Löytyisikö täältä kotihoidossa olevan lapsen vanhempia? Kaipaisin kovasti neuvoja ja tukea tällaiseen tilanteeseen kun leikki-ikäinen ainoa lapsi joutuu jäämään kotiin äidin kanssa. Asumme vielä sellaisella paikkakunnalla ettemme tunne täällä juurikaan muita perheitä joiden lapsista saisimme omallemme leikkiseuraa. Tilanne ahdistaa kovasti lapseni puolesta.
Olisin kiitollinen jos kohtalotovereita löytyisi ja saisin asiallisia vastauksia.
Olisin kiitollinen jos kohtalotovereita löytyisi ja saisin asiallisia vastauksia.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Miten niin JOUTUU jäämään kotiin äidin kanssa?! Sehän on lapselle mitä parhain olosuhde kasvaa, varsinkin jos on alle 4v.
Joka paikkakunnalla on erilaisia leikkipuistoja ja kerhoja, joihin voi mennä, jos seuraa kaipaa. Ei aina tarvita erityisiä tuttavaperheitä, että voi seurustella ihmisten kanssa.
Kukahan on saanut päähäsi nuo ahdistavat ajatukset.. ja täysin turhan takia!
joo niin on hyvä olosuhde lapsen kasvaa kotona! Haluat varmaan että lapsi itkee vielä 18wee äidin perään jos äiti menee kauppaan!? Itse olen sitä mieltä että alle vuoden ikäiset lapset kuuluu olla kotihoidossa mutta sitten jo perhepäivähoitajalle jos äidillä on työtä tarjolla!! Ittellä kaksi lasta ja kummatkin ovat menneet vuoden ikäisenä kunnalliseen hoitoon... Oppivat jakamaan tavaroita toisten lasten kanssa ja muuteskin sosiaaliset taidot kasvavat siinä samalla ja mikä tärkein!!! Äiti saa olla hetken muissa puuhissa ettei siellä kotona masentumassa!! Meitä on moneen junaan! Joten mä uskon kyllä et tollanen ahdistaa jotain jos on kauankin ollut lapsen kanssa kotona... Pidän todella ala-arvoisena sun kommenttia!!
Ja ketjunaloittajalle: Perhekerhot on hyviä juttuja! :) Nimimerkillä kokemusta on! ja sitä kautta sain myös paljon uusia tuttavuuksia joiden kanssa sitte vaihtaa mielipiteitä.. Ittekki aikoinani olin uusi tällä paikkakunnalla ja yksin pienen vauvan kanssa.. Joten tiädän miltä susta tuntuu... :( Mutta ota selkoo niistä kerhoista! :
Kirjoituksestasi kyllä selviää, että lapsillesi onkin ollut parempi olla vieraan kasvatettavana, kuin oman äidin, joka ei edes ymmärrä lapsen kasvun ja kehityksen perusasioita.
Ps. Kotiäidin ei tarvitse olla kirjaimellisesti koko aikaa kotona, ja harva masentuu siitä, että saa viettää aikaa lastensa kanssa ;) ...
Tuo on niin 60-lukulaista ajattelua. Herää tähän päivään.
Paikkakunnallasi luultavasti seurakunta tai MLL tai joku muu yhdistys ta taho järjestää perhekehvilaa, sinne vaan. Jos lapsi on 4v, hän pääsee seurakunnan kerhoon. Monella paikkakunnalla järjstetään myös leikkikenttätoimintaa. ja tosiaan äidin seura on parasta lapselle!
Googlaa paikkakunna tarjontaa; perhekahviloita, vauvakahviloita, avoimia päiväkoteja tms. Paikkoja, joissa voisitte käydä kerran taikka kaksi viikossa tutustumassa ihmisiin ja leikkimässä toisten lasten kanssa. Se voisi olla teille molemmille tosi jees juttu, sen sijaan, että olette kaikki päivät kaksin kotona!
Itse olin lapsen kanssa tosi pienellä paikkakunnalla ja lähimpään naapuriinkin oli kilometrejä. Ei leikkipuistoja tms kerhoja, mistä nämä kaupunkilaiset aina vaahtoaa. Ne ei vaan tajuu.
Sain kunnalta mahdollisuuden viedä lapsen pariksi tunniksi viikossa tavalliselle perhepäivähoitajalle, enkä edes menettänyt kelan korvauksia, koska sain kunnalta todistuksen ettei muita mahdollisuuksia ole järjestää.
Oma lapseni alkoi selvästi jo oireilla seuran puutteesta. Hän ei osannut käyttäytyä muiden lasten läheisyydessä, vaan alkoi repiä silmiä päästä. Syöminenkin parani hoitotädin luona, koska näki muilta mallia.
Kyllä meillä täällä maalla on seurakunnan järjestämiä perhekahviloita.
Eli asia ei kyllä riipu pelkästään paikkakunnan koosta. Pitää vaan viitsiä hilata ahterinsa autoon ja ajaa kirkolle.
Yleensä saura tekee kaltaisekseen ja lapsesta näkee miten häntä on elämä (vanhemmat /ympäristö)kohdellut.
Vanhemmiltakin odotetaan jotain aktiivisuutta olla lastensa kanssa ja olla esimerkkinä elämäntaitojen opettelussa. Eivät muut lapset ja aikuiset ole mitään ihmeidentekijöitä oman lapsen kasvatuksessa, vaan kaikki homma ja perusta lapsen tasapainoiselle kehitykselle lätee kotoa. Eikö teillä kotona lapsi sitten saanut syömiseen tervehenkistä mallia..
. Oppivat jakamaan tavaroita toisten lasten kanssa
Ei toi lause kyllä päde aina paikkaansa.Tiedän yhden 2 vuotiaan ja yhden 5 vuotiaan jotka ovat päiväkodissa olleet hoiidossa 1 vuotiaasta asti.Omien lelujen jakaminen on ihan yhtä vaikeeta ellei vaikeampaa kun mun kotona olleella 3 vuotiaallani.Taitaa kuulua lasten ikä vaiheisiinkin..ja luonteeseen.Olen kyllä samaa mieltä että päiväkodissa opitaan tapoja ja käyttäytymistä,mutta niin varmaan myös kerhoissa ja puistoissakin...
Hei
Olen samaa mieltä osittain kanssasi tuosta tavaroiden jakamisesta. Ei se onnistu aina oli hoidossa tai ei. Minun lapsi meni hoitoon3v. ja tuntuu, että entistä mustasukkaisempi on kotona tavaroistaan kotona, jossa on piememmät sisarukset. Eli se kuuluu vielä tuohon ikään ja joskus päiväkodista voi oppia myös niitä huonoja tapoja. Meillä ainakin on huomattu, että uusia kujeita on tullut ja jos niihin ei heti puutu, niin hoh hoijaa. Minusta kovin pienet lapset eivät kaipaa kavereita, mutta toki on hyvä liikkua että näkee muita eri-ikäisiä ihmisiä tai että vieraita vaikka käy. Sitä omaa kaveria ei tarvitse kuitenkaan vielä olla.
itsekin kun sain ekan lapsen, olin asiasta huolissani. Menin hänen 1v.ollessaan kerhoilemaan, sitten puistoiltiin kovasti jne. Nyt olen rennompi kolmen lapsen äiti. Sisaruksista on seuraa toisilleen enkä muiden kohdalla ole enää miettinyt tuota asiaa. Pienet lapset eivät vielä kavereita tarvitse, sosiaalisia juttuja kylläkin. Äiti on paras!
No tottahan sinulle kohtalotovereita löytyy :))
Täällä hyvänä esimerkkinä yksi kotiäippä. Kahden tyttären kanssa (lokakuussa 4v ja joulukuussa 2v täyttävät neidot) arkista aherrusta kotosalla. Olisi tarkoituksena vielä mahdollisesti tämän vuoden puolella siirtyä työelämään ja lapset päivähoitoon, mutta voipi olla etten tuota nuorimmaista vielä tohdi muiden hoidettavaksi antaa.
Kotosalla oon lasten kanssa kokoajan ollut, luulen että tuo pian 4vuotias alkaa jo olemaan kyllästynyt näihin kotona olemisiin, mutta syyskuun alussa alkaa onneksi taas seurakunnan kerho, missä neiti on sitten parina päivänä viikossa kaksi tuntia oman ikäluokkansa kanssa touhuamassa.
Mä oon nauttinut ihan täysin siemauksin kotona olosta lasten kanssa, mutta kyllä pikkuhiljaa alkaa työelämä ja koti ympyröistä poistuminen houkuttelemaan kun ei tämä arki aina sentään niin ihanaa ja helppoa ole :D
Vaihdellaanko vaikka maileja taikka meseosotteita niin voidaan kirjotella ja jakaa arjen ilot ja surut yhdessä?
Höpöhöpö. Onpa outoja vastauksia täällä. Siihen on ihan syy miksi kotihoidontukeakin saa 3v asti, ei se ole mikään tuulesta temmattu ikä. Siihen saakka lapsi ei tarvi kavereita, ainakaan minkään sosiaalis-psykologisen kehityksen tai muunkaan takia. Vanhemmat on ainoa syy miksi se niitä tarvisi, kun eivät jaksa olla lastensa kanssa itse. Kyllä niitä puistoja ja kerhoja sen verran löytyy että lapsi kasvaa terveenä ja tyytyväisenä maailman turvallisimmassa ympäristössä omalta kannaltaan, eli omassa kodissa oman äidin (tai isän) kanssa. Lapsiparka ehtii kyllä olla poissa kotoa ja tehdä pitkiä 'työpäiviä' aikanaan sitten tarhassa ja koulussa. Antakaa lasten olla nyt kotona vielä kun siihen on mahdollisuus. Itellä 1v9kk lapsi ja toinen (ja kolmaskin) toiveissa, että hyvässä lykyssä esikoinen saa olla kotihoidossa vaikka kouluikään saakka. Sitä toivotaan. Ei tämä tietenkään aina kovin ihanaa ole, mutta kun ajattelee vaihtoehtoa lapsen kannalta niin ehdottomasti tämä silti. Ja toki niitä hyviä hetkiä on paaaljon enemmän