Treffipalstoilla miehet etsivät Barbie-unelmaa. Entäs sitten, kun tarjolla olisi vähän ylipainoinen, lääkkeitä syövä mutta siltikin vähän ailahtelevainen nainen.
Mä olen ihana (oikeasti), keskustelutaitoinen, seksistä nauttiva nainen. Työpaikka on ja talous kunnossa.
Siitä huolimatta, ei taida olla paljon mahdollisuuksia markkinoilla :(
Jossakin vaiheessa sairauskin varmaan näkyy hyvästä hoitotasapainosta huolimatta
Mä olen KATKERA.
Hyvän suhteen löytyminen on terveillekin vaikeaa. Pitäisi kai jättää lääkkeet pois, jotta pääsisi hypomaniaan ja sitten ei olisikaan enää turhia estoja matkan varrella. Mutta siitäkin kai tulee vain morkkis. Ja lopulta se sairaus kuitenkin taas tulee esiin.
Mä olen H-TIN KATKERA.
Se ainoa, joka tässä sairaudessa olisi positiivista (luovuus ja energisyys) kielletään lääkärien toimesta. Lääkitys pitää olla sellainen, että pysyy rauhallisena. Elämä on kuin verkossa sätkisi.
Mä olen ihana (oikeasti), keskustelutaitoinen, seksistä nauttiva nainen. Työpaikka on ja talous kunnossa.
Siitä huolimatta, ei taida olla paljon mahdollisuuksia markkinoilla :(
Jossakin vaiheessa sairauskin varmaan näkyy hyvästä hoitotasapainosta huolimatta
Mä olen KATKERA.
Hyvän suhteen löytyminen on terveillekin vaikeaa. Pitäisi kai jättää lääkkeet pois, jotta pääsisi hypomaniaan ja sitten ei olisikaan enää turhia estoja matkan varrella. Mutta siitäkin kai tulee vain morkkis. Ja lopulta se sairaus kuitenkin taas tulee esiin.
Mä olen H-TIN KATKERA.
Se ainoa, joka tässä sairaudessa olisi positiivista (luovuus ja energisyys) kielletään lääkärien toimesta. Lääkitys pitää olla sellainen, että pysyy rauhallisena. Elämä on kuin verkossa sätkisi.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Älä ny kokonaan heitä kirvestä kaivoon:) Kyllä säkin vielä jonkun löydät, vaikka mut;)
ei millään pahalla,mutta kerran moiseen tapaukseen sattunut(siis ihastuminen kaksisuuntaisen mielialahäiriön omaavaan henkilöön)
eikä mielellään kyllä toista kertaa(en taida itsekkään mielenterveyden a1-luokkaa?)
mutta kyllä ihmisen kanssa voi olla erittäin vaikea pitemmän päälle tulla toimeen tai saada edes hyvä suhde jos toisella on vaikka kaksisuuntainen mielialahäririö,tai muuten vaan ailahtelevainen luonne,riippuu toki toisen kyvystä olla sympaattinen yms ja jos tietysti tykkää ;)
ihmiset on tänä päivänä aika kranttuja ja siltikään suhteet ei kestä,ei ihmiset välitä toisista,hetken huumaa
aika pieni marginaali varsinkin treffipalstoilla vissiin on menekkiä
pitää olla kaunis,komea ,varakas yms yms niin joo ja pitkä :)
mutta välillä samoja ajatuksia kuin sinulla (ketjun aloittaja) valitettavasti on
hmm..eks naiset oo ailahtelevaisia ilman mielenterveyshäiriöitäkin? :)
ei ole kellään, koska ihmisten vaatimustasot ja vaihtamisen utelias halu on suuri; jos kuitenkin toi olis parempi, vaihtelevampi, urassa tai edustuksessa parempi. Toisinaan ihmissuhdepuntarit ovat kuin autokauppaa: jos sijoitan tähän, sen myyntiarvo on vain Y ja tai jopa X.
Ulkonäkö on aina plussaa. Sairaudet miinusta. Niinhän se on. Toisaalta on ihmisiä, joita sairaudet kiinnostavat - ehkä säälistä tai omasta uteliaasta ylimielisyydestä. Helppoa ei siis ole. Ihminen on ihmissuhteissa jo pienenä oppinut Weberin vaihdon idean. Kaikki on tavallaan sijoitusta johonkin tulevaan tai sitten vain hetken kaikki hyöty irti -meininkiä.
Katkeruus tosin on ymmärrettävää, toisaalta se karkottaa loputkin kosijat matkoihinsa. Nykyajan ihminen ei näytä (jos on koskaan) jaksanut katkeruuden kanssa vuorovaikutella. Mutta sinulla on talous, seksi kiinnostaa ja olet selvästikin innoissasi - nämä ovat plussia, mielestäni. Jos saat ne näkyviin, ehkä kala käy koukkuun.
Sairaudet ovat pelottavia, olleet aina ihmisille. Kun ihminen sairastuu syöpään, kaikki ajattelevat, että ei sitä viitsi nyt häiritä. Antaa sairastaa rauhassa. Sairaudet pelottavat, sairauksilla ratsastetaan tarinoissa, jotka menevät yli ja monien ihmisten pelko superkasvaa. Sairaudet myyvät. Sairaudet kiehtovat. Ja etovat. Säälin tunne on monilla päällimmäisin.
Luovuus ei ole minusta hypomanian kanssa tangeeraava: luovuus on jokapäiväisten ongelmien (työ, arki) ratkomista eikä lääkitys sitä vie sinulta pois. Älä siis huoli. Itse nautin tasaisuudesta. En kaipaa manioita. Ylipäätään: ajat sitten lopetin kaipaamisen. Olen kuin koira: elän tässä, teen vain nämä asiat, jotka tässä ovat edessäni ja vältän muistelemista aikoja ennen sairastumista tai huolestumista siitä, mitä suurempia ongelmia tuleva tuo tullessaan.
Olen hyväksynyt tosiasiat: mieleltään sairastunut, ailahtelevainen ja epätasapainoinen ihminen on huono myyntituote ihmissuhdemarkkinoilla. Barbie on ehkä muovia, mutta se ei ole sairas ja sen näennäiskauneudella on muuta arvoa ihmisille. Ihmiset hamuavat helppoutta. Elämä ei sitä kuitenkaan ole, joten ihmiset juoksevat illuusioiden perässä. Joskus oli unelma. Sitten sitä ei ole. Kuten Rooman valtakunnan demokratia. Näennäisunta.
Katkeruus jäytää kuin syöpä. Se tuhoaa kaikki toimivat ihmissuhteet, kuka nyt katkeran kaveria tahtoo olla. Se syövyttää kantajansa ja koko ympäristön. Johtaa ennenaikaiseen hautaan. Katkeruus on myrkkyä sisällä. Kirjoitan sinulle aloittaja kaikella hyvyydellä tätä, ja jotenkin ymmärrän sinua. Oletko nähnyt katkeria pahansuopaisia vanhoha akkoja? Tahdotko itse olla joskus sellainen?
En halua olla katkera vanha akka. Nämä ovat niitä päiviä, kun turhautuminen saa vallan ja valuu reunojen yli.
G-Force on kyllä oikeassa luovuuden suhteen. En ole aikoihin ajatellut sitä niin... mutta olen hyvä ratkaisemaan uusilla tavoilla ongelmia töissä ja muuallakin. Kaipaan silti niitä huikeita uusia visioita, jotka aikaansaavat monenlaista kauneutta käsillä. Tosin, yleensä käy niin, että ajatus on loistava ja suunnitelma vielä parempi, mutta tekeminen jää kesken :/
Löytyyhän noita miehiä, jotka ihastuvat. Ovat yleensä sellaisia, jotka opin tuntemaan esim. töissä ihan muissa merkeissä. Tutustumisen jälkeen huomaavat, että olen ihana ihminen. Eivät olisi siis ihastuneet ensinäkemältä. Ongelma tässä on se, että kaikki ovat naimisissa... En halua toiseksi naiseksi.
Sitten kun vapailla markkinoilla haluaisi oikeasti tutustua potentiaalisiin miesystäviin, etusijalla on kauneus, hoikkuus ja turhanpäiväinen nauraminen. Ei pääse edes tutustumaan. Saati syventämään suhdetta niin, että uskaltaisi kertoa sairaudestaan. Edelleenkin, hoitotasapaino on hyvä ja muutenkin sairastan tätä lievempää versiota.
Olo taitaa taas valua masennukseen. Teppanakin taitaa asua toisella puolen Suomea.
No en minä ihan toisella laidalla asu vaikka mistä kattosit:) Aika lähella puoliväliä Oulun seudulla. Entä ite!?
Kun nyt edes juttuseuraa saisi.
ei se kannata
Joo, olenmyös katkera. En etsi kumppania. Haluaisin vain elämän. Jaolen menettänyt kaiken- Ei näytä siltä että olisi toivoa. ei todellakaan.