APUA

Minuakin tämä foorumi on auttanut tosi paljon!

Sinun pitää lähteä siitä että arvostat ja rakastat itseäsi niin paljon ettet kiduta enää kroppaasi enempää. Siitä minäkin lähdin. On ihan sama lihooko vähäsen yms.. kunhan elää terveellisesti ja arvostaa kroppaansa niin paljon ettei ahmi ja oksenna. Näillä helteillä elimistö menee oksentamisesta ihan sekaisin ja itsekin muistan vielä pahimmilta bulimia-ajoiltani ne sydämentykytykset jotka kesällä iskivät laksatiivien käytön ja oksentelun seurauksena. Pelkäsin oikeasti jumpassa että sydämeni pettää siihen paikkaan ja minun oli vain pakko istahtaa kun sydän tykytti. Vähänkö oikeasti säikähdin! Kesti kauan saada elimistö toimimaan laksatiivien takia ja nykyään ramppaan hammaslääkärillä tosi tiheään. Yksi hammas on poistettu ja juurihoidossa toinen. Kariesta ihan hulluna ja reikiä 7 joista osa jo paikattu! Heräsin sitten viime vuonna siihen että en voi enää elää samalla tavalla kuin viime vuodet ja nyt mennään samalla linjalla kuin sinä. Sinnitellään ja välillä sorrutaan. Mutta onneksi parempaan suuntaan on menty. En usko bulimiassa siihen että pystyy kerrasta lopettamaan oksentamisen vaan kyllä välillä tulee takapakkia. En tiedä opinko suhtautumaan ikinä enää ruokaan ja kroppaani terveellä tavalla. Mutta pääasia on etten oksenna ja olen ainakin näennäisesti tasapainossa.

Itsekin viime lauantaina menin ahmimaan. Vanhasta tottumuksesta söin jäätelöä litran ja kaikkea muutakin. Noh, sitten iski se tuttu ahdistus jonka olisin saanut purettua oksentamalla edes joksikin aikaa. En oksentanut ja pakotin itseni lopettamaan syömisen siihen paikkaan. Olin loppuillan ahdistunut, itseviha vyöryi niskaan oikein kunnolla ja itsekontrollin menetys otti niin päähän mutta loppupeleissä jos olisin oksentanut, en tiedä olisiko vanha linja taas lähtenyt päälle. Olen ollut tosi tarkka painoni kanssa aiemmin ja tänä kesänä on tullut grillattua monta monituista kertaa. Aiemmin en ikinä osallistunut mihinkään tuommoisiin ruoan ympärillä pyöriviin illanviettoihin koska ne johtivat oksentamiseen. Saatoin mennä grillaamaan ja sanoa että söin juuri etten nyt voi syödä ja istuin vaan ja katselin kun muut syö. Se oli toinen vaihtoehto. Syöminen tuollaisissa tilanteissa johti aina oksentamiseen. Nyt yritän ajatella että nautin vain elämästä. Ollessani bulimikko en ikinä voinut nauttia tuollaisista tilanteista, vaan stressasin hulluna. Nyt oikeasti minulla on rento ja hyvä fiilis. Nautin elämästä, liikunnasta ja yritän vain syödä terveellisesti. Jos syön liikaa niin siihen ei maailma kaadu. Se on vapauttava tunne kun lopettaa liian kontrollin.

Yritän vaan hyväksyä oman epätäydellisyyteni ja hyväksyä itseni sellaisena kuin olen. Vieläkin liikaa annan ulkonäön määrittää itsetuntoani ja masennun kiloista mutta toisaalta osaan jo luetella itsestäni hyviäkin asioita. Enää en näe vain ne viat peilissä ja muutenkin. Noiden ahmimiskohtauksien tullessa kannattaa lähteä kotoa niin nopeasti kun vaan pystyy ja keksiä muuta tekemistä. Jos jumittuu kotiin ruokavuoren kanssa ja jos ne tutut ahmimis/oksentamisajatukset alkaa jo vyöryä päälle, ollaan jo menossa huonolle tielle. Aina kun lähtee johonkin, saa uusia ajatuksia. Itsellä myös kuntosaliharrastus on auttanut koska kun haluaa lihasta, saa myös syödäkin. Sillä saan paikattua välillä huonoa omatuntoa.

Mutta tsemppiä ja nyt vaan lopetat sen ahmimisen ja oksentamisen. Sinä pystyt hallitsemaan itseäsi kun et anna niille piinaaville ajatuksille liikaa sijaa ja muistat aina mitä olet jo saavuttanut ja miten aiemmin olet selviytynyt samanlaisista tilanteista.