Pohdinpa tässä vain sellaista, että vaikka aikidossa ei tunnuta harjoiteltavan lyömistä erikseen, niin törmäsinpä tuossa jokin aika sitten aikamoisiin rautakouriin.
Olen aiemmin harrastanut kungfua jossa mm. kovetetaan käsiä. Omatkin käpäläni olivat niihin aikoihin aika toisenlaiset, mutta parin vuoden tauko muutti tassut taas pullanpehmeiksi. Olipa siis hiukan tuskaisaa kun treeneissä tehtiin lyöntiharjoituksia, ja parikseni sattui semmoinen mustapöksyinen henkilö teräsnyrkkeineen.
Piti siis kysymäni, että mistä aikidoka saa teräsnyrkit, mutta nyt kun tätä kirjoitan, tajuan että saattoihan tuo olla vaikka mikä tiilenmurskaaja-karateka joka hiukan satujumppailee siinä sivussa ;)
Toinen pehmeysjuttu: olen huomannut, että jotkut naget - eli siis ne joita väännetään, menihän tuo nyt oikein päin? - eivät tunnu liikkuvan ennen kuin niitä vääntää niin että homma menee pakostakin tuskan puolelle. Olen pannut tämän oman huonouteni piikkiin, mutta sitten on taas niitä jotka ukeina välttämättä vääntävät niin että melkein tulee tippa linssiin.
Itse olen käsittänyt, että tuskaa ei pitäisi juuri tuntea ennen loppulukkoa, ja silloinkin vain sen verran että lukko todetaan toimivaksi.
Toisaalta on turhauttavaa kun jotkut pitävät kuin kukkaa kämmenellä ja varovat selvästi ettei tyttö vain saa munasarjojaan solmuun, mutta on tullut niitäkin vastaan jotka riuhtovat niin että nivelet vain rutisevat. Ei se kipu sinänsä haittaa, mutta olisi aika ikävä juttu jos joku paikka sattuisi prakaamaan käsittelyssä. Nilkkani kerran omatoimisesti teloneena olen sisäistänyt sen että toimivat terveet nivelet ovat ihan kiva juttu.
Mikä siis on kohtuullista telomista ja mikä ei? Aika pitkälle tuo tuntuu riippuvan siitä, kenen kanssa harjoittelee ja mitä viestii, mutta pitäisikö telovalle parille yrittää viestiä että olisi parempi lopettaa telominen ja keskittyä tekniikkaan? "Väkivaltaiseen" kungfuun verrattuna alkaa tämä "rauhallinen" aikido vaikuttaa "ei-ihan-niin-rauhalliselta".
Kungfuillessa en loukkaantunut kertaakaan, mutta aikidossa tulee välillä pareja joiden kanssa vähän paritanssitaan, ja sitten tulee niitä joiden kanssa perna lentää ja keuhkot poksuvat. Kipu on mielestäni tietyssä määrin kivaa, ja kroppa kestää aika koviakin juttuja, mutta tuo loukkaantumisvaara kumminkin mietityttää.
Olen aiemmin harrastanut kungfua jossa mm. kovetetaan käsiä. Omatkin käpäläni olivat niihin aikoihin aika toisenlaiset, mutta parin vuoden tauko muutti tassut taas pullanpehmeiksi. Olipa siis hiukan tuskaisaa kun treeneissä tehtiin lyöntiharjoituksia, ja parikseni sattui semmoinen mustapöksyinen henkilö teräsnyrkkeineen.
Piti siis kysymäni, että mistä aikidoka saa teräsnyrkit, mutta nyt kun tätä kirjoitan, tajuan että saattoihan tuo olla vaikka mikä tiilenmurskaaja-karateka joka hiukan satujumppailee siinä sivussa ;)
Toinen pehmeysjuttu: olen huomannut, että jotkut naget - eli siis ne joita väännetään, menihän tuo nyt oikein päin? - eivät tunnu liikkuvan ennen kuin niitä vääntää niin että homma menee pakostakin tuskan puolelle. Olen pannut tämän oman huonouteni piikkiin, mutta sitten on taas niitä jotka ukeina välttämättä vääntävät niin että melkein tulee tippa linssiin.
Itse olen käsittänyt, että tuskaa ei pitäisi juuri tuntea ennen loppulukkoa, ja silloinkin vain sen verran että lukko todetaan toimivaksi.
Toisaalta on turhauttavaa kun jotkut pitävät kuin kukkaa kämmenellä ja varovat selvästi ettei tyttö vain saa munasarjojaan solmuun, mutta on tullut niitäkin vastaan jotka riuhtovat niin että nivelet vain rutisevat. Ei se kipu sinänsä haittaa, mutta olisi aika ikävä juttu jos joku paikka sattuisi prakaamaan käsittelyssä. Nilkkani kerran omatoimisesti teloneena olen sisäistänyt sen että toimivat terveet nivelet ovat ihan kiva juttu.
Mikä siis on kohtuullista telomista ja mikä ei? Aika pitkälle tuo tuntuu riippuvan siitä, kenen kanssa harjoittelee ja mitä viestii, mutta pitäisikö telovalle parille yrittää viestiä että olisi parempi lopettaa telominen ja keskittyä tekniikkaan? "Väkivaltaiseen" kungfuun verrattuna alkaa tämä "rauhallinen" aikido vaikuttaa "ei-ihan-niin-rauhalliselta".
Kungfuillessa en loukkaantunut kertaakaan, mutta aikidossa tulee välillä pareja joiden kanssa vähän paritanssitaan, ja sitten tulee niitä joiden kanssa perna lentää ja keuhkot poksuvat. Kipu on mielestäni tietyssä määrin kivaa, ja kroppa kestää aika koviakin juttuja, mutta tuo loukkaantumisvaara kumminkin mietityttää.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ymmärtääkseni aikido käyttää samoja vastustajan manipulointi periaatteita kun Taiji. Tämä on aika korkealuokkainen tapa käyttää omaa kehoa ja vastustajan voimaa, siinä kestää kauan ennenkun saat sen toimimaan. Muista myös aina tunnustella kuinka tekniikat tuntuu omassa kehossa kun suoritat niitä, täydellinen keskittyminen kaikkiin pikku yksityiskohtiinkin. Ja muista rentous, se auttaa tuntemaan kuinka kehosi toimii ja missä vastustajan voima ja keskus on. Tee tekniikat niin rennosti ja hitaasti kun vaan on mahdollista, käyttäen niin vähän lihaksia kun on mahdollista. Ainakin taijissa täytyy oppia tuntemaan vastustajan voimaa, mihin se on menossa ja hänen "keskus" (elikkä vastustajan tasapaino ja mihin hänen paino on keskittyny), tälläinen "herkkyys" vaatii paljon harjoittelua.
Siinä oli minun kiinalainen näkemys näihin asioihin. Ymmärrän että aikido on japanilainen ja neuvoni voivat olla ihan päin helvettiä tässä yhteydessä.
Eip mittään, hyviä neuvojahan nuo ovat.
Mutta tätäkin olen ihmetellyt, että jotenkin aikidossa tuntuu hyvin hankalalta tehdä juttuja kuten oli kungfussa tottunut; alussa hitaasti ja sitten vasta nopeasti kun osaa.
Miettimään jääminenhän on myrkkyä, mutta myös ylipäätänsä tekniikan tekeminen hitaasti on joskus hankalaa. Omasta osaamisestahan tuo riippuu, ja joskus paristakin, mutta jotenkin tuntuu siltä että aikidossa yritetään joitakin juttuja tehdä alusta alkaen nopeasti.
Hankalaa.
Niin missäpäin noin tehdään? Kyllähän akd:n piirissä on tunnettua se että tehdään hitaasti ja lisätään vauhtia sitä myötä kuin osaaminen antaa myöten.
Jos ei osaa tehdä hitaasti niin mitä osaa nopeasti tehtynä? :)
Piirit ovat niin pienet etten viitti. Ei juuri muuta syytä kuin että hävettää tämmöinen tyhmyyksien kysyminen.
Mutta enimmäkseen vauhti kasvaa edistyneempien henkilöiden kanssa kun net pirulaiset eivät tahdo pysyä paikoillansa sen vertaa että muistaisi, kuinka päin niitä pitikään vääntää.
Mutta se ainakin on välillä hankalaa kun tekniikat näytetään parisen kertaa kovin rivakassa tahdissa, eikä niitä nimiäkään kovin usein sanota.
Joopa joo. Kaikkeenhan kylläkin tottuu.
Joo, hitaastikin pitää näyttää ts. opettaa ja erikseen sitten se versio että näin sen pitäisi mennä.
Nimet pitäis tietysti kertoa niin ei tarvitsisi netissä ihmisten kysellä vyökoetta varten aikidokausjaponiankielioppia :/
Yleensä ne, jotka tekevät tekniikkaa kovaa tai riuhtomalla, eivät osaa tehdä sitä oikein ja käyttävät taidon korvikkeena voimaa. Silloin tuntuu usein oikein ikävältä. Useimmiten auttaa kun sanoo, että voimaa ei tarvitse käyttää.
Mutta kai se joskus voi olla niinkin että joku vaan tekee sitä tekniikkaa hiukan liiankin hyvin, ja hitusen liian pitkälle? Mutta riuhdonnasta kyllä useimmiten on kyse.
Oikeastaan ole sitä mietiskellyt, että minkälaisesta impulssista sen nagen oikein pitää liikkua? Pitääkö uhkana olla jäsenten napsuminen, vai pieni aavistus siitä että johonkin suuntaan ollaan menossa? Sehän ei kai kumminkaan ole hyvä juttu että menee ihan vaan paritanssiksi koko homma.
...laittamalla termit kuntoon. Uke on se joka hyökkää ja nage on se joka antaa kyytiä ukelle.
Turha ittiä on rankasta sillä, että jää paikalleen jäkittämään viimiseen saakka ennen ku helpottaa oloaan tekemällä ukemin. Nivelet kyllä saa toistojen myötä riittävästi kurmootusta. Välillä on tietysti hyvä varmovaisesti kokeilla. Jos odottaa lukkojen alkavan vaikuttaa tosisssan ei pysty treenaamaan "täysiä". Tai ei pysty treenaamaan enää ollenkaan kun nage olettaa uken lähtevän ite liikkeelle ensin ennen kuin jokin sanoo poks. Ts. uke ei ole automaatti vaan juoksee mukana jotta ei menisi rikki.
Tätä automaatiota kyllä sitten käytetään väärin hyväksi monessakin lajissa mutta omapahan on häpiänsä.
Joopa joo, väärin päin menivät uke ja nage, kuten arvelinkin. Mutta sopiipahan nimimerkkiin.
Käsittääkseni tekniikan kohteen pitäs lähtä liikkeelle silloin kun tekniikan tekijä häntä siirtää... Sitähän siellä aikido:ssa harjoitellaan. Se että lähteekö toinen liikkeelle väistääkseen niveliin kohdistuvaa kipua vai siksi että häntä on horjutettu ja kroppa otettu haltuun, onkin sitten se mikä ratkaisee onko tekniikan toimivuudessa kyse aiki:sta vai bruteforcesta. Todellisessa tappelussahan joutuu luultavasti turvautumaan näihin molempiin yhtäaikaa ja lisäksi muihinkin mieleentuleviin kikkoihin. Aikidossa on silti käsittääkseni tarkoitus opetella nimenomaan aiki-tapaa.
Sori etten vastaa tuohon varsinaiseen kysymykseen nyt, ehkä paremmalla ajalla. Mutta ne termit menivät tosiaan väärin päin.
Nage (suom., "heitto" => heittäjä) on se joka tekee suorituksen
Uke (suom. "vastaanottaminen" => vastaanottaja, kärsijä) taas se joka pääsee kokeilemaan UKEmia.
Kiitos, valkesi tuo lopullisesti. Kirjoitin 'nage' kun muistin että on se tenchinage, ja jotenkin ajattelin että se joka menee kumoon on siinä se 'nage'. Mutta sepä olikin vaan se taivas-maa-heitto, eikö totta?
Valitettavasti jotkut hakeutuu lajin pariin juuri siksi, kun siinä ei kamppailla ja voi ilman riskiä päteä. Se on usein helppo tehdä "kovaa" kun kaikki on ennalta sovittua miten toisen tulee käyttäytyä. Kyllä sitä voi ihan kohteliaasti sanoa, että ei kiitos parille.
Toisen manipulointi, elikkäs se uken roolittaminen, onkin vaikea juttu. Se pirulainen kun voi tehdä niin monta asiaa "väärin". Kokeilepa heittää joskus judokaa aikido heitolla. Ei onnistu sitten millään. Johtuu useimmiten siitä, että judoka on "väärin" liikkumisen mestari. Hyökkäykset ovat harvoin aitoja ja sataprosenttisia.
Vaatii suurta taitoa saada heitot onnistumaan ilman voimaa. Vielä suurempaa osata tehdä ne vastaanhangoittelijalle. Harjoittelu tekee tässäkin mestarin. Oikotietä ei ole.