Mulla on ollut hyvin epätodellinen olo jo jonkun aikaa. Tavallaan kuin jokin panta kiristäisi pään ympärillä ja ajatus ei ole aivan tässä hetkessä. Pelkotiloja on ilmennyt että eikö tämä mene ohi. Yleislekurilla kävin, määräsi diapameja diagnoosilla "ei tää nyt mitään oikeestaan ole, menee itsestään ohi". Alussa olleet pahan ahdistuksen ja unettomuuden nämä lääkkeet veivät, mutta edelleen jäi päälle tämä outo olo päässä, aivan kuin olisi unessa/juovuksissa. Kirkas valo on silmille tosi kirkasta ja äänet ottavat korvaan voimakkaasti.
Tunnistaako joku oireet? Psykiatrille tilaan seuraavaksi ajan :(
Tunnistaako joku oireet? Psykiatrille tilaan seuraavaksi ajan :(
Vastaukset 8
Vanhimmat
.
Ei mulla päässä erityistä särkyä ole. Ja eihän migreeni voi montaa viikkoa 24/7 kestää. Edelleen vaikka diapam-kuuri on päällä, niin sosiaalinen elämä on jotenkin vastenmielistä.
En usko että on mielisairautta, voi olla ennemminkin mykobakteeri tai borrelioositartunta aivoissa.
depersonalisaatiota?
Lääkkeitten sivuvaikutuksia?
Sillä ainakin selviää onko siellä mitään ylimääräistä ja psykiatrillahan kannattaa aina käydä.
Mun tarvii nyt heti alkuun todeta että olen aina kummaksunut suuresti mielenterveyspotilaita ja varsinkin masennusta potevia että "miksi ei vain voi OLLA iloinen ja jees-fiiliksellä", kunnes tosiaan itselle laukesi tämä olotila.
Psykiatrin aikaan on vielä reilu 2 viikkoa ja sama yleislekuri antoi lisää diapamia jotta ahdistus pysyisi kurissa siihen asti (joka palasi ekan kuurin jälkeen todella voimakkaana takaisin). Noh, tällä hetkellä ei varsinaisesti ahdista, mutta olen todella masentunut ja väsynyt :( Töissä olen kuin zombie ja mikään asia mikä normaalisti kiinnostaa, ei vois enempää tällä hetkellä kiinnostaa..
Tekisi mieli vaan itkeä, että miksi näin on käynyt juuri mulle. Suuri huoli siitä että tämä on tosiaan jotain alkuoireita vakavammasta mielenterveyshäiriöstä. Normaalisti olen iloinen ja puhelias persoona, nyt vain haamu.. :(
Ihminen käy läpi aina välillä taistelua pääkoppansa sisällä. Käsittääkseni osa ihmisistä reagoi siihen herkemmin kuin toiset. Tuo sun juttu kuulostaa joltain murrosvaiheelta elämässä, missä ihminen kyseenalaistaa kehittyneen maailmankuvansa missä egokin joutuu koetukselle. Sosiaalisia kontakteja kannattaa ylläpitää, vaikka se tuntuisikin vaikealta ja ahdistavalta. Kyllä se aurinko risukasaanki paistaa lopulta.