Olla näillä anoreksiaplastoilla, mut oon kuitenkin.
Olen tällä hetkellä 75 kg painava ja 165 cm pitkä, mutta kuitenkin olen huomannut itselläni samoja oireita kuin muillakin anorektikoilla. Mittailen ja puntaroin itseäni päivittän.
Mua hävettää siit syyst, ett kaikk muut täälä on 55-50 kg ja "silti tarvetta laihduttaa". Muuten mulla on asiat (päällisin puolin) kunnossa. On harrastuksii, kesätöitä, opiskelupaikka ymym. mutta mun tärkein puuttuu...
Miks mun pitää vain olla tälläinen pallo, ny? Olen kuitenki ollut anoreksian rajalla vuonna 2006, kun painoin vain 49 kg. Se oli mukavaa aikaa se. Toivottavasti pääsen kuosiin, kun muutan omaan kämppään syksyllä ja saan päättää oman ruokakaappini sisällöstä.
Olen tällä hetkellä 75 kg painava ja 165 cm pitkä, mutta kuitenkin olen huomannut itselläni samoja oireita kuin muillakin anorektikoilla. Mittailen ja puntaroin itseäni päivittän.
Mua hävettää siit syyst, ett kaikk muut täälä on 55-50 kg ja "silti tarvetta laihduttaa". Muuten mulla on asiat (päällisin puolin) kunnossa. On harrastuksii, kesätöitä, opiskelupaikka ymym. mutta mun tärkein puuttuu...
Miks mun pitää vain olla tälläinen pallo, ny? Olen kuitenki ollut anoreksian rajalla vuonna 2006, kun painoin vain 49 kg. Se oli mukavaa aikaa se. Toivottavasti pääsen kuosiin, kun muutan omaan kämppään syksyllä ja saan päättää oman ruokakaappini sisällöstä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
lisäksi se, että täytän kohta 18. Kaikki muuta näyttävät olevan ikäluokkaa 11-15. Olen vanhainkoti-iässä.
Mun mielestä ei toi oo ees paha, aina kannattaa syödä terveellisesti. Olen mäkin paras puhumaan ku painan juuri ja juuri ton 49 ja oon saman pitunen ku sä ja haluisin painaa ton 50 nii vanhemmat ei valittas et syö et sä tolla määrällä elä jne. Ole onnellinen ettei luut paista läpi.
Itse olen normaalipainoinen, entinen wannabee anorektikko. Jossain vaiheessa otin järjen käteen ja rupesin syömään aamupalan,(vaikka olin ahminut koko illan) ja siitä sitten ne pari muutakin ateriaa päivässä, koska en pystynyt laihduttamaan silla tavalla, että olisin ollut kokonaan syömättä. Siitä tuloksena oli vain ahmimishäiriö ja jatkuva tyytymättömyys omaan toimintaan. Joskus ajatus omasta lihavuudesta hiipii taas mieleeni, mutta onneksi oman itsensä arvostaminen ottaa taas kohta voiton. Toivottavasti löydät tasapainon mielesi ja painosi kanssa. :)
Anoreksiaa ei mitata alipainolla, vaan sillä mitä tapahtuu pään sisässä!
Itse olen vasta myöntänyt sairauteni, ja ilman sen kummempia diagnooseja laittaisin sairaudenkuvakseni epätyypillisen anoreksian. Ja, olen ilmeisesti jo toinen jalka haudassa, olen nimittäin 22-vuotias!
Painoni on vielä terveissä lukemissa (177/62), mutta pään sisällä ajatukset eivät ole kunnossa. Jo itsenäistyneenä saan tosiaan päättää jääkaappini sisällön mutta vahvasti kehotan hoitamaan asiat kuntoon ennen omilleen muuttamista - vaikka miten paljon laihtuisit ei se peilikuva siitä muutu. Näytän omasta mielestäni edelleen samalta kuin 10 kg pyöreämpänä. Tämän lisäksi koko elämäni kärsii tästä vääristyneestä minäkuvasta - olen parisuhteessa epävarma itsestäni ja täten epäilen poikaystävääni, olen ikäisekseni menestynyt työ/opiskelurintamalla erinomaisesti, mutta koen ettei se ole omaa ansiotani vaan sattumien kauppaa. Koko ajatusmaailmani pyörii sen ympärillä, että kaikki pitäisi tehdä paremmin, tulisi näyttää paremmalta ja olla muutenkin kaikella tavalla täydellinen.
Minulla on varmaan siinä mielessä "pullat hyvin uunissa" että myönnän parantumistarpeeni. Jos en hae apua, painoni on kohta nykyistä 10 kg matalampi - eihän tuohon edelliseenkään kymppiin mennyt aikaa juuri mitään. Kehotan siis - herää sinäkin! Voin kertoa että itsenäistyneenä on paljon helpompi vajota vieläkin alemmas kuin vanhempiensa luona asuen - kukaan kun ei ole pitämässä sinusta huolta!
Tsemppiä sinulle, toivon tosiaan että minäkuvasi muuttuu paremmaksi, minä työstän omaani ja se tulee olemaan pitkä ja kivinen tie!
mulla on ihan sama fiilis, käyn näillä palstoilla melko usein, ja tunnen itseni niin lihavaksi, kun mitat on 167/68 ja haluan vain laihtua, ja tavoitteeni on (toistaiseksi) ihan realistinen ja terve, alle 60 kiloa. olen jo laihtunut kesäloman aikana 4 kiloa, ja olen iloinen, mutta haluan laihtua lisää. Kun koulut alkoivat ja kaveri kysyi, olenko laihtunut, niin minulle tuli niin hyvä mieli. Käyn melkein joka päivä vaa'alla ja olen iloinen jos olen laihtunut edes 100 grammaa ja olen kauhuissani jos olen lihonnut 100 grammaa. Tiedän että nämä keskustelutkin täällä on ihan sairaita, kun ihmiset painavat jopa alle 40 kiloa, enkä haluaisi olla niin laiha, mutta pelkään että oma tilanteeni menee lopulta myös siihen.. Haluisin vain olla laiha