Oman seksuaalisen suuntautumisen sanominen

Ei kannata omaa seksuaalista suuntautumista kertoa jollekin juuri tavatulle. Sehän on ihmisen yksityisasia. Tuttaville voi kertoa. Totuus maailmasta on kuitenkin niin julma että jos ei ole hetero niin omaa seksuaalista suuntautumistaan ei kannata kertoa edes omille kavereille. Monissa tapauksissa jos biseksuaali kertoo ystävällensä olevansa bi, niin silloin ystävä joko jättää biseksuaalin, tai ei ainakaan koskaan voi olla enää hänen kanssaan normaalisti kaverina, vaan suhtautuu häneen aina eri tavalla kuin muihin. Järkevintä oikeasti on pysyä kaapissa. Oman biseksuaalisuuden kertominen samaa sukupuolta oleville kavereille on kuitenkin suvaittavampaa kuin homouden tai lesbouden kertominen. Näin on koska homoja ja lesboja monet heterot pitävät täysin luonnottomina, eivätkä voi puhua heidän kanssaan normaaleja hetero-juttuja hyvännäköisistä muijista tai jätkistä.

mielestäni voi itse päätellä eri tilanteissa ja kyseisestä ihmisestä riippuen, mitä kertoo ja millä tavalla, mutta voi varmasti varautua siihen, ettei ihmiset edelleenkään suhtaudu kovin liberaalisti näihin juttuihin jotka liittyvät seksuaalisen vähemmistön asioihin. Minulle tärkeämpää biseksuaalisuudessa on, miten elän itse asian kanssa kuin se, kenelle kerron. Yleensä en tietenkään tuntemattomille kerro, vai olisiko se hieno keskusteluavaus? Minua painaa ja ottaa päähän koko biseksuaalisuus, minulle se ei ole trendikäs eikä cool juttu, olen 36-vee ja nuorempana pitkässä naissuhteessa ja nyt heteroavioliitossa elävä nainen.
kun googletan netistä en löydä biseksuaalisuudesta mitään oikeaa ASIAA, ei mitään tukea identiteetille. Joku sanoo että biseksuaalisuus ON vain hämmennystä. En ole sitä mieltä. Biseksuaalisuus JOHTAA hämmennykseen, koska se ei kuulu joko-tai kategoriaan. Yleensä ihmiset kallistuvatkin jommalle kummalle puolelle ja riippuen missä suhteessa kulloinkin elävät; joko gay- tai heteroksi. Tavallaan koen biseksuaalisuuden rikkautena, tavallaan riesana koska se varsinkin nuorempana repi minuuttani. Tiedän joillakin olevan sopuratkaisuja että on aviomies ja sen lisäksi seksuaalinen naissuhde. Minulle se kuitenkin merkitsisi yhtä laillla pettämistä kuin jos pettäisin miestäni toisen miehen kanssa. Enkä ole edes varma tekisikö se hyvää mielenterveydelle. TAvallaan on turvallista luoda vain yhtä käytäntöä joko-tai periaatteella. Heterosuhteessa tunnen itseni yksinäiseksi, lesbosuhde taas oli symbioottinen, suorastaan tuskallinen. He ovat kaksi ihmistä joita olen kuitenkin tässä elämässä rakastanut tosissani. Kumpikaan suhde ei ole ollut mitä odotin persoonatasolla eikä toimivuudeltaan. Olen kuitenkin kykenevä rakastumaan sukupuolesta riippumatta. en kuitenkaan missään nimessä kuuluttaisi asiaa naisystävilleni, minulla on monia tärkeitä ystävättäriä, joihinkin heistä koen jotakin seksuaalistakin, mutta pidän sen piilossa heiltä niin kauan kuin ei puhuta ihan sydänystävyydestä, mitä voi olla uusiin ihmisiin jo vaikeampi luoda.