Tapahtuipa äskettäin jotain..
Työkaverinani on eräs mies, minua varmaan 15 vuotta vanhempi. Olen aina tuntenut häntä kohtaan vastenmielisyyttä, ensinnäkin sen takia, että hän kovasti tuntuu tuijottavan minua ja hakeutuu aina seuraani vaikkei tarvitsisi, juttelee turhaa ja utelee minulta asioita, jotka eivät hänelle edes kuulu ja kaikin tavoin osoittaa olevansa kiinnostunut minusta. Myöskin jokin hänen olemuksessaan etoo, hän ei tosissaan ole komeimmasta päästä, vaikken kovin pinnallisena ole itseäni koskaan pitänyt. Hän ei tuoksusta päätellen käy kovin usein suihkussa, hiukset sojottavat rasvaisina miten sattuu ja parta leikkaamatta usein, eli sellainen huolimaton, likainen olemus hänellä. Nämä kaikki ovat minussa aiheuttaneet vastenmielisyyttä ja olen tähän asti aina kokenut miehen lähelle tulon ahdistavana ja etovana.
Tuossa viikko sitten tapahtui pikkupikku käänne: Näin unta tästä miehestä, sellaista unta, etten ole eläissäni kuvitellutkaan, jossa olin todella voimakkaasti rakastunut tähän mieheen. Se rakkauden tunne oli jotain niin hienoa, että melkein purskahdin itkuun kun heräsin ja tajusin että se olikin unta ja olenkin yksin oikeassa elämässäni enkä ole koskaan rakastanut ketään tuolla tavalla (olen ollut pitkään yksin). Tokkurassa nousin sängystä sitten töihin lähtöä varten ja olin pitkän aikaa kuin puulla päähän lyötynä, mutta vieläkin pyörrytti se tunne minkä sain unessa.
Työpaikalleni mentäessä näin sitten tietysti heti ensimmäisenä tämän miehen.... .................... ......................... ..................... Minä vain jäin toljottamaan häntä!! En pystynyt ollenkaan hillitsemään itseäni, käyttäydyin kuin mikäkin epävarma teini (olen kuitenkin pian 3-kymppinen nainen), kun hän tuli normaaliin tapaansa heittämään vitsiä minulle ja ennen niin sutjakkaana ja liukaskielisenä naisena olinkin yhtäkkiä änkyttävä ja ujosteleva epävarma mumisija ja varmaan naamastanikin paloauton värinen. Ei siinä mitään, kait sain pidettyä kuitenkin suht matalaa profiilia, ja hän lähti siitä sitten. Nyt olen viikon verran aina hermostunut hänen lähettyvillään, ja olen alkanut huomata, että katselen jatkuvasti käytävälle päin, näkyykö häntä. Ja jos häntä ei ole puoleen tuntiin näkynyt työpisteelläni, alan jo ihmetellä miksi häntä ei kuulu. Odotan häntä, ja tänään kun hän ei tullutkaan töihin, olin hyvin pettynyt. En malta odottaa maanantaita, että pääsen taas töihin. Yhtäkkiä hänen vitsinsä ei olekaan enää niin tyhmiä vaan jopa nauran hänen jutuilleen oikeasti ja mitä nyt pienistä ulkonäköseikoista vaikka haiskahtaakin välillä. Tajusin, että taidan pikkuhiljaa alkaa ihastua häneen! :-D Ihan uskomaton tunne, että joku pelkkä uni vain saa mieleni näin kääntymään. Tai sitten olen vain ollut yksin liian pitkään. Hih, mutta ainakin piristävä viikko ollut! =)
Työkaverinani on eräs mies, minua varmaan 15 vuotta vanhempi. Olen aina tuntenut häntä kohtaan vastenmielisyyttä, ensinnäkin sen takia, että hän kovasti tuntuu tuijottavan minua ja hakeutuu aina seuraani vaikkei tarvitsisi, juttelee turhaa ja utelee minulta asioita, jotka eivät hänelle edes kuulu ja kaikin tavoin osoittaa olevansa kiinnostunut minusta. Myöskin jokin hänen olemuksessaan etoo, hän ei tosissaan ole komeimmasta päästä, vaikken kovin pinnallisena ole itseäni koskaan pitänyt. Hän ei tuoksusta päätellen käy kovin usein suihkussa, hiukset sojottavat rasvaisina miten sattuu ja parta leikkaamatta usein, eli sellainen huolimaton, likainen olemus hänellä. Nämä kaikki ovat minussa aiheuttaneet vastenmielisyyttä ja olen tähän asti aina kokenut miehen lähelle tulon ahdistavana ja etovana.
Tuossa viikko sitten tapahtui pikkupikku käänne: Näin unta tästä miehestä, sellaista unta, etten ole eläissäni kuvitellutkaan, jossa olin todella voimakkaasti rakastunut tähän mieheen. Se rakkauden tunne oli jotain niin hienoa, että melkein purskahdin itkuun kun heräsin ja tajusin että se olikin unta ja olenkin yksin oikeassa elämässäni enkä ole koskaan rakastanut ketään tuolla tavalla (olen ollut pitkään yksin). Tokkurassa nousin sängystä sitten töihin lähtöä varten ja olin pitkän aikaa kuin puulla päähän lyötynä, mutta vieläkin pyörrytti se tunne minkä sain unessa.
Työpaikalleni mentäessä näin sitten tietysti heti ensimmäisenä tämän miehen.... .................... ......................... ..................... Minä vain jäin toljottamaan häntä!! En pystynyt ollenkaan hillitsemään itseäni, käyttäydyin kuin mikäkin epävarma teini (olen kuitenkin pian 3-kymppinen nainen), kun hän tuli normaaliin tapaansa heittämään vitsiä minulle ja ennen niin sutjakkaana ja liukaskielisenä naisena olinkin yhtäkkiä änkyttävä ja ujosteleva epävarma mumisija ja varmaan naamastanikin paloauton värinen. Ei siinä mitään, kait sain pidettyä kuitenkin suht matalaa profiilia, ja hän lähti siitä sitten. Nyt olen viikon verran aina hermostunut hänen lähettyvillään, ja olen alkanut huomata, että katselen jatkuvasti käytävälle päin, näkyykö häntä. Ja jos häntä ei ole puoleen tuntiin näkynyt työpisteelläni, alan jo ihmetellä miksi häntä ei kuulu. Odotan häntä, ja tänään kun hän ei tullutkaan töihin, olin hyvin pettynyt. En malta odottaa maanantaita, että pääsen taas töihin. Yhtäkkiä hänen vitsinsä ei olekaan enää niin tyhmiä vaan jopa nauran hänen jutuilleen oikeasti ja mitä nyt pienistä ulkonäköseikoista vaikka haiskahtaakin välillä. Tajusin, että taidan pikkuhiljaa alkaa ihastua häneen! :-D Ihan uskomaton tunne, että joku pelkkä uni vain saa mieleni näin kääntymään. Tai sitten olen vain ollut yksin liian pitkään. Hih, mutta ainakin piristävä viikko ollut! =)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.