Kuljin niin suuren osan elämääni espanjalaisen puolison kanssa, että olen omaksunut kysymykseeni liittyvät asiat osaksi arkipäivää.
Ainoastaan yksi naiskollega on joskus sanonut minulle, että älä koske, hän ei tykkää
Miespuoliset työkaverit ottivat ”halit” vastaan kiltisti, mutta monesti niihin liittyi kuitenkin jonkinlaista”hymistelyä/suojelunhalua”; sievänä naisena sain osakseni eräänlaista miesten ”holhousta”. Ei siihen välttämättä liittynyt mitään seksuaalisuutta, vain jotain miesten tapaista kiltin naisen suojelua.
Miten koette spontaanit halaukset, kosketukset – ovatko ne teille vastenmielisiä, vaikeita kokea, vai otatteko ne vastaan luonnollisina, positiivisina tunteen ilmaisuina? Vai liittyykö niihin aina seksuaalisuus?
Miten voi jatkaa sosiaalista elämää, jos koko ajan täytyy varoa oppimaansa, varoa kosketusta, ettei tule väärin ymmärretyksi..?
Haluan kysyä tätä nimenomaas 60 keskustelupalstalta, täytän ensi vuonna 60.
Ainoastaan yksi naiskollega on joskus sanonut minulle, että älä koske, hän ei tykkää
Miespuoliset työkaverit ottivat ”halit” vastaan kiltisti, mutta monesti niihin liittyi kuitenkin jonkinlaista”hymistelyä/suojelunhalua”; sievänä naisena sain osakseni eräänlaista miesten ”holhousta”. Ei siihen välttämättä liittynyt mitään seksuaalisuutta, vain jotain miesten tapaista kiltin naisen suojelua.
Miten koette spontaanit halaukset, kosketukset – ovatko ne teille vastenmielisiä, vaikeita kokea, vai otatteko ne vastaan luonnollisina, positiivisina tunteen ilmaisuina? Vai liittyykö niihin aina seksuaalisuus?
Miten voi jatkaa sosiaalista elämää, jos koko ajan täytyy varoa oppimaansa, varoa kosketusta, ettei tule väärin ymmärretyksi..?
Haluan kysyä tätä nimenomaas 60 keskustelupalstalta, täytän ensi vuonna 60.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Olen hollantilaisen miehen morsian ja oppinut poskisuudelmat.
Minulle suukottelut ja halukset ovat olleet aina helppoja, pojilleni halit ovat helppoja antaa ja ottaa vastaan. Ihan kotimaisnen korven käytäntö meillä ; )
Miksi et ole saanut vastauksia johtuu siitä, että tästä aiheesta käytiin kiivas keskustelu jokin aika sitten.
halaajia, jos huomaavat jonkun naisen halailu innokkaaksi, jotka yrittävät hänen halailunsa turvin päästä lähentelemään ja suuttuvatkin jos eivät pääse.
En tiedä minkä tyyppinen halattava aloittaja on, mutta itse olen oppinut aika varovaiseksi halailijaksi, koska kulttuurissamme ei ole oikein minkäänlaista tapahalailua, ja jokainen siinäkin taklaa tyylillään.
Voi saada vaikeitakin hännystelijöitä itselleen.
Yleensä näissä kirjoituksissa kirjoittavat ovat usein laajemmin kokemattomia, heillä voi olla vain muutama kokemus asioista ja siksi kait hakevatkin muiden kokemuksia, jotka taas voivat olla puutaheinää
En minäkään halaile ketä tahansa, mutta halailu lähipiirissäni on tuiki tavallista.
Ymmärrän täysin mitä takoitat sillä mieheni tunteen ilmaisut ovat avoimempia kuin meidän suomalaisten. Mutta, mutta seurustelumme eka vuotena katsoin huuli pyöreenä hänen halauksiaan ja päätin ottaa oppia itsekin ja olin avoin miesten haleille, mutta huomasin, että se ei ollutkaan mieheni mielestään soveliasta joten se siitä ; ))))
Jatka ihmeellä, ainakin minun tuttava- ja sukulaispiirissäni halataan aina kun/jos harvemmin tavataan. Täytyy vain vähän katsoa ketä rutistaa, en ainakaan minä ole kaikkien kanssa niin tuttu että jokaista halaisin. Riippuu tilanteestakin.
Poskisuudelmia olen saanut lähinnä ihastuttavilta vanhemmilta suomenruotsalaisilta herroilta, suomalaiset eivät ole tapaa näköjään omaksuneet. Rutistavat sitäkin rankemmin. Ja tiedän että tietyissä piireissä kyseisiä lajeja on ensi viikolla tulossa enemmänkin (sekä nais- että miespuolisilta tuttavilta/ystäviltä), mutta seksuaalisuudesta siinä ei ole kysymys vaan pelkästään iloa siitä kun pitkästä aikaa taas tavataan.
Siis pieni tilanteen tunnustelu ensin, jos olet epävarma. Mutta älä liikoja "tunnustele", anna palaa vaan, spontaanius on elämän suola. Kyllä me jöröt (?) suomalaisetkin opitaan eurooppalaisille tavoille, hyvässä alussa ollaan jo.
Toisten halaaminen käy aivan luontevasti, mutta toisten halaaminen on todella vastenmielistä ja väkinäistä. Mm. erään sukulaisen halaamiseen liittyy aika lailla väkinäistä meininkiä minun puolelta.
Mutta aivan ketä tahtojaan en halaile, ja ketä halailen, siihen todella liittyy syvää tapaamisen iloa.
on tapakysymys, kuka pitää kaulailusta, kuka vaikkapa lämpimästä kättelystä.
Ja varsinkaan,(muualta) opittu tapa on vain tapa, johon tuskin aina mitään lämmintä sisältyy.
Ei halaus tee tervehdyksestä yhtään lempeämpää, jos se ei tule aidosta tunnetilasta.
Ja, taas, ei kättely ole yhtään arvottomampaa, jos se tulee suoraan sydämestä.
Saammehan me täällä matkia kaikkia ulkomailta tulleita tapoja, varsinkin Amerikoista, olemmehan Euroopan amerikkalaisin maa, helppoja perässävedettäviä.
Kukin tehköön, kuin haluaa, ei todellakaan tapa ratkaise.
Eikä ainakaan mene liian lähelle ihmistä, jolle se ei ole mieluisaa, joka tuntee sen murtona omaan yksityisyyteensä.
muita numeroita, kuin nolla? Minkä maalainen olet, vai asutko maapallolla
sov gott!
minun lähipiirissä on aina halattu paljon ja meidän perheessä.. samoin kun olin työelämässä.. vieläkin kun tapaan heitä "halataan" oli sitten kysymyksessä mies tai nainen...kyllä sen tietää mikä on ystävän halaus... ei täällä koskaan ole liikaa lämpöä ja läheisyyttä...monelle yksinäiselle on se ystävän kosketus paljon...eikä siihen tarvi liittyä mitään seksuaalisuutta.... halataan ja ollaan ihmisiä toisillemme...
Voit jatkaa sosiaalista elämääsi ihan omilla ehdoillasi, oppimallasi tavalla, jos kerran siltä tuntuu. Kosketuksen varominen esim. jättämällä tarttumatta ojennettuun käteen on meidän kulttuurissamme (ja muissakin) harkittu loukkaus. Kättelyn ja aidosti kiinnostuneen katsekontaktin ohittaminen halaamisella voi tosiaan aiheuttaa väärin ymmärretyksi tulemista, mutta todennäköisemmin tulee ymmärretyksi oikein.
Ehkä parempi tapa jatkaa sosiaalista elämäänsä olisi sosiaalisten tuntosarviensa herkkyyden kehittäminen.
Hyvän tai edes kohtalaisen tilannetajun omaava ihminen selviää hyvin kaikenlaisista tilanteista, tulematta väärin ymmärretyksi.
Selvä ilmaisu on kaikkein selkein, ja vähiten väärinymmärrystä aiheuttava. Minä kyllä sanoa aivan suoraan, ettei nyt sovi kätellä, ovat kädet niin kipet. Olen tullut tulokseen, että tämä on parast tapa välittä selkeä viesti. Ja silloin kun vielä vastapuoli on niitä jumalattoman kovia puristintyyppejä ja samalla hetkutta kättä, niin voi taivas, että josku itkukin pääsi kovasta kivusta, kun käsi oli entistä kipeämpi vielä viikon.
Alkuun kiertelin ja kaartelin asiaa, mutta sitten päädyin tosiaan selkeään ilmaisuun. Se tuntuu kaikkein parhaimmalle.
on joskus joku sanonut, että anteeksi ettei hän kättele kun käsi ei kestä. Joskus joku tarjoaa vasenta kättä, eräs kerran koska ei halunnut että säikähdän proteesia. Selkeä suullinen viesti tai ystävällinen selittävä ele on minustakin paras tapa.
Entinen työnantajani oli vähän vaikeammassa asemassa näiden halausintoisten kanssa, hänellä oli avannepussi, mutta eikä hän kai muutenkaan pitänyt tavasta. Yleensä hän astui hieman taaksepäin ja ojensi kättään. Aika selkeä viesti sekin.
Moni meidän ikäinen, niin kuin minä, on kasvanut kodissa missä ei halailtu. Olen toki totutellut siihen, että on näitä spontaaneja halailevia ihmisiä, mikä sinänsä on ihanaa. Kavahdan kyllä vieläkin jos joku henkilö halailee tavatessamme, jos en tiedä sitä häneltä odottaa. Ei siitä koskaan kasva eroon.
En halaile, enkä pidä puolitutun halauksistakaan. Askel taaksepäin ja käsi eteen tervehtimiseen yleensä " kertoo" ettei likemmäksi tulla! Ihan sama loukkaantuuko joku, minun tapani on tämä.
Kiitos ajatuksista!
Tuolla yhdessä kirjoituksessa tuli esiin ikäistemme lapsuuden halaamattomuus. Eivät omatkaan vanhempani meitä lapsia mitenkään hellineet, käsi ojennettiin oikeastaan vain tukkapöllyn vuoksi…
Onneksi nykyisin tavat ovat muuttuneet.
Asun uudella paikkakunnalla ja puolisoni kuoleman jälkeen olen tehnyt vain ”pätkätöitä”, joten
elämäni on tällä hetkellä hyvin sisäänpäin lämpiävää. Oman perheen seurassa halit kuuluvat arkeen, mutta kodin ulkopuolinen maailmakin on pikku hiljaa alkanut kiinnostaa.
Kun jään tuntemattoman kanssa juttusille, niin erotessamme kosketan hänen käsivarttaan. Omat vaistoni eivät paljon auta, koska pidän ihmisistä :), kai nuo kanssani keskustelemaan pysähtyvät omilla vaistoillaan osaavat jotenkin siihen varautua.
Vastauksista päätellen ei minun tarvitse teipata kättäni kylkeen kiinni :D
ja tilaisuuden tullen myös ihan ventovieraiden kanssa. Tuon mainitsemasi käsivarren kosketuksen olen silloin tällöin kokenut. Muistelen että olen silloin tällöin tehnyt niin itsekin. Oikein sopiva ja ystävällinen ele tuntemattomien, mutta samalla aaltopituudella olevien ihmisten kesken.
Poskipusut ovat luku sinänsä mutta ilmankin tulen toimeen.
Minulle naisen halaukseen / halaamiseen liittyy aina seksuaalista jännitettä.
Jos niin ei tapahdu niin kumppani on silava hyljen jonka muustakaan kosketuksesta en ole ihastunut.
Äijien halailulta olen välttynyt yhtä tilannetta lukuun ottamatta.
Olimme viime vuonna Albanian kiertomatkalla ja päätöstilaisuudessa, hyvästellessämme albanialaisia isäntiämme erehdyin kehaisemaan tulkillemme että on ollut ilo ja kunnia tutustua häneen.
On tosi hyvä jätkä!
Silloin tämä 5-kymppinen karvanaama alkoi pussailemaan.
Itsehillintäni piti mutta olipa taas varoitus siitä mitä suustani lasken.
Muut ukot olivat järkevämpiä ja jättivät kehumatta.
sellaista meillä Suomessa ole, et joku (nainen) selvimpäin alkaisi halailemaan vieraita miehiä. (Olen siis mies)
Olin aika yllättynyt aluksi kun tyttärentyttö tulijuoksu jalkaa halaamaan kun menin heille kyläilemään. Mutta tekee sen aina kun näemme. Nykyään jopa näemme usein.
Minusta tuollainen on kiva tapa tuntea hyväksyntää, ja se on samalla tervetulotoivotus "joukkoon".
Eihän halailussa mitään, kunhan tilanne sen sallii. Ylenmääräinen likistely ja suukottelu julkisilla paikoilla eivät kuulu suomalaiseen tapakulttuuriin, ja turha meidän on orjallisesti pyrkiä matkimaan eteläeurooppalaisten tapoja. Sen verran itsetuntoa pitäisi suomalaisilla olla, ettemme alistu ihailemaan kaikkea ulkomailta tulevaa emmekä häpeä vanhaa pidättyvää käytöstämme.
Sylipainit alkavat kohta ja kestävät 4 tuntia.
Halausta oli neljä tuntia, siis tanssia ja aina sama tahti vai nopeudella oli ero.
Tuollainen halailu on yliampuvaa makeilua , oksettaa tuollainen läheiseksi tekeytyvä ,
Näin se on Ruotsissa ei pidä eristäytyä joukosta. Ei siinä mitään makeilua ,sitä on tangossa.
Puolison kanssa spontaanit halaukset on jopa nautinollisia, mutta kaikkien vieraitten kanssa, vaikka vain ystävien, koen vaivautuneita tunteita, elämääni ei kuulu vieraitten koskettelu.
Naisien halaaminen on minusta miellyttäävää, Suomessako haalaavat vain miehet.
Ja on sitä halattukin. Joskus menneinä vuosina mulla oli Karvispaita, jossa teksti, "Saa halata". Voi miten hauskoja yllätyksiä koki tuon paikan kanssa. Kerran tulin Tampereen kylpylään lyfmahoitoon, ja sen jälkeken kävin aina altaalla uimassa.
Kun tulin fysikaalisen odotusaulaan, siinä istui pitkä pitkä rivi miehiä, ja annas olla, joku koiraleuka lohkasi, että kun kerran on lupa halata, minä halaan, ja nousi seisomaan, kaappasi syliotteseen, likisti oikein lämpimästi. Ja mitä tästä seurasikaan? Koko penkkirivillinen miehiä nousi seisomaan ja sanoiat, ettei tässä olla Pekkaa huonompia, ja asettuivat vanhanaikaiseen jonoon, niinkuin entisaikaan kansakoulussa, ja vuoron perään halasivat. Hoitsu oli ihmeissään, mitä täällä oikein tapahtuu. Mutta odotti tyynesti, kunnes halaajat loppuivat.
Minä tykkään tommosista ekstempporajutuista. Ja sellaisia minä kyllä usein kohtaankin.
Kiitos vastauksesta, olenko tuttu?
Uskon että oli hauskaa, olen ton jutun lukenu aiemminkin, en muista montakokertaa, onko sua sen jälkeen muistettu halata, ku en uutta juttua ole nähnyt.
Kiva kuitenki lukea samaakin tarinaa.
Kukaan ei voi olla halaamatta sinua.
koska???
kenpä tietäis sen!
kannattaa siirtyä lukemaan kaikki jutut
Ainakin me,joilla äidinkielenä on ruotsi,osamme halata.
Se ei ole minulla, mutta osaan halata. Tämä on vain osa tapaa tai aikaa, sillä kaikki näyttää tulevan Ruotsista, siis tanssi muodot ja niiden vaiheet. Man kan se likadant i Finland, vad är PoP eller så....teppaajat tappavat tanssit, men det är sant...och de där nollor tror..det va bättre förut... fan man måste ha kontakt..
Näissä asioissa ei mikään kieli pese suomenkieltä.
Halaus ei ole kieli, sen tekee myös apina.
Halaus on ystävyyttä ei muuta, vaikka se olisi tanssi, sillä tanssi ja tanssi ovat muodot tanssissa sen kokonaisuudessa ja musiikissa.