Meillä on noin 6-vuotias paimenkoirauros. Ulkona lenkillä käyminen on stressaavaa koiran jatkuvan "rähjäämisen" vuoksi, joka ei ole vuosien varrella vähentynyt.
Toisten urosten kanssa koira tulee aniharvoin toimeen, mutta se nyt on sinänsä ymmärrettävää käytöstä leikkaamattomalta uroskoiralta ja asian kanssa pystyy tulemaan toimeen. Narttukoirien ja pentujen kanssa homma toimii useimmiten hienosti ja meillä on myös kissa jonka kanssa koira tulee juttuun. Kotona koiran kanssa ei ole minkäänlaista ongelmaa ja myös läheisten ihmisten kanssa se tulee hienosti toimeen.
Ulkona koira kuitenkin säikkyy kaikkea mahdollista, ja reaktiona siihen on aggressiivinen haukku. Hampaita ei sentään näytä, mutta ymmärrettävästi useat ihmiset pelästyvät haukkuvaa ja hihnassa vetävää koiraa. Rähjääminen loppuu tai vähenee jos kieltää tarpeeksi kovalla äänellä, mutta aina ei haluaisi huutaa koiralle kurkku suorana. Lisäksi ongelmaan pitäisi pystyä puuttumaan jo ennen haukkuvaihetta. Myös herkkujen tarjoaminen auttaa, mutta jos koira pelästyy vaikka kompastuvaa ihmistä tai vieressä auki heilahtavaa ovea, ei omistajana ehdi reagoida tilanteeseen koiraa nopeammin. Toisaalta on kai ymmärrettävää, että eläin pelästyy jotain yllättävää, mutta ensireaktion pitäisi mieluiten olla esim. se, että koira katsoisi ensin miten omistaja reagoi tilanteeseen eikä ala suin päin haukkua.
Eri lähteistä saa niin eri ohjeita tällaisiin lenkillä ilmeneviin ongelmiin, että ratkaisua on vaikea löytää. Olisiko kenelläkään mitään toimivia vinkkejä tällaiseen? Koira on kyllä fiksu ja oppivainen, mutta aika valikoiva oppimisen suhteen eli ymmärtää kyllä esim. milloin kannattaa totella ja milloin ei (esim. milloin lenkillä on herkkuja mukana ja milloin ei). Hieman liiankin fiksu siis omaksi tai omistajan parhaaksi.
Toisten urosten kanssa koira tulee aniharvoin toimeen, mutta se nyt on sinänsä ymmärrettävää käytöstä leikkaamattomalta uroskoiralta ja asian kanssa pystyy tulemaan toimeen. Narttukoirien ja pentujen kanssa homma toimii useimmiten hienosti ja meillä on myös kissa jonka kanssa koira tulee juttuun. Kotona koiran kanssa ei ole minkäänlaista ongelmaa ja myös läheisten ihmisten kanssa se tulee hienosti toimeen.
Ulkona koira kuitenkin säikkyy kaikkea mahdollista, ja reaktiona siihen on aggressiivinen haukku. Hampaita ei sentään näytä, mutta ymmärrettävästi useat ihmiset pelästyvät haukkuvaa ja hihnassa vetävää koiraa. Rähjääminen loppuu tai vähenee jos kieltää tarpeeksi kovalla äänellä, mutta aina ei haluaisi huutaa koiralle kurkku suorana. Lisäksi ongelmaan pitäisi pystyä puuttumaan jo ennen haukkuvaihetta. Myös herkkujen tarjoaminen auttaa, mutta jos koira pelästyy vaikka kompastuvaa ihmistä tai vieressä auki heilahtavaa ovea, ei omistajana ehdi reagoida tilanteeseen koiraa nopeammin. Toisaalta on kai ymmärrettävää, että eläin pelästyy jotain yllättävää, mutta ensireaktion pitäisi mieluiten olla esim. se, että koira katsoisi ensin miten omistaja reagoi tilanteeseen eikä ala suin päin haukkua.
Eri lähteistä saa niin eri ohjeita tällaisiin lenkillä ilmeneviin ongelmiin, että ratkaisua on vaikea löytää. Olisiko kenelläkään mitään toimivia vinkkejä tällaiseen? Koira on kyllä fiksu ja oppivainen, mutta aika valikoiva oppimisen suhteen eli ymmärtää kyllä esim. milloin kannattaa totella ja milloin ei (esim. milloin lenkillä on herkkuja mukana ja milloin ei). Hieman liiankin fiksu siis omaksi tai omistajan parhaaksi.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ón niin kovin erilaisia paimenkoiria, joten ymmärrät varmaan kysymykseni. Saattaisit saada "parempia vastauksia". Esimerkiksi omat kokemukseni on pk. collieista, joilla ei yhdelläkkän uroksella ole ollut ongelmia tulla urostenkaan kanssa toimeen. Sitten on niitä "kovempia" paimenia. Tomet kiran mukaan, pelkkä paimenkoiruus ei annan riittävästi tietoa, vairsinkaan, kun ei käytöstä pysty näkemään:)
Welsh Corgi Cardigan. Muut samanrotuiset urokset ovat kyllä osoittaneet vastaavaa käytöstä eli haukkuherkkyys, epäluuloisuus vieraita kohtaan ym. näyttäisi olevan osittain rotupiirre, mutta epätoivottava sellainen kaupunkiympäristössä.