Olen 23-vuotias ja kärsin tällä hetkellä aika ajoin hyvinkin voimakkaista sosiaalisista peloista, erioten kahvikuppineuroosin muodossa. Lisäksi mukana on myös toistuvia itsemurha-ajatuksia ja pelkään menettäväni täysin kontrollin. Lääkäreistä en ole saanut apua... kirjoittavat vain uutta reseptiä toinen toisensa perään.
Haluaisin nyt oikeasti tehdä asialle jotain ja pian, koska pelottaa, että kohta vahingoitan itseäni. Olisiko psykiatrisessa päivystyksessä mitään ideaa? Tai avohoidossa? Miten pääsen sellaiseen? Tarvitseeko välttämättä lääkärin lähetettä? Tuntuu, ettei he ota ongelmaani tosissaan. Asun PK-seudulla.
Haluaisin nyt oikeasti tehdä asialle jotain ja pian, koska pelottaa, että kohta vahingoitan itseäni. Olisiko psykiatrisessa päivystyksessä mitään ideaa? Tai avohoidossa? Miten pääsen sellaiseen? Tarvitseeko välttämättä lääkärin lähetettä? Tuntuu, ettei he ota ongelmaani tosissaan. Asun PK-seudulla.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jos olet uhka itsellesi tai toisille, pääset kyllä osastolle ensin parin päivän tarkkailuun ja sitten ehkä pitemmäksikin aikaa jos on tarve.
Sairaalasta saat lähetteen psyk.polin avohoitoon ja sitä jatketaan sitten perusterveydenhuollon psyk.sairaanhoitajan tapaamisilla.
Kaikenlaista päivätoimintaakin on tarjolla. Sieltä saa vertaistukea, ja on jotakin, joka rytmittää päivää.
Kukaan ei tule hakemaan sinua kotoa - valitettavasti. Yritä saada sen verran aikaiseksi, että hakeudut päivystykseen.
Eli siis mitäs mun pitää ihan ensimmäisenä siis tehdä? Ajattelin hoitaa tämän huomenna jo pois alta, koska vointi on sen verran karsea, että jos vielä pitkitän, niin kohta en uskalla enää himastakaan poistua.
Mitä tarkoitat sairaalalla? Kannattaako soittaa suoraan psykiatriseen päivystykseen vai mitä kautta?
Mitäköhän tuossa Helsingin alueella mahtaisi olla tuollaisia...
Siis jatkoa edelliseen:
Itse olen mennyt terveyskeskuspäivystysajan ulkopuolella (eli alkuyöstä) suoraan sairaalan päivystykseen. Siellä on päivystävä psykiatri, joka tsekkaa tilanteen. Riittävän huonokuntoiset otetaan heti tarkkailuun - tosin se voi tarkoittaa sänkyä käytävällä, mutta joka tapauksessa tilanne arvioidaan. Perjantai-ilta on hyvä: silloin mahdollisimman moni osastopotilas on viikonlopun kotona, ja osastolla on tilaa tarkkailtaville potilaille ainakin viikonlopun yli. Tosin joutuu jonottamaan kaikkien humalaisten kanssa...
Terveyskeskuksesta saa lähetteen, myös päivystyksestä, jos lääkäri niin katsoo. Valitettavasti terveyskeskuslääkärit eivät aina ole tilanteen tasalla... Kannattaa vähän suurennella ongelmia - siinä ei ole mitään pahaa. Olet melko epätoivoisessa tilanteessa kuitenkin, kun olet tehnyt päätöksen yrittää hakeutua hoitoon.
Kolmas vaihtoehto on soittaa sairaalaan psyk.sairaanhoitajan päivystysnumeroon. Keskuksesta osaavat yhdistää. Sieltä saa ohjeita (mm. viimeksi mulle sanottiin, että heti tänne).
Neljäs vaihtoehto on huono, mutta olen sitäkin kerran kokeillut (en tosin tietoisesti, mutta niin vain kävi). Eli kaveri löysi mut tajuttomana kotoa: yliannostus lääkkeitä. Ja eikun ambulanssilla sairaalaan.
Voit myös yrittää saada ajan terveyskeskukseen psykiatriselle sairaanhoitajalle. Tästä ehkä kannattaisi aloittaa. Lääkärinaikoja on vaikeampi saada. Hoitaja varaa ajan lääkärille, jos katsoo tilanteen sitä vaativan. Ja sitä kautta on mahdollisuus saada lähete.
Osastot ovat jatkuvasti täynnä. Voi olla että joudut odottamaan jopa muutaman kuukauden ennen hoitoon pääsyä. Mutta sillä välin aloitettu lääkitys saattaa auttaa, niin ettei osastohoitoa tarvita.
Onnea yritykseen! Hyvä että itse tiedostat tilanteen. On parempi yrittää toimia silloin, kun vielä toimintakykyä on. On surullista, jos tilanne ajautuu siihen, että ainoa hätähuuto, mikä toimii, on lääkkeiden yliannostus tms. Siinä voi oikeasti kuolla, vaikka tarkoitus onkin pyytää apua.
Olen pahoillani, etten voi antaa valmiita ohjeita miten toimia pk-seudulla. Toivottavasti täällä joku muu osaa auttaa?
yksityiselle psykiatrille, et tarvitse mitään lähetteitä ja jonotusaika on lyhyt, ps-seutu on tulvillaan lääkäriasemia
Aika helposti saa näköjään pk-seudulla apua, eli hyvin on teillä asiat.
Itse olen myös hieman yli 20-vuotias nuori pieneltä paikkakunnalta ja käynyt viimeisen 2 vuoden aikana 4 kertaa hakemassa apua eri paikassa (eli koulun lääkärillä, kunnan lääkärillä, kunnan päivystyksessä ja yksityisellä). Joka kerta olen ollut aivan rikki ja puolikuollut sekä ilmaissut pelkoni/toivoni kuolla ja hypätä junan alle. Jokaisena kertana on määrätty lisää lääkkeitä ja kehotettu syömään kunnolla, harrastamaan liikuntaa sekä "tsemppaamaan".
Enää en jaksa yrittää saada apua eli lähtöpäivä on merkitty kalenteriin ja junan aikataulu on selvillä.
Mutta hienoa jos jossain päin suomea lääkäreitä oikeasti kiinnostaa auttaa ja onnea sulle avun saamiseen.