belgi?

tuosta oli hirmusesti apua! =) muakin mietyttää tuo pihalle jättäminen... toisaalta, olishan sillä seurana se toinen koira mutta toisaalta jos on tosi energinen koira niin huono juttu.. mietin vielä kovasti tätä rotua ja muitakin. eihän tässä kiire ole. :)

Otit sitten minkä koiran tahansa niin jos koira karkaa niin selkään sille ei anneta kun se palaa karkureissultaan. Koiraa ei koskaan rangaista kun se tulee omistajansa luokse.

Elena S kirjoitti:

Otit sitten minkä koiran tahansa niin jos koira karkaa niin selkään sille ei anneta kun se palaa karkureissultaan. Koiraa ei koskaan rangaista kun se tulee omistajansa luokse.

Lue lisää

muutenhan koira ei enää uskalla tulla kun ajattelee että saa selkäsaunan jos palaa kotiin.

vastauksesta, mutta kysyn vielä mitä tarkoitat bortsalla? :)

milouK kirjoitti:

vastauksesta, mutta kysyn vielä mitä tarkoitat bortsalla? :)

Kiireessä kirjoittelin, eli bortsu eli bordercollieta tarkoitin. Lisäksi tuolla lukee pelopurija vaikka pitäisikin olla pelkopurija. :)

Kirjoitusvammainen kirjoitti:

Kiireessä kirjoittelin, eli bortsu eli bordercollieta tarkoitin. Lisäksi tuolla lukee pelopurija vaikka pitäisikin olla pelkopurija. :)

sitä mä arvelinkin. :) ja bordercollie on ollu mun ekana vaihtoehtona ekaa koiraakin hankkiessa mutta jostain syystä oon aina päätyny johonki toiseen rotuun. vois kyllä ruveta tuota "bortsaa" miettimään uusiks :) mutta sitä kyllä funtsin vielä että jaksaako borderi 6 tuntia pihalla ulkotarhassa? pitää viedä siltä puhti pois ennen sitä, jos se vaan on mahdollista... ;D

Kirjoitusvammainen kirjoitti:

Kiireessä kirjoittelin, eli bortsu eli bordercollieta tarkoitin. Lisäksi tuolla lukee pelopurija vaikka pitäisikin olla pelkopurija. :)

Meidän 10 vuotias belgianpaimenkoira kärsii EDELLEEN aivan tajuttomasta eroahdistuksesta.. Vaikka ollaan koko sen elämän ajan asuttu samassa talossa ja käyty töissä säännöllisesti niin aina kun töihin lähtee ja oven iskee kiinni niin se alkaa haukkua ja myöhemmin kuulee naapureilta (vaikka omakotitalossa asutaan) että se itki perään tosi kauan :s Se menee myös sillon paniikkiin jos sen jättää esim vanhempieni luokse muutamaksi tunniksi niin ettei ketään ''oman perheen'' sisältä jää sen kanssa.. Vanhempani nauravatkin monesti että miten nuin iso ja vanha koira voi olla noin pehmo :) Toisaalta, silloin kun haettiin koira kennelistä niin kaikki sen sisarukset tulivat häkin viereen tervehtimään ja tunkivat syliin ja nuolivat ja haukkuivat, ja tämä YKSI pentu käpertyi häkin taaimmaiseen nurkkaan ja vikisi koska se oli niin arka että ilmeisesti säikähti meitä.. Mies olisi halunnut sen yhden ''sosiaalisimmista'' pennuista ja sanoi että siitä tulisi varmaan hyvä vahti mutta minä ihastuin heti siihen arkaan yksilöön ja sehän sitten otettiin :)

Vielä edelliselle kirjoittajalle; ''
- suht lapsiystävällinen (olen kuullut että belgit ovat enemmänkin yhden tai kahden ihmisen koiria, mutta sen voi kouluttaa lapsiystävälliseksi right?)
Sosiaalistamisesta&koulutuksesta kiinni. ''

Belgianpaimenkoirat ovat (kuten nimestäänkin voi päätellä) luonnostaan paimenkoiria ja kyllä voin sanoa että ihme on tapahtunut jos löydät sellaisen yksilön joka ei tykkäisi lapsista. Meillä koira panikoi edelleen jos esim lähdetään ulos ja mies kävelee toiseen suuntaan ja minä toiseen, koska se ei ole tottunut tällaisiin tilanteisiin ja haluaisi että pystyisi molempia vahtimaan.. Se päätyykin sitten siihen että se laukkaa meidän molempien välillä niin kauan kuin pystyy :) Ja mitä lapsiin tulee, koira oli ehkä 3 vuotta kun oltiin sen kanssa parvekkeella ja katsottiin kun naapurin tytöt olivat talomme takana leikkimässä; toinen tytöistä huusi koirani nimeä useasti ja lisäsi perään oikeen tuskallisesen kuuloisesti että AUUUU. No tämä päättyi siihen että koirani hyppäsi parvekkeelta ja juoksi tyttöjen luokse ja lopulta iski kenttään nuolemaan tassujaan. Onneksi oli vähän pehmeää lunta siinä parvekkeen alla ettei aivan kovaan maahan hypännyt, kuitenkin toisesta kerroksesta hyppäsi :s En tiedä onko meidän koira sitten ekstalojaali ja tyhmänrohkea vai mitä mutta näin meillä, ja tutuilla on myös belgianpaimenkoira (narttu tosin) joka on parvekkeelta hyppimistä vaille juuri niinkuin meidänkin yksilö :) Tottakai poikkeuksiakin on, mutta voin melkeen varmuudella sanoa että kyllä se lapsista tykkää.

kokemustaonnnnn kirjoitti:

Meidän 10 vuotias belgianpaimenkoira kärsii EDELLEEN aivan tajuttomasta eroahdistuksesta.. Vaikka ollaan koko sen elämän ajan asuttu samassa talossa ja käyty töissä säännöllisesti niin aina kun töihin lähtee ja oven iskee kiinni niin se alkaa haukkua ja myöhemmin kuulee naapureilta (vaikka omakotitalossa asutaan) että se itki perään tosi kauan :s Se menee myös sillon paniikkiin jos sen jättää esim vanhempieni luokse muutamaksi tunniksi niin ettei ketään ''oman perheen'' sisältä jää sen kanssa.. Vanhempani nauravatkin monesti että miten nuin iso ja vanha koira voi olla noin pehmo :) Toisaalta, silloin kun haettiin koira kennelistä niin kaikki sen sisarukset tulivat häkin viereen tervehtimään ja tunkivat syliin ja nuolivat ja haukkuivat, ja tämä YKSI pentu käpertyi häkin taaimmaiseen nurkkaan ja vikisi koska se oli niin arka että ilmeisesti säikähti meitä.. Mies olisi halunnut sen yhden ''sosiaalisimmista'' pennuista ja sanoi että siitä tulisi varmaan hyvä vahti mutta minä ihastuin heti siihen arkaan yksilöön ja sehän sitten otettiin :)

Vielä edelliselle kirjoittajalle; ''
- suht lapsiystävällinen (olen kuullut että belgit ovat enemmänkin yhden tai kahden ihmisen koiria, mutta sen voi kouluttaa lapsiystävälliseksi right?)
Sosiaalistamisesta&koulutuksesta kiinni. ''

Belgianpaimenkoirat ovat (kuten nimestäänkin voi päätellä) luonnostaan paimenkoiria ja kyllä voin sanoa että ihme on tapahtunut jos löydät sellaisen yksilön joka ei tykkäisi lapsista. Meillä koira panikoi edelleen jos esim lähdetään ulos ja mies kävelee toiseen suuntaan ja minä toiseen, koska se ei ole tottunut tällaisiin tilanteisiin ja haluaisi että pystyisi molempia vahtimaan.. Se päätyykin sitten siihen että se laukkaa meidän molempien välillä niin kauan kuin pystyy :) Ja mitä lapsiin tulee, koira oli ehkä 3 vuotta kun oltiin sen kanssa parvekkeella ja katsottiin kun naapurin tytöt olivat talomme takana leikkimässä; toinen tytöistä huusi koirani nimeä useasti ja lisäsi perään oikeen tuskallisesen kuuloisesti että AUUUU. No tämä päättyi siihen että koirani hyppäsi parvekkeelta ja juoksi tyttöjen luokse ja lopulta iski kenttään nuolemaan tassujaan. Onneksi oli vähän pehmeää lunta siinä parvekkeen alla ettei aivan kovaan maahan hypännyt, kuitenkin toisesta kerroksesta hyppäsi :s En tiedä onko meidän koira sitten ekstalojaali ja tyhmänrohkea vai mitä mutta näin meillä, ja tutuilla on myös belgianpaimenkoira (narttu tosin) joka on parvekkeelta hyppimistä vaille juuri niinkuin meidänkin yksilö :) Tottakai poikkeuksiakin on, mutta voin melkeen varmuudella sanoa että kyllä se lapsista tykkää.

Lue lisää

tuo yksin oleminen oliskin sitten se ongelma meillä :( asutaan omakotitalossa suht rauhallisessa paikassa, naapurit on aika lähellä silti. tuo meidän nykyinen koira kärsii myös eroahdistuksesta ja haukkuu aika paljon jos jää yksin. kysymys kuuluu: helpottuisko tämä asia jos olis toinenki koira? sitä ei voi tietää ku kokeilemalla..
mutta nyt alan kallistua enemmän tuohon bordercollieen. se on sopivan kokonen ja oon saanut semmosen käsityksen että on parempi valinta jos meinaa agilityyn mennä (ihan vaan harrastelijatasolle oon ajatellut..) mutta kertokaa vielä vaan belgistä jos tahdotte! voipi olla että sellaseen sittenkin päädyn :)

milouK kirjoitti:

tuo yksin oleminen oliskin sitten se ongelma meillä :( asutaan omakotitalossa suht rauhallisessa paikassa, naapurit on aika lähellä silti. tuo meidän nykyinen koira kärsii myös eroahdistuksesta ja haukkuu aika paljon jos jää yksin. kysymys kuuluu: helpottuisko tämä asia jos olis toinenki koira? sitä ei voi tietää ku kokeilemalla..
mutta nyt alan kallistua enemmän tuohon bordercollieen. se on sopivan kokonen ja oon saanut semmosen käsityksen että on parempi valinta jos meinaa agilityyn mennä (ihan vaan harrastelijatasolle oon ajatellut..) mutta kertokaa vielä vaan belgistä jos tahdotte! voipi olla että sellaseen sittenkin päädyn :)

Lue lisää

Mutta kuten olet saanut lukea ja kuulla niin belgeistä löytyy rodun sisälläkin hyvin erilaisia yksilöitä! Meille sattui tulemaan aika sosiaalinen ja veikeä tapaus, joskin vähän arka. Lapsia ei silloin vielä ollut, joten totutella sitten tietenkin piti. Tämä tapaus ei ollut eroahdistuksesta kärsivä vaan oli kaikessa rauhassa kotona ja nukkui kun oltiin poissa (äänekkyys tarkistettu naapureilta). Tuhojakin pentuna teki vain vähän. Tästä kasvoi aika helpolla (eka koira!!!!) ihan mallikelpoinen yksilö, löydettiin yhteinen mieleinen harrastuskin (jälki) ja lenkkeiltiin tietysti kovasti. Agilityä tehtiin ulkoesteillä luovasti.. Mutta koiranvalinnassa: luota vaistoosi...jos borderi tuntuu hyvältä se sitä todennäköisimmin sitten on!

milouK kirjoitti:

tuo yksin oleminen oliskin sitten se ongelma meillä :( asutaan omakotitalossa suht rauhallisessa paikassa, naapurit on aika lähellä silti. tuo meidän nykyinen koira kärsii myös eroahdistuksesta ja haukkuu aika paljon jos jää yksin. kysymys kuuluu: helpottuisko tämä asia jos olis toinenki koira? sitä ei voi tietää ku kokeilemalla..
mutta nyt alan kallistua enemmän tuohon bordercollieen. se on sopivan kokonen ja oon saanut semmosen käsityksen että on parempi valinta jos meinaa agilityyn mennä (ihan vaan harrastelijatasolle oon ajatellut..) mutta kertokaa vielä vaan belgistä jos tahdotte! voipi olla että sellaseen sittenkin päädyn :)

Lue lisää

Itselläni on ollut belgianpaimenkoira groenendael, narttu. Ja se oli ensimmäinen koirani, ja se eli 14 vuotiaaksi.

Belgianpaimenkoirat ovat pitkäikäisiä. Jotain rotumaisia perinnöllisiä sairauksia on, ja niistä kaihi on yleisin ongelma. Pentua valitessa siis tarkistuta joko itse sen silmät tai sitten vaadit sitä kasvattajalta, eli mustaa valkoiselle.

Toinen "perinnöllinen sairaus", joka myös useimmiten on aika yleistä on juuri tuo heikkohermoisuus. Siis älä todellakaan ota koiraksesi sitä vetäytyväistä pentua, joka pakenee vikisten nurkkaan tai hyörii emonsa ympärillä kokoaika tai on sisarustensa kimpussa tai vastaavasti ei huomioi ihmisiä/sinua ollenkaan. Tämä on otettava huomioon etenkin groenendaelia valitessa ja kouluttaessa (itse koulutin enemmän siten, että kannustin hyviä asioita, mutta vältin ehdotonta kieltoa tai tiukkaa EItä viimeseen asti. Sitten itse koti/käytöskasvatuksessa toki tarpeen vaatiessa kurinpalautus oli paikallaan, mutta enemmän keskitin koulutuksen ns. omaan johtajuuteeni, eli korostin olevani koiran johtaja ja minä päätin ehdottomasti, kuinka toimia eri tilanteissa.).

Groenendael on juuri ihanne koira nimenomaan tottisteluun, jäljestämiseen ja agilityyn. Lisäksi sen paimennusvietti täytyy saada jollain tapaa täytetyksi. Jos näin ei tapahdu, niin lapset sen useimmiten sitten saavat kokea.. eli juuri tämä rotu vaatii erityisen paljon "älyllistätomintaa", kuten juuri koulutusta, hajujen hakua yms. Ja palveluskoirana se on erittäin palvelualtis, eli sillä on voimakas halu miellyttää sen johtajaa. Tottelevaisuuskoulutuksessa sen "älyllisentoiminnan" tarve tyydytetään minun mielestäni parhaiten (tietysti riippuen yksilöstä), jäljestyksessä koiran "hakuvietti" ja osittain siis myös paimennusvietti (hakuvietti on osa tätä) tyydyttyy, koska groenendaelilla on tunnetusti erittäin hyvä hajuaisti, jopa verrattavissa ajaviin koiriin. Agility taas tyydyttää tämän koiran erittäin suuren liikunnan tarpeen ja saalistusvietin, sillä saalistusvietillä koira on juuri helppo "kouluttaa" agilitykoiriksi. Lisksi agility on useimmiten lääke koiran "hössötyksen ja hyörimiseen", sillä tällaiset grontut todennäköisesti saavat ihan liian vähän purkaa energiaansa. Agility on siis erinomainen avu tähän!

pentu-is-rocking kirjoitti:

Itselläni on ollut belgianpaimenkoira groenendael, narttu. Ja se oli ensimmäinen koirani, ja se eli 14 vuotiaaksi.

Belgianpaimenkoirat ovat pitkäikäisiä. Jotain rotumaisia perinnöllisiä sairauksia on, ja niistä kaihi on yleisin ongelma. Pentua valitessa siis tarkistuta joko itse sen silmät tai sitten vaadit sitä kasvattajalta, eli mustaa valkoiselle.

Toinen "perinnöllinen sairaus", joka myös useimmiten on aika yleistä on juuri tuo heikkohermoisuus. Siis älä todellakaan ota koiraksesi sitä vetäytyväistä pentua, joka pakenee vikisten nurkkaan tai hyörii emonsa ympärillä kokoaika tai on sisarustensa kimpussa tai vastaavasti ei huomioi ihmisiä/sinua ollenkaan. Tämä on otettava huomioon etenkin groenendaelia valitessa ja kouluttaessa (itse koulutin enemmän siten, että kannustin hyviä asioita, mutta vältin ehdotonta kieltoa tai tiukkaa EItä viimeseen asti. Sitten itse koti/käytöskasvatuksessa toki tarpeen vaatiessa kurinpalautus oli paikallaan, mutta enemmän keskitin koulutuksen ns. omaan johtajuuteeni, eli korostin olevani koiran johtaja ja minä päätin ehdottomasti, kuinka toimia eri tilanteissa.).

Groenendael on juuri ihanne koira nimenomaan tottisteluun, jäljestämiseen ja agilityyn. Lisäksi sen paimennusvietti täytyy saada jollain tapaa täytetyksi. Jos näin ei tapahdu, niin lapset sen useimmiten sitten saavat kokea.. eli juuri tämä rotu vaatii erityisen paljon "älyllistätomintaa", kuten juuri koulutusta, hajujen hakua yms. Ja palveluskoirana se on erittäin palvelualtis, eli sillä on voimakas halu miellyttää sen johtajaa. Tottelevaisuuskoulutuksessa sen "älyllisentoiminnan" tarve tyydytetään minun mielestäni parhaiten (tietysti riippuen yksilöstä), jäljestyksessä koiran "hakuvietti" ja osittain siis myös paimennusvietti (hakuvietti on osa tätä) tyydyttyy, koska groenendaelilla on tunnetusti erittäin hyvä hajuaisti, jopa verrattavissa ajaviin koiriin. Agility taas tyydyttää tämän koiran erittäin suuren liikunnan tarpeen ja saalistusvietin, sillä saalistusvietillä koira on juuri helppo "kouluttaa" agilitykoiriksi. Lisksi agility on useimmiten lääke koiran "hössötyksen ja hyörimiseen", sillä tällaiset grontut todennäköisesti saavat ihan liian vähän purkaa energiaansa. Agility on siis erinomainen avu tähän!

Lue lisää

Ja kun mietit tätä agility hommaa enemmän, niin joo. Bortsu on mielestäni siihen parempi. Tai sanotaanko, molemmilla on puolensa, mutta bortsulla on enemmän hyviä puolia, etenkin, jos tarkoituksena on edetä pidemmälle:

-rakenne mahdollistaa nopeuden, ketteryyden ja kääntymiskulmat
-edestä, takaa- ja viereltäohjattavuus
-helppo kouluttaa, saalistusvietti
-jonkin verran myös omatoiminen (tämmä riippuu paljon yksilöstä ja koulutuksesta)

Belgillä taasen:

-rakenteeltaan isompi, joten saattaa olla kömpelömpi, ja nopeus ei tällä ole aina valtti
-belgi on niin puhdas palveluskoira, että se tahtoo johtajan ohjaavan häntä joko vain edestä tai viereltä, mutta ei mielellään takaa (koiralle tulee monesti hätä, et "mihin se jäi?" ja koira jää odottamaan ihmistä paikalle). Edestä ja viereltäohjattavuus on toki joissain kohti edellytys -etenki jos rata vaatii- mutta useimmmiten hidaste: koira kun on ihmistä nopeampi..
-belgi on kyllä helppo sinänsä kouluttaa ja erittäin saalistusviettinen
-koiran omatoimisuus useimmiten puuttuu, koska palvelualttiina se odottaa ensin johtajan käskyä..

Ja sitten se eroahdistus. Jos on heikkohermoinen koira, niin silloin se on liikaa kiinni johtajassaan. Riippuu siis koulutuksesta. Eroahdistus on ehdottomasti ennaltaehkäistävä mahdollisimman varhain, koska groenendaelilla se on yltyvää, eli vanhetessaan pahenee (mitä enemmän koira on kiinni johtajassa, sitä pahempaa, jos sitä ei erikseen kouluta olemaan yksin). Eli tässkin tapauksessa johtajan on osoitettava koiralle, kuinka toimitaan. ja mainittakoon, että groenendael on kova ulvomaan -ja se on pahempaa kuin haukkuminen tai pureskelu.. Eli heti kun pentu tulee, niin yksinolo harjoitukset alkavat. monta kertaa päivässä ja päivittäin. Ja vielä parempi, jos koiraa palkitaan yksin olosta. Meillä on koirien kanssa tehty aina niin, että ne syövät yksin pennusta pitäen. Siten ne mieltävät yksinolon palkintoon ja ruokavietti tulee täytetyksi. Lisäksi tietty kaikkea puuhaa, kuten puruluut, lelut, päivän ruoka-annos ruokaleluissa (eli koiran on tehtävä työtä, jotta se saa sen ruuan, älyllistätoimitaa korostaen, vaikkapa kuivanaksut muovipullossa jossa ei korkkia), koiranlautapelit yms. Mielikuvitus rajana! Ja ehtona on se, että näitä leluja yms se saa vain silloin, kun se on yksin. Ei muulloin: se on paljon tehokkaampaa.

Ja kyllä mä mieltäisin tuon eroahdistuksen myös bordercollieen.. ainakin omaani. Senkin kanssa on tehty paljon töitä!

Tässäpä oli minun mietteitä groenendaelista. Itse pidän grontun "yhden ihmisen koira"-piirrettä mahtavana juttuna, mutta toisaalta, mielteitä on monia. Groenendael on kyllä ehdottomasti mun rotu ja sellaisen hankin kohtapuoliin, samoin saksanpaimenkoiran. Viimeksi tämä oli ihan toimiva parivaljakko ja parhaat kaverukset olivat, eli isolle isokaveri :)