Äh tuntuu niin vaikealta se ajatus että ei saa koiralle sanoa heippa ja moikka kun tulee ja lähtee kotoa. Olenko liian tunteikas? Jotenkin tuntuu ikävältä että kun tulee kotiin monen tunnin jälkeen ja koira iloisesti tulee vastaan häntä heiluen niin ei saisi koiraa mitenkään noteerata n.5-10 minuuttiin vai oliks se jopa vartti.
En omista vielä koiraa mutta eroahdistusta en sille missään nimessä haluaisi joten pakko kai noin on tehdä. Tuntuu vaan ilkeeltä tuo ajatus.. no ehkä koira ei ajattele samalla tavalla.. ? (En missään nimessä halua inhimillistää koiraa joten sanokaapas jos niin olen tekemässä) Koira tottuu tuohon menetelmään että ensin ihminen laittaa takin naulakkoon ja vie laukut sun muut paikallaan ja sitten vasta morjestetaan? Mielipiteitä tästä? Vinkkejä tai linkkejä?
En omista vielä koiraa mutta eroahdistusta en sille missään nimessä haluaisi joten pakko kai noin on tehdä. Tuntuu vaan ilkeeltä tuo ajatus.. no ehkä koira ei ajattele samalla tavalla.. ? (En missään nimessä halua inhimillistää koiraa joten sanokaapas jos niin olen tekemässä) Koira tottuu tuohon menetelmään että ensin ihminen laittaa takin naulakkoon ja vie laukut sun muut paikallaan ja sitten vasta morjestetaan? Mielipiteitä tästä? Vinkkejä tai linkkejä?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Riippuu koirasi luonteesta sekä itsestäsi mikä toimii missäkin kodissa. Meillä tervehditään koirat kotiin saavuttaessa ja pois lähdettäessä, eivät riehaannu tms. Tietävät, että aha, nyt saadaan jäädä rauhassa nukkumaan ja että aha, nyt sinä tulit ja kohta touhutaan.
Ei kaikki koirat hypi ja repeä liitoksistaan, jos niille opettaa selkeästi ja johdonmukaisesti, että nyt minä tulen, nyt minä mene ja se on ihan normaalia.
kun tullaan eikä siinä ole mitään ongelmaa. Onhan se nyt koira iloinen kun omistaja palaa, olisi julmaa olla huomioimatta. Eikä ole mitään ongelmia minkään kanssa.
Ja meillä kyllä koirat pääsee pissalle HETI kun herätään aamulla. Ite käyn yömyöhään vielä, olispas julmaa koiraa kohtaan, että pinnistele nyt siinä vielä, kun minä juon rauhassa kahvit! Tuollainen ei ainakaan opeta koiralle mitään, pieni vaiva käyttää koira pissalla heti.
Tuskin sitä kelloa kannattaa vilkuilla ja odottaa täsmälleen 15 minuuttia...
Sen sijaan ei kyllä kannata opettaa koiraa siihenkään, että se saa VÄLITTÖMÄSTI kaiken huomiosi heti kun ovi aukeaa. Tuo vaatteet naulakkoon yms. perusrutiinit ennen koiran huomioimista on ihan OK.
PS. Sama pätee moneen muuhunkin. Eli älä anna koiran oppia siihen, että viet sen ulos HETI kun nouset ylös sängystä aamulla - laita kahvit ensin tms. Ja sisään tullessa älä päästä sitä irti hihnasta HETI kun avaat kotioven - ensin taas takki pois ja koira istuu sen aikaa.
Mutta sen kellon siis voit jättää pois ;-) Toimi koiran ehdoilla, siten, että se saa huomiota tai pääsee johonkin heti kun se on rauhallinen - kestää se sitten sekunnin tai viisi minuuttia.
Meidän koira on tottunu pärjään kotona yksikseen vaikka kahdeksan tuntia putkeen. Se tietää, että me kumminkin aina palataan takas jossain vaiheessa. Ja mää ainakin rapsutan ja tervehdin koiraa heti kun tuun sisällä, ennen kun teen mitään muuta. Kun oon saanu välissä tollaset mainitsemas asias järjestykseen (joissa menee varmaan minuutti), jatkan koiran hellimistä :-)
Ole onnellinen. Entä jos olisitkin saanut sellaisen yksilön jolla on voimakas taipumus eroahdistukseen ja joka on em. tilanteissa ylivilkas ja hallitsematon.
Koiran tai parin kokemuksella ei kannata vielä olla varma ja yleistää kaikkea... ;-)
Itse en tullessani kiinnitä huomiota koiriini heti. Ne tietävät kyllä, että se huomiokin tulee, kunhan olen saanu´t ostokset keittiöön, muksut sisälle, ja vaatteeni pois, noin niin kuin suurinpiirtein:) Ihan käytännön syistä, Aina olen niin toiminut, mutta kyse on kyllä lyhyemmistä asjoista kuin vartti. Ihan minuuteista. Yleisimmin koirat istuvat kuistilla odottamassa tervehtimistä, ihan siksi, että riski jalkoihin jäämiseen on suuri. Varsinaisesti en ole koskaan niitä siihen "opettanut", vaan tapa on siirtynyt aina vanhalta koiralta pennulle.
Lähtiessäni sanon kyllä aina ne heipat, ei se aiheuta mitään koirille. Tai kyllä ne taitavat silloin kun sanon heippa tietää, että olen kauemman aikaa pois, kuin pelkän postilaatikkoreissun:) En näe mitään ongelmia, vaikka en ole asiasta arjessani isoa ongelmaa tehnytkään. Hyvin pitkälti jo vuosia olen mennyt fiilisten pohjalta, toki noi teoriat ovat hyviä, mutta niitä pitää osata jokaisen soveltaa juuri oman koiran ja perheen tarpeisiin. Jo pelkällä maalaisjärjellä pääsee pitkälle. Jos taas jokin menee vikaan, niin mietitään tarkemmin asioita. Kaikki vaan ei ole niin vaikeaa. Tosin meillä on jo niin pitkä koirallinen historia, että moni asia tulee jo selkäydintasolta, eli joskus se on jostain opittu ja omaksuttu, ja sitten vaan jäänyt tavaksi ja tottumukseksi.
Meillä on yksi koira, jolla on jonkinlaista eroahdistusongelmaa ollut pentuna. Se poistui ihan sillä, että opettelimme sen yksinolon hitaammin ja tarkemmin. Siis koira opetettiin olemaan kotona yksin ilman sitä toista koiraakin :) Häkissä oloa opeteltiin, se oli tälle koiralle kauhistus, pelkästään siis se, että se ei päässytkään pois aina halutessaan. Tuokin ongelma meni ohi sillä, että koira laitettiin häkkiinsä väsyneenä, ja pitkän putken avulla pudoteltiin sille raksuja sinne. Ja heti, kun se rauhoittui, niin ovi auki, mutta jatkoimme raksujen pudottelua. Lopulta koira meni sinne vapaaehtoisesti, ja rauhoittui lepäämään.
Kun se sen hoksasi, loppui muukin lahkeessa pyöriminen. Ja normaalein käytännöin taas sitten päästiin helppoon arkeen.
Koirat ovat yksilöitä. Jos satut saamaan suhteellisen helpon koiran, ei tuollaisiin pakonomaisiin rituaaleihin ole tarvetta. Vähän vaikeammankin koiran pystyy kouluttamaan niin, että sen kanssa tulee oikein kivasti toimeen. Eli silloinkaan ei ole tarvetta näytelmille (ennen kuin joku pillastuu, esitykselle, ettei huomaa koiraa). Mutta jos satut saamaan oikein hankalan ja päsmäröivän koiran, etkä muuten sen kanssa pärjää, niin silloin tuommoistakin voi koittaa. Tosin silloin pitää kysyä, onko rotuvalinta ollut oikea tai oletko kasvattajan kanssa puhunut riittävästi etukäteen, jotta sinulle on valikoitu oikea yksilö pentueesta.
Meillä on ollut kilttiä ja pomottavampaa koiraa. Jokainen on ihan normaalilla koulutuksella saatu yhteistyökykyiseksi, esityksiä tai johtajanelkeitä ei ole ihmeemmin tarvittu. Ja meillä koirille sanotaan heipat ja tervehditään saavuttaessa ihan kuten tehtäisiin kotiin jäävälle tai siellä odottavalle ihmiselle. Siellä kun odottaa kuitenkin eläviä olentoja, vaikkeivät ihmisiä olekaan, niin miksipä niitä odotuttamaan, että arvoisille omistajille sattuu muistumaan mieleen koirankin olemassaolo. Meillä eletään ihan normaalia elämää koirien kanssa. Joskus on pakko laskea painava kantamus ensin käsistä, joskus on kiire hotellihelpotukseen, joskus taas on oikein hyvin mahdollisuus tervehtiä koiraa ihan ekaksi. Ja kun koirien, perheenjäsentemme, näkeminen on meille ilo, niin miksi niillekään muuta väittämään.
Joku kirjoitti, että koiraa ei pitäisi viedä ulos aamulla ekaksi. Useimmat todennäköisesti eivät viekään. Mutta jos sinulla on mahdollisuus viedä koira heti ulos, niin vaikka muuten haluaisit pitää jotain aikarajoja (ei heti sitä tai tätä), ulos veisin mahdollisimman nopeasti. Pissanhätä koirallekin kerkiää yön aikana tulla, joten koulutuksellinen arvo vähän hukkuu siihen, että koira joutuu pidättelemään vielä kahvinkeittoteatterisi ajan. Kyllä koira siihen oppii, ihan varmalla joku kohta sanoo, että "meillä viedään vasta tunnin päästä ja hyvin pärjäävät". Mutta itselläkin varmaan olisi myrtsi mieliala, jos joku vaatisi sinua odottamaan ennen ensimmäistä aamuistuntoasi vain, jotta hän saa aamulehtensä luettua ja samalla opetettua sinulle tapoja.
koirat pissalle heti. Miksi ei vietäs? Mitä järkeä on antaa toisen hädissään odotuttaa?
miksi vietäis? Poikakoira kyllä ainakin merkkaa vaikka olisit viisi minuuttia sitten tullut lenkiltä ja lähdet samantein uudelleen. Mutta se on eri asia kuin HÄTÄ. Jonka kyllä näkee jalkaterien asennosta...
Ja koirat ei kyllä edes viitsi nousta usein ylöskään, vaan kääntävät kylkeä, kun herään aamulla töihin lähtöä varten. Ne tietävät, että pääsisivät kyllä ulos, mutta eivät halua. Ja itse en voi edes viedä suoraan, minun on aina pakko syödä jotain ensin (sokerit alhalla, ja matala verenpaine tietää ongelmia, jos samantien ulos säntää). Jos niillä on hätä, ne kyllä kertovat sen, ja pääsevät ulos silloin. Mutta minä ja moni tuttunikin eivät todellakaan lähde ensitöikseen ulkoiluttamaan koiria. Jos ne käyvät ulkona puolenyön jälkeen, niin ei niillä silloin viideltä vielä todellakaan ole hätä. Yleensä kyllä heräilevät siinä, kun olen töihin lähdössä, ja silloin kyllä pikkupissalenkille vienkin. Jos ne haluavat. Aina eivät halua. Tietvät, ettei ole pakko, koska kohta alkaa heräilemään muukin perhe.
kuitenkaan vie ja päästä ulos, joten ihan turha yrittää edes pyytää ja tyytyvät raukat kohtaloonsa.
Verensokeri!? Jo on selitys. Pitääkö oikein istua pitkäksikin aikaa syömään, että se nousee? Jos itellä huono olo nappaa jonkun keksin tms suuhun ja menox.
Otan sen tuoremehun, ja sitten istun. Hetken, noin viisi minuuttia on pakko olla hiukan hiljempaa. Ja hei, koirani eivät todellakaan ole oppineet, että tuo ei vie, en suinkaan ole aina se ensimmäinen ja aikaisin lähtijä. Näin kesäisin on vaan se iltalenkki tosi myöhään, ihan kuumien säiden vuoksi. Ja sitäpaitsi, koirani kyllä voisivat ihan oven avaamalla mennä ulos ja asioille, jos ne haluaisivat. Mutta eivät yleensä halua. Kuten sanoin, ne tietävät, että pääsevät, jos haluavat. Mutta eivät halua.
Nykykoiranomistajat näkevät usein ihan pimeitä mörköjä joka paikassa. Ihme hihhuleita tuolla kentilläkin tapaa. On tyyppejä, jotka hehkuttavat, että "minun koiraani ei kielletä koskaan" jne. "Minä vain aina kiinnitän huomion muualle" tms. Se vaan ei toimi välttämättä tositilanteessa, eikä koira kärsi, vaikka sille joskus sanookin ei, tai osoittaa muutoin, että toiminta ei ole toivottua. Koira on perheenjäsen, eikä sen omistaminen ole rakettitiedettä. Se on ihan arjessa oman maalaisjärjen käyttöä. Jos tulee ongelma, ratkaistaan se. Kohdellaan koiria koirina. Aikuinen koira ei todellakaan kärsi pissahädästä muutaman tunnin jälkeen, on aivan normaalia, että jos sillä ei ole tarvetta nousta ylös, se ei nouse. Oli meilläkin ennen vanha uros. Se herättiin joka ikinen yö viemään ulos, ihan lenkille. Toinen koira ei silloinkaan edes noussut ylös. Vaikka olisi varmasti päässyt mukaan.
Kyllä minä koirani tunnen. Sinä et. Joten kannattaa pitää pikkaisen suuta soukemmalla. Täällä luonnon keskellä kun koiran käyttö ei ole mikään iso asia ja vaiva:) Mutta en näe yhtäkään syytä nykyään hoputtaa koiria ylös levoltaan, jos ne haluavat jatkaa lepäilyään. Edessä on kuitenkin touhukas päivä.