Nyt mulla on yksi asia sydämelläni, joka todella kiukuttaa. Aion lähettää jokaiselle kansanedustuspuolueelle kysymyksen asiasta.
Eilen lähetin vihreiden edustajalle, ja huomenna tuikkaan lopuillekkin eduskuntapuolueille.
Aikoinaan kirjoitin Liisa Jaakonsaarelle. Kesti melkein vuoden, ennenkuin tuli vastaus. Se oli 1996 kun kirjoitin, vastausta en uskonut tulevan, mutta sitten yllätys oli todella suuri.
No eihän ne mitään järkevää vastaa, kuin ympäri pyöreitä mitään sanomattomia vastauksia. Silloinen kysymykseni kuului, miksi TÖVOIMAHALLINTO on TYÖLTÄ SUOJELUA.
Yrityksessämme oltiin hätää kärsimässä, kun olisi tarvittu tapaturmaisesti loukkaantuneen tilalle työntekijää. Työvoimatoimistossa oli työtöntä heppua kaistat väärällään, mutta ei kukaan viitsinyt töihin lähteä. Ennen kilpailivat, kuka meille pääsee, kun halukkaita olisi ollut, ja meillä oli uudet nykyaikaiset työolosuhteet. Mutta silloin -90 luvulla joka työtovimatoimiston kirjoihin pääsi, ei kyllä sieltä lähtenyt minnekkään. Meilläkin olisi ollut 2 vuoden sijaisuus. Mutta työmarkkinoiden lainsäädäntö aiheutti sen, että ihmiset eivät hevin työtä vastaan ottaneet, jos se ei ollut vakituista työtä.
Ihan "paljasjalkaisia" ei tietenkään voinut ajatella, koska vastuulla on monenlaista ison koneen käyttöä. Mutta ammattitaitoisiakin olisi ollut siellä työvoimatoimiston reservissä aivan riittämiin, mutteivät viitsineet tulla edes katsomaankaan.
Ja nyt aloitan jo tulevien EDUSKUNTAVAALIEHDOKKAIDEN tenttaamisen sähköpostilla, kun ne on laitettu jo jakoon.
Eilen lähetin vihreiden edustajalle, ja huomenna tuikkaan lopuillekkin eduskuntapuolueille.
Aikoinaan kirjoitin Liisa Jaakonsaarelle. Kesti melkein vuoden, ennenkuin tuli vastaus. Se oli 1996 kun kirjoitin, vastausta en uskonut tulevan, mutta sitten yllätys oli todella suuri.
No eihän ne mitään järkevää vastaa, kuin ympäri pyöreitä mitään sanomattomia vastauksia. Silloinen kysymykseni kuului, miksi TÖVOIMAHALLINTO on TYÖLTÄ SUOJELUA.
Yrityksessämme oltiin hätää kärsimässä, kun olisi tarvittu tapaturmaisesti loukkaantuneen tilalle työntekijää. Työvoimatoimistossa oli työtöntä heppua kaistat väärällään, mutta ei kukaan viitsinyt töihin lähteä. Ennen kilpailivat, kuka meille pääsee, kun halukkaita olisi ollut, ja meillä oli uudet nykyaikaiset työolosuhteet. Mutta silloin -90 luvulla joka työtovimatoimiston kirjoihin pääsi, ei kyllä sieltä lähtenyt minnekkään. Meilläkin olisi ollut 2 vuoden sijaisuus. Mutta työmarkkinoiden lainsäädäntö aiheutti sen, että ihmiset eivät hevin työtä vastaan ottaneet, jos se ei ollut vakituista työtä.
Ihan "paljasjalkaisia" ei tietenkään voinut ajatella, koska vastuulla on monenlaista ison koneen käyttöä. Mutta ammattitaitoisiakin olisi ollut siellä työvoimatoimiston reservissä aivan riittämiin, mutteivät viitsineet tulla edes katsomaankaan.
Ja nyt aloitan jo tulevien EDUSKUNTAVAALIEHDOKKAIDEN tenttaamisen sähköpostilla, kun ne on laitettu jo jakoon.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Suomi on nolla politiikassa. Kaikki ovat lähellä apina tasoa on ollut aina--1930. Apinat haaveilevat natoa, kuin perseedelle puuhun ja muut ovat euroopan lumoissa ja aatun, oi kuin suomi on kaunis venäjän lipuissa.
Siinä on Suomi.
Kaikki on lyhyt kuin elämä vaikka 100.
Aikanaan opetusministerinä toimineelle koskien opiskeiljoiden opintorahan ikään perustuvan porrastuksen syitä.
Alle 20-vuotiaan yliopisto-opiskelijan opintoraha oli puolet täydestä. Saattaa olla vieläkin? En tiedä.
Käsittääkseni tuo ikäraja ei puolita eikä tuplaa ihmisen tarpeita.
Kysyin asiaa kirjallisesti liehuvalta liekinvarrelta.
En saanut vastausta missään muodossa.
Kirjoitin asiallisen ja itselleni tärkeän kysymyksen, sekä pyynnön lain pykälästä. 12 kansanedustajalle 4 ministerille. Tähän päivään mennessä yksikään heistä ei ole vastannut.
Puolustusministeri Elisabeht Rehnille henk.koht. kysymyksen. Hän vastasi, kirje on vieläkin tallella.
Ennen oli ennen Marjatta Väänänen ja Anna - Liisa Tiekso ovat kirjeeni perusteella soittaneet minulle ja selvittivän kysymäni asian.
Ei noi nykyajan omaa etuaan ajavat edes avustajan kautta viitsineet vastata.
Juuri niin, eipä ole polvi naisista parantunut. Ennen sentään joku yritti muutakin kuin tasa-arvoa ja muuta paskaa, ukotko siis voitti ? Koska nykyään tärkein kysymys on naiskiintiö, joilla ei tee yhtään mitään jos järkeä ei ole päässä, eikä sitä tunnu olevan. Näin miettii nainen joka ei turhia akkoja katsele eikä mitättömiä ukonketaleita.
Mutta eihän nää paikalliset mörököllit reagoi millään lailla. Mut saman asian ko kirjoitin Anttilan Sirkka-Liisalle, vastaus tulu hyvin nopeasti. Ja vastauksena hyvin persoonallinen, henkilökohtainen kirje ja kiitti, että kokemusten tiedoksi tuominen on tärkeää heille päättäjille tuoda tiedoksi.
(siis ihan avustavissa tehtävissä) tunsin meidän puolueen edustajat ja tiesin, mitä oli tekeillä. Nyt puolueen linja on muuttunut niin paljon, etten juuri edes seuraa asioita. Ihan välttämätöntä olisi nyt kirjoittaa Tuija Braxille ja Paula Lehtomäelle meidän ekotalo-hankkeesta ja sen torpedoinnista. Koneisto kulkee väärin päin ja yksityinen kansalainen on virkamiesten mielivallan armoilla - ja vielä rahastettavana. Kunhan tässä nyt saa voimia...
Vai on nykyään vääryyttä täällä Suomessa ?
"Koneisto kulkee väärin päin ja yksityinen kansalainen on virkamiesten mielivallan armoilla - ja vielä rahastettavana."
Kyllä tuo on toteutunut jo ammoisista ajoista tässäkin maassa ilman omia poliitikoita ja virkakoneistoa!
Vai miksi oli Pohjan sota "isoviha" 1713–1721, ja luokkasota 1918 "suomalaisilla". .
mutta kun en elänyt vielä isonvihan aikaan olen vasta nyt joutunut tosi paikan eteen. Eikä tosissaan naurata. Ikävä herätä todellisuuteen vasta nyt eikä voi edes sanoa: "parempi myöhään kuin ei milloinkaan"...
Mikä on sun ongelmasi???? En ymmärrä kirjoitustasi muuten kuin että yrität olla ylimmäinen profeetta vaan oletko? Outo olet, kerrassaan outo tyyppi.
Aloitus on katkeran sävyinen, pettymyksiä pursuava ja ylimielinen. Hienovaraisesti kiitoksen kipeydestä kärsivän ihmisen kirjallinen esitys. Testistäsi huokuu elämän kokemattomuus. Puuttuu laaja kokemus. Ehkä se vastausten kerjääminen sujuu paremmin, kun etsii palstan, joka vastaa OMAA KOKEMUSTASOASI!
Kirjoittele vaan sähköpostejasi. Siinähän sinulla on työmaata, vaikka kukaan ei niitä ei lue. Puuhastelu pitää ylimielisenkin nuorena. Minulla riittää energiaa, mutta en tuhlaa sitä arvosteluun. Ei valittamisella ja rääväämisellä parane. Luulet varmaan olevasi tavallista PAREMPI ihminen?
NO oletpa sinä tosiaan ylimielinen. Miten luulet päättäjien saavan käsitystä siitä, mitä heidän tekemänsä päätökset vaikuttavat kentällä, ellei niitä palautteita kukaan anna? Haikaranko niitä luulet viestivän?
Kirjoitin kirjeeni koneella, en osannut kuvitella että jonakin päivänä tietokone olisi "melkein" pakollinen -
Outoa todella on, jos ei tunne mitään, mitä hyvää on omalla kohdalla, eikä osaa olla siitä ylpeä. Niin ei, kun sehän on perisynti suomalaisessa "häpeän" kulttuurissa. Pitää hävetä, jos jotain on hyvin ja on jossain onnistunut.
Onneksi on niitäkin, jotka eivät pää panuksissa häpeä kaikkea aikaansaannoksiaan, eivätkä alistu kaikkeen höyrypäiden aikaansaannoksiaan. Kyllähän noilla on ollut vaikutusta, noiden yrittäjien kritisoinnilla, koska työvoimapoliittisia lainsäädäntöjä muutettiin aika lailla tuon -90 luvun negatiivisten kokoemusten johdosta. Työnantajien käyttäytyminen muuttui ja yhä harvemmat enää ilmoittivat vapaista työpaikoista työvoimatoimistoihin, koska havaitsivat, miten turhauttavaa sieltä on ollut hakea työvoimaa.
Työnantajat alkoivat suosimaan sisäistä työnvälitystä, eli omien työntekijöidensä suosituksilla töihin pyrkiviä. Meilläkin tyttärellä oli ylivoimasta päästä mihinkään töihin, kun olimme juuri paikkakunnalle muuttaneita, eikä ollut tuttja, jotka olisiva suositelleet työpakallaan tytärtämme. Pojista puhumattakaan.
Kun sitten aikanaan jotakin kautta töihin pääsivät, ovat saaneet olla töissä, eikä nykylamakaan ole ainuttkaan lasta lomauttanut. Nyt pitäis hävetä kun lapsillamme on niin hyvin, eikö niin?
Mikä Sinussa noin katkeraa on, että et voi sietää ihmisä, jotka tarttuvat toimeen ja antavat äänensä kuuluviin, onko se Sinulta pois?
aina voi.
En ole koskaan kansanedustajiin ollut yhteydessä mutta 90-luvulla kirjoitin silloiselle eduskunnan oikeusasiamiehelle Lauri Lehtimajalle. Kirjeeseeni sain aika pian vastauksen silloiselta kakkosasiamieheltä Riitta-Leena Pauniolta.
Ensi vuonna tavallinen kadun mies/nainen on jälleen kantamassa "lottopottia" joillekin ketkä eduskuntaan on pyrkimässä. Ehkä jätämme tämän pikkuPekkarisen jo rannalle ruikuttamaan ja vähän tuoreempia naamoja tilalle päättämään, ja moni muu saa mielestäni lentää lepikkoon miettimään suurta uraansa.
Niin kysyvä eksyy harvemmin tieltä, olen huomannut.