http://www.opaasi.fi/arto.purmonen/smlpienpeto/Naata.htm
Minullakin on kesy kotinäätä ja nimitin sen Ninaksi.
Sopiva nimi teräväkuonoiselle pedolle.Eikö vain?
Minullakin on kesy kotinäätä ja nimitin sen Ninaksi.
Sopiva nimi teräväkuonoiselle pedolle.Eikö vain?
Vastaukset 11
Vanhimmat
ja minulla kusiainen tulee aina sisälle vaikka ovi on kiinni. Se se vasta ovela on!
Eipä ne muurahaiset kivoja ole, jos sisälle änkeävät. Kokemusta on kovasti.
Mutta hämähäkit sitten taas eri painia painiskelemassa.
En niitä käteeni ota, mutta en tapakaan.
Mitäs jos laulettais hämähäkkilaulu, pianosäestyksen kera:
http://www.youtube.com/watch?v=jBeZvrrCLe8
sinäkin japanilainen tanssihiiri
http://www.youtube.com/watch?v=tWfsfcOWBR4
hämähäkeille mitään myös voi, mutta eniten inhoan kuitenkin ampiaisia, koska pistävät. Luonto on täynnä kaikkia vipeltäjiä. iiiik !!
Jos mä uhkaan sun henkeäsi, niin varmaan myös sinä puolustat itseäsii. Ei ampiainenkaan turhaan ketään pistä. Anna ampiaisten tehdä työtään ja elää rauhassa, niin nekin antavat sinun elää rauhassa. Jos sulla on korkea veren sokeri, niin ampiaisista voi tulla riesa, mutta siitä korkeasta veren sokerista tulee vielä pahempi riesa.
sokrut korkeella noin viisi, mutta ei ne ampparit kimppuun hyökkää, ei ole vaan kiva kun tulevat sisälle pörräämään. Yritän avata ikkunat että menisivät ulos!
Mainiota, mainiota :) Suuren-suuren emävalheen valhettelisin, jos sanoisin, että suuni ei mennyt kaarelle. kaaren päät ylöspäin suunnattuina. Siksipä en sano niin, vaan sanon, että huuleni menivät kaarelle, kaaren päät ylöspäin suunnattuna. :)
Taloni seinustalla on paljon kukkivia luonnonkasvaja ja kylvettyjäkin. Niissä pörrää kymmenittäin kimalaisia. Joskus niitä eksyy sisätiloihinkin. Pörrärit päätyvät lopulta ikkunan lasipinnalle ulos yrittämään. Painan pörrärin ympärille ikkunaa vasten juomalasin, liu'utan kartonkipalan varovasti lasin alle, ja päästän otuksen ulkona vapaaksi. Mulla on verannan ikkunalla "työkalut" aina valmiina.
Kimalaiset ja ampiaiset ovat vähentyneet huolestuttavasti. Niillä on tärkeä tehtävä kasvien pölyttäjänä.
Kun ampiainen pörrää mun ympärillä, niin yritän muuntautua Patsaaksi. Seistä törötän hievahtamatta ja yleensä ampiainen sitten lähteekin pois. Huitomaan en tohi, koska sitten saattaa piikki törröttää mua kohti.
Mutta ampiaisia kamalampia ovat Paarmat. Hitto, miten ne ovat mielistyneet minun herkkupeppuuni. Olen maukasta murkinaa. Hyi.
Jos suot, että kulutan aikaasi kertomalla erään tapauksen, joka mieleeni muistui.
Tästä on aikaa "sata" vuotta. Lähdimme perheen kanssa ja myös äitini tuli kanssamme, Lappiin.
Siellä sitten lähdimme metsäpolkua tallustelemaan. Eiköhän jossakin metsän siimeksessä Paarma suunnannut silmänsä minun lihaani. Paarma oli Iso, oikein iso. Kohta tuli toinenkin iso paarma. Että kertomukseni olisi hivenen verran jännempi, sanotaan, että paarmat olivat Nyrkin kokoisia.
Nämä paarmat sitten alkoivat lentämään mun ympärillä, ensin ympyrän muotoisesti, minä siinä keskustana. Sitten ne alkoivat lentämään päin kehoani. Tottahan toki minä sitten aloin huitelemaan niitä veks.
Ne vaan villiintyivät enemmän ja niin olin pakotettu ottamaan jalkani käyttöön. Aloin liikuttelemaan niitä niin nopeassa tempossa, että liikehdintää voisi kutsua nopeaksi juoksuksi.
Jalkani juoksuttivat minut polkua pitkin takaisin tulosuuntaan. Mieheni, molemmat pojat ja äitini jäivät sinne tallustelemaan. Juostuani aikamoisen matkan, paarmojen seuratessa itseäni, kompastuin puun juureen. Nyrjäytin nilkkani. Tuin itseni puunrunkoa vasten ja katsoin kauhusta, kun Nyrkit kimpoilivat päälleni. Monta, monta, monta, monta nyrkkiä suut auki.
Kuka tahansa olisi kiljunut tuossa tilanteessa. Niinpä en ollut muita pahempi, vaan aloin suorittamaan huuto-kiljumista. Helevetti ku huusin, kuin pistetty sika.:)
Tämä huutoni kiiri kimmoisasti mieheni, poikien ja äitini korviin. Äidin kertoman mukaan he olivat pysähtyneet ja ruvenneet ihmettelemään, että mitä IHMETTÄ olin nähnyt, kun huusin tuolla tavalla.
Huutoni jatkui ja äitini oli sanonut miehelleni, että kyllä siellä nyt on jotakin pahempaa, kun tuo ihiminen NOIN lujaa huutaa. Sielä on varmasti Karhu.
Noh, Karhun ajatteleminen sai mieheni vatsan aluksen täyttymään. Se täyttyi jaloista. Mahanalus jalkoja täynnä, rakas mieheni lähti täysiä juoksemaan luokseni. Pelastamaan.
Juoksi ja juoksi ja juoksi, kohti huutoani.
Sitten hän näki oman pikku vaimonsa puunrunkoon nojaamassa ja huutamassa.
Heh heh hee, että naurattaa. Mieheni tuli hengästyneenä mun luo ja vaivoin sai kysyttyä, että mikä on hätä.
Niin, minä siinä sitten vikisin, että JÄTTILÄISPAARMA on kimpussa ja jalka on pipi. :)
Mieheni sitten nappasi minut syliinsä ja kantoi asuntovaunulle. Äitini ja pojat tulivat perässä ja peloissaan, jos karhu on likellä.
En ymmärrä, miten toi porukka naureskellen piikitteli minua vuosien ajan. Ihan silleen piikittelivät, että olisin mukamas ollut jotenkin lapsellisen säikky. :)
mutta mitä sanoo suomen laki sellasen pitämisestä?
Siis kotoelukkana?
ei kannata silitellä.
On hampaat kädenselässä kiinni alta aika yksikön.
Se puree kättä joka ruokkii