Blu-ray

.

niin hdmi-kaapelilla pääsee lähemmäs *alkuperäistä* tallenteen kuvanlaatua (analogiset siirtotiet heikentää laatua aina enemmän ja vähemmän)

.

DVDlle videot talletetaan tarkkuudella joko 576p (PAL) tai 480p (NTSC). Millään piuhalla ei niitä tuon tarkemmaksi tehdä, eli ei siis kannata odottaa Blue-Ray-laatua DVDltä. Piuhan vaihtaminen SCARTista HDMIksi voi hieman parantaa kuvaa muttä väittäisin että harva huomaa eroa.

Piuha ei kuvanlaatua paranna, vaan blu-ray -soittimen keinotekoinen kuvanterävöittäminen. Itse katselen dvd:llä olevia konserttitallenteita blu-ray -soittimella, ja kuvan laatu on ällistyttävän hyvä 42-tuumaisella full hd -televisiolla. Monella uudella dvd:llä en kerta kaikkiaan kykene havaitsemaan mitään eroa blu-ray -levyihin verrattuna, enkä aio hankkia blu-ray -levyillä julkaistavia versioita ohjelmista, jotka minulla jo on dvd:llä juuri tästä syystä.

Kuvanparannus ei kuitenkaan kykene ihmetekoihin. Jos dvd:n kuvanlaatu on huononpuoleinen esimerkiksi siksi, että kysymyksessä on vaikkapa 60-luvun tv-ohjelman julkaisu dvd:llä, ei sitä välttämättä saa huipputeräväksi blu-ray -soittimellakaan.

Jos katselet ohjelmia vanhalta pieniruutuiselta putkitelevision näytöltä, ero jäänee huomaamatta. Laadukas televisio vaaditaan - ja tietenkään scart ei riitä.

Korjataan pari aiempaa kommenttia:
"Piuha ei kuvanlaatua paranna, vaan blu-ray -soittimen keinotekoinen kuvanterävöittäminen."
Hdmi-piuhan kautta siirretään kuva ja ääni digitaalisessa muodossa, joten siirto on täysin immuuni ulkoisille häiriöille, jos vain itse piuha on ehyt. Signaali ei muutu alkuperäisestä, eikä siihen tule häiriöitä kuten analogisissa siirtotavoissa. Ja toiseksi kyse ei ole keinotekoisesta kuvanterävöittämisestä vaan dvd tai blu-ray soittimen DVD-KUVALLE tekemästä lomituksen poistosta ja skaalauksesta. Kerron pääpiirteissään miten tuo tapahtuu ja korjaan samalla tämän seuraavankin väitteen.

"DVDlle videot talletetaan tarkkuudella joko 576p (PAL) tai 480p (NTSC)."
Dvd-levylle KAIKKI kuvamateriaali on aina tallennettu lomitettuna eli 576i (PAL) tai 480i (NTSC) muotoisena. Tämä tarkoittaa, että yksittäinen kuva (samalle aikahetkelle kuuluva filmiruutu) on tallennettu kahdessa osassa eli kahtena puolikuvana, ensin kuvan parittomat juovat omana puolikuvanaan ja perään kuvan parilliset juovat omana puolikuvanaan. Eli alkuperäinen filmiruutu on dvd:llä fyysisesti aina kahtena puolikuvana. Dvd:lle pitäisi olla myös tallennettu ns. liputustieto, joka kertoo mitkä kaksi perättäistä puolikuvaa muodostaa kokonaisen kuvan. Lomituksenpoisto tarkoittaa näiden kahden puolikuvan yhdistämistä alkuperäiseksi kokokuvaksi. Liputustieto voi myös olla sekaisin dvd-levyllä ja dvd-soittimen lomituksen poistamiseen tarkoitettu piiri joutuu tuolloin arvailemaan mitkä kaksi puolikuvaa kuuluvat yhteen; tässä tilanteessa moni soitin takeltelee ja tuo virheitä kuvaan. Tuossa siis lyhykäisesti miten filmipohjaisen PAL-kuvan lomituksen poisto hanskataan. NTSC-lomituksen poisto on hieman monimutkaisempi ja kummankin järjestelmän videopohjaisen materiaalin lomituksen poisto on vielä lisäksi täysin oma juttunsa ja sen toteutukseen on vieläpä monia erillaisia tapoja esim. Weaving tai Bobbing, sekä näiden yhdistelmät.

Lomituksen poistamisen jälkeen DVD tai Blu-ray soittimen on tehtävä vielä skaalaus eli kuvan resoluutio on muutettava vastaamaan 1080p tarkkuudella olevaa signaalia. 576 vaakajuovasta koostuva PAL-kuva on muutettava laskennallisesti teräväpiirron edellyttämäksi 1080 vaakajuovasta koostuvaksi kuvaksi. Vastaavasti myös NTSC-kuvan 480 vaakajuovaa on laskennallisesti muutettava 1080 vaakajuovasta koostuvaksi kuvaksi. Sekä kuvan pysty- että vaakaresoluutio pitää laskea uudestaan vastaamaan 1920x1080 pikselistä koostuvaa matriisia. Tässä lisäresoluutiota tehdään siis laskennallisesti; kuvan "puuttuvat" pikselit päätellään pikselin ympärillä olevien muiden pikseleiden perusteella. Oikein toteutettuna tämä poistaa esim. vinoviivojen porrastumista kuvassa. Kyse on resoluution keinotekoisesta lisäämisestä, ei terävöityksestä.

Kuvan resoluutio (= tarkkuus) ja terävyys ovat kaksi eri asiaa. Matalampiresoluutioinen kuva voi olla terävämpi kuin korkeampiresoluutioinen kuva, tai toisinpäin. Mutta korkeampiresoluutioisessa kuvassa on aina enempi yksityiskohtia ja kuvatietoa, vaikka se ei yhtä tervävä olisikaan kuin matalaresoluutioinen kuva. Keinotekoinen resoluution lisääminen ja kuvan pakkaaminen mutkistavat tilannetta vielä tosin lisää.

Pääpointti kuitenkin on, että dvd:n kuvasta ei saada millään ilveellä blu-ray kuvan tasoista ja ero näiden välillä on selkeästi nähtävissä. Aika mallikkasti tosin suurin osa blu-ray soittimista dvd kuvan skaalaa teräväpiirtoon.