Sama kuvio

Olen keski-ikäinen mies. En ole ikäloppu, pidän itseni hyvässä kunnosssa, henkisesti ja fyysisesti, silti olen yksin. Takana on eroon päättynyt kihlaus-suhde, josta on siitäkin aikaa jo 15 vuotta. En ole tuon suhteen päättymisen jälkeen löytänyt ketään sopivaa, joten olen ollut enimmäkseen yksin "sinkkuna". Onneksi on työ ja muutama hyvä ystävä. Olen kuitenkin luonteeltani ehkä liian kiltti ja avoin kovalle ja itsekkäälle nykynaiselle. Pitäisi olla "kovempi", pitäisi polttaa ja juoda, olla "rajumpi". Kuinka paljon vastaavanlaisia tässäkin maassa on? Ehkä minun on parempi elääkin yksin, ainakin olen onnellinen. Ehkä olen vieraalta planeetalta kotoisin, joka ei osaa tai pysty kommunikoimaan samalla tavalla muiden kanssa. Kuitenkin minussa on paljon hyviä puolia, kunhan vain löytäisin ja kohtaisin sen oikean, joka uskaltaisi olla oma itsensä, eikä pakenisi itseään koko ajan työhön, harrastuksiin, muihin asioihin. Onko kenelläkään muulla samanlaisia kokemuksia? olisi kiva kuulla ajatuksia.
4364
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Samanlaisia kokemuksia on ja samanlainen historiakin. Tosin olen pysynyt järjissäni ja pystynyt huoltamaan jälkikasvuni koska olen pitkälle kouluttautunut ja onnistunut pitämään kohtuupalkkaisen työni. Moni mies saattaa tulkita pakollisen, mutta myös tavallaan palkitsevan itsellisyyden kovuudeksi ja itsekkyydeksi. Enpä usko myöskään että kukaan itseään kunnioittava aikuinen nainen mitään rajuja renttuja elämäänsä kaipaa! Jos pystyy olemaan ajoittain onnellinen yksinäisyydestään huolimatta, niin hyvä...

Äänestä

Millainen naisen pitäisi olla noin muuten, paitsi aito ja rauhallinen? Mitä arvostat naisessa?

Luulen, ettei kiltin miehen ole ollenkaan mahdotonta löytää seurustelukumppania, kun vain osaa etsiä oikeasta paikasta. Tulee jotenkin tunne että ehkä olet etsinyt ravintoloista? Miten jos aloittaisit vaikka jonkin harrastuksen josta pidät, ehkä sitä kautta törmäisit enemmän samanhenkisiin? Kaikki "nykynaiset" eivät ole kovia ja itsekkäitä eivätkä vaadi sitä toisiltakaan.

"Ehkä olen vieraalta planeetalta kotoisin, joka ei osaa tai pysty kommunikoimaan samalla tavalla muiden kanssa." En usko että on näin. Olet ehkä vain liikkunut vääränlaisten ihmisten parissa ja etsinyt heidän hyväksyntäänsä. Kun luotat itseesi ja hyväksyt itsesi sellaisena kuin olet, niin mahdollisuudet löytää seuraa kasvavat. Itsensä kanssa sinut oleva henkilö on monen mielestä parasta seuraa. Eli ei muuta kuin tsemppiä ja verkkoja vesille!

Äänestä

ja ajatuksista. yritetään mennä eteenpäin tässäkin asiassa.

Äänestä

kaikki muu täsmää, paitsi että olen nainen, ja kun en käy ravintoloissa kovinkaan usein, niin vaikeaa on on löytää mies- ihmistä!
Tuttavat eivät ymmärrä, kuinka "noin hyvännäköinen nainen" on yksin ja yksinäinen. Matkustelen aika usein ja käyn erilaisissa tapahtumissa, olen seurallinen ihminen, kuljen avoimin silmin, mutta kun ei niin ei. Kun jäin pari vuotta sitten vielä "putkeen", niin siinä loppuivat myös työyhteisön tutut. Omat lapseni ovat aikuisia ja heillä on omat jutut, toki tapaan heitä, mutta se ei poista ihmisen ikävää toisen luo! Yritetään tsempata ja toivoa että joku päivä ehkä.....?

Äänestä

Kommentoi aloitusta


toistuu aina... kirjoitti:

Olen keski-ikäinen mies. En ole ikäloppu, pidän itseni hyvässä kunnosssa, henkisesti ja fyysisesti, silti olen yksin. Takana on eroon päättynyt kihlaus-suhde, josta on siitäkin aikaa jo 15 vuotta. En ole tuon suhteen päättymisen jälkeen löytänyt ketään sopivaa, joten olen ollut enimmäkseen yksin "sinkkuna". Onneksi on työ ja muutama hyvä ystävä. Olen kuitenkin luonteeltani ehkä liian kiltti ja avoin kovalle ja itsekkäälle nykynaiselle. Pitäisi olla "kovempi", pitäisi polttaa ja juoda, olla "rajumpi". Kuinka paljon vastaavanlaisia tässäkin maassa on? Ehkä minun on parempi elääkin yksin, ainakin olen onnellinen. Ehkä olen vieraalta planeetalta kotoisin, joka ei osaa tai pysty kommunikoimaan samalla tavalla muiden kanssa. Kuitenkin minussa on paljon hyviä puolia, kunhan vain löytäisin ja kohtaisin sen oikean, joka uskaltaisi olla oma itsensä, eikä pakenisi itseään koko ajan työhön, harrastuksiin, muihin asioihin. Onko kenelläkään muulla samanlaisia kokemuksia? olisi kiva kuulla ajatuksia.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu