Lähdimme eilen etsimään tietoa äitini suvun vaiheista. Matkustimme Kainuun vehmaille vaaroille. Tiesin perustaustoja ennestään ja apunani oli äitini syntymäkylän historiasta ja asukkaista kertova kirjanen. Olin kuullut tätini kertovan, että kirjassa on virheitä ja niitä halusin tarkentaa.
Löysimme kolmen talon ryppään ja tutustuin ensimmäiseen sukuni edustajaan, joka opasti meidät seuraavaan sukulaistaloon josta löytyi tietoa.
Isäntä otti meidät ystävällisesti vastaan ja alkoi kertomaan sukumme tarinaa. Olin yllättynyt kuinka hän voi muistaa ja tuntea äitini niin henkilökohtaisesti sillä äitini olisi jos eläisi 96-vuotias.
Isäntä oli terävä kuin veitsi sanoissaan ja muistoissaan ja ikäänsä ajatellen huomattavasti nuoremman näköinen. Selvisi, että hän oli käynyt koulua äitini nuoremman veljen kanssa ja ikääkin oli jo kunnioitettavat 86-vuotta.
Talon emäntä tarjoili meille vasta poimittuja vadelmia, heillä oli ollut vasta timanttihääpäivä.
Sain tietoa menneistä, nyt haluan vielä vierailla ainuan elossa olevan äitini siskon luona, joka täytti keväällä 92-vuotta. Haluan jutustella ja kuunnella hänen muistelmiaan ja verrata tietoja.
Nyt kun äitini juuret ovat selvinneet tulen kirjoittamaan niistä yhteenvedon ja teen sukupuun.
Illalla palattuani takaisin mökilleni tunsin ikävää ja olin hieman ahdistunut, sillä äitini ja hänen sisarustensa kohtalo ei ollut helppo, he jäivät alaikäisinä täysorvoiksi, molempien vanhempien kuoltua kuukauden sisällä.
Yön nukuttuani olen taas innolla matkaamassa äitini juurille.
Isäni suku ja sukulaiset ovat hyvinkin tuttuja koska isovanhempani ja isäni sisarukset asuivat samalla kirkolla ja lähes naapureina.
Oletko sinä tutkinut sukuasi?
Löytyikö yllätyksiä?
Tunnetko tarvetta matkustaa menneidyyteen?
Löysimme kolmen talon ryppään ja tutustuin ensimmäiseen sukuni edustajaan, joka opasti meidät seuraavaan sukulaistaloon josta löytyi tietoa.
Isäntä otti meidät ystävällisesti vastaan ja alkoi kertomaan sukumme tarinaa. Olin yllättynyt kuinka hän voi muistaa ja tuntea äitini niin henkilökohtaisesti sillä äitini olisi jos eläisi 96-vuotias.
Isäntä oli terävä kuin veitsi sanoissaan ja muistoissaan ja ikäänsä ajatellen huomattavasti nuoremman näköinen. Selvisi, että hän oli käynyt koulua äitini nuoremman veljen kanssa ja ikääkin oli jo kunnioitettavat 86-vuotta.
Talon emäntä tarjoili meille vasta poimittuja vadelmia, heillä oli ollut vasta timanttihääpäivä.
Sain tietoa menneistä, nyt haluan vielä vierailla ainuan elossa olevan äitini siskon luona, joka täytti keväällä 92-vuotta. Haluan jutustella ja kuunnella hänen muistelmiaan ja verrata tietoja.
Nyt kun äitini juuret ovat selvinneet tulen kirjoittamaan niistä yhteenvedon ja teen sukupuun.
Illalla palattuani takaisin mökilleni tunsin ikävää ja olin hieman ahdistunut, sillä äitini ja hänen sisarustensa kohtalo ei ollut helppo, he jäivät alaikäisinä täysorvoiksi, molempien vanhempien kuoltua kuukauden sisällä.
Yön nukuttuani olen taas innolla matkaamassa äitini juurille.
Isäni suku ja sukulaiset ovat hyvinkin tuttuja koska isovanhempani ja isäni sisarukset asuivat samalla kirkolla ja lähes naapureina.
Oletko sinä tutkinut sukuasi?
Löytyikö yllätyksiä?
Tunnetko tarvetta matkustaa menneidyyteen?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tutkin niin kauan kun tuli ensimmäinen m...alainen vastaan. Siihen se sitten jäi.
Ehkä olisi kuitenkin ollut syytä jatkaa, sillä verenne on vahvistunut eriperimällä ; )
Minua surettaa kun äitini äidin-puolelta tullut metsäomaisuus meni pilkkahintaan "sukulaisille" kun lapset eivät osanneet pitää puoliaan. Sain tietoa, minkalaista vilppiä oli kaupoissa ollut, joten turhaan ei äitini surrut olematonta perintöä, jonka mukaansa sai kun maailmalle lähti.
kerkesin käydä kirkolla, siivota rojuvaraston ja syödä ja nyt sitten Innolla istahdin lukemaan kommenttejanne vaan ei ainuttakaan. Oi ja voi kun olin valmistautunut menemään 1550-vuvulle Savo-Karjalaan enkä suinkaan Venäjän puolelle kuten olin äitini tyttänimestä saanut päähäni.
Paluu juurille lienee näin kesäaikana liian raskas aihe. Totuudet sukupuoliyhteydestä, tuiki tuntemattomien halit ja erektiohäiriöt vievät ilmeisesti imut ; )
Enpä tiedä suvustani paljoakaan. Minulla on kovin pieni ja vanha suku. Sen verran tiedän, että äitini on siirtokarjalaisia, Jaakkimasta rajan takaa lähtöisin. En ole häneltä paljoakaan saanut tietoja, koska hän oli sairas lähes koko elämänsä eikä osallistunut hoitooni lainkaan. Äitini ja isäni olivat jo iäkkäitä, kun minut vielä saivat. Vanhoina menivät yhteenkin ja sitten erosivat.
Monesti olen haikaillut lähteä käymään siellä äitini sukujuurilla rajan taakse jääneessä Karjalassa. On vain jäänyt käymättä. Ehkä jotakin selviäisi, kun kävisin, ja onhan myös tuo maakunta-arkisto näistä evakoista tuolla Mikkelissä. Siellä pitäisi myös käydä joskus. Kovin ovat elämänpolkuni olleet mutkikkaita eikä varsin helppojakaan.
Mukava olisi saada tietoa juuristaan. Sinä olet onnellinen, kun näinkin paljon sait uutta tietoa vanhemmistasi ja suvustasi. Ehkä minunkin pitäisi alkaa tutkimaan nyt eläkevuosinani sukuani, ainakin äitini puolelta. Jonkun henkilön tunnenkin, jolla on mittava sukututkimus jo tehtynä suvustaan. On vain tuo laiskuus syynä moneen tekemättömään asiaan.
Karjalaiset joutuivat jättämään sodan melskeessä maansa ja mantunsa uskon monelle, jotka matkustavat näin jälkeenpäin juurilleen ollevan pettymys palata kotikylille kun jäljellä on vain kivijalat tai ei niitäkään. Kuitenkin Karjalasta kotoisin olevilla voisi olla paljonkin koettavaa ja etenkin nähtävää vanhempainsa kotikunnailta.
Äitini kotitalon paikalla on uusi rakennus, mutta kuulin rakennuksessa käytetyn vanhan talon hirsiä joten ikuistin talon kameraani. Kauniit Kainuun vaarat tekivät lähtemättömän vaikutuksen ja olin iloinen, että äitini sai juoksennella pienenä niitä niittyjä ja polkuja.
Suurin yllätys oli äidin pikkusiskon sodanaikainen Saksan matka ja matkan tuliainen pieni tyttölapsi. Äitini joutui olemaan ikään kuin äitinä kahdelle nuoremmalle sisarelleen. Hän ei kuitenkaan voinut ottaa sisartaan ja hänen lasta huollettavakseen kotiimme, koska veljeni oli vasta puolitoista vuotta vanha ja minä juuri syntynyt. Vanhempi sisareni täydensi tuon loppuosan alun sain kuulla sukulaistalon isännältä.
Lapsi joutui lastenkotiin ja kuoli siellä myöhemmin. Näitä aviottomia lapsia putkahtaa yhden sun toisen juurista kun niitä rupeaa kaivelemaan, ei liene tänään mitään uutta, mutta voi sitä häpeää noina aikoina sen voi vain kuvitella.
Juuri tämmöset "Saksan tuliaiset" eritoten olivat suuri häpeä sekä vanhemmalle että lapselle. Myös naiset, jotka lähtivät saksalaisten sotilaiden matkaan, saivat kovan häpeän ja ihmisten vihan osakseen.
Kerran tuli tv:stä ohjelma näistä lapsista, jotka nyt aikuisina muistelivat niitä aikoja ja kävipä joku katsomassakin toista vanhempaansa, yleensä juuri sitä isää, Saksassa. Nyt taitavat olla jo kaikki lähestulkoon manan majoilla. Pohjoisessahan noita tapauksia oli paljon silloin Lapin sodan aikoina.
Luulenpa minäkin, että vaikea on edes paikallistaa sitä taloa tai jotain talonpaikkaa, missä äitini on lapsuutensa ja osan aikuisuuttaankin viettänyt. Olisi kuitenkin hauska käydä niillä paikoilla ja nähdä jotakin ja kuvitella äiti siellä olemassa silloin joskus. Tekisi hyvää mielelle sekin, yleensä käydä siellä Laatokan rantamilla.
Kävin tässä välissä saunassa ; ) Oli sen verran hikinen ja pölyinen urakka tuo varaston siivous.
Useinhan alamme etsimään juuriamme vasta kun tieto on hävinnyt maan alle, uskon, että tein juuri sopivaan aikaan retken äidin kotiseudulle. Petteri on myös kiinnostunut juuristani. Hollannissa kävimme hänen isänsä juurilla Frieslandissa. Ensi kerralla matkustamme hänen äitinsä juurille Belgian rajalle. Jotenkin se antaa kokonaiskuvan molemmille millaisista oloista olemme alkugeenimme saaneet.
on myöskin Kainuusta ja useinkin kertoilee sukunsa tarinoita,isän suku taas on pitkin maailmaa ja niin sekainen ettei kaikki henkilöt ole jääneet mieleen.Olisi kiinnostanut kyllä.
Itse en ole niinkään kiinnostunut jatkamaan,eräs sukulaismies on paneutunut asiaan perinpohjin.
Kustaa Vaasa halusi asuttaa Kainuun 1500-luvulla, Kajaanin linna rakennettiin puolustukseksi Venäläisiä vastaan. Kainuuseen saapui ihmisiä Savo-Karjalasta ja Keski- Suomesta.
Mitä syvemmälle sukututkimuksissa mennään sitä hupaisampia piirteitä sukulaissuhteet saavat. Esimerkiksi äitini suku yhdistyy isäni sukuun jossain hístorian aikaisemmassa vaiheessa.
Sunnuntaina tapaamani sukulaismies sanoi, jotta kaikki NEN-päätteiset ovat sukua toisilleen. Tiedä häntä, vaan sukua kaiketi kaikki kun hyvin kauas mennään ; )
Olen! Ja yllättynyt mikä tämä maa on ja sen kansa oikeasti on.
Siis, en halua olla mikään suomalainen !
Minä puolestani olen ylpeä suomalaisuudestani, muuten kuvittelin sinunkin olevan?
Suomalaisuuttahan ei osa palstalaisista kovinkaan paljon arvosteta, kaikki mikä tulee muualta opettaa suomalaisia. Onneksi sain selvyyden, että olen ihan puhdas suomalainen, enkä kuten olin luullut sukua venäläisille ; )
Mitähän se on oikeasti ?
Ruotsalaiset ovat tuon niin sanotun sivistyksen tyrkänneet meille rauhassa eläneiden IHMISTEN sekaan. Hehän ovat verot sun muun paskan tänne tuoneet.
Minä kun olen oman käsityksen mukaan Kainulainen, eli niin sanotun "sivistys valtion" mukaan Kvelandialainen. Täältä Caijamarista.= (nyky nimi on Suomeksi) Pohjanlahden rannalta.