Abortista

Teetätin abortin viime syksyllä. Ekaa kertaa.. Ei varsin mukava kokemus, mutta en kadu päätöstäni. En ollut valmis, eikä elämäntilanteessani ollu sopiva aika saada lasta.
Olin 9 vkoa raskaana, ko tein abortin.

Abortti on kyl vakava asia, ei ole leikkimisen asia. Siinä tilanteessa pitää punnita tarkkaan eri asioita, järkevällä ja tunteellakin. Miksi tein abortin, oli syinä: Koulu oli kesken, en ollut valmis äidiksi, mulla oli tavoitteita uran parissa, enkä olisi halunnut kasvattaa lastani tällaisessä ympäristössä, missä asustelen nykyään, jossa on pieni kämppä ja elän opiskelurahalla.

Itse olen 20 vee.

Jätkäkaveri tuki asiasta sataprosenttisesti. Oli jopa mukana toimenpiteessä. Olen kyl kiitollinen jätkäkaverilleni, josta sain suurta tukea. Ilman häntä olisin ihan maassa tai missä tilanteessa olisinkin, en tie.

Ja mikä on tärkeintä tästä, on OSATTAVA/PYSTYTTÄVÄ KESKUSTELLA/PUHUA ASIASTA. Itse keskustelin useasti jätkäkaverini kanssa asiasta. Nykyäänkin joskus tulee mainittua, millainen meijän lapsi olisi ollut ja jne.. Tuntemuksistaki o hyvä puhua. Sillä tavalla toivuin. :)

KYllä mä tulevaisuudessa hankin lapsia, mutta sit ko o sopiva aika. :)

Haluaisin mielelläni kuulla myös raskaaksi tulleiden tyttöjen/naisten poika/miesystävien kokemuksista. Tuliko abortti molmpien mieleen, vai oliko vain toinen parikunnasta abortin kannalla? Olisiko abortti tullut kysymykseenkään? Miltä tuntui keskeyttää raskaus, jota ei välttämättä olisi halunnut keskeyttää? (Edellä vain esimerkkikysymyksiä.)

mielestäni ihmiselämä on niin arvokas asia, ettei siihen pitäisi puuttua kevyin perustein. sikiössä on kaikki rakennusaineet kehittyä lapseksi. uskon, että ihmisellä on sielu, mutta ei voi tietää, koska ihminen sielunsa saa. uskon, että jumala antaa ihmiselle elämän eikä kenenkään elämää pidä sen takia lopettaa.

on tilanteita, joissa raskauden jatkuminen ei ole kenenkään edun mukaista. on myös tilanteita joista en pysty sanomaan mitä pitäisi tehdä. kuten raskauden alkaminen raiskauksesta tai kehitysvammainen raskaana oleva nainen. mielestäni abortti on hyväksyttävää, jos äidin terveys on vakavasti uhattuna tai sikiö on elin kelvoton tai vaikeasti vammainen. monet saavat lapsia opiskelun ohessa tai ilman vakinaista työtä. vaikka tilanne olisikin vakaa lapsen tulolle niin mistä sitä koskaan voi tietää mitä tapahtuu. aina voi jäädä työttömäksi tai sairastua vakavasti. mielestäni myös yli 19-vuotias pystyy huolehtimaan lapsesta jos itse haluaa. on parempi, että alle 19-vuotiaat äidit kasvattavat lapsensa yhteiskunnan tuella kuin tekevät abortin. mielestäni toisen ihmisen suojeleminen on niin tärkeää.

monet abortin tekijät ovat olleet huolimattomia ehkäisyn suhteen ja silloin abortti on pakenemista vastuusta. jos saa aikaan raskauden niin vastuullista olisi huolehtia siitä lapsesta, jonka elämän on itse aiheuttanut. uskon, että jokaiselle naiselle yllätys raskaus on kova paikka. on varmasti raskasta päättää raskauden jatkumisesta.

jokaisella ihmisellä on omanlaisensa moraali käsitys. mikä on oikein ja mikä väärin. varmasti ympäristö muokkaa jokaisen moraalia. lapsuuden kodista opitut tavat ja asenteet sekä elämässä vastaan tulleet kokemukset. paljon vaikuttaa myös uskooko jumalaan ja minkälainen jumala on. jos ei usko minkäänlaiseen jumalaan niin ei välttämättä pelkää mitä kuoleman jälkeen vastaan tulee.

päätökseen tekeekö abortin vaikuttaa myös ympärisön asenne ja mihin ratkaisuun tuetaan. jotkut naiset ehkä ovat luonnostaan enemmän äiti tyyppejä ja hyväksyvät raskauden helpommin kuin toiset. itse olen miettinyt, että kun tekee abortin ja saa myöhemmin lapsia niin eikö tule mieleen, että yksi lapsistani kuoli kun oli tulossa väärään aikaan ja nämä toiset saavat elää.

tässä on mietteitäni ja mielipiteitä. toivottavasti kukaan ei loukkaannu abortti kielteisistä ajatuksistani.

Lueppas viestejä...eiköhän pelkästään niistä tule ne mielipiteet esille.puolesta ja vastaa.