Menen hukkaan. Olen missä tahansa milloin tahansa huomaan jonkun kauniin naisen katsovan minua. Kuva gallerioissa naiset kehuvat ulkonäköäni. Totta kuullostaa todella itsekeskeiseltä, mutta tähän päätin poikkeuksellisesti tuon lisätä.
Itseäni tosin vain vituttaa katseet ja se, että olisin komea. Jos olen ujo niin pystynkö saamaan mistään sen suurenpaa koskaan kenenkään naisen kanssa vaikka näyttäisin brad pittiltä?
Baareissa saan vain suoranaista vitutusta. Näen jonkun kauniin tytön katsovan ja sitten en uskalla hakea vaikka tanssimaan yleensä hommat jäävät vain siihen yhteen iltaan jos tilanteet niin pitkällé eteneee. Itse haluan vakavampaa vaikkakin naisen saaminen siinä mielessä nostaisi paljon itsetuntoa HETKELLISESTI ja siihenkin kyllästyy pirun nopeaa.
alkoholia olen kokeillut, mutta mitä enemmän sitä ottaa sitä todennäköisempää on, että nainen kiinnostuu vain yhdeksi illaksi. Ja fakta on se, että jos haluan ylipäätään ketään elämääni niin pitäisi olla selvinpäin se sosiaalinen.
Eniten vituttaa ajan kulku. Nyt kun olen vielä nuori ja komea, jolloin voisin saada nuoren ja kauniin naisen itselleni niin en saa luonteeni takia. Pian on kulunut 10vuotta ja olen 30v. 30vuotiaana olenkin jo ruma vanhamies jolla on tukka lähtenyt päästä. Kuka nainen sellaiseen enää kiinnostuu? Kaikilla on perhe siinä iässä sitäpaitsi. Sitten tuleekin 50-vuotiset. Ja ihan oikeesti. Itsestä tuntuu, että kaikki menee ihan hirveän nopeasti. Vastahan aloitin ylä-asteen ja nyt olen jo valmistunut lukiosta. Kohta olen intinkin suorittanut. Kaikki menee hirveän nopeasti.
Olen LopenKyllästynyt tämän hetkiseen tilanteeseeni. Haluaisin kavereita ja naisystävän iselleni. Haluaisin elää normaalia elämää niinkuin ikäiseni nuoret elävät. Kuitenkin... Ei siltä näytä! Miksi jotkut joutuvat tälläiseen tilanteeseen niinkuin minä?
en tiedä miksi tämän tähän kirjoitin. Elämä vain vituttaa niin helvetisti, että oli pakko purkaantua.
Itseäni tosin vain vituttaa katseet ja se, että olisin komea. Jos olen ujo niin pystynkö saamaan mistään sen suurenpaa koskaan kenenkään naisen kanssa vaikka näyttäisin brad pittiltä?
Baareissa saan vain suoranaista vitutusta. Näen jonkun kauniin tytön katsovan ja sitten en uskalla hakea vaikka tanssimaan yleensä hommat jäävät vain siihen yhteen iltaan jos tilanteet niin pitkällé eteneee. Itse haluan vakavampaa vaikkakin naisen saaminen siinä mielessä nostaisi paljon itsetuntoa HETKELLISESTI ja siihenkin kyllästyy pirun nopeaa.
alkoholia olen kokeillut, mutta mitä enemmän sitä ottaa sitä todennäköisempää on, että nainen kiinnostuu vain yhdeksi illaksi. Ja fakta on se, että jos haluan ylipäätään ketään elämääni niin pitäisi olla selvinpäin se sosiaalinen.
Eniten vituttaa ajan kulku. Nyt kun olen vielä nuori ja komea, jolloin voisin saada nuoren ja kauniin naisen itselleni niin en saa luonteeni takia. Pian on kulunut 10vuotta ja olen 30v. 30vuotiaana olenkin jo ruma vanhamies jolla on tukka lähtenyt päästä. Kuka nainen sellaiseen enää kiinnostuu? Kaikilla on perhe siinä iässä sitäpaitsi. Sitten tuleekin 50-vuotiset. Ja ihan oikeesti. Itsestä tuntuu, että kaikki menee ihan hirveän nopeasti. Vastahan aloitin ylä-asteen ja nyt olen jo valmistunut lukiosta. Kohta olen intinkin suorittanut. Kaikki menee hirveän nopeasti.
Olen LopenKyllästynyt tämän hetkiseen tilanteeseeni. Haluaisin kavereita ja naisystävän iselleni. Haluaisin elää normaalia elämää niinkuin ikäiseni nuoret elävät. Kuitenkin... Ei siltä näytä! Miksi jotkut joutuvat tälläiseen tilanteeseen niinkuin minä?
en tiedä miksi tämän tähän kirjoitin. Elämä vain vituttaa niin helvetisti, että oli pakko purkaantua.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tuo on melkein kuin minun kirjoittamani. Olen hyvännäköinen nainen ja olen huomannut, että miehet vilkuilevat minua. Olen kuitenkin niin ujo, että katson aina muualle ja en ainakaan osoita, että olen kiinnostunut, vaikka olisinkin. En osaa flirttailla enkä baarissakaan mene tekemään tuttavuutta kehenkään.
Ei ulkonäöstä ole mitään iloa. Jos olisin paljon rumempi, mutta luonteeltani avoin, reipas ja sosiaalinen, olisin jo seurustellut monta kertaa ja minulla olisi liuta kavereita.
Suhtaudun kuitenkin optimistisesti ikääntymiseen. Ajattelen aina, että kolmi- ja vielä nelikymppisinä useimmilla ihmisillä on säilynyt hyvä ulkonäkö, jonka lisäksi tietynlaista varmuutta ja karismaa on tullut lisää siihen nähden, mitä useimmilla on kaksikymppisenä. Jaksan jotenkin uskoa, että minäkin tulen itsevarmemmaksi ajan myötä, onnistun voittamaan ujouden ja kolmikymppisenä minulla on mies ja lapsi(a).
Huonoinpina hetkinä tulee kyllä katsottua itseään peilistä kriittisesti ja ajateltua, että näytän mukamas rupsahtaneemmalta kuin muutama vuosi sitten ja rupsahdan tästä entisestään, jolloin kukaan ei varmasti huoli minua enää, kun olen luonteeltanikin näin ujo ja sulkeutunut. Uskon kuitenkin, että ujoudesta voi päästä ja karisma ja avoimuus korvaavat ulkonäössä mahdollisesti olevat puutteet.
Hei,
jos olet nainen ja vielä kaunis, niin sinulla ei ole todellakaan
ongelmia saada mitään kumppania.
Laitat sähköpostiosoitteesi vaikka tälle palstalle, sekä mainitset ikäsi
ja missäpäin asut. Jos asut pääkaupunkisedulla on lähes varmaa että saat
tältäkin palstalta 10-15 kpl yhteydenottopyyntöä, eli tulee runsauden pula.
Samanhenkisiä miehiä löytyy tältä palstalta paljon. Jos haluat, he tulevat vaikka
hakemaan sinut kämpältäsi, jolloin ei juuri ole mahdollisuuksia paeta tai katsoa
edes poispäin :)
Näin helppoa se on, eikä päinvastainen temppu todellakaan onnistu
miehiltä, eli jos miehenä tekisin vastaanvanlaisen tempun tulisi varmaan
tasan nolla yhteydenottopyyntöä, vaikka lupaisin koko omaisuuteni, joka
sentään ei ole ihan pieni :)
On teillä naisilla niin helppoa - minun täytyy pärjätä sillä että peittoan
kaikki kymmenet kilpailijani, ihan kuten työnhaussa, hehhe.
a) Minulla on ennakkoluuloja netissä tutustumisen suhteen, koska pelkään, että toinen osapuoli osoittautuu tavatessa joksikin ihan muuksi kuin on antanut ymmärtää. En tiedä... vaikka vietänkin paljon aikaa netissä, toivoisin jotenkin, että tapaisin jonkun ihan reaalimaailmassa. Ehkä minun pitäisi päästä ennakkoluuloistani ja yrittää tutustua ihmisiin netissä.
b) En todellakaan asu pääkaupunkiseudulla, vaan pienellä paikkakunnalla Itä-Suomessa.
Internetissähän on ainakin itselle se ongelma, että en koe lainkaan intohimoa "nettiystäviin". Ei ole siis mitään haluja edes tavata heitä vaikka näyttäisivät malleilta. Päinvastoin jos tapaan sattumalta jonkun niin koen suunnatonta intohimoa häntä kohtaan vaikkei olisikaan kaikkein kauneinkaan.
Paha juttu josset osaa edes kehonkielellä viestiä kiinnostustasi. Ei pelkät sanat mitään merkitse jos ihminen hymyilee ja yrittää katsoa iloisesti silmiin. Kaunis nainen ei koskaan jää ilman, toisin kuin komea mies jossei uskalla sanoa edes "terve" naiselle.
Tää on siis just niin tyypillistä. Tekosyitä tekosyyn perässä.
Ihan kuin maailman pitäisi olla rakennettu just teitä varten, eikä teillä
ole minkäänlaisia velvollisuuksia sopeutua ympäröivään maailmaan, ja
sitten ruikutetaan täällä kun mikään ei onnistu.
Tosiaan, nettidettailu voi johtaa epäonnistumiseen, eikä henkilö
vastaapäässä ole sitä mitä hän väittää olevansa, mutta eihän mikään ole
täydellistä.. paitsi teille pitäisi olla, joille ei kelpaa edes se että
joku haluaisi tavata teidät.
Sitten voidaan muka vain ihastua satunnaisiin ohikulkijoihin? Siitä seuraa
harvoin mitään, ja itse kyllä keskustelisin ensin mieluummin ehdokkaiden kanssa
heidän ja minun omasta taustastani, jne. että tiedetään että profiili
osuu kohdalleen. Tämä voidaan tehdä hyvin netin välityksellä ilman että
edes tapaa ketään. Itse aloittaisin hankkimalla kumppanini
tältä palstalta, tai yksinäisyyspalstalta, tai muilta vastaavilta, koska
samanhenkistä seuraahan useimmat haluavat. Tavalliset deittipalvelut eivät
juuri ujoja ja yksinäisiä henkilöitä palvele, koska siellä ei ole paljon
muita ujoja, sisäänpäinsuuntautuneita ja yksinäisiä ihmisiä.
Se mitä itsellä on kokemuksena nettideittailusta on tuottanut aika laimeita tuloksia. Yleensä naiset tuntuvat hyvin haluttomilta yleensä mitään juuri puhumaan vaikka itse ovat ilmoituksen jättäneet tai itse ottaneet yhteyttä. Keskustelut ovat pääasiassa moi mitä kuuluu, mitä opiskelet jne. Nainen ei edes yritä jatkaa keskustelua. Luuletko että tuollaiseen syttyy, kun ei edes tiedä mitä se nainen oikein meinaa? On todella rasittavaa, että nainen ei voi itse kysyä mitään, kertoa mitään tai edes ilmaista jotain halua jatkaa sitä keskustelua. Yleenä vain rasitun moisesta.
Jos tapaan vaikkapa kadulla jonkun niin he katsovat nätisti silmiin, hymyilevät, ovat kiinnostuneen oloisia ja puhuvat itsestäänkin jotain ja tuntuu, että nainen vie sitä keskustelua eteenpäin. Ylipäätäänkin on vain kiva katsoa kaunista naista silmiin ja nähdä hänen hymyilevän. Tulee käsittömän hyvä mieli.
Täysin sama juttu... Paitsi että kävin amiksen ja armeija loppui viime vuonna. Perseestähän tämä on, mutta pitää koittaa edetä ja muuttua niin että saisi jotain aikaan.
Joskus mietein myös näin: "Haluaisin elää normaalia elämää niinkuin ikäiseni nuoret elävät." Mutta olen huomannut (kiitos netin) että on muitakin säälittäviä luusereita, niin siis ajattelen itsestäni. Ei varmaan paljoa pitäisi loksahtaa niin kaikki näyttäisi jo lähes elämältä... Mutta onhan tässä 2 vuotta jo koitettu, mutta kun ei se helppoa tunnu olevan.
Jaksamista, pitäisi odottaa mitä huominen tuo! Toivottavasti jokainen nyhjääjä löytää elämän tarpeeksi ajoissa ennen suurinta vitutusta.
Nykypäivänähän sosiaaliset taidot ja sosiaalisuus ovat aika ratkasevissa asemissa. Helposti ajautuu yksinäisyyteen, jos on ujo. Lisäksi etenkin ujojen miesten/poikien on käytännössä mahdoton löytyy kumppani. Normaali tai jopa rumahko mieskin löytää itselleen naisen, jos hän on sosiaalinen sekä osaa ja uskaltaa puhua ihmisille. Ujolle ulkonäöstä ei juurikaan ole hyötyä, joskin aina asiat paremmin ovat, jos sitä ulkonäköä edes löytyy.
Minä olen ujo, epäitsevarma, ruma, lyhyt... oikeastaan kaikkea sitä, mitä naiset eivät tahdo. Olenkin jo luovuttanut naisten suhteen. Kirjoitan vain siksi, että menen hukkaan samalla tavalla työelämässä ja menestymisessä. Minulla olisi älyllistä ja muuta kognitiivista potentiaalia vaikka mihin, mutta personaallisuuteni takia en saa itsestäni (rahallisesti) kaikkea irti. Työpaikat ja ylennykset menevät niille itsevarmoille ja sosiaalisille tyypeille, vaikka heidän taidot ja kykynsä eivät olisi samalla tasolla kuin ujon ja epäitsevarman henkilön.
Olen itsekin ujo ja hiljainen, aina ollut tämmöinen. Muistan jo hiekkalaatikolla kun mummoni piti tulla sinne puhumaan mun puolesta, jotta saisin kavereita tjn. :d Ikävää lukea just toi, että ujot ajautuu helposti yksinäisyyteen ja nykypäivänä sosiaaliset taidot ratkasevis asemis... Tunnen nykyään itseni hyvinkin yksinäiseksi, sillä kavereita ei juuri ole paljoa. Ennen oli enemmän, mutta muuttamisen takia ne vähenivät ja menetin vanhatkin kaverit omalla tyhmyydelläni. Elämä on vaikeeta.
Sama vika. olen vähän nuorempi mutta vituttaa jo nyt. aina ajattelee että mitähän muut ajattelee musta jos teen jotain tai sanon jotain.