Elikäs masennuksesta kärsinyt reilun vuoden... syönyt citalopramia parhaimillaan 60mg kaikki meni hyvin.. suunittelin tytöni kanssa tulevaisuutta.. opiskelu harkitisin ja töihin lähtöä.. Tulin raskaaksi säätösuhteen myötä.. Mies ei kuvioissa.. tietää lapsestaan ja kertoilut miten neuvolois jne mennyt siihen jäänyt... Elikäs yksin olen kohta 3v tytön kanssa ja raskaana vk21. sain työmarkinatuella töitä käyn ma-to välillä muutaman tunnin tekee joka päivä.. Joka pikkasen piristää päivää.. Nyt olen ollut pienel lomal kun tytöllä päiväkoti kiinni.. Lääkitys pienentynyt 10mg osittain siksi koska haluisin itse päästä niistä pois raskauden takia... Nyt ruvennut menee pikkasen ala mäkeen.. koko ajan kauhean väsynyt ahdistunut olo jne.. Terapiasta myös ollut lomien takia taukoa jonka luulin kestäväni ja nyt tuntuu et pää räjähtää..
Kaverilleni kertonut et nyt ei meinaa mennä hyvin jne... ... kaveri vihjaili aborttia....Ihan juuri tämän miun jaksamisen kanssa... Mut haluan uskoa et selviän kaikesta vaikka yksin olenkin... Mut silti todella pahalle tuntuu kun kaveri vihjailee tälläistä.. Minä en voi hyväksyä aborttia se ei tullut edes kysymykseen...
Mitä tässä voi enää tehdä.. sillä en haluaisi katua kaikea tapahtunutta... Mut pelko, masennus kaikki pyörii mieles ja helpotusta ei viel viikoon ole luvassa.. ennen kuin pääsee terapialle juttelee asiasta...
Minkäkin kun olen sellainen ihminen joka ei ihan heti pyydä apua.. mielummin haluan itse pärjätä kuin rupean toisilta apua pyytelemään.. muita kyl auttelen mut itseni jätän pois..
Tulipa sekasta tekstiä.. jospa siitä jotain selkoa sais...
Kaverilleni kertonut et nyt ei meinaa mennä hyvin jne... ... kaveri vihjaili aborttia....Ihan juuri tämän miun jaksamisen kanssa... Mut haluan uskoa et selviän kaikesta vaikka yksin olenkin... Mut silti todella pahalle tuntuu kun kaveri vihjailee tälläistä.. Minä en voi hyväksyä aborttia se ei tullut edes kysymykseen...
Mitä tässä voi enää tehdä.. sillä en haluaisi katua kaikea tapahtunutta... Mut pelko, masennus kaikki pyörii mieles ja helpotusta ei viel viikoon ole luvassa.. ennen kuin pääsee terapialle juttelee asiasta...
Minkäkin kun olen sellainen ihminen joka ei ihan heti pyydä apua.. mielummin haluan itse pärjätä kuin rupean toisilta apua pyytelemään.. muita kyl auttelen mut itseni jätän pois..
Tulipa sekasta tekstiä.. jospa siitä jotain selkoa sais...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kyllä sä selviät
Ehkä kaverisi yritti kuitenkin vain ajatella parastasi,mutta ei ymmärtänyt että voisit loukkaantua siitä..Tuskin hän pahaa tarkoitti:) Onko ketään muuta kenelle voisit purkaa ajatuksiasi kuin ammattiauttajalle? Voisiko ajatuksia ahdistuksen keskellä kirjoittaa vaikka paperille jotta ne edes jotenkin päätyisi päästä hetkeksi pois..Tiedän kyllä itse miltä tuntuu olla masentunut ja ahdistunut,mutta silti jotenkin vaikea yrittää auttaa toista,kun jokainen on kuitenkin omanlaisensa..Yritä miettiä niitä hyviä asioita joita sinulla on ja mitä tulee olemaan:) Jaksamista!
Varmasti tarkoitat tuolla viestilläsi hyvää, mutta masennus ei tosiaankaan häviä mihinkään noin vain, vaikka saakin maailman ihanimman käärön syliinsä. Tuollaiset kommentit saattavat enemmän ahdistaa kuin auttaa masentunutta ihmistä. Kaikki maailman paha ei mihinkään häviä...
Alkuperäiselle sanoisin, että koeta jaksaa nyt ihan päivä kerrallaan sinne terapiaan asti. Oletko kokeillut soittaa johonkin auttavaan puhelimeen? Niitä on paljon ja vaikkei siellä välttämättä olekaan mielenterveyden alan ammattilaisia niin sua voisi auttaa, että pääsisit vain purkamaan asioita jollekin. Kunhan terapia alkaa niin saat varmasti taas asiasi eri tavalla järjestykseen. Tsemppiä kovasti, et ole ainut joka ahdistuksen ja masennuksen kanssa painii! Ja monet ovat silti sen loppujen lopuksi voittaneet.
Voimia sinulle.. Se pieni rakkauspakkaus sitten palkitsee