, koska et kerta kaikkiaan voi ruokkia häntä päivittäin. Miten isä opettaa pojan kalastamaan? - ottamalla tämän mukaansa kalaan! Ovatko sosiaalisen elämän kuviot sinulle paljon selvempiä kuin veljellesi? Onko sinulla tarpeeksi ja tarpeeksi hyviä ja läheisiä kavereita? Jos vastaat tarpeeksi myöntävästi, olet pätevä auttamaan. Jos et, autat parhaiten aloittamalla omista ongelmistasi.

Minä itse haluan oppia sosiaalisia taitoja näkemällä, kokemalla ja muodostamalla oman intuitiivisen käsitykseni. En halua kuulla kolmansien osapuolten kritiikkiä muuta kuin selkeistä virheistä jotka ovat osoitettavissa ja perusteltavissa, enkä etenkään halua turhautuneita saarnoja, koska ihmiset eivät usein ymmärrä omaa toimintaansa niin tarkasti että tunnistaisivat sen tärkeimmät pointit tietoisesti. Siispä se mitä minä eniten suosittelisin, on harjoittaa veljesi nähden omia seuranhankkimistaitojasi tositilanteessa, esim jossain festareilla tai rannalla tai baarissa tai juhlassa jossa ei ole paikalla pelkästään teidän sukuanne - tai missä nyt on sopivaa sanoa jotain tuntemattomille. Esim jos näytät (ja veljesi kuulee mitä sanoja käytät) miten saadaan edes muutamaksi minuutiksi juttuseuraa, olet antanut sekä esimerkin että todisteet siitä että se toimii.

Toisaalta olette eri sukupuolta. Se tarkoittaa että hänen pitäisi nähdä ensisijaisesti miten sinä tutustut toisiin naisiin, koska se miten nainen tutustuu miehiin ei ilmeisistä syistä auta häntä ollenkaan. Sikäli kuin naisten keskinäinen tutustuminen ja miesten keskinäinen tutustuminen eroaa, on oppi jokseenkin erisävyistä kuin voisi toivoa. Toisaalta jos siinä on yhteistä pohjaa, on siinä silti jotain opittavaa, eikä feminiinisempikään näkökulma pahitteeksi varmaan olisi, vaikkei sitä samalla tavalla voisi miesten kesken soveltaa. Tai voihan veljesikin toisaalta sitten käyttää sinulta omaksumaansa pelkästään naisiin tutustumisessa. :D

Entä jos hän haluaakin olla ilman kavereita? Itse olen ollut jo useita vuosia ja aion olla loppuun asti.

Elämä on muutakin kuin ihmissuhteita! Terv: Äpärä lapsi

Jos poika ei opi pitämään puoliaan niin häntä ei ole tehty elämään! Isoksi kasvaminen miehelle tarkoittaa turpaan ottamista ja ns. ystävien pettämäksi tulemista. Tekstistäsi päätellen taisit itse jäädä pahasti vailinaiseksi kasvukaudellasi.

PS: Kuiva ja karu tie on miehen tie, kaikki muu on valmiiksi pedattua muiden edesauttamaa paskaa...

Mitä jos alkaisit seurustelemaan veljes kanssa? Sitten hänen ei tarvii olla niin yksinäinen.