Kyselisin sitä, kuinka kauan olette olleet yhdessä miehenne kanssa ennenkuin rupesitte yrittämään raskautta/jätitte ehkäisyn pois "vapain mielin"?
Onko tullut negatiivisia kommentteja ja minkätakia?
Onko tullut negatiivisia kommentteja ja minkätakia?
Vastaukset 17
Vanhimmat
aloimme seurusteleen 06,08ja 11 syntyy kolmas ♥
Mulla on 4 ystävää jotka alkaneet hankkia lapsia heti (yhdellä heistä tuli kyllä vahinko...) ja yksikään ei enää ole yhdessä lapsen isän kanssa. Lapsen hankinta on iso juttu ja hyvä kun nytkään 8 v. jälkeen uskalsi lapsen tehdä ;) Parisuhde pitää olla varma ja vakaa ja kaikki toisen "salatut puolet" ja taipumukset tullut julki. Lapsen tultua sitä parisuhdetta ei oikein ole tai se on hyvin erilainen. Riippuu niin ihmisestä miten sen ottaa. Mielestäni nuo ystävieni miehet (jotka eronneet) eivät kestäneet sitä miten parisuhde muuttui ja seksi puuttui monta kk jne. Meilläkin miehelle oli rankkaa se, että raskausaikana oli jo seksikieltoa monta kuukautta ja synnytyksen jälkeen kaksi kk. Ja sen jälkeenkään se ei ollut hauskaa (säälistä annoin). JOs ei ole sitä syvää rakkautta ja varmuutta että tämän ihmisen kanssa haluan kestää kaiken, suhde voi alkaa rakoilla. Kyllä sitä huusi monta kertaa kurkku suorana väsyneenä toiselle kun hoiteli itkevää vauvaa koko päivän...
Negatiivisia kommentteja voi tulla, jos on nopea, mutta myös hitaudesta! Että kumpikaan ei sitten ole hyvä ilmeisesti.
Olemme mieheni kanssa olleet 13 vuotta yhdessä. Ihmiset ovat vuosia jo kyselleet, että koskas teille... Ja nyt kun olen raskaana, "no vihdoin", "kyllä mä oon odottanutkin". Ja miehelle on sanottu, että "et sä sitten ollutkaan tuhkamuna"! Joka on mielestäni aika loukkaavaa. Ihmettelen, että lasten hankkimista pidetään niin itsestään selvyytenä. Ymmärrän, jos olisimme puhuneet, että yritämme lasta. Sitten kai ihmiset olisivatkin ehkä odottaneet. Juuri sen takia emme puhuneet mitään yrittämisestä, kun emme halunneet paineita "joko jo?". Myös kun menimme naimisiin, ihmiset olettivat syyksi raskautta.
Emme kuitenkaan ole ihan hirmu kauan yrittäneet lasta, kaikilla vaan ei samaan aikaan tule sitä tunnetta, että haluaa lapsen ja on valmis. Nyt aika tuntuu sopivalle (olisi tuntunut jo 1 1/2 v aikaisemminkin, mutta se nyt otti aikansa). Ja en halunnut lasta vain siksi, että se kuuluu asiaan. Ja olen kyllä tietoinen "biologisesta kellosta". Mutta omapa on asiamme, jos olemme halunneet odottaa ja riskin otimme.
Ihmiset ovat myös kommentoineet, että meillä voisi olla jo yli 10 -vuotias lapsi. Mitä sitten? Me olemme olleet ihan tyytyväisiä elämäämme sen ajan ihan kaksistaankin. Anoppi kommentoi myös kuinka vanha lapsi miehelläni voisi olla (mies on minua vanhempi). Joo voisi olla, mutta lapsi ei olisi silloin minun vaan mieheni ex-avovaimon! Ja tod.näköisesti lapsen vanhemmat olisi eronneet. Anoppi vertaa meitä johonkin muuhun, joka on saman ikäinen ja on saanut lapsen jo ajat sitten. Kaikkien elämä ei mene samalla tavalla. Eikä tarvitse mennä.
itse seurustelin aiemmin n.8 vuotta eikä lapsia tullut siitä syystä, että mieheni ei halunnut vielä. Itse olin jo kauan valmis ja tehnyt asian selväksi ja juuri siitä syystä on todella inhottavaa kun ihmiset tulevat kyselemään, että teki voisitte jo niitä lapsia ja blaablaablaa. Aina lapsettomuus ei ole edes yhteinen valinta vaan toisen. Toki lapsia olisi ehkä jossain vaiheessa tullut, mutta on pitkä aika odottaa, että toinen on valmis jos joutuu odottamaan lähes 8 vuotta.
Nyt olen seurustellut 5 kk nykyisen pojuni kanssa ja viikko sitten raskaustesti näytti positiivista. Viides viikko suurinpiirtein menossa ja jännää on. Mietin vain sitä, että on todella pelottavaa tuoda asiaa julki kun edellisestä erosta on niin vähän aikaa ja uudessa suhteessa heti tulin raskaaksi. Tästä toki ihmiset vetävät johtopäätökset, että erosimme edellisen kanssa siksi, ettei toinen tahtonut lapsia, mutta vetäkööt sitten. Tämä raskaus ainakin on toivottu eikä lainkaan vahinko. Nopsakkaahan se kävi, toivottavasti loppu sujuu hyvin raskauden kanssa myös!
Täällä vähän samanlaista ollu..
Elin edellisen miehini kanssa 17v. ja minä vaan toivoin ja toivoin että hänelle vielä tulee vauva kuumetta.. ja p..skat! Ja tajusin muutenkin onneksi että olemme olleet jo monen monta vuotta pelkkiä kämppäkavereita, että nyt riittää. Erostamme kului 3kk kun tapasin nykyisen mieheni. Ja olemme nyt olleet yhdessä 2v. ja siitä ajasta olemme olleet 1v. naimisissa. En olisi ikinä uskonut kuin ihanaa elämä voi olla miehen kanssa!!! Upeaa oli löytää sielunkumppani!!! :) Ja ehkäisyt jätimme pois kun olimme olleet yhdessä 4kk. Raskaaksi tulin 1v.1kk päästä kun oli ehkäisyt jätetty. Että nyt on rv24 1 menossa. Ja miehelläni on edellisestä liitosta 8v lapsi. On se upeaa kuin elämä voi muuttua kun uskaltaa tehdä muutoksia elämään jos ei ole tyytyväinen elämäänsä!!!! Olen päivittäin kiitollinen tästä kaikesta!!! Tästä elämästä vaan haaveilin viel reilu 2v. Mutta nyt kaikki on totta!!!!! :)
Ja oikein ihanaa odotus aikaa sinulle!!! :)
Voi kiitos sulle!
Jotain tuon tapaista vastausta kaipasinkin!
Kun ei se aina ole niin sanottua, että parit jotka ovat olleet yhdessä vuosia ja tehneet kaikki "oikeassa" järjestyksessä ( eli kihlat, naimisiin ja sitten vasta lapsi), että heidän onni kestäisi loppuun saakka. Harmittavan moni eroaa joka tapauksessa vaikka lapset ovat ihan pieniä vielä.
Kiitos sulle :)
Me oltiin yhdessä v'ähän yli 6 vuotta ennenkuin ehkäisy jätettiin pois. Itse olisin ollut valmis jo pari vuotta aikaisemminkin hankkimaan lapsia, mutta mies ei ollut valmis. Kyllähän noita kommentteja on tullut kuten "Vihdoinkin!", ja "Kyllä tätä on odotettukin!" jne. Kommentit ovat satuttaneet ainakin minua jonkin verran, etenkin kun itse olisin ollut valmis hankkimaan niitä lapsia jo aikaisemmin.
Meillä raskautumiseen meni se vuosi (yksi km välissä), eli ne lapset eivät tilaamalla tule, mikä on hyvä muistaa.
Itse en tekisi lasta ihan tuoreeseen suhteeseen. Toisen todellinen minä tulee esiin vasta muutaman vuoden kuluttua. Mutta kukin tavallaan, jokainenhan ne päätökset itse tekee. Kaveripiirissä vaan nähnyt, että ne suhteet eivät ole vauva-arkea kestäneet :-( Toki poikkeuksiakin on.
Me ollaan oltu juuri 10 vuotta yhdessä ja nyt vasta on lapsi tuloillaan. Mutta se johtuu siitä että emme olleet valmiita tähän vielä. Minä olisin ollut valmis jo useampi vuosi sitten mutta mies ei lämmennyt ihan niin pian ajatukselle. Vuosi päätöksestä meni vielä yrittäessä, että ei se niin vaan tapahdu hetkessä, ja luulin jo ettei tämä meidän kohdalla edes toteudu.
Meilläkin suvussa on niitä joista tiedän että ovat odotelleet jo vuosia jotain tapahtuvaksi, ja meidän ikä alkaa olla myös semmoinen että jos ei nyt niin ei sitten enää kannata asiaa ajatella. Kukaan ei ole sanonut suoraan mitään typerää, mutta olen kuullut yhdeltä että meidän aikeista on kyllä kyselty sisaruksilta ym. No, nyt ainakin spekulaatiot meidän kohdalla voi lopettaa. Olen luottavainen suhteen kestoon juuri siksi että meillä on ollut ainakin aikaa tutustua toisiimme kunnolla ja tottua ajatukseen elämänmuutoksesta.
yhdessä 4 vuotta ennen ehkäisyn poisjättämistä. Olis aiemminkin voinut alkaa vauvaa yrittää, mutta haluttiin saada molempien opinnot loppuun ensin. Meni sitten kyllä vielä 4 vuotta yrittämisen aloittamisesta että vihdoin saatiin lapsi.
Olin 14v kun alettiin olla yhdessä, vajaa 20v kun jätettiin ehkäisy pois ja 21v kun ihana poikamme syntyi ja nyt olen 22v ja odotetaan toista lastamme syntyväksi helmi-maaliskuussa:) Ei ole tullut negatiivisia kommentteja, positiivisia ainoastaan.
Muihin vastauksiin verrattuna täällä oltiin tosi nopeita..
Oltiin oltu yhdessä reilu puoli vuotta kun päätettiin jättää ehkäisy pois. Ei todellakaan osattu odottaa, mutta tärppäsi heti. Onnellisia ollaan kuitenkin oltu, vaikka yllätys se taitaa kuitenkin aina olla.
Raskausviikkoja nyt 15 ja kihloihin mentiin juuri pelkästä Rakkaudesta, ei lapsen takia.
Naimisiin menosta kumpikaan ei vielä tässä vaiheessa ole kovin täpinnöissään, siihen ei meistä ole kiire vaikka molemmat jossain vaiheessa halutaan.
Oma äitini kuuluu esimerkiksi niihin ihmisiin, joiden mielestä täydellisen elämän järjestys on tämä: Koulutus, hyvä työ, hyvä mies ja yhteinen koti, kihloihin ja naimisiin, lapsia ...
Itse jatkan juuri opiskeluja, vaikka töitä tässä välissä olen tehnytkin ja koulutusta jo on. Aivan ihana koti ja mies
Jatkoa edelliseen ;
Tuntuu että ihmiset arvostelevat vain sen perusteella että ollaan oltu niin vähän aikaa yhdessä, se siis heti tarkoittaa sitä että emme tunne toisiamme.
"Mieheni" tuntee minut paremmin kuin minä itse ja toisin päin.
Miksi siihen tarvittaisiin vuosia, että toisen oppii tuntemaan.
Ihmisestä se on mielestäni kiinni.
oltiin 4kk oltu yhdessä kun tulin raskaaksi, ja poitsu nyt 8kk ja yhdessä edelleen.
vaikka olis ollut 20 vuotta naimisissa, niin ei voi tietää mitä vauva arki tekee suhteelle.
kyllähän se koetteli, mutta nyt kaikki parempaan päin :)
Olen juuri samaa mieltä, että itse tiedämme mitä haluamme ja mitä se onni juuri meille on ja koska. Itse vain pelkään raskauden julkituomista ja siitä tulevia kommentteja. Vaikken ole juurikaan koskaan välittänyt mitä muut ajattelee vaan tehnyt asiat niinkuin teen, kyllä se silti tuntuu pahalta jos ne läheisimmät reagoi negatiivisesti ja tuo täten lisää huolta omaan elämään. Tässä vaiheessa kun tarvitsisi juuri tuota kannustusta ja tukea, joku joka sanoisi että onneksi olkoon ja täpisisi puolestani ja tekisi selväksi, että myös muut kaipaavat tätä vauvaa.
Olemme olleet nyt yhdessä hieman yli 2vuotta (siitä ajasta 1,5 kihloissa) ja nyt olen rv 18.
Oltiin oltu yhdessä n. 2 vuotta ja 3kk kun päätettiin jättää ehkäisy pois ja muutaman kuukauden päästä testi näytti plussaa..