Kummin kaimani
koirankoppi
könötti
kotitalonsa
katveessa.
Kelaan kai,
koska kuulin kaiun
koiransa kurkusta
kuuluvan korinan.
Ketjustaan karkasi
kartanolle,
kapinoi karseeta koppiaan,
kunnes ketjusa katkoi,
kunnes kuutamolla
kulleroon käskyttä
kerran kakki.
Kai kertaan kaiken,
kai kummini kaiman,
kai koiran kiukun,
kai koivussa kiikun,
kai koirankin
koppeineen, ketjuineen.
Koiranputkea kasvamaan kävi.
koirankoppi
könötti
kotitalonsa
katveessa.
Kelaan kai,
koska kuulin kaiun
koiransa kurkusta
kuuluvan korinan.
Ketjustaan karkasi
kartanolle,
kapinoi karseeta koppiaan,
kunnes ketjusa katkoi,
kunnes kuutamolla
kulleroon käskyttä
kerran kakki.
Kai kertaan kaiken,
kai kummini kaiman,
kai koiran kiukun,
kai koivussa kiikun,
kai koirankin
koppeineen, ketjuineen.
Koiranputkea kasvamaan kävi.
Vastaukset 23
Vanhimmat
kumpikin -
kiikusta kiikutettu,
kukertava,
kieli kretuliini,
kera krantun koiruuden;
kukaan koirankeksejä
kuunaan
kartanolla
koitoon koommin
kiikutellut.
Komeat kukat
kieltämättä.
Kolme kviisasta
kvarista
keriä kerkesivät
koiran kurkusta
ktalipallonkin.
Kyllä koli
kaikilla kivaa.:)
ktalopallonkin
kujeillen kurre,
kukahti käki,
kuukahti kuukkeli
knokallensa,
kun kitui koukussa
kalastajan
kostea kasteliero -
kiiltävämpi
kukkasen kehrässä
kuitenkin karvainen
kiiltomato.
kurkustaan kakoi,
kaksi käpälää kissan
kiven kupeella
kiskojen kolkkeessa,
kyy kerällä kalliolla.
kelmeä kuutamo,
kaamea kompura
kukkulaa kamusi,
kolmijalkainen
kulkijamies,
kosiomatkallaan
kenties
kohti kultansa
kesäpaikkaa.
Kiteen korston
kirkasta
kirkkaaseen kannuun
kaatui,
keskisen kesän
kuumuudessa
keittonsa
kasteeseen kirpos.
Kipeenä kallo
kuivana kurkku,
kirkaisi kekkuli kajoon:
Keijut, karjut ja
kahelit,
kaikki karhun kaatoon!
konkeloita
karhua kiinni konttas,
kontio kumisaappaissaan
kukkia kainaloon koppas,
kera Kiteen korston kintun.
Kinttupolkua komeasti
kulki kuningas,
korsuunsa katos.
kaamea,
kiristi
kirjoituskulttuurin
keulaa
kuin kansa
köyhtyvä
ja katajainen
Kataisen
köydenvedollaan
katuun
kaulaa.
Ketjus kookas
kansalaisten
keinojen.
kalakatusta,
korviin kovasti kääpi.
Kiäpiöt kolokkaavat
käätävissä,
kallioluolassa kallo.
Kaluttuna kurkusta
kanta.
Kuali kellastuu
kualimualla.
kuoloosa kohen
kirkkaasti kuutamolla.
Kaevaavat kuvettaan
kummitukselle -
kallista kellahtoo kummoon
kulukuväölille kansan.
Kirkkomua kielletty
kolokkaajilta,
kostona kastajien.
kynnyksellä,
kaevettu
kappelin kaareen.
Kaahuva kehree
kiertolaesiin,
kassasta kulta kattoo.
Kiiltää kupoli kalju.
Kas kummaa kuinka kuuma kesä
Kaali kanalta kajahti
Kukot kanalan katveessa
Kyltymättöminä kiekuivat
Kohden kylmyyttä
Kuljetaan
Kuura kukkia kohta
Kovin käsin kurittaa
Kylläpä kirjoitit komiasti,
koollas kun ketjua koostit.
Kysynpä kuitenkin
kaikkien kuullen:
- Kesäkö kaikille koitti?
Kerkeskö kukkaset
kukintonsa
kypsyttää
kimaltees kuuran?
Koettiko kukot kellistää
kanasen kainon
kultamunasillaan?
Kullan kähmintä
kuluttaa kiillon
katin kullan kullista?
Kimmo kaivannosta -
kolahti Kivikin.
kaunis kaunokainen kartanossa
kukkanen kukinnossaan
kaikki kohta katoavaa
kylmän kouran kapinassa
aina yksikkömuodossa! Mutta vähän vaikeeta vastata tällä k -meiningillä! Mutta yritetään!
Kylläpä kysymystä
kerrakseen
Kainon kanasen kaalihin
kaadoit!
Kukkaset kera kimalaisten
kultakuumetta kohottaa
Kiirastuli kasvoille kohoaa
kurkussa kuristaa
Kuurako kauaksi kaikkoaa?
Kulta kuokkansa käyttäjälle
kiihkon kohottaa
Kultako kemiaa?
Kuura kukkasta koskettaa,
kyyneleensä kuoppaan
kukka kauneinkin kohta
kait karistaa
Kultahippuina
Kultahippuja kosketetaan,
kevyellä kädellä
Kun kultalaataksi kaikki kurotaan
kullankaivajan kaulaan
keikkumaan
Ketju kaponenkin kolhut kestää!
kultainen ketju
kapealla kaulallas.
Kulje kylmyydestä kauas
kohti kultaista kajoa.
Kas, kiiruhda
kultasi kanssa
kohti keltaista kupolia.
Kulje kullatun
kaaren kautta
kätes kapoinen kainalossaan.
Kulje kristallikruunujen
kirkkauteen,
kimppu kieloja kutreissas.
Kulje kanssansa
kohtaloos kohti
kohti korkeita kaikuja,
kuule kanssansa
kirkon kellot,
kuule kuoroa kirkkainta.
Konsa kumun
kuolleiden kohtaat,
kulje kanssansa
kauemmas,
koska kohtasit
kurjenmiekat -
kummuilla kurjien
kukkivat.
Kulje kauemmas,
kauemmas keiju,
kulje keijujen kartanoon -
kotiin.
en tajua yhtään mitä tässä pitäis tehdä:DD en saa mtn tolkku -.-
kurkota kohti kauneutta,
karkaa kalmalta.
kirjoita kauneudesta,
kiroa kuolema.
Kulje kulkemistas,
kirjoita kummia.
Kunhan kulkiessas
katselet kukkia.
Kastelet kuivuneet.
kojoottia keljua kaikersi.
kaahaili keskenään
kaistoilla kovilla,
kiipesi kalliot, kukkulat.
Kojootti kelju
kaniinia kraivelista
kahmaisi,
kierokinttu kojoottia
kaulimella kopsautti.
Kisailivat keskenänsä,
kukkulan kuningas karjahti:
Käsikynkkää ketkutelkaa
Kalliostani Korsooseen.
Kun kotia kohti kulkee,
kova kupoli kirkastuu
Kivet, kannot kepeä kantaa
kuoro kauniisti kannustaa
Kultahiput koruksi kootaan
koru kaulalla kannetaan
Kun kohu kauaksi kaikkoaa,
kuin kuiskaus kepeä kehosta
kohti korkeutta kumpuaa
Käsi kädessä kaksi kummaa,
kaksi kummaa kulkijaa
Kointähden kirkkaudella,
kohti kotia kiiruhtaa
kaikuvi kookkahat koot.
Kesäkukkasten
katkaistut korret,
kehrät kaartuvat kruunuksi
kutreilles -
kesäkeijuna kiidät,
kranssissas kilisten
kissankellot ja
kielojen kellot.
kutsuvat kumman
kanssasi käymään
korkeuksiin.
Käy kanssaan,
keveästi keinu
kohti kaipaamaas.
Kuolinkelloja kavahda,
kaunis.
Kauhavalaasella kuritinpa
karkiata kuusenkuorta
kaapasin katajakahvaasella
kaavin kirjaimet komiat
koskensuulla kasvavahan
kuusiraiskan kyljenpäälle
kylänojalle käsin kylvin
kuivat kuoret kellumahan
Keskeytyissä kylvöhommain
kaipasinpa kupehelles
kun kahtapuolta kylänojan
kiusaksemme kulku käypi
kihlat kunnes kantamatta
kulkematta kirkkotiemme
Kaipa kuorenkappaleeni
kotirantaas kulkeutuvat
kultani kauniin kaivatun
kummastelet katsoessas
kalamieskö kalliolla
ken kiusain kakkas kotirannan?
Kattele kuusesi kuvia
kaivertamat komianpoijan:
kuinka kuusi karkeekuori
kihloistamme kuuluttaapi
kuin kesäneito, kesäpoika
koreasti kaiverretut
kaksin kauniina komeilemme!
komeasti kuvaelit.
Kylläpä koota kykenit,
koollasi kynnystä korotit.
Kumarran
kaula kenossa.