ihmiset pärjäävät elämässään
ilman rakkautta.
ilman rakkautta.
Monet
ilman ?
35348
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Ja minä ilman olutta, vain maistelin.:)
Ilman rakkautta pärjää jokainen, mutta jokainen tarvitsee ihmistä.
Yksin voi pärjätä hyvin
voi rakastaa ystäviäänkin
pitää muidenkin pärjätä.
Koen että jos kykenee vaikka elämään yksin ja tuntemaan vahvasti tästä huolimatta rakkautta sisimmässään muita maapallon asukkeja kohtaan niin kyllähän sitä varmaan pärjää aivan hyvin. Rakastava intiimi läheisyys "sen oikean" kanssa kuitenkin varmaan niitä parhaiten ihmistä kukoistamaan saavia asioita. Mielestäni rakkaus on kyllä paras asia tässä maailmassa, mutta jos sitä vaikka ei pystyisi tuntemaan niin minkä sille voi kuin parhaansa mukaan yrittää pärjätä ja uskoa että kyllä se aurinko paistaa vielä sinne "risukasaankin". Minulle rakkaus ja valo on niitä asioita, joiden puolesta oikealla tavalla taistelemista pidän erityisessä arvossa, mutta olen vain yksi kulkija muiden joukossa ja nähnyt kyllä itsekin elämän monimuotoiset puolet. Niinkuin tiedetään näissä asioissa ei ole olemassa vain yhtä oikeaa totuutta, vaan monia erilaisia lähestymistapoja. Ihmiset on erilaisia ja jokaisella on oma mieli ajatella asiat itsensä puolesta ja taistella niiden asioiden puolesta joihin uskoo. Itse rakkauden ja valon ikuiseen voimaan uskoen, hyvää yötä ja elämää täältä sivusta toivottolen jokaiselle kulkijalle!
ei pidä paikkaansa. Rakkautta on niin monenmuotoista
äidinrakkaus, ystävänrakkaus, sukulaisten.....etc. eli jokaisella on jossainvaiheessa (melkein poikkeuksetta) joku joka on rakastanut sinua !! toisille riittä ns. platoninenrakkaus ja toiset kaipaavat kosketusta ja lähelläoloa
enemmän kuin toiset....me olemme erillaisia tässäkin suhteessa.
( on todettu esim. orpokodissa, että ne lapset jotka saivat kosketusta osakseen voivat paljon paremmin, kehittyivat jopa fyysisesti (jäivät eloon mm. afrikassa) kuin sellainen lapsi joka ei hoivattu sylissä. Tämän asian totesi, muistaakseni, afrikassa lastenkodissa työskennelyt nunna kun hän joka ilta ,laitettuaan lapset nukkumaan ja ennen poistumistaan illanpäätteksi otti syliinsä ovenvierustalla uinuvan lapsosen. Tästä lapsesta kasvoi voimakaampi ja terveempi kuin niistä jotka eivät olleet olleet sylissä... sylihoito pienellä vauvallakin on voimistuttava vaikutus lapseen...siis rakkaus on se väline jota jokainen tarvitsee tavalla tai toisella)
Rakkauden tarve on yksilöllistä mutta jokainen meistä tarvitsee sitä jossain muodossa
Rakkauden muotoja, mitä keksin: takertuva, itsekäs, antava, kasvattava, ihannoiva, epäitsekäs, orjaileva, opettava, ankara, ehdollinen....jatkakaa itse
mutta itselle ehkä rakkaus itsessään on kuitenkin enemmän "se" tunne jota koetaan. Käsitteestä toki kyse siinäkin, mutta ehkä purkaisin asiaa niinpäin että miten "rakkautta" todellistetaan sosiaalisessa tai epäsosiaalisessa vuorovaikutuksessa itsen ja muiden kanssa on enemmänkin sitten jo ihmisten erilaisista persoonallisuuksista kyse. Mielestäni itse rakkauden tunteen kanssa ei ehkä kannata sotkea sitä miten itse kukin käsittää rakkauden "sosiaalisena ilmiönä". Eli rakkautta ei ehkä kannattaisi lokeroida monien erilaisten käsitteiden varaan, kun se saattaa monesti vain sekoittaa asioita. Jokaisella tässäkin kuitenkin oikeus omaan mielipiteeseensä ja vaikeita nämä kuitenkin kaiken kaikkiaan...
jatkona.. että jokainenhan meistä ilmaisee täällä itseään ja tunteitaan monin eri tavoin...
vieläkin että jos joku takertuu toiseen en väitä etteikö hän tätä rakastaisi, mutta ehkä silloin kyse on jostain peloista (esim menettämisen pelosta) tms. muista asioista mitkä saa ihmisen takertumaan toiseen.... ei itse rakkauden muoto mielestäni niinkään vaan enemmänkin tapa ilmaista itseään ja kiintymystään toiseen tässä maailmassa.... mutta hienoja kirjoituksia. Mukavat päivänjatkot täältä.
kyllä siinä että rakkaus on tunne joka on kokemuksena voimakkain positiivinen tunne ja kuitenkin tunneskaalamme on mitä moninaisin ja kirjavin...myös rakkauden osalta
minä esim. voin kokea syvän rakkaudentunteen luontoon, taiteeseen ja vaikkapa kukkaan
ja miten tuo rakkaudenkokemus/ekstaasi eroaa rakkaudestani mieheen(ole nainen) niin se on se kahden ihmisen vuorovaikutus; hengellinen-,sanallinen- ja fyysinenkosketus
kun taas esim. rakkauteni kukkaan on hengelliskauneudellinen kokemus
ja uskon että tämä sama tunne ,Rakkaus, on näissä kaikissa osallisena
herkyytemme puhkeaa kukkaan kun me rakastumme ja ,siksi kait, rakkaus koetaan pelottavana tunteena
jota ihmiset jopa välttävät, pyrkien vain ns. lihalliseen kontaktiin elikkäs seksiin joka ei tyuota pettymystä ja ihmisen ei tarvitse laittaa itseään alttiiksi rakkaudenalttarille.
mutta jos mitään ei uskalla antaa itsestään niin mitään ei myöskään saa, tämä pätee rakkauden vakavassa leikissä myöskin
ps. voi olla että en vastannut kirjoituksesi sisältöön, tämä ajatukseni juoksu kun on vähän outoa
kaunista päivän jatkoa ;)
ei mielestäni ole rakkautta , vaan rakkauden menettämisen pelkoa
pelkoa että jää yksin, pelkoa että tulevaisuus ei tuo mitään tätä parempaa
pelkoa katsoa itseään -sitä mitä on...siis aikuisella
takertuva lapsi on eriasia ;)
Elämässäni on tällä hetkellä asiat kutakuinkin ok ja on lapset joita rakastaa meneehän se näinkin. Kuitenkin sitä kaipaa sitä naisen ja miehen välistä rakkautta joka on molemminpuolista. Sanallista, henkistä ja fyysistä kosketusta kuten ed. kirjoitti todella kauniisti. Luulenpa etten ole edes koskaan moista kokenutkaan miehen kanssa. Olenko kenties ollut pelkuri vai eikö vain ole oikeaa ihmistä kohdalleni vielä tullut. Pitkäaikainen liittoni perustui pitkälti kiintymykseen ja ystävyyteen, mutta siitä puuttui jotain. Ehkäpä vielä joku päivä, mutta senkin olen jo mielessäni hyväksynyt, että niin ei välttämättä koskaan tapahdu. Se kyllä sattuu ja paljon ,myönnän, mutta se on vain hyväksyttävä ja pyrittävä tekemään elämänsä mahdollisimman tyydyttäväksi muulla tavoin. Harratuksia, ystäviä, töitä jostain mistä saa elämäänsä sisältöä.
Ihastuminen puuttuu.
Mutta elämäsi on omissa käsissäsi. ...
Totta. Hienosti ilmaisit. Silloinkin kyse on kuitenkin ehkä tavallaan myös riippuvuuden tunteesta vanhempiinsa, kun lapsi takertuu (lapsi toki takertuu myös "rakkauttaan", koska tottakai tunteet saa ihmisen toimimaan kuten me toimimme), mutta toki lapsi vanhempiaan myös suurella sydämellä rakastaa. Edelleenkin mietin mitä rakkaus tunteena on niin että se olisi tavallaan eri asia kuin millaista käyttäytymistä rakkaus (erilaiset persoonallisuuden huomioon ottaen) itse kussakin meissävoi aiheuttaa. Tunteet saa ihmisen toimimaan monin eri tavoin. Esim. kun itse olen rakastunut ja rakastan tahdon huomioida sen toisen ihmisen juuri niillä tavoilla joilla uskoisin tämän tahtovan minun sen tekevän. En itsekkäästi vaan nauttien siitä että toinen on onnellinen. Kokisin että tällöin olisi kyse rakkaudesta yhdestä puhtaimmista muodoistaan jos näin toimii, mutta edelleenkin se on vain tapa ilmaista rakkauttaan toiselle. Rakkauden tunne itsessään oma asiansa. Vaikeita tosiaan nämä täysin hahmottaa ja jokainen elämänvaihe erityinen, mutta näistä on kiva keskustella välillä. Erilaisia totuuksia on tavallaan niin monia kuin on meitä "subjekteja":)
taas ;)
Ymmärrän mitä kirjoitat ja usko kun sanon että silloin kun rakkautta vähiten odottaa niin se voi
"iskeä kuin salama taivaalta" ?! silloin kun on suhteellisen tyytyväinen elämäänsä ja , vaikka, päättänyt että elän tämän loppuelämäni yksin tyydyttävästi tai muuta vastaavaa....
itselleni tapahtui näin, rakastuin niin kuin en ole koskaan elämässäni rakastanut
meillä on vielä esteitä jotka hellävaraisesti on raivattava pois...mutta vaikka kävisi niin ikävästi että
minä ja rakkaani emme voisikaan elää yhdessä, niin tästä kokemuksekin olisin kiitollinen koska
se on vahvistanut minun uskoani rakkauteen
kaikkea kaunista elämääsi t. tämänmaailman yksi sisar
Kiitos lämpimistä ja toivoa antavista sanoista ja todella upeaa, että sinä saat kokea tätä rakkauden ihmettä elämässässäsi. Aina kun luen näitä tarinoita niin se tuntuu minusta niin uskomattomalta, että sellaista rakkautta on ylipäätään olemassa! Ehkä jossain sieluni sopukoissa olen jollain tasolla jo luovuttanutkin, mutta pieni toivon kipinä vielä on. Minä toivon todella, että kaikki käy parhaiten ja kaikkea mahdollista onnea ja hyvää sinun elämääsi:)
Rakkautta on vain niin monenlaista.
Miehen ja naisen välistä. Vanhemman ja lapsen, sukulaisten , ystävien.. Kyllä joltain sitä saada pitää muuten elämä käy liian kuivaksi ja yksinäiseksi.
Joskus riitelykin voi olla rakkautta ? Joku välittää niin paljon,että riitelee ?
Just.
Rakkautta on yhä monenlaista kuin ihmisiä........
Minusta rakkauden vastakohta on välinpitämättömyys. Toki rakkauteen kuuluu riitelytkin, kun tunteet ovat pelissä. Siinäkin tietysti pitää muistaa, että jatkuva riitely ei ole enää mikään tasapainoinen suhde.
Tämä on totta. Edelleen näen rakkauden kuitenkin tunteena jota koetaan. Käyttäytyminen asia eriksensä. Yleensä läheisiä kohtaan tunnetaan syvemmin kuin vieraita, mutta esim. jos joku on itsekäs rakkaudessa näkisin ennemminkin että tuo itsekkyys on persoonallisuuteen liittyvä juttu eikä sillä suoraan mitään tekemistä sen itse rakkauden tunteen kanssa. Riitelyssä vois ehkä olla ennemminkin kyse siitä että joku vaan yksinkertaisesti klikkaa sellaisen ihmisen kanssa josta enemmän vai vähemmän välittää. Voihan rakastaa ja riidellä, mutta ei kai riitelyä ja rakkautta asiantilana kannattaisi ehkä edes yhdistää. Ainahan tunteet kuitenkin jollain tavalla ilmenee ihmisen käyttäytymisessä tietenkin, enkä tarkoita tässäkään, että jos riitelee ei rakastaisi.
Loistavia ajatuksia rakastamisesta!
Olette ihania. :)
Kyllähän sitä pärjää ilmankin.. Ottaa koiranpennun ja osoittaa sille sitä hellyyttä ja rakkautta (mut en laittaisi sen nimeksi kuitenkaan ihastukseni nimeä niin kuin joku kirjoitti tuolla Ikävä-palstalla).
korvaa rakkautta ja rakkauden kaipuuta ihmiseen, vaikka onkin hellyyttävä ja rakastettava otus. Ja koirathan eivät ajattele kuten ihmiset, vaikka monesti toisin luullaan, vaikkakin ovat ihmisen terveydelle monellakin tapaa hyödyllisiä.
Kukaan ei riitele yksinään.
Saa riitellä, se kuuluu ystävyyteen.
Kenen vuoro riitellä?.......toinen vain kuuntelee passivisesti
ja katso silmiin -Ok! ....kuin koira.....
jonkunlainen korvike. Tiedän sen koska minulla on ollut koira ja vieläpä ihana sellainen. Ja toisen aion ottaa heti kun mahdollista. Eiväthän ne samalla tavalla ajattele mut sen luotettavampaa ystävää saa etsimällä etsiä.. Eikä varmaan löydy sittenkään. :)
Sehän sun koira on vain ujo.
Ja sekö siitä tekee luotettavan? Hmmm.. Vai tarkoitatko sillä koiralla ihastustani? Ei hänkään ole mielestäni ujo.. Ja oikeastaan ehkä vähän liioittelin tuolla et koiraa luotettavampaa ystävää saa etsimällä etsiä.. Koska minulla on luotettavia ystäviä.
vaikka kissa, vois helliä, halia sitä. Vaikkei saisikaan vastarakkautta, haleista ja hellistä sanoista puhumattakaan. Vois sitten dementikkona huhuilla kiss-kiss tuuppa kainaloon.
Onhan nekin ihania.. :)
se koira on parempi kuin ei mitään. Sitä kautta tutustuu myös helpommin ihmisiin.
Ps. Ihastukseni ei ole kukaan Barbalala. Mikä lie näiden sivujen uusi palstahahmo taas sekin.
Pelkäämme rakkautta !?
varmaan siksi jos ei ole mahdollisuutta muuhun.. Vaan en tosin omalla kohdalla tiedä miten se oikeasti on.. Mut mukavahan se olis jo minä ja hän oltaisiin joskus me. :)
Voihan se olla et se vähän pelottaakin kun en ole aiemmin tuntenut näin vahvasti ketään kohtaan.
Pelottaa, että menetän, hän on minun suurin rakkaus - 35 vuotta naimisissa.
Samoin yksinäisyys pelottaa iästä riippumatta.
Itsellä on kysymys ihastuksesta.. Ikinä vielä naimisissa ollutkaan. Mut pelkonsa kullakin.
palstahäiriköiden takia mainitsen tähän sen etten ole tällä palstalla kirjoittanut tänään mitään muihin ketjuihin. Eli en liity mitenkään esim. tuohon ketjuun 'Vain yksi yö kanssasi..'. Ei olla vietetty yhtään yötä ihastuksen kanssa.