Oon 22 v. tyttö ja oon asunut nykyisen mieheni kanssa 2 vuotta. Seurusteltu ollaan vähän yli 3 vuotta.
Suhteen alussa petin miestäni pari kertaa. En varsinaisesti jäänyt kiinni mutta hän arvasi.
En tietenkään myöntänyt mitään.
Niistä tapauksista on siis aikaa jo kolmisen vuotta mutta mieheni jaksaa vieläkin joskus raivota ja valitella minulle, kun olen ollut niin ilkeä. Hän väittää, ettei ehkä koskaan pysty luottamaan minuun täydellisesti. Syy on kuulemma se, etten ole koskaan kertonut hänelle totuutta seikkailuistani hänen selkänsä takana. Minun pitäisi siis kertoa kaikki, mitä tein ja kenen kanssa. Mitä sillä on väliä. En halua puhua koko asiasta. Olen ollut uskollinen jo 3 vuotta. Ei hänen pitäisi enää jauhaa niitä vanhoja juttuja. Olen kyllästynyt.
Suhteen alussa petin miestäni pari kertaa. En varsinaisesti jäänyt kiinni mutta hän arvasi.
En tietenkään myöntänyt mitään.
Niistä tapauksista on siis aikaa jo kolmisen vuotta mutta mieheni jaksaa vieläkin joskus raivota ja valitella minulle, kun olen ollut niin ilkeä. Hän väittää, ettei ehkä koskaan pysty luottamaan minuun täydellisesti. Syy on kuulemma se, etten ole koskaan kertonut hänelle totuutta seikkailuistani hänen selkänsä takana. Minun pitäisi siis kertoa kaikki, mitä tein ja kenen kanssa. Mitä sillä on väliä. En halua puhua koko asiasta. Olen ollut uskollinen jo 3 vuotta. Ei hänen pitäisi enää jauhaa niitä vanhoja juttuja. Olen kyllästynyt.
Vastaukset 12
Vanhimmat
no ei todellakaan. Mikäs - minä olen AINA oikeassa - tyyppi vai - olen aina tehnyt vääriä valintoja- tyyppi sun ukkos oikeen on :( mie ihmettelen .
Ole ihan huolestunut jatkossakin, ei se siitä muutu, ellet Sinä halua sen muuttuvan. Sinulla on vasta kolme vuotta asiasta kulunut, meillä on 9 vuotta, eikä asia ole yhtään vähentynyt mielestä. Syy on aivan sama, ei vaimonikaan pystynyt kertomaan totuutta ja se on "Syy on kuulemma se, etten ole koskaan kertonut hänelle totuutta seikkailuistani hänen selkänsä takana". Se on syy siihen etten voi luottaa häneen koska TIEDÄN hänen elävän joka hetki valheessa, valheellisesti kanssani. Rehellisyys vaikka miten pahasta asiasta on parempi kuin valhe. Tietenkin pahinta on se, ettei hän ollut sen luottamuksen arvoinen jona minä puolisona uskoin vaimoni olevan.
Hei mä oon pettäjä, ja valehtelija. Mun mies on sika, ku se ei kestä mun harrastuksii. Mä taidanki jättää sen!
En minä kyllä lainkaan ihmettele jos miestäsi vaivaa vielä noinkin pitkän ajan jälkeen tuo asia. Tottakai hän haluaa tietää mitä tapahtui! Minun mieheni petti minua n.puoli vuotta sitten, muttei ole suostunut sanomaan mitä varsinaisesti tapahtui, vain ettei nussittu. Joo-o? Aika paljon jää myös muita tekemisen vaihtoehtoja?! Tottakai minuakin vaivaa...onko rassailtu, suudeltu, kenties jopa suuseksiä?! Arvaappa räjähtääkö pää? Toisaalta en ole mitenkään kovin mustasukkainen joten en viitsi enää edes kysyä kun ei vastausta kuulu. MUTTA päässäni mieleni punoo omat tarinansa tapahtuneesta, jotka kuukausi kuukaudelta pahenee ja muuttuu kauheammaksi. Sitten kun niitä tapahtumia, joita ei välttämättä ole edes tapahtunut, pui päässään, on mieheni muuttunutkin aika ajoin silmissäni hirviöksi, ja silloin kohtelenkin häntä huonosti. Ja siinä hän vielä ihmettelee mikä minua vaivaa?!
Hirveätä miten ootte tollasiin suhteisiin joutuneet. Säälin kyllä. Ei kukaan alussa vaikuta sialta, kaikkihan näyttelee enkeliä jos ei muutoin sellasia ole.
On se kyllä omistuista että vielä ihmettelee, mullakin räjähtää pää kun oikein ajattelen tota sun juttua.
Paljon valaiseekin jos sanoo et ei harrastettu seksiä, kun niitä muitakin vaihtoehtoja on. Et ainut hyväpuoli tossa on että jos se todella oikeesti ei sitä oo harrastanu, niin ainakaan sulle ei oo mitään tarttunu miehestäs ja se toinen nainen ei oo raskaana.
Mut en mä tiiä, jos se viel ihmettelee et mikä sua vaivaa, nii ei sille kannata edes syytä selittää, tyhmäkin nyt sen tietää mikä sua vaivaa.
lisään vielä, että yks syy miks halusin kuulla mieheltäni kaikki hänen omasta suustaan oli se, että mielikuvitukseni kävi kaikki läpi, monella eri tavalla. ajatus harhaili koko ajan miettien, että mitähän ne teki, missä ja milloin ja miten. siinä ne päivät sitten meneekin, kun omassa pienessä mielessään miettii eri vaihtoehtoja, ne ei ihan heti lopu. nopeempi on käsitellä, kun tietää mitä on tapahtunut.
Ei ole mitenkään ihmeellistä, ettei miehesi ole vieläkään päässyt asian yli, jos hän ei edelleenkään tiedä mitä tapahtui. Tottakai asia jää vaivaamaan. Totuuden kertominen (ei kuitenkaan välttämättä mitään yksityiskohtia) on edellytys unohtamiselle ja anteeksiannolle. Ja luottamus perustuu totuudelle ja rehellisyydelle. Mielestäni miehelläsi on täysi syy olla luottamatta sinuun, jos et vielä näinkään pitkän ajan jälkeen pysty myöntämään vanhoja virheitäsi ja ottamaan vastuuta teoistasi. Vaikka tapahtuneella ei mielestäsi enää olekaan mitään väliä, sillä on, mikäli miehesi ei tunne voivansa luottaa sinuun tämän takia. On outoa, että vierität vastuun omista teoistasi miehesi niskoille moittimalla hänen käyttäytymistään, joka on täysin oikeutettua ja ymmärrettävää. Etkö itse muka haluaisi hänen sijassaan tietää mitä on tapahtunut?
en lukenut muiden vastauksia, en siis tiedä mieltä muut ovat olleet. täytyy kuitenkin sanoa, että ymmärrän miestäsi, eikä hän ole ollenkaan outo. minä olen ollut petetyn asemassa ja ihan samalla lailla tahdoin tietää KAIKEN! siis tarkotan ihan kirjaimellisesti kaikkea, asennot, kuinka kauan jne... en tiedä miksi. ehkä siitä syystä, että sen saa tuntumaan vieläkin pahemmalta miltä se tuntuu jo valmiiksi. sillä tavalla saa itsensä niin vihaiseksi, että ne tunteet sitä toista kohtaan hiipuu. en tiedä mikä se todellinen syy on, miksi tahtoo kiduttaa itseään tiedoilla, jotka satuttaa enemmän kuin mikään muu.
se on totta, että luottamusta ei saa täysin takasin IKINÄ!! ei voi koskaan enää ajatella siitä ihmisestä samalla lailla ja olemaan vaikka toisessa kaupungissa ajattelematta, että mitähän se taas touhuu. toisaalta on tunne, että ei se enää mutta alitajunnassa kuitenkin ajattelee, että miksei... ei olis eka kerta. anna ymmärrystä miehellesi ja suosittelen, ettet myönnä hänelle vaikka hän sen tietääkin. kehittele vaikka joku lievempi tarina jolla saat hänen uteliasisuutensa sammumaan. myös se, että kuulee toiselta REHELLISESTI mitä on tapahtunut on yksi keino, joka edes auttaa luottamista, siinä mielessä tuo "lieve tarina" ei ole mikään hyvä idea, lisää valehtelua. mutta en suo kenellekään sitä tuskaa, jonka aiheuttaa toiselle pettämisellä, siksi valehtelukin on parempi vaihtoehto.
yksi kysymys sinulle: voisitko kuvitella vielä pettäväsi? vai tuntuuko se sinusta suoranaiselta ihmeeltä, että olet edes voinut tehdä niin?
En voi muuta kuin olla totaalisen järkyttynyt näistä viesteistä täällä!! Meidän parisuhteessa on ainakin 100% selvä fakta tosiasia, että jos jompikumpi pettäisi missään muodossa toista yhdenkin kerran, niin ero tulisi heti ja se olisi ikuinen!!! KYSYMYS siis teille kaikille: miten helvetissä pystytte olemaan suhteessa, jossa kumppaninne on pettänyt teitä????????!!!! Eikö teillä ole laisinkaan itsetuntoa ja ylpeyttä omasta itsestänne???????? Ihan säälittää. Pelkäättekö ettette parempaa saa kuin alhaisen ja iljettävän pettäjän????!!! Järkyttävää! Mä en tollaseen suhteeseen alentuis kuuna päivänä! Pelkkä ajatuskin siitä, että suutelisin kumppaniani sen jälkeen kun se on suudellut kiihkesti jotain toista.. tai pelkkä ajatuskin siitä, että poikaystäväni työntäisi kalunsa muhun, jota on juuri työnnellyt jonkun vieraan naisen pilluun...saa mut voimaan pahoin!! Siis c´mon - missä teidän itsetunto ja oman arvon ylpeys on????????!!! Säälittävää jengiä.
Tähän on monia vastauksia, tässä omani:
Jos suhde perustuu aitoon rakkauteen- ei seurusteluun seurustelun vuoksi- voi antaa anteeksi yllättävän monia loukkaavia asioita.
Pettäminen on vaikea, koska se kyseenalaistaa niin paljon, rakastamisen, rehellisyyden, toimivan liiton perustan.
Silti varsinkin pitkään jatkunut suhde koostuu monista asioista, välttäminen perustuu muullekin kuin seksille. Jos pettäminen on tapahtunut vaikeina aikoina, jos se tunnustetaan ja siitä puhutaan avoimesti- homma voi toimia ja luottamus palautua.
maailmassa on tärkeämpiäkin asioita kuin seksi- myös näinpäin ajateltuna
silti: ihan kaikkea ei voi eikä tarvitse antaa anteeksi, en ymmärrä pettämistä varsinkaan jos sillä todella haetaan pelkkää seksiä, jos oma mieheni ilmoittaisi että kävinpä tässä yhtenä päivänä jonkun sängyssä- älä sure ei se merkitse mitään olisi suhteen päättyminen erittäin todennäköistä, jos olisi rakastunut toiseen ja valitsisi minut siinä tilanteessa ja tunnustaisi tekonsa niin anteeksiantaminen olisi todennäköisempää. Rakkaus ei vähene vaikka sitä tuntisi muitakin kohtaan.
Tekstissäsi oli todella järkeä ja olen aivan samaa mieltä kanssasi. En todellakaan pystyisi elämään miehen kanssa, joka pettäisi(/olisi pettänyt) mua. Siis jos tietäisin asiasta. Alkaa todella kuvottamaan kun vain kuvitteleekin, että hän olisi ollut intiimeissä puuhissa jonkun toisen kanssa. Säälittävää, miten joku antaa anteeksi kerta toisen jälkeen, kun kuitenkin tietää että se tulee toistumaan.
Mustasukkaiset ihmiset hakevat usein yksityiskohtia huonoista syistä- kiihdytetään itseään raivoon ja päästään märehtimään oikein kunnolla. Silti ymmärrän miestäsikin. Vaikka asia olisi vanha ei se oikeastaan ole koskaan selvitetty jos ei avoimeen keskusteluun ole ollutm ahdollisuutta.
En silti kaikkia yksityiskohtia sanoisi. Ne ei kuulu kellekään ja tuovat vain turhaa tuskaa. Molemmille.
Hautaa hetkeksi kiukku ja keskustele asiasta kunnolla. Muistuta samalla siitä mitä muuta suhteessanne on- kysym erkitseekö se mitään kumppanillesi. Jos merkitsee voi suhteenne toimia todellisemmalla pohjalla, jos miehesi keskittyy vain näihin pettymisiin ja pettämisiin niin ei se toimisi pidemmän päälle kumminkaan.
Varsinkin haudottuna mustasukkaisuus saa kamalia muotoja... se ei häviä ajan kanssa itsestään. Joillakin ei tietysti edes järkipuheella.Mieti myös etko itsekin mielummin tietäisi totuuden asioista, jos tilanne olisi toisinpäin?