Vaikka piru vie, se sattuu joka kerta niin kipeesti, kun kaikki päättyy.
Ilman selityksiä. Mikä on vikana, missä mättää, teinkö jotain loukkaavaa vai mitä oikein tapahtui?
Viimeisin orastava ihastus loppui kuin seinään, kenties toinen osapuoli löysi uuden ja mielenkiintoisemman mutta joka pirun kerta käy näin.
En jaksa enää leikkiä näitä leikkejä. Aikuisten miesten kanssa. Ymmärtäisin, jos vastapuoli olisi nuori poika tai kyseessä ylipäätään olisi nuoremmat ihmiset,mutta kun tässä ollaan pian keski-ikäisiä.
Vappu Pimiä jossain joskus ihmetteli tätä nykytreffailun vaikeutta ja pelien pelaamista, ja mä olen todellakin samoilla linjoilla. Eikö sitä voi vaan olla ja tykätä, miksi näitä kummallisia ihmissuhdepelejä oikein pitää pyörittää!?
Kertoo se tietenkin siitä peluriosapuolesta, varmaan antaa jotain kivaa vallan tunnetta ja muuta vastaavaa, mutta toisen, kenties tosissaan olevan osapuolen näkökulmasta tuollainen pelien pelaaminen ei kertakaikkiaan ole muuta kuin julmaa.
Vaikka toinen olisi toisen mielestä ns. ei-kiinnostava, ei sitä toista tarvitse silti kohdella kuin jotain tunteetonta paskaa.
Kyllä mä ainakin petyn aivan yhtä lujaa joka kerta. Ei saisi menettää uskoaan rakkauteen ja luottamukseen, mutta ei siihen kauaa jaksa tällä tyylillä uskoa. Vai missä ne kunnon ukot oikein luuraa?
Tässä kertakäyttökulttuurissa on nykyään melkein sääntö, kuin poikkeus, että toista petetään surutta - viis toisen tunteista, kun vaan itse saa sen, mitä tahtoo. On muuten nykyään todella harvassa ne pariskunnat, jotka ovat toisilleen uskollisia. Ikävä fakta, mutta totta. Tai kenties tiedän liikaa elämän realiteeteistä voidakseni enää uskoa rakkauteen.....
Ilman selityksiä. Mikä on vikana, missä mättää, teinkö jotain loukkaavaa vai mitä oikein tapahtui?
Viimeisin orastava ihastus loppui kuin seinään, kenties toinen osapuoli löysi uuden ja mielenkiintoisemman mutta joka pirun kerta käy näin.
En jaksa enää leikkiä näitä leikkejä. Aikuisten miesten kanssa. Ymmärtäisin, jos vastapuoli olisi nuori poika tai kyseessä ylipäätään olisi nuoremmat ihmiset,mutta kun tässä ollaan pian keski-ikäisiä.
Vappu Pimiä jossain joskus ihmetteli tätä nykytreffailun vaikeutta ja pelien pelaamista, ja mä olen todellakin samoilla linjoilla. Eikö sitä voi vaan olla ja tykätä, miksi näitä kummallisia ihmissuhdepelejä oikein pitää pyörittää!?
Kertoo se tietenkin siitä peluriosapuolesta, varmaan antaa jotain kivaa vallan tunnetta ja muuta vastaavaa, mutta toisen, kenties tosissaan olevan osapuolen näkökulmasta tuollainen pelien pelaaminen ei kertakaikkiaan ole muuta kuin julmaa.
Vaikka toinen olisi toisen mielestä ns. ei-kiinnostava, ei sitä toista tarvitse silti kohdella kuin jotain tunteetonta paskaa.
Kyllä mä ainakin petyn aivan yhtä lujaa joka kerta. Ei saisi menettää uskoaan rakkauteen ja luottamukseen, mutta ei siihen kauaa jaksa tällä tyylillä uskoa. Vai missä ne kunnon ukot oikein luuraa?
Tässä kertakäyttökulttuurissa on nykyään melkein sääntö, kuin poikkeus, että toista petetään surutta - viis toisen tunteista, kun vaan itse saa sen, mitä tahtoo. On muuten nykyään todella harvassa ne pariskunnat, jotka ovat toisilleen uskollisia. Ikävä fakta, mutta totta. Tai kenties tiedän liikaa elämän realiteeteistä voidakseni enää uskoa rakkauteen.....
Vastaukset 1
Vanhimmat
mennään liikaa eikä järki pysy matkassa ku petetään toisia. HUHHuijaa.